Lue keskustelun säännöt.
Tabu: suomenruotsalaiset tekevät tämän asian paremmin ja siksi uudet sukupolvet menestyvät
17.07.2024 |
Monissa suomenruotsalaisissa hyväosaisissa suvuissa jaetaan omasta jo varhain tuleville sukupolville. Nuoret autetaan nopeasti kiinni ekaan omistusasuntoon jne. Jos pariskunta perustaa perheen, niin halutaan olla isovanhempina tai sukulaisina tukemassa. Ajattelevat, että haluavat auttaa ja tukea, koska heitäkin on autettu ja niin pääsee nopeammin kartuttamaan omaisuutta. Näin se henkinen ja fyysinen varallisuus karttuu, kun tuetaan ja autetaan toisia jo lapsesta ja nuoresta asti. Koetaan, että on kaikkien etu, että vanhemmat polvet auttavat nuoremmat alkuun aikuiselämän kanssa.
Jos taas vastaavasti suomenkielisessä perheessä sattuisikin vanhemmilla olemaan säästöjä, niin niitä ei todellakaan anneta etukäteen pesämunaksi aikuistuville lapsille. Suvun nuoret jätetään selviämään ilman taloudellista ja henkistä tukea. Todetaan, että niin sitä mekin lähdettiin maailmalle ja tehtiin kaikki itse. Aika monilla pari-kolmekymppisillä on tilanne, että elämä on pätkätöiden takia haastavaa eikä asunnon ostamisesta voi haaveillakaan. Samaan aikaan vanhemmilla olisi ylimääräisiä säästöjä, mutta ne halutaan antaa vasta perintönä vuosikymmenten päästä. Eipä se samalla tavalla lämmitä, jos saa perinnöksi vaikka 50 000 euroa 50-vuotiaana kuin jos olisi saanut osan tuosta summasta asunnon käsirahaksi parikymppisenä.
Eikä tässä ole kyse siitä, että suomenruotsalaiset olisivat jotenkin poikkeuksellisen varakkaita ja siksi pärjäisivät. Pienemmilläkin säästöillä pystyy jo auttamaan sen nuoren aikuisen elämän alkuun ja esimerkiksi monissa paikoissa kymppitonni riittäisi hyvin ekan asunnon käsirahaksi. Sitten ihmetellään vierestä, että miten toisilla pyyhkii jo nuoresta asti hyvin. No varmasti pyyhkii, kun saa apua eikä jätetä yksin selviämään.
Kommentit (142)
Jossain määrin totta minun perheessä. Kun vanhempani päättivät muuttaa perimänsä metsän ja kesämökin rahaksi ja ostivat omakotitalon, samassa rytäkässä tyhjennettiin nimissäni ollut säästötili. Myöhemmin se talo kulkeutui avioeron myötä muille omistajille. Kaikki, mitä minulla on, on omalla työllä hankittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suomenruotsalainen ja joo allekirjoitan kyllä tämän aloituksen. Erityisesti tuon yhteisöllisyyden, joka tuntuu olevan läsnä ainakin valtaosassa kavereitteni (ja tietenkin oman sukulaisteni) parissa.
Mistä mielikuva, että suomenruotsalaiset olisivat muita varakkaampia? Eikö se ole juuri päinvastoin, kun monella suurperhe.
Ainakin näin kaikilla tuntemallani suomenruotsalaisilla ja sama tilanne näyttäisi olevan myös julkisuuden henkilöillä, jotka ovat suomenruotsalaisia, ainakin suurimmalla osalla.
Täällä kun osa hokee: ei siinä suomenruotsalaisuudessa ole kyse varakkuudesta, vaan omasta jakamisesta jälkipolville. Oli se jaettava asia sitten asunnon käsirahaksi menevä summa, lastenhoitoapu tai apu remppatyömaalla.
Siinä samalla, kun auttavat ja viettävät aikaa yhdessä, niin välit lähentyvät. Ja onhan se ihan eri asia huolehtia vaikka suvun vanhuksista, jotka ovat olleet mukana perheen arjessa kuin isovanhemmista, jotka ovat pesseet kätensä lapsiperheiden auttamisesta vedoten siihen, että omat on jo hoidettu ja nyt on aika lepäillä.
Olen tuossa samas mieltä, että suomenruotsalaiset ovat yhteisöllisrmpiä. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti nimenomaan yksin pärjääminen.
