Onko naisille turnoff jos mies treenaa 5-6 krt viikossa?

Tuollaisella treenimäärällä korvien välissä ei varmaan liiku muuta. Ei kiitos siis. Arvostan enemmän älykkyyttä. 

Mitä se mies jättää tekemättä sen takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän tarkalleen ottaen ajatteli lihaksilla tai kunnolla tehdä? Eläintouhut ovat hauskoja joo, mutta nyt eletään herran vuotta 2024 eikä kumppaneista joudu enää kilpailemaan painimalla. Mieluummin miehenä keskittyisin siihen, miten saa maksimoitua perheen hyvinvoinnin

Ja lisään vielä, että 5-6 kertaa viikossa treenaaminen vie oletettavasti 6-12 tuntia viikossa. Lisäksi treenaava mies todennäköisesti haluaa syödä erittäin proteiinipitoista ravintoa ja nukkuu enemmän, joten todellisuudessa tuo harrastus vie varmaan lähemmäs 20 tuntia viikossa. Se on sama kuin tekisi 60 tuntista työviikkoa. Jos nainen ei itse harrasta lihasten kasvatusta, tuo kaikki aika on pois perheeltä

Ja vielä maksattaa sen järjettömän liharuokamääränsä naisella, koska 50/50. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse treenaan myös. Olisi vain hienoa jos löytyisi mies joka olisi myös treenikumppani ja arvostaisi terveitä elämäntapoja eikä yrittäisi esim. sabotoida. 

Kuusi treenipäivää viikossa ei ole merkki terveistä elämäntavoista vaan päinvastoin viittaa siihen että ihmisellä on pakkomielteinen ja ongelmallinen suhtautuminen kehoonsa. 

No ihan naisena treenaan n. Kuusi päivää viikossa esim. salitreeniä, joogaa, pilates, tanssi ym. Joo, mulla on pakkomielle säilyttää kroppani kauniina ja terveenä. Lisäksi syön järkevästi. En puperra pitsaa ja siideriä joka päivä vaan kokkaan itse. Joku nauttii pikaruokamätöstä ja telkkari-löhöilystä. Minä nautin siitä että vaatteet näyttää hyvältä päällä ja keho on notkea ja kiinteä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana parina ihan ok, mut jos on perhettä niin menee vähän hankalaksi kun pitäisi kuitenkin molemmille vanhemmille saada treeniaikaa.

Juuri näin. Siinä käy helposti niin, että mies jatkaa elämäänsä kuten ennen lapsia ja nainen ottaa vastuun lapsista. Seuraavaksi mies voikin tulla vauvapalstalle valittamaan, kun vaimo ei ole enää timmi ja kaunis.

Kai se riippuu mitä se treenaa? Jotain Counterstrikeä jos treenaa joka päivä niin on kyllä aika kova turn off. Eikä mitään punttaajiakaan jaksa. Jos treenaa kitaransoittoa niin ok, kunhan ei treenaa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mies jättää tekemättä sen takia?

Aika olennainen kysymys, kuten myös se kuinka pitkiä ne treenit on. Mutta sanotaan että jos tunti sohvan edessä löhöilyä tai tietokoneella pelaamista vaihtuu tunnin juoksulenkkiin niin hyvä vaan. Jos se tunti taas on pois muulta perheeltä niin sitten se voi alkaa nakertamaan, riippuen siitä miten työnjako kokonaisuutena perheessä toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse treenaan myös. Olisi vain hienoa jos löytyisi mies joka olisi myös treenikumppani ja arvostaisi terveitä elämäntapoja eikä yrittäisi esim. sabotoida. 

Kuusi treenipäivää viikossa ei ole merkki terveistä elämäntavoista vaan päinvastoin viittaa siihen että ihmisellä on pakkomielteinen ja ongelmallinen suhtautuminen kehoonsa. 

No ihan naisena treenaan n. Kuusi päivää viikossa esim. salitreeniä, joogaa, pilates, tanssi ym. Joo, mulla on pakkomielle säilyttää kroppani kauniina ja terveenä. Lisäksi syön järkevästi. En puperra pitsaa ja siideriä joka päivä vaan kokkaan itse. Joku nauttii pikaruokamätöstä ja telkkari-löhöilystä. Minä nautin siitä että vaatteet näyttää hyvältä päällä ja keho on notkea ja kiinteä. 

