Koiran ottaminen yli 60-vuotiaana. Saisi olla pikkuinen seurakoira. Mitä rotua suosittelet?

Vierailija kirjoitti:

Ehken ottaisi koiraa enää noin iäkkäänä. 

Ikä on vain sana. Ei enää koiria Brad Pittille, jos sattuisi asumaan naapurissa.

Hirveä tarve yli kuusikymppisillä vakuutella kuinka terveitä ja liikkuvaisia ihmisiä ovat ja pystyvät kyllä koiran hoitamaan. Eihän kyse olekaan siitä vaan siitä että vääjäämättä ikäännytte ja teillä tulee olemaan omia sairauksia riesana vielä koiran elinikänä.

Onko se oikein koiraa kohtaa että silloin kun koira on vanhus ja tarvitsee eniten hoitoa ja tukea on omistajakin vanhus eikä välttämättä pysty enää tekemään niitä hoitotoimenpiteitä?

Olen nyt 50+ ja otin koiran pari kesää sitten. Jo koiraa ottaessani päätin että tämä tulee olemaan viimeinen oma koirani. Kun tästä aika jättää tulen olemaan reippaasti yli 60 ja silloin on ihan järjetöntä ottaa enää koiraa josta pitää huolehtia seuraavat 15 vuotta. Siinä vaiheessa ajattelin korkeintaan ottavani enää hoitokoiria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko jotkut nuoret, että elämä päättyy 60-vuotiaana? Siitä vain luisu hautaan edessä?

Ei kuusikymppinen enää kyllä nuoremmaksikaan muutu.

Et sinäkään.

Papillonit ja Phalenet eli mannermiset kääpiöspanielit (muuten sama rotu mutta korvat joko pystyt tai lupat) ovat mitä hurmaavimpia seurakoiria!

Erittäin älykkäitä, leikkisiä, kauniita, kiintyvät syvästi omistajaansa. Tykkäävät olla kaikessa menossa mukana ja ovat helppoja ottaa mukaan ihan minne tahansa kun ova näppärän kokoisia.

Ovat hyviä harrastekoiria mutta viihtyvät myös sylissä sohvan nurkassa. Toki vaativat koulutuksen niinkuin kaikki koirat ja omallani on selkeä vahtivietti ja meysästysvietti.

Knnttaa liittyä Facebookissa Perhosmaailma-ryhmään missä saa lisää tietoa rodusta ja esim pennuista. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni omistajan ikä on rodun valinnassa sivuseikka.

Isovanhempani ottivat pikkukoiran yli 60 vuotiaina. Valitettavasti toinen kuoli muutaman vuoden päästä sairastuttuaan agressiivisesti edenneeseen syöpään, mutta toinen on nyt lähemmäs 80 ja pärjää hyvin, on hyväkuntoinen ikäisekseen ja koirakin pitää liikkeellä, plus siitä on ollut paljon lohtua leskeksi jäätyä. Naapuri auttaa lenkityksessä tarvittaessa mutta koirakin on jo niin iäkäs, ettei enää yhtä paljon liikuntaa kaipaa kuin aikaisemmin. Käy säännöllisesti leikkauttamassa kynnet ja trimmauttamassa läheisellä palveluntarjoajalla.

Enemmän merkitystä rodun valinnassa on sillä, missä kunnossa itse on, miten kokenut on koirien kanssa ja missä asuu. Isoa ei ehkä kannata ottaa jos ei ole kokenut kouluttaja ihan vain ettei satu mitään jos koira hyppää vasten tai vetää...

&

Ihmisillä on tosiaan kummallinen käsitys, että pienet koirat olisi helppoja. Ei ne ole. Seurakoirilla tuntuu lisäksi olevan usein kovin hankala luonne, kai siksi kun niillä ei ole mitään käyttötarkoituksen mukana tulevaa "intohimoa" johonkin hommaan.

Koira pitäisi ottaa sen mukaan, mitä aiot TEHDÄ sen kanssa. Jos tahdot koiran ensisijaisesti siliteltäväksi, älä ota koiraa. Kaikkein pieninkin toyterrieri on kuitenkin koira, alunperin petoeläin, ja se tahtoo liikuntaa ja metsässä kulkemista ja rusakonpaskansyöntiä merkittävästi enemmän kun söpöjä pikku takkeja ja pusimista.

Itse suosittelen jokaiselle koiranottoa harkitsevalle, että kontemploitte mitä syvimmällä hartaudella sitä, että koirat todellakin tykkäävät syödä paskaa. Pultsarinpaska on suurin suosikki, ja hyvänä kakkosena tulee kissanpaska. Toisten korien jätökset onneksi kiinnostavat vain pientä osaa.

