Lue keskustelun säännöt.
Tabu: suomenruotsalaiset tekevät tämän asian paremmin ja siksi uudet sukupolvet menestyvät
17.07.2024 |
Monissa suomenruotsalaisissa hyväosaisissa suvuissa jaetaan omasta jo varhain tuleville sukupolville. Nuoret autetaan nopeasti kiinni ekaan omistusasuntoon jne. Jos pariskunta perustaa perheen, niin halutaan olla isovanhempina tai sukulaisina tukemassa. Ajattelevat, että haluavat auttaa ja tukea, koska heitäkin on autettu ja niin pääsee nopeammin kartuttamaan omaisuutta. Näin se henkinen ja fyysinen varallisuus karttuu, kun tuetaan ja autetaan toisia jo lapsesta ja nuoresta asti. Koetaan, että on kaikkien etu, että vanhemmat polvet auttavat nuoremmat alkuun aikuiselämän kanssa.
Jos taas vastaavasti suomenkielisessä perheessä sattuisikin vanhemmilla olemaan säästöjä, niin niitä ei todellakaan anneta etukäteen pesämunaksi aikuistuville lapsille. Suvun nuoret jätetään selviämään ilman taloudellista ja henkistä tukea. Todetaan, että niin sitä mekin lähdettiin maailmalle ja tehtiin kaikki itse. Aika monilla pari-kolmekymppisillä on tilanne, että elämä on pätkätöiden takia haastavaa eikä asunnon ostamisesta voi haaveillakaan. Samaan aikaan vanhemmilla olisi ylimääräisiä säästöjä, mutta ne halutaan antaa vasta perintönä vuosikymmenten päästä. Eipä se samalla tavalla lämmitä, jos saa perinnöksi vaikka 50 000 euroa 50-vuotiaana kuin jos olisi saanut osan tuosta summasta asunnon käsirahaksi parikymppisenä.
Eikä tässä ole kyse siitä, että suomenruotsalaiset olisivat jotenkin poikkeuksellisen varakkaita ja siksi pärjäisivät. Pienemmilläkin säästöillä pystyy jo auttamaan sen nuoren aikuisen elämän alkuun ja esimerkiksi monissa paikoissa kymppitonni riittäisi hyvin ekan asunnon käsirahaksi. Sitten ihmetellään vierestä, että miten toisilla pyyhkii jo nuoresta asti hyvin. No varmasti pyyhkii, kun saa apua eikä jätetä yksin selviämään.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä, kun on sivusta seurannut.
Varsinkin lapsiperheiden kohdalla ero on ihan huikea. Fafat, mufat, famut ja muut ovat ihan eri tavalla apuna. Enkä ole kuullut heidän kitisevän, että onpa ikävää olla lapsiperheille avuksi. Näyttävät viihtyvän hyvin useamman sukupolven kanssa saman katon alla, kun tapaavat.
Asenne ratkaisee. Nämä mammat ja papat eivät kuvittele, että olisi jotenkin huono asia autella jälkikasvuaan. Sen sijaan he näkevät siinä positiivisia puolia. Äidit ja isät taas keskittyvät valittamaan, miten ovat oman osuutensa jo hoitaneet ja eivät viitsi nähdä vaivaa jälkikasvun eteen. En yhtään ihmettele, miksi meillä on yksinäisiä vanhuksia ja väsyneitä keski-ikäisiä, kun asenne _omien_ perheenjäsenten auttamiseen on tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon köyhiä/tavallisia suomenruotsalaisia esim. saaristossa
Kyllähän se kielen (ja ryhmän) erityisasema auttaa kummasti. Heille on ylimitoitetusti paikkoja kaikilla "kivoilla" = hyväpalkkaisilla aloilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen apuun edes rahaa tarvitse. Senkun ottaa omaan firmaan töihin tai vinkkaa toisella kotimaisella tehtävistä työpaikoista, joihin kaikki ei pääse...
Ei jokaisella suomenruotsalaisella ole omaa firmaa. Jos jokin ero on niin varmaan se, että välitetään lapsesta/nuoresta/nuoresta aikuisesta ja halutaan keskustella hänen kanssaan ilman että koetaan toisen poikkeava mielipide nenille hyppimisenä kuten monissa suomenkielisissä perheissä. Ja se, että lapset otetaan aina mukaan aikuistenkin keskusteluun poikkeaa perinteisestä tuppisuisuuteen kasvattamisesta. Hyvin kohdeltu uskaltaa kysyä pulassa toisilta neuvojakin.
