Lue keskustelun säännöt.
ADHD:n ja muiden nepsypiirteiden ylidiagnosointi, onko sitä?
13.07.2024 |
Luuletko, että ihmiset erehtyvät luulemaan nykyään normaaleja elämän haasteita häiriöiksi? Tai eivät ymmärrä että lapsia pitää kasvattaa ja heidän kanssaan olla, vaan ajattelevat, että oireileva lapsi on automaattisesti sairas?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on ADHD, se on ollut selvää jo ennen tutkimuksia ja diagnoosia. Hänen useilla kavereillaan on myös diagnoosit. Tunnen näistä useimmat ja voin sanoa ettei heillä voi olla adhd:ta. Oma lapseni ei pysty lukemaan yhtään sivua tekstiä kirjasta, mutta esim yksi hänen kavereistaan luki juuri 60 s kokeeseen koska vanhemmat pakottivat. vastaavia vertailukohtia on vaikka kuinka paljon.
Olet varmaan adhd-lapsen vanhempana tietoinen, että se voi esiintyä eri tavoin eri yksilöillä. Mun lapsi varmaan pystyis lukemaan kokeeseen, mutta ei se poista muita adhd:n tuomia haasteita.
Se oli vain yksi esimerkki. Vastaavia on ties kuinka monta. Ei selvästi ole adhd. ne
Sama homma. Ärsyttää kun jotku kuvittelevat, ettei ADHD pystyisi keskittymään yhtään mihinkään, kun oikeasti tuo hyperfokus johonkin asiaan on yksi tyypillisimmistä oireista. Itselläni se kohdistui kerran yhteen alan, josta sitten opiskelin itselleni ammatin ja tein nopean uranousun. Nyt sitten seuraan omaa elämääni ikään kuin sivusta, kun kaikki murenee käsiin hyperfouksen muututtua loppuun palamiseksi, kuten tavallisesti käy.
Minulla ei ole diagnoosia, joten en tiedä, olisko sellainen vai ei, mutta sama homma ja nyt katselen oman elämäni raunioita.
MIetin tuota käsitettä "haittaa elämässä". Eikö kannattaisi puuttua asioihin jo siinä vaiheessa, kun henkilö itse kokee haittaa elämässä eikä vasta siinä vaiheessa, kun kaikki on jo raunioina ja ilmiselvästi kaikkien nähtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa nepsy-diagnostiikassa on se ansa, että ihmiset voivat oikeasti omaksua sen identiteetin ilman, että yrittäisivät muuttaa käyttäytymistään tai löytää toimivampia toimintamalleja elämäänsä. Pahimmillaan ikätason mukainen psykologinen kehitys estyy, kun ihminen omaksuu elämänhallinnaltaan heikon teini-ikäisen adhd:n tai sosiaalisesti eristäytyvän autistisen identiteetin.
Diagnostiikka noiden häiriöiden suhteen on erittäin epävarmaa. Jos ihminen näkee itsessään autistin tai adhd:n voi hän saada diagnoosin joltain taholta, koska diagnoosit perustuvat oireisiin eikä niiden todentamiseen ole mitään luotettavasti toistettavaa tutkimusta kuten aivojen toiminnallista kuvantamista. Kaikki erikoiset ja elämänhallinnaltaan poikkeavat yksilöt eivät ole nepsyjä, vaan moni kärsii ihan tavanomaisista mielenterveyden tai persoonallisuuden häiriöistä tai poikkeamista.
En tarkoita, et
ettei
Ongelma on just tää. Ihmiset ei nää mitään muita mahdollisia syitä ongelmineen kuin laiskuus, tyhmyys tai häiriö aivoissa. Kyllä sun ongelmat on ihan yhtä todellisia, vaikkei sul olis häiriötä aivoissa, eikä se tarkoita et olisit tyhmä tai laiska.