Tämän lisäksi koirien käsitys huvista on oksentaminen kello kolmelta yöllä. Koira on terve kun se oksentaa, ne on suunniteltu syömään kaikkea mikä eteen tulee ja se, mikä osoittautui syömäkelvottomaksi, yrjötään. Yöllä. Matolle. Tai kirjahyllyn alle.

Ja se söpö valkoinen käsilaukkukoira on sisimmässään juuri samanlainen paskamaakari kuin kaikki muutkin koirat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko jotkut nuoret, että elämä päättyy 60-vuotiaana? Siitä vain luisu hautaan edessä?

Luuleeko jotkut 60-vuotiaat että ikääntyminen loppuu siihen ja ovat koko loppuelämänsä yhtä terveitä ja virkeitä? 

Pointti mitä yritetään sanoa on että se koira on elämässä vielä siinäkin vaiheessa kun vaivoja alkaa tulla.

Suurin osa koirista elää 10-14 vuotta. Nykyaikana on kovin harvinaista, jos vaikka 75-vuotias on niin huonossa kunnossa, että ei pärjäisi koiran kansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko jotkut nuoret, että elämä päättyy 60-vuotiaana? Siitä vain luisu hautaan edessä?

Ei kuusikymppinen enää kyllä nuoremmaksikaan muutu.

Et sinäkään.

 

En, mutta minä tiedostan asian toisin kuin palstan yli kuusikymppiset.

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset (yli 60-vuotias on vanha vaikka olisikin terve ja aktiivinen) ottavat pikkukoiria juurikin siksi että ei jakseta yhtään panostaa koulutukseen tai tapakasvatukseen. Pientä riehuvaa koiraa on helppo vaan pitää kiinni.

Minusta se on väärin koiraa itseäänkin kohtaan, jokainen koira ansaitsee tulla koulutetuksi. Reaktiiviset räksyttävät pikkukoirat käyvät jatkuvasti ylikierroksilla kun niille ei ole viitsitty opettaa miten erilaisissa tilanteissa tulee toimia eli ei ole sosiaalistettu.

Taidat olla aika nuori. Iän piikkiin menee nyt aika monta asiaa, jotka ovat omistajan luonteesta ja osaamisesta, ei iästä johtuvia.

beagle.tykkää lenkkeillä tulee kaikkien kanssa toimeen ,kaikkiruokanen,ei vihainen.terve rotu mun beagle uros nyt 16v vanha.

Typätty amerikanpitbullterrieri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko jotkut nuoret, että elämä päättyy 60-vuotiaana? Siitä vain luisu hautaan edessä?

Ei kuusikymppinen enää kyllä nuoremmaksikaan muutu.

Et sinäkään.

 

En, mutta minä tiedostan asian toisin kuin palstan yli kuusikymppiset.

Mitä sinä siis tiedostat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset (yli 60-vuotias on vanha vaikka olisikin terve ja aktiivinen) ottavat pikkukoiria juurikin siksi että ei jakseta yhtään panostaa koulutukseen tai tapakasvatukseen. Pientä riehuvaa koiraa on helppo vaan pitää kiinni.

Minusta se on väärin koiraa itseäänkin kohtaan, jokainen koira ansaitsee tulla koulutetuksi. Reaktiiviset räksyttävät pikkukoirat käyvät jatkuvasti ylikierroksilla kun niille ei ole viitsitty opettaa miten erilaisissa tilanteissa tulee toimia eli ei ole sosiaalistettu.

Taidat olla aika nuori. Iän piikkiin menee nyt aika monta asiaa, jotka ovat omistajan luonteesta ja osaamisesta, ei iästä johtuvia.

Eli yli kuusikymppiset ovat osaamattomia ja luonteeltaan laiskoja kun ottavat vaan pikkukoiria joita ei tarvitse kouluttaa.

Havannankoirat ovat todella miellyttäviä luonteeltaan, hyvin ihmisläheisiä ja lempeitä. Turkin hoito on tosin työlästä jos pitää pitkänä, mutta lyhyessä turkissa todella helppo ja ihanaa kun näistä ei lähde yhtään karvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota pientä seurakoiraa, vaan joku noutaja. Voit kouluttaa sen avustajaksi itsellesi, siitä voi ottaa tukea jos kaatuu tms. Ovat myös helppoja kouluttaa, mitä pienet seurakoirat eivät näitä olevan, käytöksestä päätellen.

Seurakoirilla on myös aika tavalla eroahdistusta, koska niiden elämän tarkoitus on olla ihmisen kanssa. Senkin takia joku (metsästyslinjainen) noutaja on parempi.

Jos tahdot koiran, ota koira, älä kovaäänistä rottaa.

Ja se pikkukoira muuten tarvitsee liikuntaa ihan yhtä paljon kuin isompikin. Pikkukoirille kertyy enemmän hammaskiveä (koska puruvoima ei riitä tehokkaaseen kaluamiseen), niillä on usein muutenkin hammasongelmia jne. Kilohintakin on kohtuuton pentua ostaessa.

