Mieheni illanvietto naispuoleisen ystävänsä kanssa

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset saavat vaikka "nukkua" miespuolisen ystävänsä kanssa koska nainen sanoo että se on vain kaveri ja se pitää hyväksyä niin miksi sitä ei hyväksytä että mies käy naispuoleisen ystävän kanssa syömässä? Eli käytännössä miksi naisilta pitää hyväksyä periaatteessa pettäminen mutta mies ei saa edes syödä ystävänsä kanssa? 

Missä parisuhteessa nainen voi nukkua miespuolisen ystävänsä kanssa? Missä maailmassa oikein tuon kirjoittaja elää? Trailerparkissa?

Meillä oli nuorena sama tilanne. Tyttöystävä meni kaupungille miespuolisen "kaverin" kanssa ja selitti että ihan kaverina. Kun esitin tyttöystävälle, voinko mennä naispuolisen kaverin kanssa viettämään myös iltaa niin se ei sitten käynytkään. Näitä rajanvetotapauksia tuntui olevan usein, kun toiselle ei tuntunut olevan selvää miten kunnioittaa toisen tunteita. Nyt 30vuotta myöhemmin voin sanoa, että tuo toiminta oli iso punainen lippu. Vaimo on pettänyt useita kertoja. Yritin luottaa ja olla olematta mustasukkainen, mutta mustasukkaisuuden tunne kumpusi jostain hyvästä syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo ovat aina tapauskohtaisia juttuja. Olen itse tutustunut kahteen (aviossa) olevaan mieheet töiden kautta ja meistä tuli hyviä ystäviä. Kummankin kanssa olin monta vuotta 100 % ystävä. Toinen on edelleen paras ystäväni, toinen on nykyinen aviomieheni.

Niinpä, ystävistä tulee poikaystäviä ja sitten puolisoja. Kärkytään tilannetta. Miehen puolelta ystävyys ei ole ikinä 100% vaan siinä on aina muukin kiinnostus. Mies ei vaan koskaan tuo sitä ilmi.

En nyt sanoisi noin jyrkästi, vaan antaisin kaikille ihmisille tilaa olla yksilöitä.

Minun kaksi läheisintä ja pitkäaikaisinta ystävääni ovat naisia. Olemme tunteneet yläasteikäisistä lähtien ja koskaan kenenkään meidän välillä ei ole ollut mitään muuta kuin ystävyyttä. Kumpikin näistä on elämäni tärkeimpiä ihmisiä, mutta koskaan en ole heihin tuntenut mitään vetoa romanttisessa tai edes seksuaalisessa mielessä. Ajatus jostain kärkkymisestä tuntuu täysin absurdilta.

Tai no, jos tarkkoja ollaan, toisen kanssa yritimme pussailla teineinä kännipäiten joissain kotibileissä, mutta ei siitä tullut mitään. Se vaan tuntui väärältä, ihan kuin olisi siskonsa kanssa pussaillut. Ja minä olin kuitenkin tuolloin teinipoika joka yritti parhaansa mukaan saada edes jotain kokemusta tytöistä.

Aikoinaan miehelläni oli naisystävä, joka sitten olikin mustasukkainen minusta? Kertoi miehelleni, että ei ottaisi minua mukaan yhteistapaamisiin mieheni ystävien ja heidän naisystäviensä kanssa? Naisystävä oli alusta lähtien ilkeä minua kohtaan ja kyllä tiesin, että oli ihastunut mieheeni. Toki myös niinkin sairasta, että mieheni mielestä hänellä saa olla naisytävä tai naisystäviä, mutta minulla ei saa olla, koska miehet ihastuvat minuun? Miten se olikin niin vaikeaa toisinpäin? Nykyään ex. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo ovat aina tapauskohtaisia juttuja. Olen itse tutustunut kahteen (aviossa) olevaan mieheet töiden kautta ja meistä tuli hyviä ystäviä. Kummankin kanssa olin monta vuotta 100 % ystävä. Toinen on edelleen paras ystäväni, toinen on nykyinen aviomieheni.

