Lue keskustelun säännöt.
Tabu: suomenruotsalaiset tekevät tämän asian paremmin ja siksi uudet sukupolvet menestyvät
17.07.2024 |
Monissa suomenruotsalaisissa hyväosaisissa suvuissa jaetaan omasta jo varhain tuleville sukupolville. Nuoret autetaan nopeasti kiinni ekaan omistusasuntoon jne. Jos pariskunta perustaa perheen, niin halutaan olla isovanhempina tai sukulaisina tukemassa. Ajattelevat, että haluavat auttaa ja tukea, koska heitäkin on autettu ja niin pääsee nopeammin kartuttamaan omaisuutta. Näin se henkinen ja fyysinen varallisuus karttuu, kun tuetaan ja autetaan toisia jo lapsesta ja nuoresta asti. Koetaan, että on kaikkien etu, että vanhemmat polvet auttavat nuoremmat alkuun aikuiselämän kanssa.
Jos taas vastaavasti suomenkielisessä perheessä sattuisikin vanhemmilla olemaan säästöjä, niin niitä ei todellakaan anneta etukäteen pesämunaksi aikuistuville lapsille. Suvun nuoret jätetään selviämään ilman taloudellista ja henkistä tukea. Todetaan, että niin sitä mekin lähdettiin maailmalle ja tehtiin kaikki itse. Aika monilla pari-kolmekymppisillä on tilanne, että elämä on pätkätöiden takia haastavaa eikä asunnon ostamisesta voi haaveillakaan. Samaan aikaan vanhemmilla olisi ylimääräisiä säästöjä, mutta ne halutaan antaa vasta perintönä vuosikymmenten päästä. Eipä se samalla tavalla lämmitä, jos saa perinnöksi vaikka 50 000 euroa 50-vuotiaana kuin jos olisi saanut osan tuosta summasta asunnon käsirahaksi parikymppisenä.
Eikä tässä ole kyse siitä, että suomenruotsalaiset olisivat jotenkin poikkeuksellisen varakkaita ja siksi pärjäisivät. Pienemmilläkin säästöillä pystyy jo auttamaan sen nuoren aikuisen elämän alkuun ja esimerkiksi monissa paikoissa kymppitonni riittäisi hyvin ekan asunnon käsirahaksi. Sitten ihmetellään vierestä, että miten toisilla pyyhkii jo nuoresta asti hyvin. No varmasti pyyhkii, kun saa apua eikä jätetä yksin selviämään.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Keskittävät myös äänensä omalle puolueelleen, joka ajaa heidän etuja. Ja joka pääsee halltukseen melkein aina.
Minun kokemukseni mukaan muitakin puolueita äänestetään, mutta äänestävät ylipäätään aktiivisemmin ja isommalla prosentilla kuin valtaväestö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää varmaan aika pitkälle paikkansa ap:n teoria. Itse en ole pennin pyörylää saanut kotoa, enkä ikinä edes uskaltaisi pyytää vaikka asuntolainaa takaamaan. Haukut tulisi, että itse pitää pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, miksi yhteisöllisyys on suomalaisille niin vaikeaa. Aina on poikkeuksia, totta kai, mutta yleinen asenne paasaa yksinpärjäämisen eetosta aina vain.
Eiköhän tässä ole sitä asennetta, että kun on itse joutunut pärjäämään yksin (eli esim. sota-ajan kokeneet vanhemmat eivät ole kyenneet tueksi), niin jätetään omatkin lapset selviämään omillaan. Sen sijaan, että päästettäisiin omasta katkeruudesta irti ja keskityttäisiin takaamaan seuraavalle sukupolvelle paremmat olot kuin itsellä oli samassa iässä.
Omat vanhempani ja kaverien vanhemmat ovat 50-luvulla syntyneitä, joiden vanhemmat olivat sodassa. Lopputulos on ollut meillä kaikilla ysärin lapsilla sama:
--Lastenvahtiapua saa todella harva. On uutisoitu (jo n. 10 v vanha tutkimus, mutta tuskin on suuresti muuttunut) seuraavaa: joka viides isovanhempi ei auta lastenhoidossa koskaan ja suurin osa auttaa kerran pari vuodessa. Siis kerran tai pari vuodessa! Eli iso osa lapsiperheistä saa tulla toimeen omillaan. Lopputuloksena on väsyneitä ruuhkavuosia eläviä vanhempia, jotka seuraavat vierestä eläkeikäisten vanhempiensa porskuttamista harrastuksissa ja matkustelua.
