Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadutko synnyttämistä? Ei siis lasten olemassaoloa, vaan sitä fyysistä kokemusta?
16.07.2024 |
Mietin itse edelleen kolmekymppisenä, että haluanko koskaan hankkia biologisia lapsia, koska synnytys kuulostaa niin käsittämättömän hirvittävältä kokemukselta. Pidän synnyttäneitä naisia ihan aidosti jonain yli-ihmisinä. Eli siksi kysyn, toivotko koskaan että et olisi synnyttänyt?
Kommentit (87)
Olen vain hyvilläni siitä, että olen kokenut yhden synnytyksen ja etenkin saanut sen seurauksena lapsen. Kyllähän se sattui hetkellisesti enemmän kuin mikään muu mitä olen kokenut, mutta olo sen jälkeen oli uskomaton. Minä tein sen! Pari tikkiä tuli, ei onneksi isompia vaurioita. Seksi on jopa parempaa kuin ennen synnytystä. Eli en todellakaan kadu, joskaan en ehkä haluaisi kokea sitä enää uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä kadu, lapseni on ihana asia elämässäni. Mitään ei saa ilmaiseksi, sitäpaitsi naisella on hieno etuoikeus tutustua tulevaan 9 kk ja tuoda vielä tähän maailmaan. Lapsi on lahja, ihana lahja.
Olihan se poltot aika kivuliaista, ajattelin että äitini on selvinnyt monta kertaa, kyllä minäkin.
Miksi naisia pelotellaan nyt hirveästi luonnollisella asialla?
Vierailija kirjoitti:
En ikinä kadu, lapseni on ihana asia elämässäni. Mitään ei saa ilmaiseksi, sitäpaitsi naisella on hieno etuoikeus tutustua tulevaan 9 kk ja tuoda vielä tähän maailmaan. Lapsi on lahja, ihana lahja.
Olihan se poltot aika kivuliaista, ajattelin että äitini on selvinnyt monta kertaa, kyllä minäkin.
Miksi naisia pelotellaan nyt hirveästi luonnollisella asialla?
Paljon on luonnollisia mutta silti pelottavia ja kivuliaita asioita. Käsivarsi murtuu, luonnollista, mutta äärettömän kivuliasta. Siitäkin keho toipuu, mutta ei sitä silti uudestaan halua kokea. Synnytys ja lisääntyminen kun ei ole mikään pakko yksilölle (tosin laajemmassa mittakaavassa jonkun sekin on tehtävä, että laji selviytyy), niin ihan hyvä miettiä jokaisen itse, että onko se sellainen kokemus, joka kuulostaa itselle hyvältä valinnalta. Synnytykseen on aina myös kuollut pieni osa naisista, eli ei siihen pidä lähteä ihan vaan siksi, että kuvittelee sen olevan kaikille naisille helppo homma josta selviytyy varmasti. Ei aina valitettavasti selviydy. Myös oma syntymäni oli rankka kokemus äidilleni ja minä sain synnytyksessä vaurioita, joiden hoitamiseen meni monta kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ollut mitään hirveää kun ajoissa pyysin ja sain hyvän puudutuksen. Alapääkin entistä parempi ja tuntoherkempi.
Mulle ei tullut raskausarpiakaan, ei kiloja, ei mitään.
Sama mulla. Onneksi vältyin sektiolta.
En kadu. Elämäni hienoin kokemus x 2 ja toivottavasti tulee vielä kolmas ja neljäskin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun ainoastaan että en osannut ensimmäisissä sanoa miten haluan synnyttää. Tai enhän edes tiennyt! Viimeisessä tein enemmän miltä itsestä tuntuu ja se menikin helpoiten. Onhan se kipu kammottavaa eikä sitä voi etukäteen kuvitella, mutta eihän sitä nyt jälkeenpäin kadu.
