ADHD:n ja muiden nepsypiirteiden ylidiagnosointi, onko sitä?
Luuletko, että ihmiset erehtyvät luulemaan nykyään normaaleja elämän haasteita häiriöiksi? Tai eivät ymmärrä että lapsia pitää kasvattaa ja heidän kanssaan olla, vaan ajattelevat, että oireileva lapsi on automaattisesti sairas?
Kommentit (147)
Tuossa nepsy-diagnostiikassa on se ansa, että ihmiset voivat oikeasti omaksua sen identiteetin ilman, että yrittäisivät muuttaa käyttäytymistään tai löytää toimivampia toimintamalleja elämäänsä. Pahimmillaan ikätason mukainen psykologinen kehitys estyy, kun ihminen omaksuu elämänhallinnaltaan heikon teini-ikäisen adhd:n tai sosiaalisesti eristäytyvän autistisen identiteetin.
Diagnostiikka noiden häiriöiden suhteen on erittäin epävarmaa. Jos ihminen näkee itsessään autistin tai adhd:n voi hän saada diagnoosin joltain taholta, koska diagnoosit perustuvat oireisiin eikä niiden todentamiseen ole mitään luotettavasti toistettavaa tutkimusta kuten aivojen toiminnallista kuvantamista. Kaikki erikoiset ja elämänhallinnaltaan poikkeavat yksilöt eivät ole nepsyjä, vaan moni kärsii ihan tavanomaisista mielenterveyden tai persoonallisuuden häiriöistä tai poikkeamista.
En tarkoita, etteivätkö kyseiset häiriöt olisi pahimmillaan toimintakykyä merkittävästi heikentäviä, mutta suurin osa nykyään diagnoosin hankkivista ei todellisuudessa ole siellä vaikeimmassa ääripäässä, vaan heiltä tulisi oikeasti pystyä vaatimaan omaa toimijuutta eikä vain diagnoosin taakse heittäytymistä, kun pitäisi siirtyä epämukavuusalueelle.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa nepsy-diagnostiikassa on se ansa, että ihmiset voivat oikeasti omaksua sen identiteetin ilman, että yrittäisivät muuttaa käyttäytymistään tai löytää toimivampia toimintamalleja elämäänsä. Pahimmillaan ikätason mukainen psykologinen kehitys estyy, kun ihminen omaksuu elämänhallinnaltaan heikon teini-ikäisen adhd:n tai sosiaalisesti eristäytyvän autistisen identiteetin.
Diagnostiikka noiden häiriöiden suhteen on erittäin epävarmaa. Jos ihminen näkee itsessään autistin tai adhd:n voi hän saada diagnoosin joltain taholta, koska diagnoosit perustuvat oireisiin eikä niiden todentamiseen ole mitään luotettavasti toistettavaa tutkimusta kuten aivojen toiminnallista kuvantamista. Kaikki erikoiset ja elämänhallinnaltaan poikkeavat yksilöt eivät ole nepsyjä, vaan moni kärsii ihan tavanomaisista mielenterveyden tai persoonallisuuden häiriöistä tai poikkeamista.
En tarkoita, etteivätkö kyseiset häiriöt olisi pahimmillaan toi
Olen nähnyt, mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun ihminen on yrittänyt vuosikymmenet pitää kynsin hampain kiinni ikätasoisesta psykososiaalisesta kehityksestään, koska mitä muutakaan sitä voisi tehdä. Sisällä vaan on ollut todella valtava kuormitus ja huonommuudentunne siihen nähden, että toiset näyttävät onnistuvan sellaisissa asioissa ihan "tekemättä mitään", joissa hän ei onnistu tai onnistuu kuormittumalla. Lopulta ihminen on ihan loppuunajettu ja toimimaton. Sekö on parempi? Ja kuten sinäkin sanot, mistä ihmeestä sitä tietää, onko se diagnoosi oikea vai ei, on se tehty tai tekemättä. Siksi pitäisi kuunnella ihmisen omaa kokemusta omasta itsestään ja elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa nepsy-diagnostiikassa on se ansa, että ihmiset voivat oikeasti omaksua sen identiteetin ilman, että yrittäisivät muuttaa käyttäytymistään tai löytää toimivampia toimintamalleja elämäänsä. Pahimmillaan ikätason mukainen psykologinen kehitys estyy, kun ihminen omaksuu elämänhallinnaltaan heikon teini-ikäisen adhd:n tai sosiaalisesti eristäytyvän autistisen identiteetin.