Se on sen sijaan myytti, että kaikilla suomenruotsalaisilla kaikilla suomenruotsalaisilla olisi säästöjä pullisteleva pankkitili tai sijoitussalkku. Yhteisöön mahtuu samalla tavalla kaikki sosiaaliluokat, kuten suomenkieliseen väestöönkin. Lähiverkon tuki on tietysti asia, jota ei voi korvata rahalla. Pienessä yhteisössä saatetaan tuntea tarve myös kulttuurin säilyttämiselle ja sen vuoksi jälkipolvien tukeminen nähdään ehkä valtaväestöä tärkeämpänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tunnistan oman perheeni näistä "suomalaisittain" käyttäytyvistä ja kyllähän se surettaa. Hirveästi korostetaan sitä, että pitää pärjätä yksin, itse pitää tienata omat rahat ja olla mahdollisimman riippumaton toisista. Äitini vielä on sitä sorttia, enkä minkäänlaista emotionaalista tukea ei ole koskaan ollut saatavilla. Onneksi isäni on sentään ollut henkisesti tukena. Taloudellisesti tuntuu myös hassulta, että kun tuskailemme omistusasunnon ostamisen (tai oikeastaan asuntolainan kalleuden kanssa), niin isot säästöt kerryttäneet eläkeläiset eivät sano, että voitaisiin mekin teitä vähän avittaa.
Onhan tässä totuttelua, kun oman lapsen kanssa täytyy ja haluan pyristellä irti tuosta vanhempien ajatusmallista, että yksin pitää pärjätä. Haluan tehdä toisin ja olla tukena. Toivon, että jos minä elän vanhaksi ja omalla lapsellani on joskus lapsi/lapsia, niin olisin lapseni tukena ja apuna. Usein vanhempani muistavat sanoa, että niin sitä mekin jouduttiin pärjäämään yksin. Niin jouduitte, mutta olisiko itse kannattanut toimia toisin?
Onhan romaanitkin yhteisöllisiä. Mutta niiltä puuttuu pääoma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kokemuksia, mutta unohdit ap. kertoa, alenevan polven velvollisuuksista. Suomenruotsalaisilla on monilla itsestään selvää, että autetaan vanhempia ja isovanhempia ja kaikki mahdollinen vapaa-aika pitäisi olla heidän seurassa, lähteä mökille auttamaan, pestä laiturit. Ja vanhemmat ja isovanhemmat olettavat, jos juhlia tai tulee vieraita, jopa 10v lapset laitetaan tarjoilemaan ja seurustelemaan vieraiden kanssa.
Eli vanhempien auttamisessa on myös hintalappu ja perustuu vastavuoroisuuteen. Ja saman katon alla voi asua useampi sukupolvi.
Enhän minä ole väittänytkään, etteikö suomenruotsalaisilla nuorempi polvi huolehdi vastavuoroisesti asioista. Kyllähän he huolehtivat ja se on heille itsestäänselvyys - ovathan he itsekin saaneet apua! Eikä se ole mikään mahdoton asia, että tuetaan ja autetaan, kun tuota vastuuta voi jakaa sukulaisten kes
Suurin osa suomenruotsalaisia ovat suurperheellisiä esim. nykyinen RKP pj. Adlercreutzilla viisi lasta ja ja iän puolesta ehtii vielä tuplata luvun.
Suurimmalla osalla taas suomalaisilla on vain 1-2 lasta, eikä sille isovanhempien hoidolle ole edes tarvetta. Meillä 2 lasta ja ei montakaan kertaa vuodessa tarvita hoitoapua ja silloinkin muutoin sen pystyisimme järjestämään.
Se yhteisöllisyys on myös omalla tavallaan taloudellista tukea, vaikka raha ei liikkuisi. Monilla suomenruotsalaisilla on tiiviit yhteisöt: aina löytyy joku tuttu avuksi, jos tarvitsee vaikka hammaslääkärikäynnin ajaksi lastenvahtia, muuttoapua tai muuta. Monella suomenkielisellä on tilanne, että sitä apua ei lähipiiristä löydy eli siitä täytyy maksaa. Puhumattakaan siitä puolesta, että suomenruotsalaisilla riittää ihmisiä, jotka ovat henkisenä tukena vaikka vaikeissa tilanteissa. Suomenkielisillä on logiikkana, että jätetään tuo sairastunut/läheisen menettänyt yksin ja annetaan surra rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ruotsinsuomalainen mutta valitettavasti vain keskituloinen mutta tuo kaikki on niin totta. Itse annan lapsille kaiken minkä pystyn nyt ennakkoon jotta saavat eväät elämään.
Suomenruotsalainen = Suomessa asuva suomalainen, jonka kotikieli on ruotsi
Ruotsinsuomalainen = Ruotsissa asuva suomalainen
Aloituksessa puhuttiin suomenruotsalaisista...
