Mitä ajattelet leskestä, jolla on 6 kuukauden päästä uusi mies edellisen kuolemasta.

Ajattelen että elämä jatkuu.

Ei voi tietää yhtään millaisia heidän viimeiset vuotensa olivat. Voi olla että rakkaus oli kuollut jo ajat sitten ja pysyttiin yhdessä vain lojaaliussyistä, tai voi olla että uusi mahtava ihminen nyt vain osui kohdalle.

Niin tai näin ei kuilu minulle. Muutenkin tuollaiset "näin kuuluu tehdä"-näyttelemiset ja pidättäytymiset ovat falskiudessaan naurettavia.

Mitä sitten jos ei olekaan enää rakastanut kovinkaan paljon sitä puolisoaan? Entäs jos olisivatkin eronneet, niin ei kukaan hyökkää paheksumaan, ettei se nyt rakastanut.

Mä ajattelin nuorempana ihan samalla tavalla. Nykyään olen jo laajentanut katsantokantaa. Vaikka itse en uutta miestä ottaisi, jos nykyinen kuolisi (olen jo 50+ ja ihan liian mukavuudenhaluinen), niin ymmärrään kyllä, että joku muu ottaa. Meillä on vain yksi elämä ja rakkaus ei ole rajallista eikä uuteen ihmiseen rakastuminen vähennä yhtään rakkautta entiseen puolisoon, saati poista sitä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten jos ei olekaan enää rakastanut kovinkaan paljon sitä puolisoaan? Entäs jos olisivatkin eronneet, niin ei kukaan hyökkää paheksumaan, ettei se nyt rakastanut.

Ja mistä sitä tietää, rakastiko puoliso!

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin nuorempana ihan samalla tavalla. Nykyään olen jo laajentanut katsantokantaa. Vaikka itse en uutta miestä ottaisi, jos nykyinen kuolisi (olen jo 50+ ja ihan liian mukavuudenhaluinen), niin ymmärrään kyllä, että joku muu ottaa. Meillä on vain yksi elämä ja rakkaus ei ole rajallista eikä uuteen ihmiseen rakastuminen vähennä yhtään rakkautta entiseen puolisoon, saati poista sitä.

Eli jos miehesi nyt jättää sinut toisen naisen takia, niin se ei haittaa, koska hänen rakkautensa sinua kohtaan ei ole vähentynyt yhtään, saati loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin nuorempana ihan samalla tavalla. Nykyään olen jo laajentanut katsantokantaa. Vaikka itse en uutta miestä ottaisi, jos nykyinen kuolisi (olen jo 50+ ja ihan liian mukavuudenhaluinen), niin ymmärrään kyllä, että joku muu ottaa. Meillä on vain yksi elämä ja rakkaus ei ole rajallista eikä uuteen ihmiseen rakastuminen vähennä yhtään rakkautta entiseen puolisoon, saati poista sitä.

Jaa-a. Itse en ole koskaan ollut rakastunut kahteen ihmiseen samanaikaisesti. Vaikka molempia kohtaan olisikin tunteita, niin kyllä se tuppaa olemaan niin, että molemmat eivät ole yhtä rakkaita.

Tapauksesta riippuen, ennen kuolemaa on voinut hyvinkin olla reilusti aikaa valmistautua siihen puolison poismenoon ja tehdä surutyötä jo etukäteen. Jos joku syöpä vie, niin eihän se ole mikään äkkikuolema. Yhdessä puolison kanssa on nautittu viimeisistä yhteisistä hetkistä, mutta varmasti myös käyty keskusteluja siitä, mitä tapahtuu puolison poismenon jälkeen.

Avioliitto jatkuu kuolemaan saakka. Kuka tahansa, joka on pysynyt puolisonsa rinnalla, kunnes 'kuolema meidät erottaa', on täyttänyt velvollisuutensa puolisoa kohtaan. Tuon jälkeen jokainen saa vapaasti päättää, kuinka haluaa elämäänsä jatkaa, olematta mitään velkaa kuolleelle puolisolle.

Samaa mieltä aloittajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin nuorempana ihan samalla tavalla. Nykyään olen jo laajentanut katsantokantaa. Vaikka itse en uutta miestä ottaisi, jos nykyinen kuolisi (olen jo 50+ ja ihan liian mukavuudenhaluinen), niin ymmärrään kyllä, että joku muu ottaa. Meillä on vain yksi elämä ja rakkaus ei ole rajallista eikä uuteen ihmiseen rakastuminen vähennä yhtään rakkautta entiseen puolisoon, saati poista sitä.