Tällä palstalla on jokin omituinen kuvitelma, että suomenruotsalaisten elämä on jotain Solsidanin ja Strömsön risteytystä. Väärin. Suomenruotsalaisista 99,9% on tavallisia ihmisiä.
Maija - Pernilla -esimerkkiin lisäys.
Maija perii 50 vuotiaana 80 -vuotiaat vanhempansa. Maksaa tästä perintöverot. Maija kuolee 10 vuoden kuluttua ja Maijan lapset perivät Maijan ja maksavat jälleen ne perintöverot.
Pernilla suvussa taas luovitaan antamalla ennakkoperintöä Pernillan ja Svenin lapsille suoraan ja myös Pernillalle vuosien kuluessa (max 3999e per vuosi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki firmat oli 100 vuotta sitten Ruotsinkielisten firmoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, miksi yhteisöllisyys on suomalaisille niin vaikeaa. Aina on poikkeuksia, totta kai, mutta yleinen asenne paasaa yksinpärjäämisen eetosta aina vain.
Sosialismi vei perheyhteisön. Tilalle sosialistit antoivat yhteiskunnan palvelut.
Suomenruosalaiset eivät koskaan ottaneet sosialismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, miksi yhteisöllisyys on suomalaisille niin vaikeaa. Aina on poikkeuksia, totta kai, mutta yleinen asenne paasaa yksinpärjäämisen eetosta aina vain.
Eiköhän tässä ole sitä asennetta, että kun on itse joutunut pärjäämään yksin (eli esim. sota-ajan kokeneet vanhemmat eivät ole kyenneet tueksi), niin jätetään omatkin lapset selviämään omillaan. Sen sijaan, että päästettäisiin omasta katkeruudesta irti ja keskityttäisiin takaamaan seuraavalle sukupolvelle paremmat olot kuin itsellä oli samassa iässä.
Omat vanhempani ja kaverien vanhemmat ovat 50-luvulla syntyneitä, joiden vanhemmat olivat sodassa. Lopputulos on ollut meillä kaikilla ysärin lapsilla sama:
-Vanhemmat muistelevat, kuinka tiukkaa omassa lapsuudessa sodan jälkeen oli. Tästä huolimatta eivät tee elettäkään tukeakseen rahallisesti omia lapsiaan, jotka elävät ruuhkavuosia pikkulasten kanssa. Rahaa siis olisi, kun tekivät täydet työurat ja eläkkeetkin ovat samaa luokkaa nettopalkkojemme kanssa. Omatkin vanhempani ovat asuneet jo 20 vuotta velattomassa omakotitalossa.
-Aikuiset lapset on jätetty henkisesti yksin: tunnetaitoja ei läheskään kaikilla vanhemmilla ole, vaan aikuisten lasten haasteisiin suhtaudutaan olankohautuksella. Jos aikuinen lapsi valittaa uupumustaan tai väsymystään esimerkiksi pikkulapsiarjessa, niin todetaan vaan, että voi voi, sellaista se nyt vaan on ja pärjäilkää, kun lähden eläkeläisten jumppaan. Aikuiset lapset eivät siis saa taloudellisen avun lisäksi muutakaan tukea.
-Lastenvahtiapua saa todella harva. On uutisoitu (jo n. 10 v vanha tutkimus, mutta tuskin on suuresti muuttunut) seuraavaa: joka viides isovanhempi ei auta lastenhoidossa koskaan ja suurin osa auttaa kerran pari vuodessa. Siis kerran tai pari vuodessa! Eli iso osa lapsiperheistä saa tulla toimeen omillaan. Lopputuloksena on väsyneitä ruuhkavuosia eläviä vanhempia, jotka seuraavat vierestä eläkeikäisten vanhempiensa porskuttamista harrastuksissa ja matkustelua.
Tiedän, että omien vanhempieni sukupolvessa monet ovat jääneet vaille omilta vanhemmilta saatua henkistä ja taloudellista tukea, kun ovat lähteneet maailmalle. Siksi onkin niin vaikea käsittää: miksi tämä sukupolvi ei toimi omien lasten kohdalla toisin, kun siihen olisi mahdollisuus?