Jotenkin tää järkeily tuo taas mieleen sen että joku saa päähänsä selittää rikkaiden parempaa hyvinvointia jollain täysin toissijaisilla yksityiskohdilla ja unohtaa sen että noilla on ihan massiivisesti enemmän rahaa käytössään kuin taviksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomenruotsalaisilla on erityisoikeuksia. Pääsevät mm. Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan omassa kiintiössä paljon suomensuomalaisia alhaisemmilla pistemäärillä. Lisäksi suomenruotsalaisilla on omat yliopistossa, Hanken ja Åbo Akademi, jonne pääsee helposti sisään. Kaksikielisyyden vaatimus takaa juopoimmallekin suomenruotsalaisilla suojatyöpaikan julkisessa hallinnossa rannikkoalueilla.
Suomenruotsalaisilta alueilta ei tarvinnut luovuttaa maata evakoille... hieman eri lähtökohdat ylisukupolviselle vauraudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 40-l syntyneet vanhemmat on olleet näitä tunnekylmiä "pärjääjiä". Lapset on olleet jonkinlainen ukkosenjohdatin omalle sietämättömälle tunne-elämälle ja sen väkivaltaisille purkauksille. Myöskään rahaa ei lapsiin haluttu "tuhlata" vaikka sitä jonkin verran oli. Seisoimme kirppisvaattaissa kylmässä bussipysäkillä ja äiti pohti millainen turkki olisi paras kun ajaa autolla.
Kaltoinkohdeltuna lähtee joka tapauksessa elämään takamatkalta ja tekee myös itse huonoja valintoja parisuhteeseen jne. Talous hajoaa viimeistään eroissa. Vanhempani ovat kyllä auttaneet taloudellisesti lasteni kuluissa yms. mutta se on ei paikkaa sitä minkä etumatkan turvallisissa perheissä kasvaneet saivat.
Vierailija kirjoitti:
Suomenruotsalaisilla on erityisoikeuksia. Pääsevät mm. Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan omassa kiintiössä paljon suomensuomalaisia alhaisemmilla pistemäärillä. Lisäksi suomenruotsalaisilla on omat yliopistossa, Hanken ja Åbo Akademi, jonne pääsee helposti sisään. Kaksikielisyyden vaatimus takaa juopoimmallekin suomenruotsalaisilla suojatyöpaikan julkisessa hallinnossa rannikkoalueilla.
Tämä on myös totta. Esim. noille Helsingin yliopiston suosittujen alojen ruotsinkielisille linjoille pääsee huomattavasti alemmilla pistemäärillä. Verkostot ja poliittinen valta takaa myös yhteisön jäsenten etujen turvaamisen valtaväestöön nähden tietyissä asioissa. Ruotsinkielisille on myös omat koulunsa ja päiväkotina, joissa on huomattavan vähän esim. mm-taustaisia lapsia.
Tuo evakkoasia on myytti ja se on kumottu.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnistan oman perheeni näistä "suomalaisittain" käyttäytyvistä ja kyllähän se surettaa. Hirveästi korostetaan sitä, että pitää pärjätä yksin, itse pitää tienata omat rahat ja olla mahdollisimman riippumaton toisista. Äitini vielä on sitä sorttia, enkä minkäänlaista emotionaalista tukea ei ole koskaan ollut saatavilla. Onneksi isäni on sentään ollut henkisesti tukena. Taloudellisesti tuntuu myös hassulta, että kun tuskailemme omistusasunnon ostamisen (tai oikeastaan asuntolainan kalleuden kanssa), niin isot säästöt kerryttäneet eläkeläiset eivät sano, että voitaisiin mekin teitä vähän avittaa.
Onhan tässä totuttelua, kun oman lapsen kanssa täytyy ja haluan pyristellä irti tuosta vanhempien ajatusmallista, että yksin pitää pärjätä. Haluan tehdä toisin ja olla tukena. Toivon, että jos minä elän vanhaksi ja omalla lapsellani on joskus lapsi/lapsia, niin olisin lapseni tukena ja apuna. Usein vanhempani muistavat s
Suomenkielisiä on nyt aivopesty vähintään 80 vuotta neuvostoliiton ja sitä fanittavan vasemmiston toimesta halveksimaan suomalaista kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja yhteiskuntaa ja me-henkeä ja luomaan kahtiajakoa, eripuraa ja muuta vastaavaa kansan sisälle.
Suomenruotsalaisia taas ei ole kasvatettu tuohon.