Tässä pitää toki ottaa huomioon, että iso osa lapsiperheistä ei asu isovanhempien kanssa samalla paikkakunnalla. On lähdetty yliopistokaupunkiin opiskelemaan ja jääty sinne tai muutettu pääkaupunkiseudulle, kun ne isovanhemmat asuvat synnyinpaikkakunnalla. Ei sieltä Sotkamosta niin vain hypätä pääkaupunkiseudulla auttamassa lastenlasten hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää ap. tuomasta suomenruotsalaisten perinnettä ja tapoja suomalaisten keskuuteen? Muutos lähtee aina itsestä, näyttämällä esimerkkiä ja mallia muille. Hekin saattavat siitä innostus. Ei pidä odottaa muiden sitä tekevän puolestasi.
Nyt on hyvä aika järjestää sukujuhlat/elonkorjuujuhlat omasi ja puolisosi suvulle. Teet ruokaa, että pöydät notkuvat, siskonpitejä koti töyteen, osoitat vieraanvaraisuutta ja kirjaimellisesti autat muita, saunotat vanhukset ja peset nuorempien pyllyt ja harjoitat sosiaalisia taitoja.
Pian on hapansilakan tekoaika, siihen tarvitaan paljon yhteisöllisyyttä ja työvoimaa. Sekin on hyvää harjoitusta.
Miksi odottaa muiden tekevän, kun sen voi tehdä itse.
Minä olen yrittänyt vastaavaa, mikä oli lopputulos?
-iso osa jätti tulematta juhliin, kun ei viitsi nähdä vaivaa, että saapuisi paikalle kauempaa
-minä olen auttanut toisia (antanut esimerkiksi sukulaisille lastenhoitoapua). kun sain lapsen itse, arvaa sainko vastavuoroisesti apua takaisin?
Yhteisöllisyyttä on paha rakentaa yksin, kun siihen tarvitsee muita sitä haluavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, miksi yhteisöllisyys on suomalaisille niin vaikeaa. Aina on poikkeuksia, totta kai, mutta yleinen asenne paasaa yksinpärjäämisen eetosta aina vain.
Eiköhän tässä ole sitä asennetta, että kun on itse joutunut pärjäämään yksin (eli esim. sota-ajan kokeneet vanhemmat eivät ole kyenneet tueksi), niin jätetään omatkin lapset selviämään omillaan. Sen sijaan, että päästettäisiin omasta katkeruudesta irti ja keskityttäisiin takaamaan seuraavalle sukupolvelle paremmat olot kuin itsellä oli samassa iässä.
Kuulostaa tutulta. Oma isoisä oli sodassa, joka on milleniaanille kai aika harvinaista. Saivat äitini vähän vanhempina iltatähdeksi. Aika usein vanhempien suusta kuultua oli sellainen mantra, ettei kersat mitään tarvi ja ei minullkaan lapsena ollut. Itsellä ei ole sattuneesta syystä lapsia, mutta jos olisi, niin tekisin kaikkeni antaakseni heille paremman lapsuuden kuin itsellä oli. Omien vanhempien asenne tuntui olevan päinvastainen ja juuri katkeruus ja vähän ehkä kateuskin omia lapsia kohtaan sieltä paistoi läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, miksi yhteisöllisyys on suomalaisille niin vaikeaa. Aina on poikkeuksia, totta kai, mutta yleinen asenne paasaa yksinpärjäämisen eetosta aina vain.
Eiköhän tässä ole sitä asennetta, että kun on itse joutunut pärjäämään yksin (eli esim. sota-ajan kokeneet vanhemmat eivät ole kyenneet tueksi), niin jätetään omatkin lapset selviämään omillaan. Sen sijaan, että päästettäisiin omasta katkeruudesta irti ja keskityttäisiin takaamaan seuraavalle sukupolvelle paremmat olot kuin itsellä oli samassa iässä.
