Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadutko synnyttämistä? Ei siis lasten olemassaoloa, vaan sitä fyysistä kokemusta?
16.07.2024 |
Mietin itse edelleen kolmekymppisenä, että haluanko koskaan hankkia biologisia lapsia, koska synnytys kuulostaa niin käsittämättömän hirvittävältä kokemukselta. Pidän synnyttäneitä naisia ihan aidosti jonain yli-ihmisinä. Eli siksi kysyn, toivotko koskaan että et olisi synnyttänyt?
Kommentit (87)
En tietenkään. Kokemus muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytykseni oli aivan totaalisen hirveä ja meni monella tavalla pieleen, mutta se oli silti tuhatprosenttisesti sen arvoinen, että sain ihanan lapseni.
On tosi outoa verrata kokemusta, joka kestää pahimmillaankin vain muutaman tuskallisen päivän, lapsesta saatavaan pysyvään iloon.
Pysyvä ilo?
Ei...
Kyllähän äidiksi tuleminen on pysyvä ilo. Vaikka tapahtuisi jotain aivan kauheaa ja menettäisin lapseni, olisin loppuikäni onnellinen siitä, että hän oli olemassa ja sain viettää tämän ajan hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytykseni oli aivan totaalisen hirveä ja meni monella tavalla pieleen, mutta se oli silti tuhatprosenttisesti sen arvoinen, että sain ihanan lapseni.
On tosi outoa verrata kokemusta, joka kestää pahimmillaankin vain muutaman tuskallisen päivän, lapsesta saatavaan pysyvään iloon.
Pysyvä ilo?
Ei...
Kyllähän äidiksi tuleminen on pysyvä ilo. Vaikka tapahtuisi jotain aivan kauheaa ja menettäisin lapseni, olisin loppuikäni onnellinen siitä, että hän oli olemassa ja sain viettää tämän ajan hänen kanssaan.
Ei ole. Pysyvä huoli ja murhe joidenkin kohdalla.
Vakavasti vammaisen lapsen äitinä miettii...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytykseni oli aivan totaalisen hirveä ja meni monella tavalla pieleen, mutta se oli silti tuhatprosenttisesti sen arvoinen, että sain ihanan lapseni.
On tosi outoa verrata kokemusta, joka kestää pahimmillaankin vain muutaman tuskallisen päivän, lapsesta saatavaan pysyvään iloon.
Pysyvä ilo?
Ei...
Kyllähän äidiksi tuleminen on pysyvä ilo. Vaikka tapahtuisi jotain aivan kauheaa ja menettäisin lapseni, olisin loppuikäni onnellinen siitä, että hän oli olemassa ja sain viettää tämän ajan hänen kanssaan.
Ei ole. Pysyvä huoli ja murhe joidenkin kohdalla.
Eli tekisitkö kaiken tekemättömäksi jos voisit? Toivoisit pois synnytyksen, lapsen ja kaikki muistot hänestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytykseni oli aivan totaalisen hirveä ja meni monella tavalla pieleen, mutta se oli silti tuhatprosenttisesti sen arvoinen, että sain ihanan lapseni.
On tosi outoa verrata kokemusta, joka kestää pahimmillaankin vain muutaman tuskallisen päivän, lapsesta saatavaan pysyvään iloon.
Pysyvä ilo?
Ei...
Kyllähän äidiksi tuleminen on pysyvä ilo. Vaikka tapahtuisi jotain aivan kauheaa ja menettäisin lapseni, olisin loppuikäni onnellinen siitä, että hän oli olemassa ja sain viettää tämän ajan hänen kanssaan.
Ei ole. Pysyvä huoli ja murhe joidenkin kohdalla.
Eli tekisitkö kaiken tekemättömäksi jos voisit? Toivoisit poi
En. Kommenttini koska tuota, että lapsesta olisi pysyvää iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En. Kommenttini koska tuota, että lapsesta olisi pysyvää iloa. "
No silloin lapsi on tuonut sinunkin elämääsi SILTI enemmän positiivista kuin negatiivista. Koska muutenhan toivoisit kaiken pois.
Tämä lapsen tuoma positiivinen oli se asia, josta käytin sanaa "ilo", ehkä oli huono sana.
En kadu. Olen synnyttänyt kaksi lasta ilman kivunlievitystä koska sitä ei ehditty antaa. Olin kummassakin tapauksessa kotona vielä kun avautumisvaihe oli käynnissä enkä ehtinyt olla salissa kauankaan. Minua kehuttiin, että osasin hyvin rentouttaa itseni. Se kuulemma vaikutti tuohon hommaan. Keskellä päivää nämä tapahtuivat. Olen kuullut, että monella on saattanut kestää vuorokaudenkin tuo synnytys. Tietenkin on sitten eri asia, jos tulee jotain komplikaatioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään kaduta. Elämä olisi kovin tyhjää ilman useampaa lasta. Se että alapään kunto synnytysten jälkeen on mikä on, pitää oppia sietämään. Kait sekin voi käydä korjausleikkaamassa jos tarpeen.
