Mitä ajattelet leskestä, jolla on 6 kuukauden päästä uusi mies edellisen kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajattele siitä mitään, koska ei ole minun asiani. En voi tietää tilannetta. Tapasin mieheni noin pari kuukautta lasteni isän yllättävän kuoleman jälkeen ja tulin raskaaksi alle pari kuukautta siitä. Vauva syntyi vähän ennen vanhempien lasten isän kuoleman ensimmäistä vuosipäivää. Voin kuvitella mitä kaikkea siitä on ouhuttu, mutta suoraan sanoen ei kiinnosta muiden puheet. Yhtä hyvin tuo olisi soinut tapahtua kaksi tai kymmenen vuotta tapahtuneesta.

 

Et sitten ajatellut yhtään lapsiasi.

 

Lapset olivat niin nuoria, että heille kuukausikin oli pitkä aika, puoli vuotta ikuisuus, eikä kumpikaan sillä tavalla edes käsittänyt isän kuolemaa tai surua kuten aikuinen tai isompi lapsi.

Etpä sinä tainnut kauheasti keretä miettiä asiaa kun oli kiire paneskella.

Ei ole kyse ajasta. Jotkut kiukkuaa vielä vuosien tai vuosikymmentenkin jälkeen jos vanhempi ottaa uuden kumppanin.

Ei se tainnut sitä edellistä niin paljoa rakastaa. Rakkaan puolison menetys ja kuolema samalla ovat liian rankkoja asioita, että niistä puolessa vuodessa selviää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on halveksuttavaa, että heti pamahdetaan paksuksi uudelle ukolle ennen kuin entinen on ehtinyt viiletä. En ikinä tekisi sitä lapsilleni.

Kerrohan nyt kun en vieläkään ymmärrä miten ne lapset oikein kärsivät siitä että saavat pikkusisaruksen? Oletko sitä mieltä myös silloin jos lasten isä on elossa?

He surevat vielä oman isänsä kuolemaa. Miten tämä on niin vaikea tajuta? Etkö oikeasti osaa ajatella asiaa muiden, kuin itsesi kannalta?

 

Kyllä kyllä, surevat, ja uusi vauva estää sen miten?

 

Ei se ole mukava katella heti uutta ukkoa omassa kodissa.

 

Voi olla että on, voi olla että ei. Riippuu ihan miten tulevat toimeen, mutta sitä sinä et voi tietää.

Tässä tilanteessa erityisesti pitäisi katsoa ja harkita tilannetta pidempään kuin pari kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajattele siitä mitään, koska ei ole minun asiani. En voi tietää tilannetta. Tapasin mieheni noin pari kuukautta lasteni isän yllättävän kuoleman jälkeen ja tulin raskaaksi alle pari kuukautta siitä. Vauva syntyi vähän ennen vanhempien lasten isän kuoleman ensimmäistä vuosipäivää. Voin kuvitella mitä kaikkea siitä on ouhuttu, mutta suoraan sanoen ei kiinnosta muiden puheet. Yhtä hyvin tuo olisi soinut tapahtua kaksi tai kymmenen vuotta tapahtuneesta.

 

Et sitte

Selibaatissako olisi pitänyt olla? Lapset harvemmin edes tietää vanhempiensa paneskeluista. Ainakin meillä ne on vanhemmat jotka päättää ihan itse milloin paneskelevat. Se ei ole lasten asia päättää.

Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.

Mistäs nyt tiedät jo senkin missä on paneskeltu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.

Mistäs nyt tiedät jo senkin missä on paneskeltu? 

On hän toki voinut jättää lapset kotiin surun hetkellä ja paneskellut menemään. Mitäpä sitä heitä miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.

Ei kai kukaan sitä kertonut missä olisi paneskeltu. Ehkäisyn käyttökin, kuten myös perheenlisäyksestä päättäminen, on yleensä ihan aikuisten oma asia päättää, ei lasten asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.

Mistäs nyt tiedät jo senkin missä on paneskeltu? 

On hän toki voinut jättää lapset kotiin surun hetkellä ja paneskellut menemään. Mitäpä sitä heitä miettimään.

Taidat olla aika pahassa puutteessa kun tuntemattomien paneskelut sinua noin harmittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.

Ei kai kukaan sitä kertonut missä olisi paneskeltu. Ehkäisyn käyttökin, kuten myös perheenlisäyksestä päättäminen, on yleensä ihan aikuisten oma asia päättää, ei lasten asia.