Eli jos miehesi nyt jättää sinut toisen naisen takia, niin se ei haittaa, koska hänen rakkautensa sinua kohtaan ei ole vähentynyt yhtään, saati loppunut.

Tässä oli kyse kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin nuorempana ihan samalla tavalla. Nykyään olen jo laajentanut katsantokantaa. Vaikka itse en uutta miestä ottaisi, jos nykyinen kuolisi (olen jo 50+ ja ihan liian mukavuudenhaluinen), niin ymmärrään kyllä, että joku muu ottaa. Meillä on vain yksi elämä ja rakkaus ei ole rajallista eikä uuteen ihmiseen rakastuminen vähennä yhtään rakkautta entiseen puolisoon, saati poista sitä.

 

Jaa-a. Itse en ole koskaan ollut rakastunut kahteen ihmiseen samanaikaisesti. Vaikka molempia kohtaan olisikin tunteita, niin kyllä se tuppaa olemaan niin, että molemmat eivät ole yhtä rakkaita.

Ilmeisesti sama pätee monen ihmisen kohdalla lapsiinkin. Kun on useampi lapsi, niin yksi on se, jota vaan voi rakastaa. Olenkin ihmetellyt vanhempia, joilla on selkeästi joku suosikki. Kiitos selityksestä.

Joku läheisriippuvainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin nuorempana ihan samalla tavalla. Nykyään olen jo laajentanut katsantokantaa. Vaikka itse en uutta miestä ottaisi, jos nykyinen kuolisi (olen jo 50+ ja ihan liian mukavuudenhaluinen), niin ymmärrään kyllä, että joku muu ottaa. Meillä on vain yksi elämä ja rakkaus ei ole rajallista eikä uuteen ihmiseen rakastuminen vähennä yhtään rakkautta entiseen puolisoon, saati poista sitä.

Eli jos miehesi nyt jättää sinut toisen naisen takia, niin se ei haittaa, koska hänen rakkautensa sinua kohtaan ei ole vähentynyt yhtään, saati loppunut.

Tässä oli kyse kuolemasta.

Tässä oli kyse siitä, rakastaako uuden kumppanin löytänyt ihminen yhä entistä kumppaniaan. Tuskin se, onko joku elossa vai kuollut, vaikuttaa siihen rakastetaanko häntä ja kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin nuorempana ihan samalla tavalla. Nykyään olen jo laajentanut katsantokantaa. Vaikka itse en uutta miestä ottaisi, jos nykyinen kuolisi (olen jo 50+ ja ihan liian mukavuudenhaluinen), niin ymmärrään kyllä, että joku muu ottaa. Meillä on vain yksi elämä ja rakkaus ei ole rajallista eikä uuteen ihmiseen rakastuminen vähennä yhtään rakkautta entiseen puolisoon, saati poista sitä.

 

Jaa-a. Itse en ole koskaan ollut rakastunut kahteen ihmiseen samanaikaisesti. Vaikka molempia kohtaan olisikin tunteita, niin kyllä se tuppaa olemaan niin, että molemmat eivät ole yhtä rakkaita.

Ilmeisesti sama pätee monen ihmisen kohdalla lapsiinkin. Kun on useampi lapsi, niin yksi on se, jota vaan voi rakastaa. Olenkin ihmetellyt vanhempia, joilla on selkeästi joku suosikki. Kiitos selityksestä.

Tämähän on ihan eri asia. Harvoin kukaan omaan lapseensa rakastuu.

Mun kaverilla oli uusi mies ennen hautajaisia. En mäkään sitä kovin sopivana pitänyt. Miksi piti näytille jo tuoda? Sen verran säädyllisyyttä ja lasten kunnioitusta, että niiden yli olis odottanut.

Myöhemmin selvis, että sen verran venäläistä kasvatusta, että mahdollisimman nopeesti mies markkinoille, ettei jää yksin.

Hänen äitinsä siellä oikein hoputti, kun on kolme lastakin pitää löytää mies.

Otti sitten ekan joka pubista löyty. Perinnöt ja säästöt liukeni nopeesti, naisesta tuli alkoholisti ja lapset vei sossu ja koirat kunnan eläinlääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Ex-anoppini kuoli yllättäen. Ex-appiukolla oli uusi nainen 4kk päästä ja sen kanssa sitten piti kahvipöydässä turista kun lapset vielä suri äitinsä yllättävää poismenoa.

Ei mulla muuta, kaikki suree tavallaan, mut olis nyt edes sen verran ollut hienotunteinen ettei olis lapsiaan pakottanut heti tutustumaan uuteen "äitipuoleen".