Eka synnytys mulla oli aivan kamala kokemus. Sitä voisi katuakin. Jotenkin aivan liikaa hätäilin ja varmaan pelkäsin tilannetta. Ei mulle ihan hirveesti asiasta puhuttu, mutten mä osannut kyselläkään. Paniikissa otin kaikki tarjotut kivunlievitykset ja sitten tää akka vasta sekaisin olikin. Ihana lapsi sieltä tuli loppujen lopuksi, mutta kyllä siinä oli punnertamistakin.
Tokassa päätin, että en ota kivunlievityksiä. Opettelin parit hengitystekniikat ja pistin menemään. Sattuhan se ponnistusvaihe, mutta kun oli itse tilanteen tasalla, niin eihän se sitten kestänyt kauan. Tää oli aivan fantastinen kokemus, joten tein sen sitten vielä kaksi kertaa. En todellakaan kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urakka'alkaa sen jälkeen. Älä pelkää, ihanaa aikaa mikä menee liian nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kadun sitä, että kuuntelin toisten mielipiteitä synnytykseen liittyen. Medikalisaatio tekee siitä hirveää, mies voi tehdä siitä hirveää. Suomessa ei ole varmaan yhtään naista, joka ei olisi traumatisoinut synnytysKULTTUURIN seurauksena - itse synnytys ei välttämättä traumatisoi
Kannattaa tutkia asiaa esim. Hypnosynnytyskurssien avulla ja etsiä positiivisia synnytyskokemuksia. Esim. Vapaasynnytysten parissa näitä on paljon
Synnytyksestä palautuminen oli itselleni nopeaa ja vaivatonta. Suurin ongelma oli hysteria ympärillä ja se aiheutti ihan oikeita vaaratilanteita ja väkivaltaa
Huomioi myös se, ettei sinun tarvitse kuunnella kenenkään synnytystraumoja. Kyseessä on seksuaalinen tapahtuma ja asiasta keskustelu vasten tahtoasi on seksuaalista ahdistelua
Trauma dumppaaminen aiheella on todella yleistä, sillä kyseessä on kansallinen kollektiivinen trauma. Ei siis synnytys, vaan medikalisoitu synnytys. Vauvalla ei ole i
Joopa joo ja hörhöti hörhöti. Pillit vinkuen kurvaat sinäkin sairaalaan jos tulee oikea hätä. Et paljon muista että medikalisaatio on paha homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaankaan kadu. Kaikki neljä kertaa pelkällä ilokaasun voimalla. Sektioon olisin suostunut vain jos vauvan turvallisuus olisi vaatinut. Leikkaus on aina riski, siis myös ns. turha sektio.
Synnytykset olleet hienoja kokemuksia. Kipuja, no joo, tietysti mutta ei sietämättömiä. Ja lopputulos aina vaikka kunnon kipujenkin väärti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen utelias, olitteko kokeneet kivuliaita asioita ennen synnytystä? Esim murtuneita luita tai leikkauksia tai jotain muuta? Eli oliko tavallaan jo etukäteen tiedossa mitä kipu on (yleisellä tasolla, tuskin siihen hyvin spesifiin synnytyskipuun voi koskaan valmistautua vertaamalla mihinkään muuhun), vai oliko synnytys ensimmäinen kivulias kokemus elämässä? Tätä mietin usein, että minkäköhän verran synnytyskokemukseen vaikuttaa se, miten ns. "helpolla" on elämässä päässyt ennen sitä kokemusta.
Kadun etten ymmärtänyt synnyttää sektiolla ensimmäistä. Toinen syntyi sektiolla, oli tosi helppo. Synnytysvaurioiden hoito on todella huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytykseni oli aivan totaalisen hirveä ja meni monella tavalla pieleen, mutta se oli silti tuhatprosenttisesti sen arvoinen, että sain ihanan lapseni.
On tosi outoa verrata kokemusta, joka kestää pahimmillaankin vain muutaman tuskallisen päivän, lapsesta saatavaan pysyvään iloon.