Itsellä on siis diagnosoitu häiriö aivoissa mutta ongelmille löytyy paljon muitakin syitä. Tyhmyys tai laiskuus ei kuulu niihin. Juuri tuo on diagnoosien harha, että sit ei nähdä enää itään muita syitä kuin se häiriö aivoissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa nepsy-diagnostiikassa on se ansa, että ihmiset voivat oikeasti omaksua sen identiteetin ilman, että yrittäisivät muuttaa käyttäytymistään tai löytää toimivampia toimintamalleja elämäänsä. Pahimmillaan ikätason mukainen psykologinen kehitys estyy, kun ihminen omaksuu elämänhallinnaltaan heikon teini-ikäisen adhd:n tai sosiaalisesti eristäytyvän autistisen identiteetin.
Diagnostiikka noiden häiriöiden suhteen on erittäin epävarmaa. Jos ihminen näkee itsessään autistin tai adhd:n voi hän saada diagnoosin joltain taholta, koska diagnoosit perustuvat oireisiin eikä niiden todentamiseen ole mitään luotettavasti toistettavaa tutkimusta kuten aivojen toiminnallista kuvantamista. Kaikki erikoiset ja elämänhallinnaltaan poikkeavat yksilöt eivät ole nepsyjä, vaan moni kärsii ihan tavanomaisista mielenterveyden tai persoonallisuuden häir
Itsellä on siis diagnosoitu häiriö aivoissa mutta ongelmille löytyy paljon muitakin syitä. Tyhmyys tai laiskuus ei kuulu niihin. Juuri tuo on diagnoosien harha, että sit ei nähdä enää itään muita syitä kuin se häiriö aivoissa
Jos on vaivaansa (oikea) diagnoosi, voi saada hoitoa ja vertaistukea sekä kasvattaa itseymmärrystään ja pistää elämän perspektiivit uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on ADHD, se on ollut selvää jo ennen tutkimuksia ja diagnoosia. Hänen useilla kavereillaan on myös diagnoosit. Tunnen näistä useimmat ja voin sanoa ettei heillä voi olla adhd:ta. Oma lapseni ei pysty lukemaan yhtään sivua tekstiä kirjasta, mutta esim yksi hänen kavereistaan luki juuri 60 s kokeeseen koska vanhemmat pakottivat. vastaavia vertailukohtia on vaikka kuinka paljon.
Olet varmaan adhd-lapsen vanhempana tietoinen, että se voi esiintyä eri tavoin eri yksilöillä. Mun lapsi varmaan pystyis lukemaan kokeeseen, mutta ei se poista muita adhd:n tuomia haasteita.
Se oli vain yksi esimerkki. Vasta
Kannattaa juu mutta ehkä ensimmäisenä en lähtisi ongelmiani ulkoistamaan psykiatrille koska ei sieltä todnäk ratkaisua tule.
ADHD:ssa ei ole kyse yksinomaan mistään aivojen toimintahäiriöstä, vaan taustalla on biologisia, psykologisia ja sosiaalisia syitä. Se, että on ADHD diagnoosi, ei tarkoita, että aivot automaattisesti toimivat poikkeavalla tavalla.
Sama pätee lievempiin autismin muotoihin. Sosiaaliset ja psykologiset tekijät voivat vahvistaa henkilön erityispiirteitä tai haasteita yleisväestöön nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ongelma on just tää. Ihmiset ei nää mitään muita mahdollisia syitä ongelmineen kuin laiskuus, tyhmyys tai häiriö aivoissa. Kyllä sun ongelmat on ihan yhtä todellisia, vaikkei sul olis häiriötä aivoissa, eikä se tarkoita et olisit tyhmä tai laiska.