Diagnostiikka noiden häiriöiden suhteen on erittäin epävarmaa. Jos ihminen näkee itsessään autistin tai adhd:n voi hän saada diagnoosin joltain taholta, koska diagnoosit perustuvat oireisiin eikä niiden todentamiseen ole mitään luotettavasti toistettavaa tutkimusta kuten aivojen toiminnallista kuvantamista. Kaikki erikoiset ja elämänhallinnaltaan poikkeavat yksilöt eivät ole nepsyjä, vaan moni kärsii ihan tavanomaisista mielenterveyden tai persoonallisuuden häiriöistä tai poikkeamista.
En tarkoita, etteivätkö kyseiset häiriöt olisi pahimmillaan toi
Kiitos päivän nauruista. Minulla ei ole nepsydiagnoosia, mutta väittäisin, että sellainen voisi olla. Mitäpä se elämä on muuta ollut kuin jatkuvaa epämukavuusalueella olemista? Olisipa todella huojentavaa saada edes joskus astua sieltä pois. Tekisi kyllä erittäin hyvää mielelle ja keholle.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa nepsy-diagnostiikassa on se ansa, että ihmiset voivat oikeasti omaksua sen identiteetin ilman, että yrittäisivät muuttaa käyttäytymistään tai löytää toimivampia toimintamalleja elämäänsä. Pahimmillaan ikätason mukainen psykologinen kehitys estyy, kun ihminen omaksuu elämänhallinnaltaan heikon teini-ikäisen adhd:n tai sosiaalisesti eristäytyvän autistisen identiteetin.
Diagnostiikka noiden häiriöiden suhteen on erittäin epävarmaa. Jos ihminen näkee itsessään autistin tai adhd:n voi hän saada diagnoosin joltain taholta, koska diagnoosit perustuvat oireisiin eikä niiden todentamiseen ole mitään luotettavasti toistettavaa tutkimusta kuten aivojen toiminnallista kuvantamista. Kaikki erikoiset ja elämänhallinnaltaan poikkeavat yksilöt eivät ole nepsyjä, vaan moni kärsii ihan tavanomaisista mielenterveyden tai persoonallisuuden häiriöistä tai poikkeamista.
En tarkoita, etteivätkö kyseiset häiriöt olisi pahimmillaan toi
Minusta olisi ollut vähemmän vahingollista, jos olisin tiennyt, että mun ongelmien syy ei suinkaan ole laiskuus, tyhmyys ja saamattomuus, vaan häiriö aivoissa.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa nepsy-diagnostiikassa on se ansa, että ihmiset voivat oikeasti omaksua sen identiteetin ilman, että yrittäisivät muuttaa käyttäytymistään tai löytää toimivampia toimintamalleja elämäänsä. Pahimmillaan ikätason mukainen psykologinen kehitys estyy, kun ihminen omaksuu elämänhallinnaltaan heikon teini-ikäisen adhd:n tai sosiaalisesti eristäytyvän autistisen identiteetin.
Diagnostiikka noiden häiriöiden suhteen on erittäin epävarmaa. Jos ihminen näkee itsessään autistin tai adhd:n voi hän saada diagnoosin joltain taholta, koska diagnoosit perustuvat oireisiin eikä niiden todentamiseen ole mitään luotettavasti toistettavaa tutkimusta kuten aivojen toiminnallista kuvantamista. Kaikki erikoiset ja elämänhallinnaltaan poikkeavat yksilöt eivät ole nepsyjä, vaan moni kärsii ihan tavanomaisista mielenterveyden tai persoonallisuuden häiriöistä tai poikkeamista.
En tarkoita, etteivätkö kyseiset häiriöt olisi pahimmillaan toi
Millä asiantuntemuksella esität näitä sun näkemyksiä. Kun tälleen autistin korvaan kuulostaa nyt siltä, että et tiedä asiasta yhtään mitään, ja heittelet puhdasta mutua vailla mitään faktapohjaa.
