Mitä ajattelet leskestä, jolla on 6 kuukauden päästä uusi mies edellisen kuolemasta.
Kyseessä kaveri. Mielestäni tuo on outoa. Tuntuu, ettei sure tai ole rakastanutkaan puolisoaan.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.
Ei kai kukaan sitä kertonut missä olisi paneskeltu. Ehkäisyn käyttökin, kuten myös perheenlisäyksestä päättäminen, on yleensä ihan aikuisten oma asia päättää, ei lasten asia.
Ei ihme, että lapset ovat nykyään niin sekaisin. Aina kaikessa mennään vanhempien halut edellä. Evvk vaikka lasten isä kuoli, minä tuon uuden ukon kotiin heti hautajaisten jälkeen ja pamahdan paksuksi.
Jotenkin sitä luulisi että se on lastenkin etu että se elossa oleva vanhempi voi mahdollisimman hyvin. En oikein ymmärrä miten lapset voisi paremmin sillä että äiti jää kotiin yksin suremaan.
Raskaushan se onkin siihen ratkaisu. Muuten et voi olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.
Mistäs nyt tiedät jo senkin missä on paneskeltu?
On hän toki voinut jättää lapset kotiin surun hetkellä ja paneskellut menemään. Mitäpä sitä heitä miettimään.
Miten lapsi kärsii siitä jos aikuisella on omaakin aikaa ja omaa sukupuolielämää esimerkiksi 4-5 kuukauden kuluttua toisen vanhemman kuolemasta?
No kun eihän tuossa tilanteessa oltu odotettu edes neljää kuukautta. Tuo viisi kuukauttahan olisi jo melko ruhtinaall
Sukupuolielämä ei haittaa, mutta on itsekästä hankkiutua heti raskaaksi.
Ilmeisesti viittaat kommenteillasi minuun. Kerrohan, mikä siinä on niin itsekästä että tulee raskaaksi? Raskaaksi hankkiutumisestakaan kun ei ollut varsinaisesti kyse.
Kuten jo aiemmin kerroin, lapset saivat tietää raskaudesta paljon myöhemmin, kun raskautta ei voinut enää oikein piilottaa. Toki he olivat niin nuoria etteivät oikeastaan edes vielä ymmärtäneet asiaa, saati raskauden vaiheita.
Siis ihan oikeasti porukka ihmettelee, miksi on paheksuttavaa pamahtaa raskaaksi alle neljä kuukautta lasten isän kuoleman jälkeen? Ettekö oikeasti osaa ajatella sitä lasten kannalta? He ovat menettäneet rakkaan ihmisen ja joutuvat sopeutumaan heti uusperheeseen.
Jos kummastuttaa niin kannattaa kysyä miksi - kyllä jokaisella on oikeus tehdä just niin kuin haluaa. Surun kokeminen ja suruaika on jokaisella yksilöllinen.
Toinen ollut dementikkona jo 5 vuotta laitoshoidossa, joten surutyöt on tehty aikoja sitten ja kuolema vain kaiken piinan päättänyt helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti porukka ihmettelee, miksi on paheksuttavaa pamahtaa raskaaksi alle neljä kuukautta lasten isän kuoleman jälkeen? Ettekö oikeasti osaa ajatella sitä lasten kannalta? He ovat menettäneet rakkaan ihmisen ja joutuvat sopeutumaan heti uusperheeseen.
No en oikeasti osaa ymmärtää miksi se on lapsille niin kamalaa. Minun tuntemat lapset vähän saman tyyppisessä tilanteessa kun on olleet innoissaan siitä että saavat hoitaa vauvaa ja tulevat myös hyvin toimeen isäpuolensa kanssa. En siksi osaa tajuta miksi ulkopuoliset tekee siitä ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti porukka ihmettelee, miksi on paheksuttavaa pamahtaa raskaaksi alle neljä kuukautta lasten isän kuoleman jälkeen? Ettekö oikeasti osaa ajatella sitä lasten kannalta? He ovat menettäneet rakkaan ihmisen ja joutuvat sopeutumaan heti uusperheeseen.
Miten niin heti? Lasten isän kuolemasta oli ehkä noin 8-9 kk aikaa kun lapset saivat edes tietää vauvasta. Nuorempi lapsi oli silloin vielä alle 2v joten hänellä ei ollut edes mitään muistoja isästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti porukka ihmettelee, miksi on paheksuttavaa pamahtaa raskaaksi alle neljä kuukautta lasten isän kuoleman jälkeen? Ettekö oikeasti osaa ajatella sitä lasten kannalta? He ovat menettäneet rakkaan ihmisen ja joutuvat sopeutumaan heti uusperheeseen.
Miten niin heti? Lasten isän kuolemasta oli ehkä noin 8-9 kk aikaa kun lapset saivat edes tietää vauvasta. Nuorempi lapsi oli silloin vielä alle 2v joten hänellä ei ollut edes mitään muistoja isästään.
Kyllähän tuo on heti kun alle vuosi kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti porukka ihmettelee, miksi on paheksuttavaa pamahtaa raskaaksi alle neljä kuukautta lasten isän kuoleman jälkeen? Ettekö oikeasti osaa ajatella sitä lasten kannalta? He ovat menettäneet rakkaan ihmisen ja joutuvat sopeutumaan heti uusperheeseen.
No en oikeasti osaa ymmärtää miksi se on lapsille niin kamalaa. Minun tuntemat lapset vähän saman tyyppisessä tilanteessa kun on olleet innoissaan siitä että saavat hoitaa vauvaa ja tulevat myös hyvin toimeen isäpuolensa kanssa. En siksi osaa tajuta miksi ulkopuoliset tekee siitä ongelman.
