ADHD:n ja muiden nepsypiirteiden ylidiagnosointi, onko sitä?
Luuletko, että ihmiset erehtyvät luulemaan nykyään normaaleja elämän haasteita häiriöiksi? Tai eivät ymmärrä että lapsia pitää kasvattaa ja heidän kanssaan olla, vaan ajattelevat, että oireileva lapsi on automaattisesti sairas?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vielä kertoa että yksi esimerkki tästä nepsypiirteiden ylidiagnosoinnista on se kun oon kertonut laihdutusörojektistani. Oon aika tarkkaan oppinut kuinka paljon missäkin elintarvikkeissa on kaloreita ja kuinka paljon eri liikunta kuluttaa tai paljonko pitäisi syödä tai liikkua että laihtuu. Huom. Ei ole syömishäiriötä vaan minulla on ollut 20 kg ylipainoa jota yritetään tiputtaa, melkein kaikki jo pois. Tavoite on vain päästä normaaliin painoon eikä alipainoon.
Niin moni myös ei nepsy mutta varsinkin nepsy sonessa on kommentoinut että tämä on nyt autismipiirteitä johtuvaa. Eka siis lihavuus johtui siitä, mutta nyt sit laihdutusintoilu olisi sekin merkki autismista tämä ei ole mikään erityismielenkiinnonkohdw, tai tavallaan on, mutta se on itsestään selvää, koska ylipaino ja aiemnat elämäntavat aiheuttivat minul
Kiitos! Ymmärtäisin siis, jos laittaisin joka päivä jotain Excel-taulukoita kaloreista, pitäisin aiheesta pitkiä monologeja, puhuisin vain kaloreista ja hiilihydraateista ja liikunnasta ja jakaisin painoduagrammejani jatkuvastk yms mutta kyse on ollut muutamista aika tavallisista jutuista jotka omaan silmääni ovat sellaisia kuin muillakin laihduttajilla ja jopa samanlaisia kuin mitä nyt naisilla vielä oli ennen kuin kehopositiivisuus tuli muotiin. Ja siis olen vieläpä sillä lailla tahdikas että aina korostan että tämä minun projektini ja liittyy terveysasioihin, ei niinkään ulkonäköön, koska tiedän että monilla nämä ns triggeröivät jos on syömishäiriöitä. Tällaista sisältöä oon jakanut ehkä kerran kuussa, niin sitä on jo sanottu erityismielenkiinnonkohteeksi ja fiksoitumiseksi yms.
Osa ihmisistä haluaa vain kiusata ja nostaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen näkee itsessään autistin tai adhd:n voi hän saada diagnoosin joltain taholta, koska diagnoosit perustuvat oireisiin eikä niiden todentamiseen ole mitään luotettavasti toistettavaa tutkimusta kuten aivojen toiminnallista kuvantamista. Kaikki erikoiset ja elämänhallinnaltaan poikkeavat yksilöt eivät ole nepsyjä, vaan moni kärsii ihan tavanomaisista mielenterveyden tai persoonallisuuden häiriöistä tai poikkeamista.
Jos kokee vahvasti olevansa kirjolla tai ADHD niin todennäköisesti myös on. Itsediagnosointi on turhan aliarvostettua ja moni joutuu kiertämään useammalla vastaanotolla ennenkuin löytyy se joka on samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti on. Joka toinen on nykyään sitä mieltä että hänellä on vähintäänkin adhd/autismi. Ja vähintäänkin omalla lapsella, jos ei itsellä. Sekä lapsen, että omaa huonoa käytöstä perustellaan nepsypiirteillä, kun todennäköisesti mitään diagnoosia ei edes ole. On helpompi vedota siihen, että lapsella on joku diagnoosi, kuin kasvattaa lasta ja vaatia käytöstapoja.
Olen myös kuullut useamman kerran ihmisten sanovan, että heillä on adhd ja hetken päästä käykin ilmi, että mitään ei ole oikeasti diagnosoitu. Mutta "olen itse diagnosoinut itseni".
Terveisin,
Diagnosoitu ja lääkityksen kanssa pärjäävä adhd
Yks tuttu kuuli, että minulla on ADHD kun ihmetteli minun koko ajan jotain tekemistä, nyt sitten alkanut päivittämään Facebookiin kun jotain on vähän tehnyt esim käynyt lenkillä se on se ADHD, joo ei ole
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan tutkimusten mukaan. Tietämys on lisääntynyt ja neuropsykiatriset poikkeavuudet on vahvasti periytyviä, se selittää ilmiön laajuutta. On siis pikemminkin todennäköistä kuin epätodennäköistä, että jos perheessä on yksi nepsy niin hän ei ole perheen ainoa nepsy.
Kasvatukselliset haasteet, vaikeat elämäntilanteet ym voivat aiheuttaa samankaltaisia haasteita kuin nepsyillä on, mutta ei niitä diagnooseja kaikille oireileville kirjoiteta; päinvastoin.