Me eletään hei melkein jatkuvasti meidän epämukavuusalueella 😃.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on ADHD, se on ollut selvää jo ennen tutkimuksia ja diagnoosia. Hänen useilla kavereillaan on myös diagnoosit. Tunnen näistä useimmat ja voin sanoa ettei heillä voi olla adhd:ta. Oma lapseni ei pysty lukemaan yhtään sivua tekstiä kirjasta, mutta esim yksi hänen kavereistaan luki juuri 60 s kokeeseen koska vanhemmat pakottivat. vastaavia vertailukohtia on vaikka kuinka paljon.
Olet varmaan adhd-lapsen vanhempana tietoinen, että se voi esiintyä eri tavoin eri yksilöillä. Mun lapsi varmaan pystyis lukemaan kokeeseen, mutta ei se poista muita adhd:n tuomia haasteita.
Se oli vain yksi esimerkki. Vastaavia on ties kuinka monta. Ei selvästi ole adhd. nepsy kyllä, mutta ei varman ei ole adhd.
Jos hlö sanoo itse että pystyy keskittymään vaikka kuinka hyvin "kunhan joku vaan pakottaa", niin se on aika paljon. Itselläni on diagnoosi ja voin sanoa ettei kyllä mahdu piirteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos päivän nauruista. Minulla ei ole nepsydiagnoosia, mutta väittäisin, että sellainen voisi olla. Mitäpä se elämä on muuta ollut kuin jatkuvaa epämukavuusalueella olemista? Olisipa todella huojentavaa saada edes joskus astua sieltä pois. Tekisi kyllä erittäin hyvää mielelle ja keholle.
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Mutta ADD-ihmisenä sanon kyllä että elämä on ollut aika helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa nepsy-diagnostiikassa on se ansa, että ihmiset voivat oikeasti omaksua sen identiteetin ilman, että yrittäisivät muuttaa käyttäytymistään tai löytää toimivampia toimintamalleja elämäänsä. Pahimmillaan ikätason mukainen psykologinen kehitys estyy, kun ihminen omaksuu elämänhallinnaltaan heikon teini-ikäisen adhd:n tai sosiaalisesti eristäytyvän autistisen identiteetin.
Diagnostiikka noiden häiriöiden suhteen on erittäin epävarmaa. Jos ihminen näkee itsessään autistin tai adhd:n voi hän saada diagnoosin joltain taholta, koska diagnoosit perustuvat oireisiin eikä niiden todentamiseen ole mitään luotettavasti toistettavaa tutkimusta kuten aivojen toiminnallista kuvantamista. Kaikki erikoiset ja elämänhallinnaltaan poikkeavat yksilöt eivät ole nepsyjä, vaan moni kärsii ihan tavanomaisista mielenterveyden tai persoonallisuuden häiriöistä tai poikkeamista.
En tarkoita, et
Minusta olisi ollut vähemmän vahingollista, jos olisin tiennyt, että mun ongelmien syy ei suinkaan ole laiskuus, tyhmyys ja saamattomuus, vaan häiriö aivoissa.
Tämä juuri.
Ei kukaan omaksu mitään autisti- tai ADHD-identiteettiä daignoosin myötä, koska nuo piirteet ovat joka tapauksessa osa omaa identiteettiä. Diagnoosi helpottaa siihen, että on omaksunut sen laiskan, tyhmän ja saamattoman luuserin identiteetin, joka on aiheuttanut koko minäkuvan vääristymisen. Diagnoosin myötä alkaa ymmärtämään itseään ja oppii suhtautumaan itseensä armollisemmin.
Vaikkakin useimmat meistä varmasti tuntevat diagnooista huolimatta syyllisyyttä ja itseinhoa kun joku muille itsestään selvä asia tuottaa suuria vaikeuksia, kun on ehtinyt niin juurruttavalla tavalla omaksumaan sen laiskan ääliön identiteetin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on ADHD, se on ollut selvää jo ennen tutkimuksia ja diagnoosia. Hänen useilla kavereillaan on myös diagnoosit. Tunnen näistä useimmat ja voin sanoa ettei heillä voi olla adhd:ta. Oma lapseni ei pysty lukemaan yhtään sivua tekstiä kirjasta, mutta esim yksi hänen kavereistaan luki juuri 60 s kokeeseen koska vanhemmat pakottivat. vastaavia vertailukohtia on vaikka kuinka paljon.