Itsellä on siis diagnosoitu häiriö aivoissa mutta ongelmille löytyy paljon muitakin syitä. Tyhmyys tai laiskuus ei kuulu niihin. Juuri tuo on diagnoosien harha, että sit ei nähdä enää itään muita syitä kuin se häiriö aivoissa"
No miks mun pitäis yrittää nähdä jotain muita syitä mun selkeästi autismista johtuville ongelmille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on ADHD, se on ollut selvää jo ennen tutkimuksia ja diagnoosia. Hänen useilla kavereillaan on myös diagnoosit. Tunnen näistä useimmat ja voin sanoa ettei heillä voi olla adhd:ta. Oma lapseni ei pysty lukemaan yhtään sivua tekstiä kirjasta, mutta esim yksi hänen kavereistaan luki juuri 60 s kokeeseen koska vanhemmat pakottivat. vastaavia vertailukohtia on vaikka kuinka paljon.
Olet varmaan adhd-lapsen vanhempana tietoinen, että se voi esiintyä eri tavoin eri yksilöillä. Mun lapsi varmaan pystyis lukemaan kokeeseen, mutta ei se poista muita adhd:n tuomia haasteita.
Se oli vain yksi esimerkki. Vasta
Minulla ei ole diagnoosia, joten en tiedä, olisko sellainen vai ei, mutta sama homma ja nyt katselen oman elämäni raunioita.
MIetin tuota käsitettä "haittaa elämässä". Eikö kannattaisi puuttua asioihin jo siinä vaiheessa, kun henkilö itse kokee haittaa elämässä eikä vasta siinä vaiheessa, kun kaikki on jo raunioina ja ilmiselvästi kaikkien nähtävissä.
Tietenkin kannattaisi, mutta se ei ole kuitenkaan noin yksinkertaista. Ainakaan aikuisena diagnisoiduilla saati diagnosoimattomilla.
Kun ei ole diagnoosia tuo hyperfokusvaihe "oikeaan" asiaan kohdistettuna antaa sen virheellisen illuusion, että kaikki on yhtäkkiä hyvin. Tulee ajatus, että en minä sittenkään ollut laiska, tyhmä ja saamaton, tarvitsin vain oikean kiinnostuksen kohteen, ymäristön, iän tai mitä ikinä. Hetkellisesti tulee vahva pärjäämisen tunne ja parhaimmillaan kuvitelma omasta menestyksekkyydestä. Sitten kaikki alkaa kääntymään joko pikkuhiljaa tai rytisemällä ja kumpaankin versioon kuuluu jo lapsuudesta opittu ankara maskaaminen. Ja sitten kun lopulta kaikki murenee käsiin, palataan takaisin siihen syvään itseinhoon ja syyllisyyteen siitä kuinka olikin vaan laiska, tyhmä ja saamaton.
Ja tämä kierre on pahimmillaan elämänmittainen niin, ettei ihminen koskaan ymmärrä, että hänellä on häiriö aivoissa, jolle hän itse ei mahda yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa nepsy-diagnostiikassa on se ansa, että ihmiset voivat oikeasti omaksua sen identiteetin ilman, että yrittäisivät muuttaa käyttäytymistään tai löytää toimivampia toimintamalleja elämäänsä. Pahimmillaan ikätason mukainen psykologinen kehitys estyy, kun ihminen omaksuu elämänhallinnaltaan heikon teini-ikäisen adhd:n tai sosiaalisesti eristäytyvän autistisen identiteetin.
Diagnostiikka noiden häiriöiden suhteen on erittäin epävarmaa. Jos ihminen näkee itsessään autistin tai adhd:n voi hän saada diagnoosin joltain taholta, koska diagnoosit perustuvat oireisiin eikä niiden todentamiseen ole mitään luotettavasti toistettavaa tutkimusta kuten aivojen toiminnallista kuvantamista. Kaikki erikoiset ja elämänhallinnaltaan poikkeavat yksilöt eivät ole nepsyjä, vaan moni kärsii ihan tavano
Vertaistukea saa ilman diagnoosia kin. ADHD dg tarvitaan lääkkeisiin. Autismi dgllä ei saa edes niitä. Mitään sellaista hoitoa, mitä vois saada aina noilla, ei oikeastaan ole. Oon käyny kaikki neuropsykiatriset kuntoutukset ja valmennukset ja ne on sitä samaa yleistä selitystä et elä terveellisesti ja käytä kalenteria. Ihan samaa mitä syrjäytyneille nuorille, masentuneille ja missä vaan terapiassa ja lufe coachingissa sanotaan.JJos on oikein tosi pahat oireet voit saada vammaispalveluja mutta se ei vaadi juuri nepsydiagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
ADHD:ssa ei ole kyse yksinomaan mistään aivojen toimintahäiriöstä, vaan taustalla on biologisia, psykologisia ja sosiaalisia syitä. Se, että on ADHD diagnoosi, ei tarkoita, että aivot automaattisesti toimivat poikkeavalla tavalla.
