Tapaan uuden ihmisen, melkein heti huomaan, että olemme TÄYSIN eri aaltopituuksilla
Siis miten voi olla näin? Vai onko kaikki uudet tuttavuudet ihan outoja? Kaikista paljastuu ärsyttäviä piirteitä? Esim itserakkaus, kehutaan itseä ihan hulluna ja ihme tolloja...
Olenkin nyt sitten mieluummin yksin (vain miehen kanssa) kuin näiden ihmeellisten tuttujen kanssa...
Kommentit (45)
juuri niin! Sinun pitää löytää vertaisesi! Jolla on oma elämä kantimissaan, ettei tarvitse kadehtia toisen omaa,...
Ei saa olla liian nuori, liian kaunis, liian menestyvä, ei saa mennä liian hyvin. Se herättää juuri kateutta niin kuin sinun tapauksessasi on.
t. mikä numero nyt olikaan
Siinä että näyttää hyvältä ja koti on kaunis ei ole mitään kadehdittavaa, minä ainakin ihailen enkä kadehdi.
Mutta kukaan joka sanoo että muut on kateellisia.... se kielii jotain negatiivista ihmisestä,
täydellinen olisikaan. Mä ainakin yleensä olen iloinen jo siitä jos joku viitsii kanssani ystävysty! En vaadi että pitäisi jonkin tietynlainen olla.
31 sinä vedit itse nyt herneet nokkaan :D
ap
Tunnut aika haluttomalta myöntämään että sinussa itsessäsi voisi olla parantamisen varaa. Suosittelen peiliin katsomista jos vikaa ei muualta löydy.
Vanhemmiten huomaat, että ihmisissä löytyy paljon ihan yhtä menestyneitä kuin sinä ellei menestyneempiäkin ;) ammatissaan, itsestään huolehtivia, esteetikkoja yms. mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä. Mutta kaikilla ei ole tarve silti määritellä itseään näiden asioiden ja harrastusten kautta tai korostaa niitä. Ei kannata leimata ketään suoralta kädeltä kateelliseksi jos hän ei pidä seurastasi.
Minä arvostan eniten ihmisiä, jotka hyvin pärjänneitä, itsestään huolehtivia yms. mutta vaatimattomia. Sellaisia, jotka eivät tuo itseään ja piirteitään tyrkylle. Joihin voi tutustua vähitellen. Joissa useimmiten löytyy sitä sisäistä poweria ja viisautta, älykkyyttä jota arvostan. Heitä on helpompi lähestyä kuin sinua, joka lataat heti kättelyssä kaiken nenän eteen. Tulee hieman tukahtanut olo ja tarve alkaa todistella omia kykyjään sinulle, jotta kelpaisi ystäväksi. Olen sinunkaltaisiin törmännyt ennenkin, yleensä hyvin nuorissa ihmisissä on samoja piirteitä.
Kokeile kuunnella ihmisiä ja kysellä heistä enemmän kuin kertoa itsestäsi. Ihmiset pitävät siitä, että heistä on kiinnostunut. Kyllä hekin lopulta alkavat kysellä sinusta. Ja onkin jännempi löytää sinusta yhteisiä piirteitä itse kun kuulla sinun niistä luennoivan.
20
Ensinnäkin en todellakaan sanonut, että pitäisi olla jotenkin huonompi kuin muut, ruma ja epämuodikas! Täh?
Tarkoitin vain sitä, että monet ihmiset ovat muodikkaita ja itsestäänhuolehtivia tuomatta sitä esille, se on itsestäänselvyys heille. Sinä sitä vastoin vaikutat sellaiseltä tyypiltä joka tuo omaa " paremmuuttaan" esille tilanteessa kuin tilanteessakin.
Tästäkin ketjusta huomaa, miten luulet kaikkien olevan kateellisia sulle...joka on todella outo sillä tämähän on vain tällaista nettikirjoittelua, miten joku voisi olla sulle tämän kautta kateellinen?
Sinä taidat elää oman kuvitellun erinomaisuutesi höyryissä.
Mä en edes ole kateellinen ihminen, joten sori vaan nyt täytyy pudottaa sut pilvilinnoista.
En kadehdi sua vaikka sanoisit olevasi itse kulttuuriministeri.