Olet varmaan adhd-lapsen vanhempana tietoinen, että se voi esiintyä eri tavoin eri yksilöillä. Mun lapsi varmaan pystyis lukemaan kokeeseen, mutta ei se poista muita adhd:n tuomia haasteita.
Se oli vain yksi esimerkki. Vastaavia on ties kuinka monta. Ei selvästi ole adhd. nepsy kyllä, mutta ei varman ei ole adhd.
Jos hlö sanoo itse että pystyy keskittymään vaikka kuinka hyvin "kunhan joku vaan pakottaa", niin se
Ajattelin tuosta ihan samoin, pari naiskaveria epäilee nyt itsellään ADHDta, eka kuitenkin ajaa autoa oikein sujuvasti ja pyörittää lapsiperhearkea ihan sujuvasti aikatauluineen ja muine muuttujineen, mutta kuulemma se onnistuu vain koska on pakko. Sanoisin että hänellä on max ADD. Se toinen kans autoilee sujuvasti, hänellä enemmän selkeästi on kyllä sitä muuta sähläämis puolta, mutta ei myöskään uniongelmia tms. Hänen arkinen toimintansa on sellaista poukkoilevaa ja suunnittelematonta, joka sitten sössii aina seuraavatkin ajat ja rahat, opiskellut on kuitenkin ihan ongelmitta aika pitkällekin, tämän käyttäytymiskaavan tunnistan eräästä toisesta tyypistä, ja hänellä oli kaksisuuntainen.
Vierailija kirjoitti:
Adhd on paljon muutakin kuin ylivilkkautta. Kaikki adhd:t ei ole ylivilkkaita päällepäin, vaan ne vaikeudet on pintaa syvemmällä ja siksi voivat jäädä jopa diagnosoimatta tai ainakin dg viivästyy.
Omalla lapsella ei ole ylivilkkautta, mutta muita haasteita iso liuta. Hän on aina ollut se outo ja hankala lapsi, jota on vaikeaa ymmärtää (etenkin perheen ulkopuolisten). Hän, joka oli ongelmissa heti varhaiskasvatuksen aloitettuaan eikä selvinnyt ykkösluokkaa läpi. Siitä saakka ollut pienluokalla, erityiskoulussa. Aineissa pärjää hyvin, sosiaalisissa tilanteissa ei niinkään. Ikää nyt 13v ja diagnoosia odotellaan edelleen. Selvää on, että jotain on. Adhd kuulemma hyvinkin mahdollinen. Mutta voipi se olla autismikin. Myös tourettea epäilty; siitäkin ihmiset luulee että touretessa henkilö vain huutelee kirosanoja, vaikka sitä tekee vain osa tourettehenkilöistä.
Media on luonut omat leimansa nepsyydestä ja se ei ku
Ylivillaus on eräs pakollisuus. Ilman ylivilkkautta se on "vain" ADD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on ADHD, se on ollut selvää jo ennen tutkimuksia ja diagnoosia. Hänen useilla kavereillaan on myös diagnoosit. Tunnen näistä useimmat ja voin sanoa ettei heillä voi olla adhd:ta. Oma lapseni ei pysty lukemaan yhtään sivua tekstiä kirjasta, mutta esim yksi hänen kavereistaan luki juuri 60 s kokeeseen koska vanhemmat pakottivat. vastaavia vertailukohtia on vaikka kuinka paljon.
Olet varmaan adhd-lapsen vanhempana tietoinen, että se voi esiintyä eri tavoin eri yksilöillä. Mun lapsi varmaan pystyis lukemaan kokeeseen, mutta ei se poista muita adhd:n tuomia haasteita.
Se oli vain yksi esimerkki. Vastaavia on ties kuinka monta. Ei selvästi ole adhd. nepsy kyllä, mutta ei varman ei ole adhd.
Jos hlö sanoo itse että pystyy keskittymään vaikka kuinka hyvin "kunhan joku vaan pakottaa", niin se
Et ole kuullut ADHD:n hyperfokuksesta? Ystäväni lapsi on ADHD enkä epäile diagnoosia yhtään, vaikka hän onkin älykäs ja menestynyt yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on ADHD, se on ollut selvää jo ennen tutkimuksia ja diagnoosia. Hänen useilla kavereillaan on myös diagnoosit. Tunnen näistä useimmat ja voin sanoa ettei heillä voi olla adhd:ta. Oma lapseni ei pysty lukemaan yhtään sivua tekstiä kirjasta, mutta esim yksi hänen kavereistaan luki juuri 60 s kokeeseen koska vanhemmat pakottivat. vastaavia vertailukohtia on vaikka kuinka paljon.