 

Joten pienen koiran ottamiseen ei ole mitään syytä.

Noniin, vanhukselle käyttölinjainen noutaja, täällä vaan vinkit paranee :-

60 v ei ole mikään vanhus, vaan ihan työikäinen ihminen. Ja käyttölinjaiset nuotajat on terveempiä kuin näyttelylinjaiset, ja suurin piirten helpoimpia koiria mitä kuvitella saattaa. Niillä on todella hyvä luonne ja helppo koulutettavuus.

Ja liikuntaa jokainen koira tarvitsee 2 h  päivässä, myös ne rotat. Se, että valtaosa omistajista laiminlyö riittävän liikuttamisen, ei tätä asiaa miksikään muuta.

Tuollaiselle vähän isommalle koiralle voi myös ostaa koiranrepun, jolloin se saa enemmän rasitusta lyhyemmälläkin lenkillä, jos sinne laittaa painot. Harjoiteltuaan koira voi sitten kantaa kaikki tavarat retkellä.

Noutajat voi myös opettaa sellaiseen hallittuun vetämiseen, jos hommaa kickbiken, jolloin niille saa tehokkaammin liikuntaa.

Koittakaa nyt takoa kalloonne, että pieni koira EI ole helpompi tai vaivattomampi kuin iso. Päinvastoin. Isosta voi olla jopa hyötyä. Ainoa etu pienessä on, että se syö vähemmän, joten laadukas ruoka ei tule paljoa maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko jotkut nuoret, että elämä päättyy 60-vuotiaana? Siitä vain luisu hautaan edessä?

Ei kuusikymppinen enää kyllä nuoremmaksikaan muutu.

Et sinäkään.

 

En, mutta minä tiedostan asian toisin kuin palstan yli kuusikymppiset.

Mitä sinä siis tiedostat?

Että vanhenen koko ajan.

Ap:n kannattaisi kertoa vähän itsestään, millainen koti hänelläon, onko kokemusta koirista. mitä hän tahtoo sen kanssa touhuta, vaiko vain rapsutella sohvalla, jaksaako hoitaa vaativaa karvaa, tahtooko vilkkaan vai rauhallisen koiran. KUn ei kerro mitäään, on mahdotonta neuvoa.

Olen samaa mieltä siitä että pieni seurakoira ei ole helpoin koulutettava. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset (yli 60-vuotias on vanha vaikka olisikin terve ja aktiivinen) ottavat pikkukoiria juurikin siksi että ei jakseta yhtään panostaa koulutukseen tai tapakasvatukseen. Pientä riehuvaa koiraa on helppo vaan pitää kiinni.

Minusta se on väärin koiraa itseäänkin kohtaan, jokainen koira ansaitsee tulla koulutetuksi. Reaktiiviset räksyttävät pikkukoirat käyvät jatkuvasti ylikierroksilla kun niille ei ole viitsitty opettaa miten erilaisissa tilanteissa tulee toimia eli ei ole sosiaalistettu.

Amen. Jos tuntuu, ettei pärjää keskikokoisen koiran kanssa EI PIDÄ OTTAA KOIRAA LAINKAAN. Silloin ei sovellu koiranomistajaksi.

Itse en ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä pikkukoirien suosiota. Ymmärrän, että luolakoirien on oltava pieniä, mutta luolametsästys on nykyään mielestä hiukan arveluttavaa. Rottakoirien on ehkä hyvä mahtua pieneen tilaan niidenkin.

Mutta jos koiran on tarkoitus olla lemmikki ja lenkkikaveri, mitä lisäarvoa siitä pienestä koirasta luullaan saatavan? Ne palelee, joten täytyy pukea takkia päälle, täytyy varoa etteivät mene rikki jne.

Tuntuu että tuossa on kyse jostain söpöilynhalusta, eikä koiranomistamishalusta. Halutaan joku söpö paijattava, ei oikeasti koiraa.

Eikä ymmärretä, että pienellä koiralla on ihan sama sielunelämä kuin isollakin.

Jack Russelin terrieri on adhd x 10. En ottaisi. Inhoan ylivilkkaita koiria.

Vierailija kirjoitti:

Joku vinttikoira voisi sopia ap:lle. Rauhallisia kotioloissa ja lenkeillä ja tyytyvät vähään kunhan vaan pääsevät välillä juoksemaan täysillä. Eivät ole räksyttäjiä vaan hiljaisia vaikkei koulutus olisi mennytkään ihan putkeen.

Vinttikoirat on aliarvostettuja seurakoirana. En tiedä miksi, ovat yleensä kovasti helppoja.

Borsoi ei tarvitse edes takkia päälleen.