Niinpä, ystävistä tulee poikaystäviä ja sitten puolisoja. Kärkytään tilannetta. Miehen puolelta ystävyys ei ole ikinä 100% vaan siinä on aina muukin kiinnostus. Mies ei vaan koskaan tuo sitä ilmi.

Tämä on minunkin kokemus. Sinkkuna, ja vielä seurustelevanakin minulla oli paljon miespuolisia kavereita opiskelujen ja harrastusten kautta. Mutta sitten kun karautettiin poikaystäväni kanssa kaikkien yllätykseksi naimisiin, melkein kaikki kavereiksi luulemani miehet katosivat kuin tuhka tuuleen. Kuin olisin muuttunut yhtäkkiä näkymättömäksi heidän silmissä. Vain muutama sellainen jäi, jotka olivat sekä minun että mieheni yhteisiä kavereita. Muutos oli todella silmiinpistävä, ja märkä rätti päin kasvoja. Karu opetus miesten ajatusmaailmasta.

-eri

Onko sun mies sulle joku tahdoton orja, jonka elämästä päätät täysin? Miksi ei saisi viettää aikaa kavereidensa kanssa?

Jos epäilet häntä pettämisestä suhteessanne on jotain vikaa. Toista ei voi omistaa, jos hän pettää, hän ei ole sinulle oikea. 

Vierailija kirjoitti:

Onko sun mies sulle joku tahdoton orja, jonka elämästä päätät täysin? Miksi ei saisi viettää aikaa kavereidensa kanssa?

Puolisolla ei voi olla vastakkaisen sukupuolen kavereita joita tapaa kahdestaan. Piste. 

Epäilyttää sellainen mies, joka kaveeraa  naisen kanssa. Onkohan se  mies ollenkaan. Oma kokemukseni on, että aidolla miehellä on aina jonkinasteinen seksuaalinen viritys suhteessa naisiin. Oma vaimo riittää eikä se ole ystäväsuhde tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan miehelläni oli naisystävä, joka sitten olikin mustasukkainen minusta? Kertoi miehelleni, että ei ottaisi minua mukaan yhteistapaamisiin mieheni ystävien ja heidän naisystäviensä kanssa? Naisystävä oli alusta lähtien ilkeä minua kohtaan ja kyllä tiesin, että oli ihastunut mieheeni. Toki myös niinkin sairasta, että mieheni mielestä hänellä saa olla naisytävä tai naisystäviä, mutta minulla ei saa olla, koska miehet ihastuvat minuun? Miten se olikin niin vaikeaa toisinpäin? Nykyään ex. 

Siksi juuri, ex miehesi tiesi mistä on kysymys ja ei halunnut että kaveeraat miesten kanssa. Naisen mustasukkaisuus johtui jostain syvemmästä jutusta...

Mulle olis ok, itsekin jutellut miespuolisten kaverien kanssa ja mies saa jutella. Kuka haluaa parisuhteeseen jos ei enää saisi olla toista sukupuolta olevia ystäviä?!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärränkö nyt oikein kun naiset ovat ikuisesti puhunut muista miehistä että ne on vain ystäviä ja sinä olet sairaalloisen mustasukkainen ja miehen pitää hyväksyä että nainen viettää aikaa miespuolisten ystävien kanssa ja samaan aikaan nämä samat naiset ei todellakaan hyväksy että mies viettää aikaa naispuoleisten ystävien kanssa?

Jotenkin vaan haiskahtaa että nainen valehtelee "ystävyydestä" miehen kanssa ja nyt nainen pelkää että oma mieskin pettää ystävänsä kanssa kun nainenkin sitä tekee.

Aina kun nainen miestä jostain syyttää ja kun tarpeeksi katsoo nainen tekee itse sitä mistä miestä syyttää. 

