Mitä ajattelet leskestä, jolla on 6 kuukauden päästä uusi mies edellisen kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti porukka ihmettelee, miksi on paheksuttavaa pamahtaa raskaaksi alle neljä kuukautta lasten isän kuoleman jälkeen? Ettekö oikeasti osaa ajatella sitä lasten kannalta? He ovat menettäneet rakkaan ihmisen ja joutuvat sopeutumaan heti uusperheeseen. 

Entä jos se olisikin lasten äiti joka on kuollut, olisiko isän pidettävä yhtä pitkä suruaika? Vai olisiko siinä tapauksessa vain hyvä asia jos lapset saavat uuden äitipuolen huolehtimaan isän apuna lapsista ja kodista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti porukka ihmettelee, miksi on paheksuttavaa pamahtaa raskaaksi alle neljä kuukautta lasten isän kuoleman jälkeen? Ettekö oikeasti osaa ajatella sitä lasten kannalta? He ovat menettäneet rakkaan ihmisen ja joutuvat sopeutumaan heti uusperheeseen. 

Entä jos se olisikin lasten äiti joka on kuollut, olisiko isän pidettävä yhtä pitkä suruaika? Vai olisiko siinä tapauksessa vain hyvä asia jos lapset saavat uuden äitipuolen huolehtimaan isän apuna lapsista ja kodista?

Ihan yhtä tuomittavaa se olisi myös toisinpäin.

Vastaan Ap:n kysymykseen. Eli kyseinen henkilö ei kykene olemaan omien ajatusten kanssa. Siis jonkinlainen laastarisuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti porukka ihmettelee, miksi on paheksuttavaa pamahtaa raskaaksi alle neljä kuukautta lasten isän kuoleman jälkeen? Ettekö oikeasti osaa ajatella sitä lasten kannalta? He ovat menettäneet rakkaan ihmisen ja joutuvat sopeutumaan heti uusperheeseen. 

Entä jos se olisikin lasten äiti joka on kuollut, olisiko isän pidettävä yhtä pitkä suruaika? Vai olisiko siinä tapauksessa vain hyvä asia jos lapset saavat uuden äitipuolen huolehtimaan isän apuna lapsista ja kodista?

Minä tiedän perheen, jossa oli ollut hyvin selkeä työnjako että vaimo hoitaa lapset ja kodin, mies taas tienaa rahaa. Kun vaimo sitten kuoli niin olihan mies aika ihmeissään kun ei osannut yhtään tehdä kotitöitä. Hän aika nopeasti löysi uuden kumppanin, minkä uskon olleen lasten kannalta äärimmäisen hyvä asia. Liekö olisi mies heitä osannut pitää yksin edes hengissä kovin pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti porukka ihmettelee, miksi on paheksuttavaa pamahtaa raskaaksi alle neljä kuukautta lasten isän kuoleman jälkeen? Ettekö oikeasti osaa ajatella sitä lasten kannalta? He ovat menettäneet rakkaan ihmisen ja joutuvat sopeutumaan heti uusperheeseen. 

Miten niin heti? Lasten isän kuolemasta oli ehkä noin 8-9 kk aikaa kun lapset saivat edes tietää vauvasta. Nuorempi lapsi oli silloin vielä alle 2v joten hänellä ei ollut edes mitään muistoja isästään.

Kyllähän tuo on heti kun alle vuosi kuolemasta.

Tietty heti on suhteellinen käsite. Itselleni kyllä vuosi on suhteellisen pitkä aika.

On se lyhyt aika silloin kun on menettänyt rakastamansa mie

Ehkä sinusta. Minusta kuitenkaan se menetetty puolison merkitys ei vähene riippumatta siitä tapauksessa uuden miehen muutaman kuukauden vai kymmenen vuoden kuluttua.

Jokaisen oma asia, eikä kuulu ulkopuolisille.

En ajattele yhtään mitään. En ylipäätään "ajattele" eli moralisoi toisten tekemisiä. Sitähän tällä "ajattelulla" tarkoitetaan useimmiten. Yleensä aina haetaan jotain negatiivista. 

Ajattelen kyllä sinusta AP paljonkin. Ja sinun kaltaistaisistasi. Millainen ihminen tekee aina näitä aloituksia? Käyttää muiden elämää? Ajattelee sitä sun tätä asioista, jotka ei hänelle kuulu. Missä sinun oma elämäsi on, AP? Keskity siihen. 

Tiedän yhden , vaimo hautaan syyskuussa ja ja uusissa naimisissa leski ennen vuodenvaihdetta että kyllä järkytti mutta kukin tyylillään .

Eikuulu mulle. Tai muille. Tai meille. Turha kyylätä muita hanki elämä

Mieheni ensimmäinen vaimo kuoli verrattain nuorena sairastettuaan useita vuosia. Heillä oli takana pitkä ja onnellinen liitto, mutta viimeiset vuodet oli kipua ja sairautta. Tapasimme mieheni kanssa joitain kuukausia hautajaisten jälkeen. Kuinka kauan hänen olisi pitänyt vielä olla yksin, kun oli jo vuosikausia surrut etenevää sairautta ja lähestyvää kuolemaa. Olemme puhuneet asiasta ja ajattelen, ettei surutyö tule koskaan valmiiksi. Ei ulkopuoliset voi sanoa milloin on sopivaa aloitella uutta suhdetta. Osa leskeistä ei haluakaan, mutta moni kuitenkin haluaa. 