Ja kun joku nillittää, niin ei taloudellinen auttaminen ole ainoa tapa auttaa. Tiedän pienituloisen perheen, jossa töissä käynyt mummo tuki yksinhuoltajapoikaansa auttamalla paljon lapsenhoidossa, jotta aikuinen poikansa pääsi töihin.
suomenruotsalaiset eivät ole sosialisteja. he arvostavat vanhuksia ja ihan kaikkia ihmisiä ihan eri tavalla, mitä suomensuomalaiset. suomenruotsalaiset huolehtivat vanhusten kodeissa myös toisistaan paremmin, eivät makuuta likaisissa vaipoissa potilaita tms. pohjanmaalla erottaa suomenruotsalaiset pihat, kun ne on niin nätisti laitettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut otettiin ruotsinkieliseen sukuun vävyksi. Tuli kerralla ainakin 100 sukulaista. Juhlia on tämän tästä. Messenger ryhmiä varmaan kymmenen. Kolo ajan on menoa ja tuloa ja asioiden hoitoa. Kesä mene saarelta toiselle veneillessä ja mökkiä vaihtaessa. Kaikki asiat on suvun yhteisiä. Auttaminen itsestäänselvyys. Rahasta ei puhuta. Koska se ei ole se juttu. Osa on rikkaita osa tavallisia duunareita
Tämä kaikki on niin totta! Mieheni varakkaat vanhemmat eivät suostuneet takaamaan meidän asuntolainaamme, koska pitää varautua vanhuuteen Lapsiamme eivät ole hoitaneet koskaan. Kun sitten joskus vanhenevat niin etteivät enää pärjää, emme tee elettäkään auttaaksemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia kokemuksia, mutta unohdit ap. kertoa, alenevan polven velvollisuuksista. Suomenruotsalaisilla on monilla itsestään selvää, että autetaan vanhempia ja isovanhempia ja kaikki mahdollinen vapaa-aika pitäisi olla heidän seurassa, lähteä mökille auttamaan, pestä laiturit. Ja vanhemmat ja isovanhemmat olettavat, jos juhlia tai tulee vieraita, jopa 10v lapset laitetaan tarjoilemaan ja seurustelemaan vieraiden kanssa.
Eli vanhempien auttamisessa on myös hintalappu ja perustuu vastavuoroisuuteen. Ja saman katon alla voi asua useampi sukupolvi.
verotuksellisesti on järkevää siirtää perintö yhden sukupolven ylitse, niin sitä perintöä verotetaan vaan kerran. tämä on ihan yleistä suomenruotsalaisissa suvuissa. sitä rahaa siirretään koko ajan eteenpäin omille lapsille ja lapsenlapsille maksimisummat, mitä verottomasti saa siirtää. tässä olisi paljon opittavaa suomensuomalaisilla, että sitä varallisuutta siirrettäisiin suvussa aktiivisesti eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kokemuksia, mutta unohdit ap. kertoa, alenevan polven velvollisuuksista. Suomenruotsalaisilla on monilla itsestään selvää, että autetaan vanhempia ja isovanhempia ja kaikki mahdollinen vapaa-aika pitäisi olla heidän seurassa, lähteä mökille auttamaan, pestä laiturit. Ja vanhemmat ja isovanhemmat olettavat, jos juhlia tai tulee vieraita, jopa 10v lapset laitetaan tarjoilemaan ja seurustelemaan vieraiden kanssa.
Eli vanhempien auttamisessa on myös hintalappu ja perustuu vastavuoroisuuteen. Ja saman katon alla voi asua useampi sukupolvi.
Enhän minä ole väittänytkään, etteikö suomenruotsalaisilla nuorempi polvi huolehdi vastavuoroisesti asioista. Kyllähän he huolehtivat ja se on heille itsestäänselvyys - ovathan he itsekin saaneet apua! Eikä se ole mikään mahdoton asia, että tuetaan ja autetaan, kun tuota vastuuta voi jakaa sukulaisten kesken. Sujuuhan se lauturin pesu siellä mökillä, kun tekevät porukalla ja lapsetkin otetaan mukaan. Ja hyvä asennehan tuo on, että lapset otetaan jo pienestä asti mukaan ja seurustelemaan vieraiden kanssa. Oppivat tärkeitä taitoja aikuisuutta varten ja sosiaaliset taidot kehittyvät luontevasti. Win-win-tilanne monella tavalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä, kun on sivusta seurannut.
Varsinkin lapsiperheiden kohdalla ero on ihan huikea. Fafat, mufat, famut ja muut ovat ihan eri tavalla apuna. Enkä ole kuullut heidän kitisevän, että onpa ikävää olla lapsiperheille avuksi. Näyttävät viihtyvän hyvin useamman sukupolven kanssa saman katon alla, kun tapaavat.
Asenne ratkaisee. Nämä mammat ja papat eivät kuvittele, että olisi jotenkin huono asia autella jälkikasvuaan. Sen sijaan he näkevät siinä positiivisia puolia. Äidit ja isät taas keskittyvät valittamaan, miten ovat oman osuutensa jo hoitaneet ja eivät viitsi nähdä vaivaa jälkikasvun eteen. En yhtään ihmettele, miksi meillä on yksinäisiä vanhuksia ja väsyneitä keski-ikäisiä, kun asenne _omien_ perheenjäsenten auttamiseen on tuo.