Omat vanhempani ja kaverien vanhemmat ovat 50-luvulla syntyneitä, joiden vanhemmat olivat sodassa. Lopputulos on ollut meillä kaikilla ysärin lapsilla sama:
--Lastenvahtiapua saa todella
Minä tiedän isovanhempia, jotka tulevat jostain Iisalmesta tai Oulusta Helsinkiin ihan säännöllisesti hoitamaan lapsenlapsiaan. Ei se välimatkaa katso, jos on halua auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomenruotsalaisilla on erityisoikeuksia. Pääsevät mm. Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan omassa kiintiössä paljon suomensuomalaisia alhaisemmilla pistemäärillä. Lisäksi suomenruotsalaisilla on omat yliopistossa, Hanken ja Åbo Akademi, jonne pääsee helposti sisään. Kaksikielisyyden vaatimus takaa juopoimmallekin suomenruotsalaisilla suojatyöpaikan julkisessa hallinnossa rannikkoalueilla.
Tuo etu koskee kyllä kaikkia. Kielen voi opetella ja pyrkiä sisään ruotsinkieliselle linjalle. Omat lapset on ruotsinkielisissä päiväkodeissa ja kouluissa tämän takia vaikka olen kantasuomalainen perustalliainen, enkä itse osaa ruotsia juuri ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenruotsalaisilla on erityisoikeuksia. Pääsevät mm. Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan omassa kiintiössä paljon suomensuomalaisia alhaisemmilla pistemäärillä. Lisäksi suomenruotsalaisilla on omat yliopistossa, Hanken ja Åbo Akademi, jonne pääsee helposti sisään. Kaksikielisyyden vaatimus takaa juopoimmallekin suomenruotsalaisilla suojatyöpaikan julkisessa hallinnossa rannikkoalueilla.
Tuo etu koskee kyllä kaikkia. Kielen voi opetella ja pyrkiä sisään ruotsinkieliselle linjalle. Omat lapset on ruotsinkielisissä päiväkodeissa ja kouluissa tämän takia vaikka olen kantasuomalainen perustalliainen, enkä itse osaa ruotsia juuri ollenkaan.
Eipä tuollaista mahdollisuutta laittaa lapsi ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun ole ihan joka kunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenruotsalaisilla on erityisoikeuksia. Pääsevät mm. Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan omassa kiintiössä paljon suomensuomalaisia alhaisemmilla pistemäärillä. Lisäksi suomenruotsalaisilla on omat yliopistossa, Hanken ja Åbo Akademi, jonne pääsee helposti sisään. Kaksikielisyyden vaatimus takaa juopoimmallekin suomenruotsalaisilla suojatyöpaikan julkisessa hallinnossa rannikkoalueilla.
Tuo etu koskee kyllä kaikkia. Kielen voi opetella ja pyrkiä sisään ruotsinkieliselle linjalle. Omat lapset on ruotsinkielisissä päiväkodeissa ja kouluissa tämän takia vaikka olen kantasuomalainen perustalliainen, enkä itse osaa ruotsia juuri ollenkaan.
Eipä tuollaista mahdollisuutta laittaa lapsi ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun ole ihan joka kunnassa.
Asuinpaikka on oma valinta. Kyllä sen takia kannattaa vaihtaa paikkakuntaa, että omat lapset saavat paremman tulevaisuuden. Valintoja valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liiankin tuttua. Toisella vanhemmallani on miljoonaomaisuus, mutta on itsekkäin ja tunnekylmin ihminen jonka tiedän, ja hänen mantransa on 'hankkikaa itse oma omaisuutenne, niin hänkin on tehnyt!'. - Ainoa vaan, että hän sai apua lapsuuskodistaan sekä opintolainaan, autolainaan, että lastenhoitoapuun niin että pystyi luomaan uraa. Mitään me sisarustemme kanssa emme ole häneltä saaneet, joten jokainen on kylmettänyt välit ja nähdään vain hautajaisissa tai muussa paikassa, jossa on sosiaalisesti pakko.
Ei minua tule lämmittämään edes perintö, sillä en usko että pahantahtoisena ihmisenä hän mitään tulee jättämään omalle jälkikasvulleen tai lapsenlapsilleen. Mutta vastapainoksi kaikesta henkisestä tunnekylmyydestä hän saa virua vanhuutensa rahojensa keskellä, minä keskitän energiani ja aikani lämpimämpään vanhempaani sekä omiin lapsiini ja sisaruksiini. Niihin, jotka vastavuoroisesti haluavat hyvää myös toisille.