Tuskinpa tiedät useita tällaisia tilanteita. Useimmilla ihmisillä on onneksi harkintakykyä.
Vierailija kirjoitti:
6kk on aika pitkä aika. En ajattele että lesken pitäisi ikuisesti tuhkaa ripotella ylleen. Tapailukumppani on ihan normaalia eteenpäin menemistä jo 6kk jälkeen minusta.
No ei ole pitkä aika 6kk kuoleman jälkeen. Mutta se, kuinka nopeasti leski alkaa seurustelemaan ei kuulu muille.
Mutta ap:n kysymykseen vastaukseni on, että halveksin noin nopeeta toimintaa, vaikka se ei kuulu mulle pätkääkään. En tietenkään leskelle halveksuntaani näyttäisi. Mutta silti sisimmissäni tuomitsen. Pitäisin leskeä heikkona yksilönä, joka ei kykene itsenäiseen elämään.
Lunttu. 👍 Ei ku oikeesti. Jos mulla on joku muidu ja satun kuolemaan pois, niin sehän on vaan hyvä asia, että toinen jatkaa elämäänsä eteenpäin. Kunnes kuolema erottaa jne. En nyt todellakaan haluais toista itkettää mitään vuosikausia kun en eläessänikään halua ketään itkettää hetkeäkään. Mitä hittoa se sen kuolleen "elämään" vaikuttaa mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Muista itkee sitte 5 vuotta mun kuolemaani tai oon hyvin hyvin vihainen?? 😂
Sitä mieltä oon, että hiton hyvä jos nainen jatkoi elämäänsä ja hällä on hyvä olla. Älä sinä siitä murheita kanna äläkä tuomitse! Häpeä kadehtiva rotta. Ei se sinulta ole pois toisen onni!
Ei voi tuomita toisen toimintaa sen perusteella mitä itse tekisit samassa tilanteessa. Et sinä tiedä mikä on toiselle parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti porukka ihmettelee, miksi on paheksuttavaa pamahtaa raskaaksi alle neljä kuukautta lasten isän kuoleman jälkeen? Ettekö oikeasti osaa ajatella sitä lasten kannalta? He ovat menettäneet rakkaan ihmisen ja joutuvat sopeutumaan heti uusperheeseen.
Miten niin heti? Lasten isän kuolemasta oli ehkä noin 8-9 kk aikaa kun lapset saivat edes tietää vauvasta. Nuorempi lapsi oli silloin vielä alle 2v joten hänellä ei ollut edes mitään muistoja isästään.
Kyllähän tuo on heti kun alle vuosi kuolemasta.
Tietty heti on suhteellinen käsite. Itselleni kyllä vuosi on suhteellisen pitkä aika.
Ei ole ihmisen hyvä olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla selibaatissa, mutta voisi käyttää ehkäisyä ja paneskella jossain muualla, kuin lasten kodissa.
Mistäs nyt tiedät jo senkin missä on paneskeltu?
On hän toki voinut jättää lapset kotiin surun hetkellä ja paneskellut menemään. Mitäpä sitä heitä miettimään.
Miten lapsi kärsii siitä jos aikuisella on omaakin aikaa ja omaa sukupuolielämää esimerkiksi 4-5 kuukauden kuluttua toisen vanhemman kuolemasta?
No kun eihän tuossa tilanteessa oltu odotettu edes neljää kuukaut
L O R T T O
Ei mitään pimppi touhui ois?
Ihan vaan kaverin puolesta kyselen...
Leskistä ajattelen aina pelkkää hyvää, yyhhoo luntuista en. Sitähän sä kysyit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6kk on aika pitkä aika. En ajattele että lesken pitäisi ikuisesti tuhkaa ripotella ylleen. Tapailukumppani on ihan normaalia eteenpäin menemistä jo 6kk jälkeen minusta.
No ei ole pitkä aika 6kk kuoleman jälkeen. Mutta se, kuinka nopeasti leski alkaa seurustelemaan ei kuulu muille.
Mutta ap:n kysymykseen vastaukseni on, että halveksin noin nopeeta toimintaa, vaikka se ei kuulu mulle pätkääkään. En tietenkään leskelle halveksuntaani näyttäisi. Mutta silti sisimmissäni tuomitsen. Pitäisin leskeä heikkona yksilönä, joka ei kykene itsenäiseen elämään.
Miten se sitten parantaa asiaa, jos leski on vaikka kymmenen vuotta yksin, ja lopulta kuitenkin löytää uuden miehen? Lopputulos on sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti porukka ihmettelee, miksi on paheksuttavaa pamahtaa raskaaksi alle neljä kuukautta lasten isän kuoleman jälkeen? Ettekö oikeasti osaa ajatella sitä lasten kannalta? He ovat menettäneet rakkaan ihmisen ja joutuvat sopeutumaan heti uusperheeseen.
Miten niin heti? Lasten isän kuolemasta oli ehkä noin 8-9 kk aikaa kun lapset saivat edes tietää vauvasta. Nuorempi lapsi oli silloin vielä alle 2v joten hänellä ei ollut edes mitään muistoja isästään.
Kyllähän tuo on heti kun alle vuosi kuolemasta.
Tietty heti on suhteellinen käsite. Itselleni kyllä vuosi on suhteellisen pitkä aika.
On se lyhyt aika silloin kun on menettänyt rakastamansa miehen.
Jotenkin sitä luulisi että se on lastenkin etu että se elossa oleva vanhempi voi mahdollisimman hyvin. En oikein ymmärrä miten lapset voisi paremmin sillä että äiti jää kotiin yksin suremaan.