Joo. Tulee vaan heti mieleen lestadiolaisäitien alapää kun on synnytetty toistakymmentä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Up
Kiva kun sinulla on asiasta kiinnostava mielipide!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kaksipiippuinen juttu. Netistä löytyy tietysti kaikki pahimmat kauhukokemukset. Osalle sitten synnytys on helppokin kokemus. Suurimmalle osalle ei varmaan mukavaa, eikä sietämätöntä, vaan jotain siltä väliltä.
Sen kun tietäisi vaan etukäteen, että mitä omalle kohdalle osuu.
En ole synnyttänyt mutta lukiessa kauhujuttuja (jokin aika sitten kohkattiin peräti synnytysväkivallasta) ei voi välttää ajatusta omasta asenteesta. Siis jos suhtautuu kielteisesti ja vihaisesti elämään niin kyllä silloin synnytyskin on takuulla aivan hirveää kidutusta ja kaikki haluavat naisparalle vain pahaa.
Jep. Ihan varmasti haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kaksipiippuinen juttu. Netistä löytyy tietysti kaikki pahimmat kauhukokemukset. Osalle sitten synnytys on helppokin kokemus. Suurimmalle osalle ei varmaan mukavaa, eikä sietämätöntä, vaan jotain siltä väliltä.
Sen kun tietäisi vaan etukäteen, että mitä omalle kohdalle osuu.
En ole synnyttänyt mutta lukiessa kauhujuttuja (jokin aika sitten kohkattiin peräti synnytysväkivallasta) ei voi välttää ajatusta omasta asenteesta. Siis jos suhtautuu kielteisesti ja vihaisesti elämään niin kyllä silloin synnytyskin on takuulla aivan hirveää kidutusta ja kaikki haluavat naisparalle vain pahaa.
Jep. Ihan varmasti haluavat.
Noh, itse ainakin menin synnyttämään hyvällä asenteella ja olen yleensä tosi positiivinen ihminen, mutta se kokemus oli mitä oli. Kyllä joillakin kätilöillä on oikeasti vaan tosi nuiva ja jyräävä asenne työhönsä, ja se voi tuntua väkivallalta, kun itse on niissä kivuissa niin avuttomana siinä.
P.S. Silti en kadu synnyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti riehaantui Tampereella kun hänet erotettiin vauvastaan!
Olen melko kokematon enkä meinannut saada kytkettyä häntä lypsykoneeseen. Olen myös tosi pienikokoinen. Muuten kyllä eläintuotanto kiinnostaa ja tykkään työskennellä synnärillä.
Molempien synnytysteni jälkeen totesin miehelleni, että voisin synnyttää uudestaan vaikka heti ensi viikolla, kunhan ei tarvitsisi olla ikinä enää raskaana. Kivunlievitystä sain ja synnytykset menivät "oppikirjan mukaan", joten mulle jäi ihan ookoo fiilikset.
Vielä on biomassaa jota ei ole muutettu ihmisiksi. Toisia ihmisiä täytyy alkaa syömään vasta joskus 50v päästä.
En kadu. Mutta olihan se kamalaa molemmilla kerroilla. Kolmatta kertaa en olisi siihen hommaan enää suostunut. Onhan sekin koettu ja tuntuu hyvältä että selvisin ja pärjäsin. Äitivoimaa! Olen kiitollinen ja onnellinen kahdesta terveestä lapsesta.
Ei kaduta, vaikka kolmannen jälkeen jäi vaiva, joka sitten leikattiin kuntoon lapsen ollessa 8kk. Kyllä on myönnettävä, että olisi saattanut katkeraksi tehdä, jos ei olisi leikattu. Kyllä se oma elämänlaatu on tärkeää myös!
Vierailija kirjoitti:
Äiti riehaantui Tampereella kun hänet erotettiin vauvastaan!
Olen melko kokematon enkä meinannut saada kytkettyä häntä lypsykoneeseen. Olen myös tosi pienikokoinen. Muuten kyllä eläintuotanto kiinnostaa ja tykkään työskennellä synnärillä.
Leijonaemo.
Alue: Aihe vapaa
Olen 3 lasta synnyttänyt ja en kestä katsoa edes näyteltyä synnyttämistä kun ei hermot kestä. Se on ihan mielipuolista hommaa, enkä tajua miksi kukaan aiheuttaisi sellaista väkivaltaa tietoisesti itseään kohtaan ja toistuvasti, mutta silti olen kolme tehnyt. Tosin olen myös ollut toistuvasti parisuhteissa missä minua petetään ja pahoinpidellään vähintään henkisesti, joten se kertoo jotain naisen biologiasta ja meidän kyvystä työntää sietämätön tuska ja nöyryytys aina taustalle ja toistaa se sama uudestaan ja uudestaan, koska trauma Trauma estää meitä muistamasta mitä oikeasti tapahtui ja miten hirveää se oli.