Joo, siis tämä. Uutta saa treffailla vaikka seuraavalla viikolla ja se ei kenellekään kuulu, mutta muiden läheisten surua pitäisi kunnioittaa sen verran, ettei heti aleta änkemään sitä uutta kumppania heidänkin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Lliian pitkä suruaika.

Takaisin pyörän selkään ja nokka kohti uusia seikkailuja

Entisen ukon rahat tuhlattu. Uutta matoa koukkuun ja sienisoppaa syöttämään......

kuuden vainajan leski

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin nuorempana ihan samalla tavalla. Nykyään olen jo laajentanut katsantokantaa. Vaikka itse en uutta miestä ottaisi, jos nykyinen kuolisi (olen jo 50+ ja ihan liian mukavuudenhaluinen), niin ymmärrään kyllä, että joku muu ottaa. Meillä on vain yksi elämä ja rakkaus ei ole rajallista eikä uuteen ihmiseen rakastuminen vähennä yhtään rakkautta entiseen puolisoon, saati poista sitä.

 

Jaa-a. Itse en ole koskaan ollut rakastunut kahteen ihmiseen samanaikaisesti. Vaikka molempia kohtaan olisikin tunteita, niin kyllä se tuppaa olemaan niin, että molemmat eivät ole yhtä rakkaita.

Ilmeisesti sama pätee monen ihmisen kohdalla lapsiinkin. Kun on useampi lapsi, niin yksi on se, jota vaan voi rakastaa. Olenkin ihmetellyt vanhempia, joilla on selkeästi joku suosikki. Kiitos selityksestä.

Miten se tähän aiheeseen liittyy? Rakastaa voi vaikka kuinka montaa ihmistä (kuten sukulaisia, ystäviä yms.), mutta romanttista rakkautta yleensä tunnetaan vain yhtä ihmistä kohtaan kerrallaan. Jos henkilö ei ole polyamorinen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten jos ei olekaan enää rakastanut kovinkaan paljon sitä puolisoaan? Entäs jos olisivatkin eronneet, niin ei kukaan hyökkää paheksumaan, ettei se nyt rakastanut.

Itsekin tiedän tapauksia, joissa eron partaalla toinen on sairastunut ja ero on sen vuoksi laitettu jäihin. Kuka nyt kuolevasta kehtaa erota. Sitten paheksutaan, kun se uusi on löytynyt liian aikaisin ja supistaan jopa pettämisestä. Todellisuudessa liitto on ollut ohi ja kummallakin ollut jo elämä muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin nuorempana ihan samalla tavalla. Nykyään olen jo laajentanut katsantokantaa. Vaikka itse en uutta miestä ottaisi, jos nykyinen kuolisi (olen jo 50+ ja ihan liian mukavuudenhaluinen), niin ymmärrään kyllä, että joku muu ottaa. Meillä on vain yksi elämä ja rakkaus ei ole rajallista eikä uuteen ihmiseen rakastuminen vähennä yhtään rakkautta entiseen puolisoon, saati poista sitä.

 

Jaa-a. Itse en ole koskaan ollut rakastunut kahteen ihmiseen samanaikaisesti. Vaikka molempia kohtaan olisikin tunteita, niin kyllä se tuppaa olemaan niin, että molemmat eivät ole yhtä rakkaita.

Ilmeisesti sama pätee monen ihmisen kohdalla lapsiinkin. Kun on useampi lapsi, niin yksi on se, jota vaan voi rakastaa. Olenkin ihmetellyt vanhempia, joilla on selkeästi joku suosikki. Kiitos selityksestä.

Voi tietysti rakastaa yhtä lasta enemmän kuin toista, mutta parisuhde perustuu juuri siihen että on joku yksi ainoa ihminen jonka kanssa halutaan olla. Suhde lapsiin taas perustuu siihen, että he nyt vain ovat omia lapsia, rakasti heitä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Joskus tietysti surukin tekee sen, ettei ajattele rationaalisesti. SIksi kai oli tällainen suruaika, se suojeli myös surijaa tekemästä tyhmyyksiä. Muistelen lukeneeni että näihin kaikenlaisiin huijauksiin lankeaa juuri eronneet ja lesket.

Samoin riski sen uuden kumppanin satuttamiseen kasvaa, jos ei edellisen suhteen päättymistä ole kunnolla ehditty käsitellä. Saatetaan hakea tukea ja lohtua ensimmäisestä olkapäästä ymmärtämättä ehkä itsekkään, että nyt tulee käytettyä toista laastarina. Sama kuin tuoreeltaan eronneissakin. Riski sekä lohduttajalle että lohtua hakevalle.