Olet varmaan adhd-lapsen vanhempana tietoinen, että se voi esiintyä eri tavoin eri yksilöillä. Mun lapsi varmaan pystyis lukemaan kokeeseen, mutta ei se poista muita adhd:n tuomia haasteita.
Se oli vain yksi esimerkki. Vastaavia on ties kuinka monta. Ei selvästi ole adhd. nepsy kyllä, mutta ei varman ei ole adhd.
Jos hlö sanoo itse että pystyy keskittymään vaikk
Autoilee sujuvasti??? Moni rallikuski on ADHD, koska ADHD-aivot rauhoittuvat, mitä kovempi on vauhti. Ei siis kaikilla, mutta monilla.Ja moni ADHD-ihminen rakastaa autoja ja autoilua. Toki saattaa tulla ylinopeus- tai parkkisakkoja.
"Ylivillaus on eräs pakollisuus. Ilman ylivilkkautta se on "vain" ADD."
Ei taida olla enää nykyään ADD erikseen, vaan se lasketaan ADHD:n alle. Eli ADHD -diagnoosi ei vaadi sitä ylivilkkautta.
Suomi on pieni maa ja geenivirheet ja sisäsiitoisuus yleistä. Eikä väestöön tule riittävästi "uuta verta". Ja tämä näkyy ihmisten lisäksi eläimissä esim. koirissa, jotka ovat yhä sairaampia. Ja samoja ongelmia ei ole muualla Euroopassa.
Ja esim. on peruntyvä häuriö/sairaus.
https://www.is.fi/terveys/art-2000000863302.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on ADHD, se on ollut selvää jo ennen tutkimuksia ja diagnoosia. Hänen useilla kavereillaan on myös diagnoosit. Tunnen näistä useimmat ja voin sanoa ettei heillä voi olla adhd:ta. Oma lapseni ei pysty lukemaan yhtään sivua tekstiä kirjasta, mutta esim yksi hänen kavereistaan luki juuri 60 s kokeeseen koska vanhemmat pakottivat. vastaavia vertailukohtia on vaikka kuinka paljon.
Olet varmaan adhd-lapsen vanhempana tietoinen, että se voi esiintyä eri tavoin eri yksilöillä. Mun lapsi varmaan pystyis lukemaan kokeeseen, mutta ei se poista muita adhd:n tuomia haasteita.
Se oli vain yksi esimerkki. Vastaavia on ties kuinka monta. Ei selvästi ole adhd. nepsy kyllä, mutta ei varman ei ole adhd.
Jos hlö sanoo itse että pystyy keskittymään vaikk
Juurikin tuo hyperfokus on itselläni ehkäpä ärsyttävin kahle, sekä samanaikaisesti mahtavin supervoima. Opiskelen ja opin älyttömän nopeasti ja hurjalla intensiteetillä, kun innostun aiheesta, mutta yleensä silloin myös laihdun, koska unohdan syödä. Pyykit homehtuu koneeseen yms...
M30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain myrkkyjä on nyt ruuassa tai muissa tuotteissa kun tarkkaavaisuus ja muut häiriöt on kasvaneet lapsilla, kansa lihoo ja miesten sperman laatu heikkenee.
Kannattaa vain lisääntyä niiden ruskettuneiden kanssa, niin johan suomalaisten geeniperimä heikkenee. Jos insesti vielä laillistetaan, niin lisää tulee vain adhd-tapauksia tai heikkolahjaisia.
Ai miten geeniperimä heikkenee, jos sisäsiittoisuus vähenee? Yleensä se kyllä menee just niin, että on geneettisesti parempi, mitä kaukaisempaa sukua lisääntymiskumppani on.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on ADHD, se on ollut selvää jo ennen tutkimuksia ja diagnoosia. Hänen useilla kavereillaan on myös diagnoosit. Tunnen näistä useimmat ja voin sanoa ettei heillä voi olla adhd:ta. Oma lapseni ei pysty lukemaan yhtään sivua tekstiä kirjasta, mutta esim yksi hänen kavereistaan luki juuri 60 s kokeeseen koska vanhemmat pakottivat. vastaavia vertailukohtia on vaikka kuinka paljon.