Ei ihme, että lapset ovat nykyään niin sekaisin. Aina kaikessa mennään vanhempien halut edellä. Evvk vaikka lasten isä kuoli, minä tuon uuden ukon kotiin heti hautajaisten jälkeen ja pamahdan paksuksi.

Jospa uusi puoliso on ollut katsottuna valmiiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.

Mistäs nyt tiedät jo senkin missä on paneskeltu? 

On hän toki voinut jättää lapset kotiin surun hetkellä ja paneskellut menemään. Mitäpä sitä heitä miettimään.

Miten lapsi kärsii siitä jos aikuisella on omaakin aikaa ja omaa sukupuolielämää esimerkiksi 4-5 kuukauden kuluttua toisen vanhemman kuolemasta?

Kevytkenkäinen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.

Mistäs nyt tiedät jo senkin missä on paneskeltu? 

On hän toki voinut jättää lapset kotiin surun hetkellä ja paneskellut menemään. Mitäpä sitä heitä miettimään.

Miten lapsi kärsii siitä jos aikuisella on omaakin aikaa ja omaa sukupuolielämää esimerkiksi 4-5 kuukauden kuluttua toisen vanhemman kuolemasta?

No kun eihän tuossa tilanteessa oltu odotettu edes neljää kuukautta. Tuo viisi kuukauttahan olisi jo melko ruhtinaallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.

Ei kai kukaan sitä kertonut missä olisi paneskeltu. Ehkäisyn käyttökin, kuten myös perheenlisäyksestä päättäminen, on yleensä ihan aikuisten oma asia päättää, ei lasten asia.

Ei ihme, että lapset ovat nykyään niin sekaisin. Aina kaikessa mennään vanhempien halut edellä. Evvk vaikka lasten isä kuoli, minä tuon uuden ukon kotiin heti hautajaisten jälkeen ja pamahdan paksuksi.

 

4kk ei ole heti hautajaisten jälkeen. Lapset tuskin edes kerrotaan raskaudesta välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.

Mistäs nyt tiedät jo senkin missä on paneskeltu? 

On hän toki voinut jättää lapset kotiin surun hetkellä ja paneskellut menemään. Mitäpä sitä heitä miettimään.

Miten lapsi kärsii siitä jos aikuisella on omaakin aikaa ja omaa sukupuolielämää esimerkiksi 4-5 kuukauden kuluttua toisen vanhemman kuolemasta?

 

No kun eihän tuossa tilanteessa oltu odotettu edes neljää kuukautta. Tuo viisi kuukauttahan olisi jo melko ruhtinaallisesti.

 

Kysymys oli, että miten lapsi kärsii siitä jos aikuisella on omaa aikaa ja sukupuolielämää useamman kuukauden kuluttua?

Sillä nyt ei ole mitään väliä,kuinka pian leskeydyttyä alkaa seurustelemaan

Toki,jos edesmennyt on sairastanut pitkään,on tietty surutyö tehty. Äkkikuolema ja ikä ovat tekijöitä,joissa suruaikaa tarvitaan.

Ja lapset ja heidän ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.

Mistäs nyt tiedät jo senkin missä on paneskeltu? 

On hän toki voinut jättää lapset kotiin surun hetkellä ja paneskellut menemään. Mitäpä sitä heitä miettimään.

Miten lapsi kärsii siitä jos aikuisella on omaakin aikaa ja omaa sukupuolielämää esimerkiksi 4-5 kuukauden kuluttua toisen vanhemman kuolemasta?

 

No kun eihän tuossa tilanteessa oltu odotettu edes neljää kuukautta. Tuo viisi kuukauttahan olisi jo melko ruhtinaallisesti.

 

Kysymys oli, että miten lapsi kärsii siitä jos aikuisella on omaa aikaa ja sukupuolielämää useamman kuukauden kuluttua?

 

 

Sukupuolielämä ei haittaa, mutta on itsekästä hankkiutua heti raskaaksi.

Erosin vuodenvaihteessa suhteesta, joka oli ollut täysin platoninen jo vuosia ja lähinnä käytiin pari viimeistä vuotta toistemme hermoille. Nyt olen alkanut tapailla uusi miehiä ja monet on kauhistelleet nopeaa tahtia. Mikä oikeus kenelläkään on toisen elämää määräillä? Ei ole mitään sopivan pituista suruaikaa eikä kukaan tiedä toisen ihmisen tilannetta paremmin kuin ihminen itse.