Tuohon päälle varakkuuserot, se, että suomenruotsalaisilla on aivan järjettömästi parempi palvelutaso julkisissa palveluissa, helpompi päästä opiskelemaan tiettyjä aloja ja valmistuttua työpaikkoja löytyy joko suvun/tuttujen firmoista tai julkiselta sektorilta kielitaitovaatimusten vuoksi. Esim. katselin jotain helsingin kaupungin asiantuntijatehtäviä tuossa keväällä. Järjestään kaikissa oli vaatimus ruotsin taidosta, ei siksi että homma olisi ollut jotenkin asiakaspalveluhomma vaan siksi että virasto on selvästi täynnä ruotsinkielisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt kärjistän, mutta kuitenkin:
Maija 20 v muuttaa omilleen opiskelemaan yliopistokaupunkiin. 50-vuotiailla vanhemmilla on maakunnassa jo velaton omakotitalo ja pari autoa. Taloudellisesti ei ole hätää, kun on säästöjä, vakituiset työpaikat (ajalta, jolloin eläkevirkoja sai helpommin). Perintöäkin on tullut. Maija saa vanhemmiltaan avuksi uutta elämää varten uutena ostetut kodinkoneet (mikro, imuri ja vedenkeitin, hinta alle 200 e). Maija saa satunnaisesti vanhemmiltaan apuna kassillisen ruokaa ja pesuaineita, kun käy kylässä vanhemmillaan.
Vuosikymmenet kuluvat. Maija on 55-vuotias, kun hänen 85-vuotiaat vanhempansa kuolevat. Maija saa veljensä kanssa perinnöksi maakunnassa olevan talon, joka on menettänyt ison osan arvostaan sekä 100 000 euroa jaettavaksi. Jos Maija olisi saanut osan tuosta 50 000 eurosta parikymppisenä, Maija olisi voinut ostaa omistusasunnon jo aiemmin. Sen sijaan Maija on joutunut elämään melko niukasti, j
Kuinkahan monella on oikeasti niin varakkaat vanhemmat, että voivat noin auttaa. Minä olen keskiluokkaisesta perheestä, mutta ei vanhemmilla mitään säästöjä ollut, mistä auttaa. Olivat lähtöisin vaatimattomista oloista ja lapsia neljä. Asuntolainan maksu otti koville, kun se piti maksaa pois kymmenessä vuodessa, siihen perään sitten remonttilaina, niiden neljän lapsen koulumaksut, kirjat ym. Muistan, etä opettajaäitini joutui parsimaan sukkahousujaan (!), kun ei ollut varaa ostaa joskus uusia! Ihmettelyä puolivuosittan (lainaa siis lyhennettiin kaksi kertaa vuodessa), mistä raavitaan ne viimeiset markat lainanlyhennykseen. Sain kyllä opiskelemaan lähtiessä vanhempien nuorena pania ostaman 50-luvun nojatuolin ja sohväpöydän ja pari räsymattoa.Halvan sängyn ostin itse, ja systeri lainasi kirjoituspöydän, siinä se. Kun kävin kotona sain ottaa mukaan sämpylöitä, jos leivoin ne itse, ja pari omenaa evääksi junaa, toisen säästin myöhemmäksi. Vanhemmilla oli periaate, että tässä maailmassa pitää oppia pärjäämään itse, ei näet ollut hyvinvointivaltiota vielä, jonka olisi voinut odottaa paipovan, jos ei pikaan pitämään itsestään huolta. Että näin, ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tää järkeily tuo taas mieleen sen että joku saa päähänsä selittää rikkaiden parempaa hyvinvointia jollain täysin toissijaisilla yksityiskohdilla ja unohtaa sen että noilla on ihan massiivisesti enemmän rahaa käytössään kuin taviksilla.
Juu se rantaruotsalaienn kalastaja ihan kylpee rahassa ROFLLMAO! Samoin suomenruotsalainen lähihoitaja, bussikuski, minkkitarhan työntekijä, potaatinkasvattaja. Oot sie aika hölömö!! Se rikkaitten joukko on pieni!!! Valtaosa suomenruotsalaisista on ihan tavallista väkeä.
Kohtalaisen isolla osalla suomalaisia ei ole mitään annettavaa kun pitää elättää paitsi jättimäistä vasemmistoamme niin suomenruotsalaisen eliitin massiivisen paljon parempaa palvelutasoa yhteiskunnassamme.
Ja kuten sanottua, jo se että isohko osa tietynlaisista julkisen sektorin töistä on vain ruotsia osaaville tekee tuon ryhmän työllistymisestä huomattavan helppoa. Ei taida olla suomenruotsalaista korkeakoulutettua joka olisi jumissa pätkätyökierteessä valmistumisen jälkeen kun valinnanvaraa on.