Äitini on suomenruotsalainen ja hän on uhrannut koko elämänsä toisten auttamiseen jo lapsesta lähtien, hoiti oman päivätyön ohessa isovanhemmat ja vanhempansa. Ja jossakin vaiheessa kaikki asuivat meillä ja olivat päiväyksikössä, kun äiti töissä ja illalla koko perhe oli koolla ja tietenkin äitini vastuulla oli kaikki. Itse en halua jatkaa perinnettä ja sitä ei myöskään vanhempani halua. Ei äitinikään saanut kruunua päähän, vaikka oma elämä ja nuoruus jäi elämättä. En ymmärrä, miksi uhrautumista ihannoidaan?
Vierailija kirjoitti:
verotuksellisesti on järkevää siirtää perintö yhden sukupolven ylitse, niin sitä perintöä verotetaan vaan kerran. tämä on ihan yleistä suomenruotsalaisissa suvuissa. sitä rahaa siirretään koko ajan eteenpäin omille lapsille ja lapsenlapsille maksimisummat, mitä verottomasti saa siirtää. tässä olisi paljon opittavaa suomensuomalaisilla, että sitä varallisuutta siirrettäisiin suvussa aktiivisesti eteenpäin.
Missä ihmeen unelmahötössä ja mielikuvitusmaailmassa nykyään ihmiset elävät, kun kommenteista päätellen moni elää epärealistisessa maailmassa. Suurimmalla osalla perheessä on vain 1-2 lasta, kun perinteisesti suomenruotsalaiset ovat suurperheitä ja lähes poikkeuksetta 5-8 lasta, jopa eneän, vaikka äidillä merkityävä työura.
Vai kirjoittavatko tänne vain miljönäärien lapset, mutta heilläkin luulisi olevat faktat ja elämän realiteetit hallussa?
Suomalaiset ovat köyhä kansa ja varakkaiden joukko on hyvin pieni, jotka elinaikanaan pystyvään siirtämään jälkipolville ennakkoperintöä tai siirtämään perintöä yhden sukupolven yli tai takaamaan asuntolainoja, kun suurimmalla osalla vakuudet eivät riitä.
Ja suurin osa elää kädestä suuhun, palkka/eläke menee elämiseen, asumiseen, ruokaan ja muihin välttämättömiin kuluihin, iästä riippumatta.
Suurin osa ei edes maksa saamastaan perinnöstä perintöveroa, kun alaraja 20.000€ ja saatu perinnön mediaani on noin 13.700€/henkilö.
Lähde: Verohallinto 2023
" perinnönsaajien perintöosuuksien keskiarvo oli noin 39 700 euroa ja mediaani noin 13 700"
Lähde: TS
"Tavallisesti perintö tuo mieleen suuret rahasummat. Oikeassa elämässä perinnönsaajien perintöosuuksien keskiarvo oli noin 39700 euroa ja mediaani noin 13700 euroa.
Mediaanilla tarkoitetaan suuruusjärjestykseen asetettujen arvojen keskimmäistä arvoa. Perintöosuuksien keskiarvo on suurempi kuin mediaani, sillä keskiarvo on mediaania herkempi hyvin suurille perintöosuuksille.
Noin puolet perinnönsaajista sai perintöosuuksia alle 13700 euroa. Neljäsosa sai perintöosuuksia vain alle 2000 euroa, kun taas neljäsosa sai perintöosuuksia yli 38800 euroa."
Keskittävät myös äänensä omalle puolueelleen, joka ajaa heidän etuja. Ja joka pääsee halltukseen melkein aina.
Suomenruotsalaiset näkevät rahat "suvun yhteisenä omaisuutena", suomenkieliset mieltävät omaisuuden tiukasti yksilön omaisuudeksi. "Minun taloni, minun kesämökkini" sen sijaan, että nähtäisiin talon ja kesämökin kulkevan suvussa perintönä seuraavalle sukupolvelle.
Tästä asenteesta kannattaisi ottaa oppia, että omaisuus nähtäisiin laajemmin. Siihen on syynsä, miksi omaisuus karttuu sitä suvussa hyödyntämällä ja jakamalla. Nimimerkillä itse taas olen perheestä, jossa vanhemmilla on visusti omat rahat ja pidetään kunnia-asiana sitä, että jokainen pärjää omillaan.