Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet leskestä, jolla on 6 kuukauden päästä uusi mies edellisen kuolemasta.
14.07.2024 |
Kyseessä kaveri. Mielestäni tuo on outoa. Tuntuu, ettei sure tai ole rakastanutkaan puolisoaan.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
En mitään, ihminen on aina itsekäs olento ja sitä se tulee aina olemaan.
Jotkut löytää kumppaneita ja toiset ei, ja jälkimmäiset joskus kadehtii edellisiä. Onko se sitten itsekkyyttä vai huonommuutta, mene, tiedä. Kumpi sinä olet, kade vai alemmuudentuntoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tapauksesta. Oma läheinen tuttuni meni hieman "sekaisin" miehensä kuollessa äkillisesti. Noin kuukauden päästä hautajaisista alkoi käydä tanssimassa ja roudata sieltä miehiä. Siis yhden toki kerrallaan, mutta siis etsi aktiivisesti uutta. Tuntui tosi pahalta aikuisten lastensa puolesta, kun vielä surivat isäänsä, niin tämä tuttu aina halusi esitellä uudet seurustelukumppaninsa lapsilleen, ja sitten loukkaantui, kun nämä eivät riemusta kiljuen ottaneet vastaan näitä tyyppejä.
Myöhemmin tuttuni kertoi että oli jotenkin sekaisin, esim kuvitteli että miehensä ei olekaan oikeasti kuollut, vaan piilottelee jossain (mies oli saanut sairauskohtauksen ja yritettiin elvyttää ihan heillä kotonaan). Pointtini on siis se, että jokainen suree omalla tavallaan ja jos leski alkaa seurustella nopeasti puolisonsa kuoltua, niin siellä taustalla voi hyvin olla jotain mielenterveysongelmaa, shokkia, elämänjanoa ja pelkoa/ahdistusta omasta kuolemasta jn
Juuri tämä. Minua puistattaa ihmiset täällä, jotka pitävät normaalina ja terveellisenä olla jo täysillä mukana uudessa parisuhteessa niin pian rakkaan kuoleman jälkeen. Herää kysymys, ovatko nämä ihmiset koskaan oikeasti rakastaneet ketään, kun ajattelevat tuolla tavoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vaihtoehtoa. Joko leski ei ollut enää rakastanut puolisoaan pitkään aikaan, jos noin nopeasti pääsi yli. Tai leski ei osaa käsitellä tunteita ja traumaansa terveellisellä tavalla, ja on hakenut laastarisuhteen tilalle. Oli miten oli, oireellista käytöstä. Jos olet aidosti rakastanut puolisoasi, et todellakaan ole uuden ihmisen kanssa vain kuusi kuukautta tämän KUOLEMAN jälkeen. Ketjun kommentit ovat pelottavia.
Mikä sinä olet sen määrittelemään kuinka joku on ketään rakastanut? Miten rakkaus edes mitataan?
Mitataan ainakin sillä, ettei pääse itselleen läheisestä ihmisestä yli puolessa vuodessa, mikä ei muuten ole todellakaan pitkä aika. Miksi muuten kiivastut?
Tarkoittaa sitä, ettei voisi edes harkita toisen kanssa olemista, koska kaipuu rakastaan kohtaan on niin suuri. Menikö jo jakeluun?
Kaipuu ja toisen kanssa oleminen ei sulje pois toisiaan. Ei se kuollut tule takaisin vaikka olisi yksin loppuelämän. Ei rakkaus tai kaipaus lopu kuolemaan eikä uuteen suhteeseen.
Asiahan ei mulle eikä sulle tippaakaan kuulu, mutta kukin suree tavallaan eikä leskiä polteta vainajan mukana.
Kun äitini teki kuolemaa, hän toivoi, että isä löytäisi pian jonkun. Löysi. Asia ok. Näin ajattelee rakastava ihminen.
Mies vai nainen? Sillä on eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali ja terve ihminen ei koe halua olla uudessa romanttisessa suhteessa vain kuukausia rakkaan kuolemansa jälkeen. Ketjun viesteistä päätellen täällä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan rakastaneet ja/tai, joilla on huono omatunto jostain, mistäköhän...
Mistä teitä pällejä oikein sikiää?
Uuspuritaanisia, kylmiä kusipäitä, jotka yritätte määräillä muiden elämää, kuolemaa ja suremisen tapaa.
Menkää itseenne ja hävetkää jos edes osaatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä teitä pällejä oikein sikiää?
Uuspuritaanisia, kylmiä kusipäitä, jotka yritätte määräillä muiden elämää, kuolemaa ja suremisen tapaa.
Menkää itseenne ja hävetkää jos edes osaatte.
Älä pura moraalittomuudestasi kumpuavaa katkeruutta muihin. Me vain näytämme omaa peilikuvaasi itsellesi.