Mä en miehenä halunnut uskoa tätä, ennenkuin siitä tuli totta. Vaimo alkoi olla minusta mustasukkainen ja etsi minusta pettämisen merkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Heh, mä olin just miehen kaverin kanssa kahvilla ja idea tohon tapaamiseen tuli itse asiassa avopuoliskolta :)

Ollaan ehkä omituinen pariskunta, mutta kummallekin on ok jos toinen käy vastakkaista sukupuolta olevan kaverin kanssa lounaalla/kahvilla. Niin kauan, kun asian voi suoraan toiselle mainita, niin ei olla nähty tässä ongelmaa. Se taas, että menisi toiselta osapuolelta "salaa" tapaamiselle, olisi kyseenalaista. Miksi salailla, jos hommassa ei ole mitään sen ihmeempää? Ap:n mieskin suoraan kertonut asiasta. 

Minusta se, että kertoo lähtevänsä treffeille ei ole yhtään luotettavampaa kuin jos lähtisi treffeille salaa. Jopa jollain tapaa manipuloivampaa ja härskimpää. Amatöörimäisesti salaa pettävä ehkä jopa tunnustaa jäädessään kiinni, mutta avoimesti pettävä tuskin tunnustaa silloinkaan.

Käännetäänpäs asia taas toisin päin; jos ap menisi  työn kautta tutuksi tulleen miehen kanssa viettämään iltaa, niin 

olisiko se ihan ok? Olisiko ap:n miehellä oikeus epäillä jotain, vaikka ap tietenkin tietää kyseessä olevan pelkkä ystävien tapaaminen?

lllanviettoon?

Eri asia, jos kävisivät lounasravintolassa kesken työpäivän samassa porukassa syömässä.

Mikä tarve miehellä viettää iltaa toisen naisen kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Soita mies kotiin ja aseta rajat.

No siitäpä onnellinen ja tasapainoinen liitto kehkeytyykin!

Kyttäilyä, epäilyksiä, rajoittamista. Sairasta.

Jos luottamusta ei ole,  ei kyllä hyvältä näytä.  Voisitko ehdottaa miehellesi että saisit tavata tämän hänen työkaverinsa?  Jos hän ei suostu tai nainen ei suostu, voit alkaa miettiä miksi, mutta miksikään Justiinaksti ei nyt kumminkaan pidä ryhtyä.

Jos toinen on mennäkseen, anna mennä.  Miehessä tai naisessa joka kieroilee selän takana ei ole mitään sellaista jonka takia kannattaisi väkisin pakottaa ja roikkua. Sitä paitsi omistaa ei voi.

Sitä paitsi niitä rajoja yhteisissä asioissa ei yksi voi asettaa, ne sovitaan ja niissä pysytään.  Ja jos ei pysytä on puhumisen paikka.

Lapsen näkökulma, ihan vaihtelun vuoksi:. "olen Tytteli, 10v., En yhtään tykkää kun iskä viettää iltoja mun luokkakaverin äidin kanssa. Se vois olla kotona mun kanssa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi ookoo itselle. Epäkunnioittavaa omaa kumppania kohtaan aloittaa suhteen aikana uusia kahdenkesken-kaveruuksia vastakkaista sukupuolta olevien kaverien kanssa (tai samaa, jos ei ole hetero). Vanhojen kaveruuksien ylläpito eri asia.

Voi miesparka :( Ei yhden yhtä ystävystä!

Eli suhteen aikana, pitkänkään, ei saa hankkia uusia ystäviä?

Kuvitteellinen tilanne, jossa miehellä on perhe, vaimo ja pari lasta. Hän viettää usein iltoja naapurin yksinhuoltajan kodissa. Sanoo sitä ystävyydeksi. Onko ok?

Vierailija kirjoitti:

Mulle olis ok, itsekin jutellut miespuolisten kaverien kanssa ja mies saa jutella. Kuka haluaa parisuhteeseen jos ei enää saisi olla toista sukupuolta olevia ystäviä?!

No, mulle ei olisi ok tällaiset eri sukupuolta olevat yhtäkkiset työkaverit, joita ei ole esitelty minulle, mutta joiden kanssa vietetään vapaa-ajalla aikaa... Eikä muuten olisi kumppanillenikaan. Kavereita toki on miehiä ja naisia kummallakin, mutta näistä ollaan ihan tietoisia ja nähdään useimmiten porukalla.