Tartut heti kuitenkin tuohon, mitä itsekin epäilin syyksi..!! Heh!! Eli pitäisi olla sotkuinen ja ei-muodikas, että saisi ystäviä. Veikkaan, että kiehuisit negatiivisuudessasi ja kateudessa kun edes kuulisit koulutukseni/ammattini jos tuo jo noin ärsyttää.. Mua ahdistaa, kun on niin kateellista sakkia, ilmeisesti pitäisi löytää joku tasavertainen ihminen ystäväksi, jonka ei tarvitsisi kadehtia ja tarttua noihin seikkoihin.. Negatiivisen vastaustyylisi takia näin kiperä vastaus :)
Samanhenkisiä on todella vaikea löytää! Itse en ainakaan edes HALUA kaveerata sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei " klikkaa" . Harvemmin on näin! En osaa olla oma itseni jos en huomaa siinä toisessa sitä jotain erityistä, sellaista sielunkumppanuutta. Vetäydyn heti pois, jos huomaan, että toinen on jotenkin itseään ylentävä, kerskailee yms.
Muutaman tällaisen ystävän olen kyllä löytänyt nyt vanhallakin iällä (heh). Yksi on jopa melkein naapuri ja olen yllättynyt että voiko täällä maalla olla toinenkin lähes samanlainen kuin minä! Yleensä kaikki täällä asuvat ovat a) kiinnostuneita vain leivonnasta ja sisustamisesta b) passaavat miehensä ja lapsensa piloille c) eivät ole kiinnostuneita mistään itsensä sivistämisestä, kaikki pyörii vain kodin ympärillä.
Lisäksi sellaiset " ystävät" ärsyttävät jotka yrittävät matkia toisia kaikessa: jos minä ostan esim. jonkin jutun niin tämän ystävänkin pitää heti sellainen ostaa tms.
Ja toinen asia mitä kannattaa välttää kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa on tarpeeton ärhäkkyys. ;-) Kuuntele, maistele ja mieti. Lataa vasta sitten vastauksesi tai niele se jos tarpeen. En tunne sinua, mutta kertomasi perusteella voi aavistella millainen olet. Nuorena minäkin määrittelin itseni mm. ammattini kautta. Olin ylpeä saavutuksistani ja syystä. Vanhemmiten olen huomannut, että on paljon muitakin syitä olla ylpeä itsestään. Arvostatko itseäsi tarpeeksi omana itsenäsi? Vai enimmäkseen ulkoisten saavutusten ja puitteiden (kaunis koti, vaatteet jne.) perusteella?
Vaikutat fiksulta tyypiltä, koska ylipäätään pohdit ystävystymisen ongelmaa ja selvästikin haluat muutosta. Hyvä lähtökohta! :)
20
kiva että sinä olet löytänyt hyviä ystäviä vielä myöhemminkin:)
37 heh,heh!! et todellakaan onnistunu pudottamaan mua yhtään mistään.. en ole missään kirjoittanut että te olisitte mistään kateellisia (paitsi tuo yksi mollaaja). Vaan yleisesti pohdin syitä mitkä voivat ärsyttää.. Kylläpä se vaan on niin että sotkuista/nuhjuista ihmistä voi ärsyttää siisti/kaunis ihminen ja jos itsellä on ruma koti niin voi kadehtia toisen kotia tai ammattia.
Olen kanssasi ihan päinvastaista mieltä. Mielestäni sinä vedät juuri niitä johtopäätöksiä minusta:D
ap
tunnen palstan aika hyvin, joten siksi tahallaan vastaan tyhmiin vastauksiin tyhmästi ja nimenomaan ärhäkästi, kuten huomasit:)
en vaan saa mitään kicksejä noista vakiolaineista, jotka lämätään parin rivin tekstin perusteella " vaikutat omahyväiseltä" blaa blaa blaa.. En tosiaankaan lätkäise noita asioita mitä pohdin pöytään heti tavatessa...
Olisi kiva kuulla lisää kommentteja;)
ap
Itse koen oman hitauteni syyksi, ettei ole laumaa tuttavia ja ystäviä.
Olen hidas kertomaan itsestäni, ja useimmiten juuri oman ikäiseni, haluaisivat heti päästä selville kuka minä olen, mitä minä ajattelen. Eli kärsivällisyys puuttuu ja laittavat minut heti johonkin lokeroon " omituinen" .