Olen ehkä vanhanaikainen, mutta miten uuden voi löytää puolessa vuodessa. Tosin on niitä nopeampiakin ollut, yhdelle jäi hautajaisista jo uusi mies. Itse olen ollut jo tosi kauan leskenä, mutta yhtään uutta ei ole tullut. Olen asian hyväksynyt ja olen varmaan yksin lopun elämän

Ajattelen että uusi on jo katsottu tilalle ennen puolison menehtymistä. Maltettu pitää salassa puoli vuotta.

Vaikka sairastunut puoliso toivoisi puolisonsa jatkavan elämäänsä niin toisista voi tuntua pahalta liian pikaisesti uuden löytyminen.

Hän tajuaa elämän ja ajan rajallisuuden.

Joskus tietysti surukin tekee sen, ettei ajattele rationaalisesti. SIksi kai oli tällainen suruaika, se suojeli myös surijaa tekemästä tyhmyyksiä. Muistelen lukeneeni että näihin kaikenlaisiin huijauksiin lankeaa juuri eronneet ja lesket.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.

Ei kai kukaan sitä kertonut missä olisi paneskeltu. Ehkäisyn käyttökin, kuten myös perheenlisäyksestä päättäminen, on yleensä ihan aikuisten oma asia päättää, ei lasten asia.

Näin se meneekin normaalissa tilanteessa. Kuoleman hetkellä kuitenkin kypsä ja vastuuntuntoinen vanhempi osaa harkita, kannattaako paneskella ilman ehkäisyä heti sen jälkeen, kun lasten isä on saatettu haudan lepoon. Se ei ole koskaan lasten etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kummitäti kun teki kuolemaa (syöpä), niin miehellään oli jo uusi valmiina odottamassa tädin kuolemaa. 

Ei olla tekemisissä enää. 

En ikinä voisi ryhtyä seurustelemaan miehen kanssa jonka vaimo on elossa. En todellakaan pystyisi kunnioittamaan mitään häntäheikkiä. Kunnioitan itseäni niin paljon, että olisin mielummin yksin. 

Toisaalta jos puoliso makaa liki kymmenen vuotta dementoinuneena. Siinä on elävän leski. Pari tuttavaa on vastaavassa tilanteessa alkanut uuden suhteen. Osa paheksui ja katkaisi välit. Osa kannusti. Molemmat kyllä hoitivat puolisonsa niin hyvin kuin tuossa tilanteessa pystyivät. Jos ei uutta kumppania olisi löytynyt, olisi kumpikin noista nääntynyt hengiltä ennen dementoitunutta puolisoaan.

No, tämä on hiukan eri tilanne kuin se, että puoliso sairastaa syöpää ja kuolee piakkoin. 

En tuomitse. On jokaisen oma asia miten jatkaa elämäänsä puolison kuoleman jälkeen. Naapurini eläkeläisnainen jäi leskeksi ja meni tasan kaksi viikkoa miehen kuolemasta , kun toinen mies muutti hänen luokseen. Heti hautajaisten jälkeen. Mies oli myös leski ja olivat olleet vuosikausia perhetuttuja ja vierailivat toistensa luona. En kuullut että kukaan muukaan olis tuominnut.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ensimmäinen vaimo kuoli verrattain nuorena sairastettuaan useita vuosia. Heillä oli takana pitkä ja onnellinen liitto, mutta viimeiset vuodet oli kipua ja sairautta. Tapasimme mieheni kanssa joitain kuukausia hautajaisten jälkeen. Kuinka kauan hänen olisi pitänyt vielä olla yksin, kun oli jo vuosikausia surrut etenevää sairautta ja lähestyvää kuolemaa. Olemme puhuneet asiasta ja ajattelen, ettei surutyö tule koskaan valmiiksi. Ei ulkopuoliset voi sanoa milloin on sopivaa aloitella uutta suhdetta. Osa leskeistä ei haluakaan, mutta moni kuitenkin haluaa. 

Samankaltainen kokemus mutta toisin päin. Naisen miehellä pitkäaikainen sairaus ja saattohoidot yms niin sitä surutyötä on tehty jo vuosia. Ulkopuoliselle se saattaa näkyä vain kuoleman tullessa.

Jos puoliso on sairastanut pitkään ja luopumissurua on joutunut tekemään useita vuosia, on kuolema helpotus terveelle puolisolle. Surutyötä on tehty jo kauan. Uudella suhteella on mahdollisuus tehdä elämästä onnellista pitkästä aikaa.

Eri asia on, jos puoliso menehtyy äkkinäisesti onnettomuudessa tai sairauskohtaukseen. Silloin järkytys kestää kauan ja surutyö vasta alkaa. Silloinkin saattaa uusi suhde tehdä selviytymisestä helpompaa jos toinenkin on kokenut saman. 

Ystäväni vaimo kuoli nopeasti etenevään sairauteen. Ystäväni kuitenkin löysi uuden tyttöystävän 6 kk sisällä. Ikää ystävälläni on 67 vuotta, joten en ymmärrä, miksi hänen pitäisi tuossa iässä odotella, jos hän löysi uuden ystävän. ei se tarkoita, ettei rakastaisi tai ettei olisi rakastanut edesmennyttä puolisoaan.