Suurilla ikäluokilla on halu tuhlata kaikki mikä on aikaisemmilta sukupolviltakin sattunut jäämään.Vaikka rahaa olisikin. Useinmiten suurin huoli on mihin tuhlata. Taustalka tuntuu olen kummallinen katkeruus että kesämökki tms jäisi jälkipolville. Ei kyse edes ole siitä että mökissä kiinni olevia rahoja tarvittaisiin. Vaan silkasta ahneudesta. Ajatus sukupolvesta toiseen kulkevasta omaisuudesta on mahdoton ymmärtää.
Ei se miten rahasta saisi tuottoa tai omaisuutta siirtyisi sukupolvelta toiselle. Se maailmamkuva on useinmiten minä ja minun jälkeen vedenpaisumus. Mitään aidosti sukupolvia eteenpäin ulottuvaa ajattelua ei ole. Rahvas elää hetkessä eikä tunne sukuaan edes kahta sukupolvea taaksepäin. Nykyään vielä näkee kun sukupolvia suvussa olleita tilojakin myydään. Jotta nekin rahat ehditään nauttia eli kuluttaa viinaan ja mersuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, miksi yhteisöllisyys on suomalaisille niin vaikeaa. Aina on poikkeuksia, totta kai, mutta yleinen asenne paasaa yksinpärjäämisen eetosta aina vain.
Eiköhän tässä ole sitä asennetta, että kun on itse joutunut pärjäämään yksin (eli esim. sota-ajan kokeneet vanhemmat eivät ole kyenneet tueksi), niin jätetään omatkin lapset selviämään omillaan. Sen sijaan, että päästettäisiin omasta katkeruudesta irti ja keskityttäisiin takaamaan seuraavalle sukupolvelle paremmat olot kuin itsellä oli samassa iässä.
Omat vanhempani ja kaverien vanhemmat ovat 50-luvulla syntyneitä, joiden vanhemmat olivat sodassa. Lopputulos on ollut meillä kaikilla ysärin la
Paljon vaikuttaa se, onko eläkkeellä vai työelämässä. Ei työssäkäyvillä ole noin vain mahdollisuutta lähteä yhtäkkiä toiselle puolelle maata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenruotsalaisilla on erityisoikeuksia. Pääsevät mm. Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan omassa kiintiössä paljon suomensuomalaisia alhaisemmilla pistemäärillä. Lisäksi suomenruotsalaisilla on omat yliopistossa, Hanken ja Åbo Akademi, jonne pääsee helposti sisään. Kaksikielisyyden vaatimus takaa juopoimmallekin suomenruotsalaisilla suojatyöpaikan julkisessa hallinnossa rannikkoalueilla.
Tuo etu koskee kyllä kaikkia. Kielen voi opetella ja pyrkiä sisään ruotsinkieliselle linjalle. Omat lapset on ruotsinkielisissä päiväkodeissa ja kouluissa tämän takia vaikka olen kantasuomalainen perustalliainen, enkä itse osaa ruotsia juuri ollenkaan.
Onko toinen lasten vanhemmista ruotsinkielinen vai ovatko molemmat suomenkielisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuin erään itä-eurooppalaisen kaverini kanssa siitä stereotypiasta että venäläiset ei osaa esim. turistikohteissa jonottaa, ja tämä kaveri kertoi että se on hänenkin kotimaassaan näkyvää kommunismin perinnettä. Totuttiin siihen että jaettavaa oli vähän ja omasta osuudesta piti taistella mikä tekee ihmisistä itsekkäitä. Vaikka Suomessa ei olla eletty varsinaisen kommunismivallan alla, olemme olleet pitkiä aikoja toisen maan hallinnon alla ja eläneet köyhyydessä sekä puutteessa.