Niin, sinulla on pakkomielle kroppaasi ja sen ulkonäköön, juuri niinkuin viesti johon vastasit sanoi asian olevan. Se on ihan ok, mutta on ihan yhtä ok, ettei halua kumppanikseen sellaista ihmistä, jonka onnellisuus ja henkinen tasapaino riippuu kehonsa kiinteydestä.

Minulle olisi, mutta olenkin nainen, joka ei ole urheilullinen.

Söpöä, aloituksen on selvästi laatinut nuori ja perheetön ihminen. Sanoisin että vaikka sellainen rahkaa ja protskupirtelöitä lutkuttava bullmentula ei muutenkaan ole tyyppiäni niin toinen vielä oleellisempi kysymys on että miten kukaan työssäkäyvä aikuinen edes käytännössä pystyisi olemaan tuollaisen kanssa parisuhteessa. Millä ajalla? Meikäläisellä on omakin kalenteri täynnä töitä, harrastuksia ja perhevelvollisuuksia, joten aika pienihän se on se todennäköisyys että se herran yhden vapaaillan slotti olisi just sellainen joka sopii myös mulle. Eri prioriteetit, eri arvot, ei tulisi kauppoja. 

Ap hei! Valitse itsellesi sellainen kuntoilija-nainen! Meitä on paljon. Kuten täälläkin huomaat, on paljon niitä joita kuntoilijat ärsyttää. Pahinta on jos sellainen päätyy kumppaniksi. Kun sä haluut lähtee treenaa, niin ne vain syyllistää sua ja sulle tullee huono omatunto ja sä jäät sohvannurkkaan katsoon sen kanssa temppareita ja mussuttaan pitsaa ja sidukkaa ja lopulta te ootte samanlaisia. Mä en tiedä yhtäkään treenaajaa joka olisi saanut sohvaperunan plösöilijän käännytettyä kuntoilee ja syömää terveellisesti mutta tiedän tosi monta miestä ja naista jonka sohvaperuna kumppani on saanut käännytettyä plösöilijäksi. Ihan kun mä en tiedä yhtään alkkista joka olis muuttunut raittiiksi raittiin kumppanin kanssa mutta päinvastaisia tapauksia löytyy. 

Sitten homma vasta kärjistyy kun tulee lapsia kuvioihin. Kumpaa vanhempaa luulet lapsien tottelevan: Sitä jonka taskuista valuu karkkeja, limpparia ja pitsaa ja joka tökkää pelejä nenun eteen vai sitä joka tekee terveellistä ruokaa ja haluaa lapsia pihapeleihin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mies jättää tekemättä sen takia?

Tässä kommentissa oli kaikki oleellinen. Saahan sellaisesta veren maku suussa urheilevasta ja semisti syömishäiriöisestä ihmisestä ihan kivoja kuvia Tinderiin, mutta usein ne ovat sitten pidempää suhdetta ajatellen täysin painajaismaista seuraa, sukupuolesta riippumatta. Treeni menee kaiken edelle ja syömisiä vahdataan niin että se rajoittaa elämää ja yhdessäoloa. Tiedän kokemuksesta. Sellainen kolme kertaa viikkoon höntsäilevä ja jotain muutakin harrastava ihminen on hyvä valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Söpöä, aloituksen on selvästi laatinut nuori ja perheetön ihminen. Sanoisin että vaikka sellainen rahkaa ja protskupirtelöitä lutkuttava bullmentula ei muutenkaan ole tyyppiäni niin toinen vielä oleellisempi kysymys on että miten kukaan työssäkäyvä aikuinen edes käytännössä pystyisi olemaan tuollaisen kanssa parisuhteessa. Millä ajalla? Meikäläisellä on omakin kalenteri täynnä töitä, harrastuksia ja perhevelvollisuuksia, joten aika pienihän se on se todennäköisyys että se herran yhden vapaaillan slotti olisi just sellainen joka sopii myös mulle. Eri prioriteetit, eri arvot, ei tulisi kauppoja. 

Eli sun harrastukset ja menot on tietty niin hirmu paljon tärkeämpiä ja niistä sä et tietenkään voi joustaa joten puolison tehtävä on joustaa omista hänelle tärkeistä jutuista...

Jo pitää olla huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse treenaan myös. Olisi vain hienoa jos löytyisi mies joka olisi myös treenikumppani ja arvostaisi terveitä elämäntapoja eikä yrittäisi esim. sabotoida. 