Ethän sinä nyt tuosta pysty sanomaan, että onko diagnoosi oikea vaiko ei. Itselläni on vaikea-asteinen ADHD, joka on vaikuttanut elämääni hankaloittavasti hyvin monin tavoin, mutta luen kirjan jopa päivässä. Tämä edellyttää sitä, että kirja on mielenkiintoinen. Ja tämäkin on yksi oire, ettei pysty lopettamaan kesken. Toisaalta taas hyvin monet kirjat jää lukematta, jos ovat yhtään tylsiä. Koulussa olen lukenut kokeisiin, mutta tein sen yleensä edellisenä iltana tai välitunnilla ennen koetta. Jos lapsesi ei pysty lukemaan mistään edes yhtä sivua niin itselleni herää epäilys, että joko lapsesi keskittymiskyky on pilalla älylaitteiden takia (näitä riittää, jotka ei kykene keskittymään enää mihinkään, kun selataan tiktokia päivät) tai lapsellasi on lukihäiriö tai näössä vikaa. Kannattaa tutkia myös nämä.
Mua itseä adhd potilaana ei häiritse adhd-porukka noin muuten, mutta sellainen asenne että en voi tehdä ja epäonnistuin, koska ja siksi en viitsi asenne.
Adhd:n voi kääntää myös voitoksi, vaikka siitä voi olla opiskelussa esimerkiksi haittaa. Oma äitini on diagnoosia vaikka, mutta hän on kuin pirikattilaan pienemä pudonnut tapaus. Itsellä on lievempänä, mutta lopetin koulunkäynnin jo kolmannella.
Onneksi olen keskivertoa älykkäämpi, niin kykenen sillä kompensoimaan paljon sitä että käytännössä peruskoulu takana ja vain kolmannelle luokalle opinnot siinä mielessä että muistan tehneeni läksyt ja kuunnelleeni tunnilla mitään.
Asenne että emmä ja en onnistu ku ja ei mun tarvi ku adhd ja tätä selittää porukka jolla on lääkitys päällä.
Meikällä ja mutsilla ei ees ole lääkkeitä apuna, johtuen menneisyyden päihderekisteristä.
Meikäläisiä syrjitään ja aikuisena on tosi vaikea saada reseptiä ja diagnoosia.
Minullakin on 51 vuoden ikäisenä 28 koulutusta jäänyt kesken :D mutta en luovuta. 29 on käynnissä ja kohta 30. Ei vieläkään toisen asteen koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on ADHD, se on ollut selvää jo ennen tutkimuksia ja diagnoosia. Hänen useilla kavereillaan on myös diagnoosit. Tunnen näistä useimmat ja voin sanoa ettei heillä voi olla adhd:ta. Oma lapseni ei pysty lukemaan yhtään sivua tekstiä kirjasta, mutta esim yksi hänen kavereistaan luki juuri 60 s kokeeseen koska vanhemmat pakottivat. vastaavia vertailukohtia on vaikka kuinka paljon.
Olet varmaan adhd-lapsen vanhempana tietoinen, että se voi esiintyä eri tavoin eri yksilöillä. Mun lapsi varmaan pystyis lukemaan kokeeseen, mutta ei se poista muita adhd:n tuomia haasteita.
Se oli vain yksi esimerkki. Vastaavia on ties kuinka monta. Ei selvästi ole adhd. nepsy kyllä, mutta ei varman ei ole adhd.
J
Sama homma. Ärsyttää kun jotku kuvittelevat, ettei ADHD pystyisi keskittymään yhtään mihinkään, kun oikeasti tuo hyperfokus johonkin asiaan on yksi tyypillisimmistä oireista. Itselläni se kohdistui kerran yhteen alan, josta sitten opiskelin itselleni ammatin ja tein nopean uranousun. Nyt sitten seuraan omaa elämääni ikään kuin sivusta, kun kaikki murenee käsiin hyperfouksen muututtua loppuun palamiseksi, kuten tavallisesti käy.
On!