Suomenruotsalaiset ovat sitten saaneet vaikutteita ja resursseja vauraammasta lännestä joka on luonut ihan erilaisen sosiaalisen pääoman joka siirretään tehokkaasti sukupolvelta toiselle. Olen itsekin Savosta kotoisin, mutta kammoksun suomalaista tapaa puhua suomenruotsalaisista ylimielisenä herraskansana jolle on annettu kultalusikalla jo syntyessään. Juuri tuollaisesta kateellisisesta, huonoitsetuntoisesta asenteesta pitäisi kasvaa pois ja pyrkiä ottamaan pikemminkin mallia muiden menestysreseptistä niiltä osin kuin se on mahdollista. Suomalaista kuvaa tosiaan parhaiten se sanonta että suomalainen maksaa satasen ettei naapuri saa kymppiä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos mielenkiintoisesta ketjusta! Tämä on ollut avartavaa. Minäkin tulen suomenkielisestä perheestä, jossa vanhemmillani on parin kolmen miljoonan omaisuus, mutta meitä lapsia he eivät ole koskaan viitsineet merkittävämmin rahallisesti tukemaan (eivätkä tosin kyllä järin henkisestikään). Siinä olen sitten lykännyt opintojani ja valmistumistani vuodesta toiseen, kun rahanpuutteessa olen joutunut erilaisia matalapalkkaisia hanttihommia tekemään (puhumattakaan opintolainan ottamisesta). En halua uhriutua, sillä lopulta olen aikuinen ihminen omine valintoineni, ja joku päivä voin ylpeydellä muistella, miten tein melkein kaiken itse. Silti ihmettelen, miksi vanhempani eivät ole koskaan tarjoutuneet auttamaan enempää? Esimerkiksi en voisi kuvitellakaan, että he ostaisivat minulle asunnon, vaikka sijoitusasuntoja kylläkin ostelevat omaksi hyödykseen.
Jos vanhempani olisivat köyhiä, en tietenkään vaatisi mitään, mutta heillä on vaikka kuinka p
Toi on pelkkää itaruutta. Toi että omia lapsia kohtaan ollaan lähes agressiivia. On vääristynyttä Suomessa. Mistä tällainen kieroutunut ajattelu tulee että oma jälkikasvu jätetään ilman tukea. Omat vanhempansa ja isovamhempansa tämä sukupolvi. Vei laitokseen heti kun se oli mahdollista. Tällä polvella on sairaalloista itsekkyyttä ja ahneutta. Mutta miksi. Hehän ovat saaneet kaiken. Ei selityksenä ole sota aika tai sen jälkeinen aika. Nämä vääristyneet käytösmallit tulevat jo kauempaa.
Tämä on todella hyvä ja mielenkiintoinen ketju, vaikka en uskokaan tiukkaan kielirajaan tämän asian suhteen. Selvästi Suomessa on kuitenkin vallalla todella yksilökeskeinen, omaa pärjäämistä korostava kulttuuri, ja sitten on perheitä, joissa toimitaan toisin. Jälkimmäisistä on helpompi ponnistaa.
Oma perheeni on suomenkielinen, mutta meillä (samoin kuin mieheni suomenkielisessä perheessä) on aina ollut voimakas auttamisen ja yhdessä tekemisen kulttuuri. Tämä ei aina tarkoita pelkästään taloudellista apua, vaikka molempien meidän vanhemmat ovat pyrkineet auttamaan myös taloudellisesti. Jeesataan lastenhoidossa, ollaan muutto- ja remppa-apuna, tarjotaan yleisestikin omasta aina ensimmäisenä läheisille. Äitini sanoi aina meidän lasten ollessa pieniä niin isoissa kuin pienissä pulmissa, että yhdessä me tästäkin selvitään. Se on ollut kantava teema jo useamman sukupolven, koska muistan että molempien puolien isovanhemmat ovat eläkkeellä ollessaan mm. hoitaneet minua ja sisaruksiani välillä jopa täysipäiväisesti, jotta vanhempani pääsivät töihin eikä meidän tarvinnut ihan pieninä mennä päiväkotiin.
Täytyy sanoa, että ollaan kaikki (sekä minä että sisarukseni ja mieheni, joka on kasvanut vastaavassa ympäristössä) saatu tästä iso ponnistusapu elämään. Toki itsekin ollaan jokainen opiskeltu ja tehty paljon töitä, mutta tuskin meillä olisi taloja, autoja ja veneitä puhumattakaan kaikesta henkisestä hyvinvoinnista! ilman kotoa saatua tukea ja apua. Sehän jatkuu edelleen: olen ensi viikolla lähdössä lasten kanssa vanhemmieni, jossa itse autan remontissa ja mummi auttaa vastaavasti lasten kanssa mieheni ollessa reissussa.