Vierailija kirjoitti:
Olen utelias, olitteko kokeneet kivuliaita asioita ennen synnytystä? Esim murtuneita luita tai leikkauksia tai jotain muuta? Eli oliko tavallaan jo etukäteen tiedossa mitä kipu on (yleisellä tasolla, tuskin siihen hyvin spesifiin synnytyskipuun voi koskaan valmistautua vertaamalla mihinkään muuhun), vai oliko synnytys ensimmäinen kivulias kokemus elämässä? Tätä mietin usein, että minkäköhän verran synnytyskokemukseen vaikuttaa se, miten ns. "helpolla" on elämässä päässyt ennen sitä kokemusta.
En ollut kokenut oikein mitään kivuliasta ennen synnytystä, joten kyllähän se jäätävä kipu aikamoisena järkytyksenä tuli.
Silti ei tulisi mieleenkään katua, että tein sen.
Ei tietenkään kaduta. Elämä olisi kovin tyhjää ilman useampaa lasta. Se että alapään kunto synnytysten jälkeen on mikä on, pitää oppia sietämään. Kait sekin voi käydä korjausleikkaamassa jos tarpeen.
En kadu missään nimessä, nyt neljäs tulossa. Kätilön suhtautumisen vuoksi vain kerran kivunlievitys ollut riittämätöntä, muuten voisin sanoa 10/10 kokemukset vaikka kipuja toki aluksi on. On täysin totta että aika kultaa muistot eikä itselläni ole mitään kehomuistoja kivuista, edes siitä yhdestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen utelias, olitteko kokeneet kivuliaita asioita ennen synnytystä? Esim murtuneita luita tai leikkauksia tai jotain muuta? Eli oliko tavallaan jo etukäteen tiedossa mitä kipu on (yleisellä tasolla, tuskin siihen hyvin spesifiin synnytyskipuun voi koskaan valmistautua vertaamalla mihinkään muuhun), vai oliko synnytys ensimmäinen kivulias kokemus elämässä? Tätä mietin usein, että minkäköhän verran synnytyskokemukseen vaikuttaa se, miten ns. "helpolla" on elämässä päässyt ennen sitä kokemusta.
En ollut kokenut oikein mitään kivuliasta ennen synnytystä, joten kyllähän se jäätävä kipu aikamoisena järkytyksenä tuli.
Silti ei tulisi mieleenkään katua, että tein sen.
Tässä on se positiivinen puoli loppuelämäksi, että synnytyksen jälkeen suhtautuu aivan eri tavalla pieniin epämukavuuksiin kuten johonkin papakokeeseen tai hammaskiven poistoon.
Oma epämukavuusasteikko on kalibroitunut niin vahvasti uudelleen, ettei pienistä epämukavuuksista jaksa edes välittää.
En ole ikinä tavannut ketään, joka sanoisi katuvansa synnytystä. (Varmaan sellaisiakin silti on, mutten usko, että paljoa!) Aivan horror-synnytyksiäkin kokeneet ovat jopa tehneet sen uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Synnytykseni oli aivan totaalisen hirveä ja meni monella tavalla pieleen, mutta se oli silti tuhatprosenttisesti sen arvoinen, että sain ihanan lapseni.
On tosi outoa verrata kokemusta, joka kestää pahimmillaankin vain muutaman tuskallisen päivän, lapsesta saatavaan pysyvään iloon.
Pysyvä ilo?
Ei...
Alue: Aihe vapaa
En kadu. Takana kaksi synnytystä ja molemmissa tehtiin episiotomia. Nyt viimeisimmästä synnytyksestä on kulunut 13 vuotta eikä mitään vaivoja tai ongelmia ole onneksi jäänyt synnytyksistä. Olin nuori synnyttäjä, joten sekin on voinut vaikuttaa siihen, että keho palautui ja parani hyvin ja nopeasti.