Kuusi treenipäivää viikossa ei ole merkki terveistä elämäntavoista vaan päinvastoin viittaa siihen että ihmisellä on pakkomielteinen ja ongelmallinen suhtautuminen kehoonsa. 

No ihan naisena treenaan n. Kuusi päivää viikossa esim. salitreeniä, joogaa, pilates, tanssi ym. Joo, mulla on pakkomielle säilyttää kroppani kauniina ja terveenä. Lisäksi syön järkevästi. En puperra pitsaa ja siideriä joka päivä vaan kokkaan itse. Joku nauttii pikaruokamätöstä ja telkkari-löhöilystä. Minä nautin siitä että vaatteet näyttää hyvältä päällä ja keho on notkea ja kiinteä. 

<

Olipa ikävä ja kateuden sävyttämä viesti.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se itselleni turn off. Kuten joku muukin totesi, se vaikuttaisi siltä että tyypillä ei ole mitään muuta elämää eikä intohimon kohteita, ja elämä pyörisi vain sen oman kehon ympärillä. Luultavasti minulla ei olisi tuollaisen kanssa mitään puhuttavaa. 

Mieluummin ihan vaan tavallinen liikunnallisuus ja pieni maha, kunhan miehellä on elämässään muutakin sisältöä. 

Kokemukseni mukaan liikunnalliset ihmiset saavat usein muutenkin paljon aikaan. Heillä on energiaa ja ovat tottuneet aikatauluttamaan elämäänsä

Just tällaisen aikatauluttajan kanssa en halua suhteeseen. En halua itse elää tuollaista elämää. Mieluummin saan vähemmän asioita aikaan, mutta elän leppoisammin. Yksi työkaveri on tuollainen aikatauluttaja, jolla on koko viikko täynnä vartin tarkkuudella aikataulutettuja tapaamisia ystävien kanssa, treenejä, terapiaa, perhehetkiä, yms. Itse en halua, että jokaisen tapaamisen kesto päätetään etukäteen, perheen kanssa vietetty aamupäivä täytyy merkata kalenteriin kahta viikkoa aiemmin, ja että pitää katsoa jostain lukujärjestyksestä, mitä "pitää" tehdä. Kalenterin kanssa elävä ei sovi yhteen minun kanssani.

Siis ikäviä ja kateuden sävyttämiä viestejä nuo, joissa arvostellaan paljon treenaavia. Siinä ei ole mitään väärää, että haluaa pitää vartalonsa kauniina ja terveenä.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisella treenimäärällä korvien välissä ei varmaan liiku muuta. Ei kiitos siis. Arvostan enemmän älykkyyttä. 

Tiedän useampiakin huippuälykkäitä ihmisiä, jotka treenaavat vähintään tuon verran.

Vierailija kirjoitti:

Ei, treenaan itsekin noin usein. Valtaosa meistä tekee työtä, jossa ei juuri saa liikuntaa. Sen vuoksi pitäisi liikkua vapaa-ajalla paljon. 

Tämä. Monelle edes pari kertaa viikossa salitreeniä olisi liikaa. Ihrapossuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söpöä, aloituksen on selvästi laatinut nuori ja perheetön ihminen. Sanoisin että vaikka sellainen rahkaa ja protskupirtelöitä lutkuttava bullmentula ei muutenkaan ole tyyppiäni niin toinen vielä oleellisempi kysymys on että miten kukaan työssäkäyvä aikuinen edes käytännössä pystyisi olemaan tuollaisen kanssa parisuhteessa. Millä ajalla? Meikäläisellä on omakin kalenteri täynnä töitä, harrastuksia ja perhevelvollisuuksia, joten aika pienihän se on se todennäköisyys että se herran yhden vapaaillan slotti olisi just sellainen joka sopii myös mulle. Eri prioriteetit, eri arvot, ei tulisi kauppoja. 

Eli sun harrastukset ja menot on tietty niin hirmu paljon tärkeämpiä ja niistä sä et tietenkään voi joustaa joten puolison tehtävä on joustaa omista hänelle tärkeistä jutuista...

Ihan tosissasiko esität että omat lapset ja niiden tarpeet tai ansiotyö ei olisi ihan yksiselitteisesti tärkeämpiä kuin kuusi kertaa viikkoon rynkytetty salitreeni? No, toisaalta sulla selvästikään ei ole kokemusta kummastakaan.