Kaikkein eniten toivon, että voisin siirtää samanlaisen tuen ja turvallisuudentunteen omille lapsilleni ja olla itse tukena vanhemmilleni tulevina vuosikymmeninä, kun heille kertyy ikää.
"Se yhteisöllisyys on myös omalla tavallaan taloudellista tukea, vaikka raha ei liikkuisi. Monilla suomenruotsalaisilla on tiiviit yhteisöt: aina löytyy joku tuttu avuksi, jos tarvitsee vaikka hammaslääkärikäynnin ajaksi lastenvahtia, muuttoapua tai muuta. Monella suomenkielisellä on tilanne, että sitä apua ei lähipiiristä löydy eli siitä täytyy maksaa. Puhumattakaan siitä puolesta, että suomenruotsalaisilla riittää ihmisiä, jotka ovat henkisenä tukena vaikka vaikeissa tilanteissa. Suomenkielisillä on logiikkana, että jätetään tuo sairastunut/läheisen menettänyt yksin ja annetaan surra rauhassa."
Onko tässä myös sellainen mahdollista, että tehdään talkootyötä sukulaiselle sillä omalla osaamisella? Pikku palkalla? Tietääkö joku? Että ei tarvitse hankkia rahalla sitä tietokoneinsinööriä katsomaan sitä temppuilevaa tietokonetta, vaan soitetaan sukulaiselle että tuutko vilkaisemaan? Ja tällä tavalla myös vastavuoroisesti tarjotaan sitä oman alan osaamista tutuille, jopa ilman rahaa? Rahallinen nimellinen korvaus on vaikka työkoneen käytöstä/lainasta? Säästöähän sekin on.
Minulla on varakkaat vanhemmat. Tienaavat hyvin ja kaikkea on. Ja olen saanut avustuksia, monenlaisia. Kävimme kesällä Tallinnassa ja pyörimme siinä pitkin Viroa muutaman päivän. Äiti soitti ja kysyi että onko rahaa käydä vaikka ravintolassa (hän ei perusta mäkkäreistä). Olen 35v.
Mutta sitten taas perintöä ei jaeta väkisinkään. Täysin käsittämätön ehdotus, että ryhdyttäisiin siirtelemään omistuksia lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, miksi yhteisöllisyys on suomalaisille niin vaikeaa. Aina on poikkeuksia, totta kai, mutta yleinen asenne paasaa yksinpärjäämisen eetosta aina vain.
Eiköhän tässä ole sitä asennetta, että kun on itse joutunut pärjäämään yksin (eli esim. sota-ajan kokeneet vanhemmat eivät ole kyenneet tueksi), niin jätetään omatkin lapset selviämään omillaan. Sen sijaan, että päästettäisiin omasta katkeruudesta irti ja keskityttäisiin takaamaan seuraavalle sukupolvelle paremmat olot kuin itsellä oli samassa iässä.
Kuulostaa tutulta. Oma isoisä oli sodassa, joka on milleniaanille kai aika harvinaista. Saivat äitini vähän vanhempina iltatähdeksi. Aika usein vanhempien suusta kuultua oli sellainen mantra, ettei kersat mitään tarvi ja ei minullkaan lapsena ollut. Itsellä ei
Kyllä munkin isoisät oli sodassa, oon 40 v. Isän isoisä oli kuulemma hirveän ankaria, hakkasi lapsiaan, ei ollut huumoria kotona ym (isä valitti näitä lapsuus traumojaan minulle pienestä pitäen). Isäni on sitten puolestaan raivotautinen juoppo. Äidin puolen isoisä kuoli 50 veenä, oli kuulemma kiivas. Äiti on tosi tunnekylmä isää palvova lapsia inhoava nainen.
Tästä aloituksesta huomaa, että Venäjän trolli taas asialla, joka haluaa epäsopua keskenämme. Venäjä kylvää koko ajan epäsopua jopa meidän maamme sisällä, että vihaa lietsomalla saadaan ristiriitoja ja kahinoita keskenään. Oikeasti, siis meidän pitää pitää yhtä köyttä, kun maamme on aika ristitulessa tällä hetkellä. Ja Venäjä toki kylvää maan sisällä koko ajan vihaa keskenään.