Lue keskustelun säännöt.
Tapaan uuden ihmisen, melkein heti huomaan, että olemme TÄYSIN eri aaltopituuksilla
03.02.2007 |
Siis miten voi olla näin? Vai onko kaikki uudet tuttavuudet ihan outoja? Kaikista paljastuu ärsyttäviä piirteitä? Esim itserakkaus, kehutaan itseä ihan hulluna ja ihme tolloja...
Olenkin nyt sitten mieluummin yksin (vain miehen kanssa) kuin näiden ihmeellisten tuttujen kanssa...
Kommentit (45)
Kadehtiminen tai sen provosoiminen kun ei kuulu normaaliin ystävyyssuhteeseen. Ystävyys on ihan jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ihmettele jos ei kavereita löydy...
Ei kukaan voi olla oikeasti tuollainen - eihän?
samanlaisia ihmisiä on maailma pullollaan. On opittu jo äidinmaidossa arvostamaan vääriä asioita. Ja kuten ap:n kirjoituksesta näkyy, voi olla vaikea löytää ystäviä...melko surullista. Harva koskaan oppii ja turha ap:lle on yrittää asioita selittää. Elää omassa kuplassaan.
Vierailija:
En yhtään ihmettele, ettet pääse samalle aaltopituudelle muiden ihmisten kanssa (siinähän se ongelma on - sinun pitäisi yrittää virittäytyä muiden tasolle - ihan niin kuin muutkin ihmiset tekevät - eikä pelkästään odottaa että muut virittäytyvät sinun tasolle).
Jos sinua kiinnostaa pelkästään omat asiasi (niin kuin tuossa ylläolevassa lainauksessa pohdiskelet) niin ei ihme että seuraasi kaipaavia ihmisiä on vähän.
Seuraavaksi tavatessasi uuden ihmisen voisit miettiä miten SINÄ inspiroisit ja kannustaisit häntä elämässään eteenpäin, antaisit positiivista energiaa hänen taipaleelleen. Sen sijaan että itse vertailisit asemianna jatkuvasti kuin kilpailuissa ja miettisit missä ystäväsi on sinulle kateellinen (ja millä asioilla hänet voisit tehdä vielä kateellisemmaksi).
Kadehtiminen tai sen provosoiminen kun ei kuulu normaaliin ystävyyssuhteeseen. Ystävyys on ihan jotain muuta.