Moni tekee surutyönsä samalla kun omaishoitaa puolisoaan. Kuolema on siinä kohtaa helpotus ja jopa iloinen asia. Eipähän enää kärsi.
Ja kuka meistä on ollut kärpäsenä katossa seuraamassa, mitä piinaa suhde oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä on jo uusi kumppanikin, joka ylipäätään alkaa suhteeseen noin nopeasti toisen kuoleman jälkeen. Minä en ottaisi henkilöä, jolla on vasta 6 kuukautta sitten kuollut puoliso. En todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies vai nainen? Sillä on eroa.
Ei ole eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se riippuu siitäkin, etsiikö kuumeisesti uutta, vai tulla tupsahtaako se upea, uusi ihminen vaan silloin elämään.
Jos vaikka 3 kk päästä kuolemasta tulisi Se Oikea vastaan, niin en pidättelisi..Toki pitäisin sitä ehkä salassa vähän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Normaali ja terve ihminen ei koe halua olla uudessa romanttisessa suhteessa vain kuukausia rakkaan kuolemansa jälkeen. Ketjun viesteistä päätellen täällä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan rakastaneet ja/tai, joilla on huono omatunto jostain, mistäköhän...
Oletko synnitön?
Vai oletko vain äärimmäisen yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä teitä pällejä oikein sikiää?
Uuspuritaanisia, kylmiä kusipäitä, jotka yritätte määräillä muiden elämää, kuolemaa ja suremisen tapaa.
Menkää itseenne ja hävetkää jos edes osaatte.
Älä pura moraalittomuudestasi kumpuavaa katkeruutta muihin. Me vain näytämme omaa peilikuvaasi itsellesi.
Ai nyt sulla on jo kuvitelma siitä, etuä olet monta. Sellainen persun/hihhelin harha.
"Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi."
"Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven."
Kuka sanoi näin ja millä oikeudella te tuomitsijat kyseenalaistatte hänet?
Vierailija kirjoitti:
Normaali ja terve ihminen ei koe halua olla uudessa romanttisessa suhteessa vain kuukausia rakkaan kuolemansa jälkeen. Ketjun viesteistä päätellen täällä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan rakastaneet ja/tai, joilla on huono omatunto jostain, mistäköhän...
Älä projisoi. Häiriintyneisyytesi on ikioma, ikuinen taakkasi muttei emotionaalisesti normaalien taakka.
Vierailija kirjoitti:
Normaali ja terve ihminen ei koe halua olla uudessa romanttisessa suhteessa vain kuukausia rakkaan kuolemansa jälkeen. Ketjun viesteistä päätellen täällä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan rakastaneet ja/tai, joilla on huono omatunto jostain, mistäköhän...
Tämä! Täällä on todella pinnallisen ja kylmän oloista porukkaa, joille parisuhteet ovat oikeasti kuin jotain kulutustavaraa. No, vastaa kyllä sitä nykyajan yleistä kuvaa, jonka olen itsekin ihmissuhteista saanut. En voisi kuvitellakaan jos oma puoliso nyt yllättäen kuolisi, että puolen vuoden päästä olisi uusi heila kainalossa, jonka kanssa on vakaa aikomus olla loppuelämä uutena syvänä rakkautena ja samalla kävisin edellisen haudalla häntä aidosti surren.
Vierailija kirjoitti:
Mies vai nainen? Sillä on eroa.
Mitä eroa? Se, että olet mies ja sallit itsellesi enemmän kuin naiselle?
Vierailija kirjoitti:
Asiahan ei mulle eikä sulle tippaakaan kuulu, mutta kukin suree tavallaan eikä leskiä polteta vainajan mukana.
Kun äitini teki kuolemaa, hän toivoi, että isä löytäisi pian jonkun. Löysi. Asia ok. Näin ajattelee rakastava ihminen.
Minusta ainakin tuntuisi pahalta, jos puolisoni toivoisi minun löytävän hänen kuolemansa jälkeen jonkun toisen.
Menetin puolisoni ja lasteni isän hyvin nuorena. Ei se suru ollut mitään sellaista mitä yleensä maalaillaan. En istunut kotona itkemässä ja suremassa surua. Minulla ei ollut mikään surusta sekaisin oleva olo ja mielialani oli myös aika normaali, selkeä. Esimerkiksi samana ja seuraavana päivänä ulkoilin lapseni kanssa, kävelin kaupungilla ja kävin kirjastossa. Tunsin tunteita ihan kuten ennenkin, myös iloa. Tietysti se tapahtunut oli taustalla. Mutta esimerkiksi kukaan ulkopuolinen tuskin olisi pystynyt arvaamaan leikkipuistossa, että minusta oli tullut leski vuorokautta aikaisemmin.