Niistä tosi ystävistä, jotka aikuisiällä olen saanut ja ystävyys säilynyt olen kiitollinen.
Lues ap nuo kommentit huolella. Siinä kiteytyy vähän elämänviisautta. Oletkos ajatellut, etteivät kaikki ihmiset määrittele itseään niin kovasti ulkoisten puitteiden kautta? Sinulle näyttää yksi suurimmista identiteettisi pilareista olevan ammatti, ulkonäkö, sisustaminen... vai olenko väärässä? Itse olen korkeasti koulutettu akateeminen henkilö, mutta en koe ammattini kautta olevani sen parempi ihminen kuin kukaan muukaan. Itse määrittelen ihmisarvoni sen perusteella, millainen ystävä, vaimo, äiti, tytär ja kansalainen olen. Minulle on tärkeää, että läheiseni kunnioittavat minua, eikä sillä ole mitään tekemistä hiusten värin, vaatteiden tai työmeriittien kanssa. Kaikella ystävyydellä tämä kommentti Sinulle :)
luen ajatuksella!
pohdin mm ammattia, kotia, ulkonäköä juuri siksi, koska ne tulevat tutustumisjutuissa väistämättä esille. ei ketään uusia tuttavuuksia tunnu kiinnostavan olemassaolevat ystävyyssuhteeni, suhteeni mieheen tai millainen kansalainen olen?
sitten taas se, että mieheni on tosi ihana tapaus; komea ja osallistuva, tekee kotitöitä ja toteutaa unelmiaa herättää närää.. monen uuden tuttavuuden mielestä miehen pitäisi olla laiska juntti, joka ei osallistu mihinkään.. joten PAKOSTi tässäkin ajattelen, että ovat varmaan kateellisia miehestä, en muuta syytä kertakaikkiaan keksi..
Toivottavasti osasin valottaa myös omaa näkökulmaani.
ap
Tarkoitan sitä, että jos ajattelet mielessäsi vastaantulevasta ihmisestä, että " tuo on outo" , niin jollain eleellä, äänensävyllä tai suhtautumisella paljastat ajatuksesi? Ja se vaikuttaa sen toisen käyttäytymiseen ja kommunikointiin. Ja sinä taas reagoit hänen käytökseen jne. Sinun ajatuksesi on siis tavallaan myös itsensätoteuttava ennustus. Entä jos joskus kommunikointitilanteessa kokeilet ajatusta " on ok olla outo, kaikki me olemme vähän outoja" ja lähetät hyväksyviä eleviestejä toiselle. Millaiseen tuttavuuteen silloin pääsisit?
Lisäksi sellaiset " ystävät" ärsyttävät jotka yrittävät matkia toisia kaikessa: jos minä ostan esim. jonkin jutun niin tämän ystävänkin pitää heti sellainen ostaa tms.
Minulla oli tällainen ystävä, joka kuvitteli minun kopioivan hänen tyyliään. Yhdessä vaiheessa oli muotia tietyn värinen sininen kauluspaita. Ostin paidan ja unohdin sen kaappiin pölyttymään. Ystävälläni oli päällä pian samanlainen (eikä mikään ihme, oli Stockalla kantistarjouksessa). Kun minä seuraavan kerran pistin paidan päälle ystäväni katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja varmasti luuli minun matkineen häntä. Joidenkin on vaikea tajuta, että Suomi on pieni maa ja täällä trendejä seuraamalla väistämättäkin näkee samanlaisia vaatteita toisten päällä.
En oikaissut ystäväni luuloa. Aloin kylläkin pitää häntä hieman yksinkertaisena tapauksen jälkeen. ;-)
hommanneet samanlaiset tuolit, sohvan, valaisimia...jne enkä usko et on sattumaa.. mut aivan sama! tälle lähinnä naureskelen mielessäni:)))
ap
omaperäistä tyyliä vaan seuraat ajan henkeä? Jos itse ostat sisustukseesi täydennystä lehdissä näkemistäsi sisustusesineistä tai trendikkäistä klassikoista ei sinun pitäisi yllättyä jos joku muukin niin tekee. Muuta tyylisi originellimmaksi kuten minä teen niin säästyt ongelmalta. ;-) Muut eivät silloin voi matkia sinua, koska kopioiminen olisi niin päivänselvää.
kuulostat kateelliselta :P