Chat Gbt on kanssasi eri mieltä. Se löysi vaikuttavaa tutkimusnäyttöä siitä, että esimerkiksi ADHD on ylidiagnosoitu:
🧠 ADHD:n ylidiagnosointi lapsilla
Systemaattinen katsaus (2021)
Laaja katsaus 334 tutkimuksesta osoitti vakuuttavaa näyttöä siitä, että ADHD on ylidiagnosoitu ja ylihoidettu lapsilla ja nuorilla. Erityisesti lievemmistä oireista kärsivien lasten diagnosoinnin ja hoidon pitkäaikaisista hyödyistä ja haitoista tarvitaan lisää tutkimusta.
Meta-analyysi lääkityksen ali- ja ylihoidosta (2021)
Tämä meta-analyysi arvioi ADHD-lääkkeiden käyttöä lapsilla ja nuorilla eri mantereilla. Tulokset osoittivat sekä alihoitoa että ylihoitoa, mikä viittaa siihen, että diagnoosi- ja hoitokäytännöt vaihtelevat merkittävästi alueittain.
Suhteellinen ikävaikutus diagnosoinnissa
Tutkimukset ovat osoittaneet, että koululuokkansa nuorimmat lapset diagnosoidaan todennäköisemmin ADHD:lla kuin vanhemmat luokkatoverinsa. Tämä viittaa siihen, että normaali kehityksellinen kypsymättömyys saatetaan tulkita virheellisesti ADHD:ksi.
👥 ADHD:n ylidiagnosointi aikuisilla
Aikuisten ADHD-diagnoosien lisääntyminen
Vuonna 2023 arvioitiin, että noin 15,5 miljoonalla yhdysvaltalaisella aikuisella (6 %) on ADHD. Tämä on merkittävä kasvu aiempiin arvioihin verrattuna. Asiantuntijat keskustelevat siitä, heijastaako tämä todellista esiintyvyyden kasvua vai ylidiagnosointia.
Diagnostisten kriteerien haasteet
Aikuisten ADHD-diagnooseissa esiintyy haasteita, kuten oireiden päällekkäisyys muiden psykiatristen häiriöiden kanssa ja diagnostisten kriteerien soveltaminen aikuisiin. Tämä voi johtaa sekä yli- että alidiagnosointiin.
Aikuisilla erityinen ongelma on siinä, että diagnostiikka pohjautuu paljon itseraportoituihin seulontalomakkeisiin, jotka yliseulovat valtavasti lieväoireisia aikuisia. Tätä ongelmaa käsittely systemaattinen tutkimuskatsauksessa The Ability of Self-Report Methods to Accurately Diagnose Attention Deficit Hyperactivity Disorder: A Systematic Review (2023), jossa havaitiin ettei seulontalomakkeet olleet sattumaa tehokkaampia erottamaan väärää positiivisia "todellisista" ADHD-tapauksista. Esimerkkinä 72 % spesifisyydellä 1000 henkilöstä tunnistetaan 266/311 väärää positiivista, eli 86 % diagnooseista on vääriä. Tutkijoiden mukaan kliinikot eivät useinkaan ymmärrä, miten häiriön esiintyvyys vaikuttaa spesifisyyden ja sensitiivisydyen tulkintaan ja sitten luottavat liikaa itseraportointilomakkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsen luokalla on noin 20 oppilasta ja 13 on ADHD-diagnoosi...
Mistä sinä sen tiedät?
Minut laitettiin testeihin kun olin valvonut viikon putkeen. Työmuisti ja tarkkaavaisuus oli hieman alle keskitason. Ja nyt sen perusteella epäillään tarkkaavaisuuden häiriötä.
Viikon valvoneella tarkkaavaisuusongelma. Psykologia on aivan uskomatonta roskaa!
Kiitos! Ymmärtäisin siis, jos laittaisin joka päivä jotain Excel-taulukoita kaloreista, pitäisin aiheesta pitkiä monologeja, puhuisin vain kaloreista ja hiilihydraateista ja liikunnasta ja jakaisin painoduagrammejani jatkuvastk yms mutta kyse on ollut muutamista aika tavallisista jutuista jotka omaan silmääni ovat sellaisia kuin muillakin laihduttajilla ja jopa samanlaisia kuin mitä nyt naisilla vielä oli ennen kuin kehopositiivisuus tuli muotiin. Ja siis olen vieläpä sillä lailla tahdikas että aina korostan että tämä minun projektini ja liittyy terveysasioihin, ei niinkään ulkonäköön, koska tiedän että monilla nämä ns triggeröivät jos on syömishäiriöitä. Tällaista sisältöä oon jakanut ehkä kerran kuussa, niin sitä on jo sanottu erityismielenkiinnonkohteeksi ja fiksoitumiseksi yms.