Sama pätee lievempiin autismin muotoihin. Sosiaaliset ja psykologiset tekijät voivat vahvistaa henkilön erityispiirteitä tai haasteita yleisväestöön nähden.
Totta kai, kun on peruskuormittunut koko ajan, ei ole samaa joustoa ottaa vastaan lisäkuormitusta kuin yleisväestöllä. Tällöin lievänkin taso nepsyys voi muodostua ongelmaksi.
Käsittääkseni nepsy-aivoissa on erilainen dopamiinin toimintatapa ja jos on (oikea) diagnoosi, voi ihminen edesauttaa tilaansa myös ravinnolla, kuormitustekijöitä tunnistamalla ja karsimalla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ylivillaus on eräs pakollisuus. Ilman ylivilkkautta se on "vain" ADD."
Ei taida olla enää nykyään ADD erikseen, vaan se lasketaan ADHD:n alle. Eli ADHD -diagnoosi ei vaadi sitä ylivilkkautta.
Päinvastoin. ADD jää enemmän diagnosoimatta.
Vierailija kirjoitti:
ADHD:ssa ei ole kyse yksinomaan mistään aivojen toimintahäiriöstä, vaan taustalla on biologisia, psykologisia ja sosiaalisia syitä. Se, että on ADHD diagnoosi, ei tarkoita, että aivot automaattisesti toimivat poikkeavalla tavalla.
Sama pätee lievempiin autismin muotoihin. Sosiaaliset ja psykologiset tekijät voivat vahvistaa henkilön erityispiirteitä tai haasteita yleisväestöön nähden.
No tämä. Kerron nyt salaisuuden:mun nepsytutkimuksissa ei kuvattu aivoja ja tutkittu oireita sieltä. Niitä tutkittiin kyse lomakkeilla ja haastatteluilla yms. Ei niitä siis voinut todistaa millään sitä mistä mikäkin johtuu. Silloin kun olin nuorisopsykalla kauan siten niin aivot piti kyvata se tehtiin siksi että olisi varmistettu että oireet ei johdu epilepsiasta tai muusta poikkeuksellisuudesta mikä näkyisi aivoissa. Ei niitä siis kuvattu lopulta mutta silloin oli tarkoitus ja jos olisi jotain löytynyt niin minulla ei olisi voitu todeta adhd.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on ADHD, se on ollut selvää jo ennen tutkimuksia ja diagnoosia. Hänen useilla kavereillaan on myös diagnoosit. Tunnen näistä useimmat ja voin sanoa ettei heillä voi olla adhd:ta. Oma lapseni ei pysty lukemaan yhtään sivua tekstiä kirjasta, mutta esim yksi hänen kavereistaan luki juuri 60 s kokeeseen koska vanhemmat pakottivat. vastaavia vertailukohtia on vaikka kuinka paljon.
Olet varmaan adhd-lapsen vanhempana tietoinen, että se voi esiintyä eri tavoin eri yksilöillä. Mun lapsi varmaan pystyis lukemaan kokeeseen, mutta ei se poista muita adhd:n tuomia haasteita.
<
Tietenkin kannattaisi, mutta se ei ole kuitenkaan noin yksinkertaista. Ainakaan aikuisena diagnisoiduilla saati diagnosoimattomilla.
Kun ei ole diagnoosia tuo hyperfokusvaihe "oikeaan" asiaan kohdistettuna antaa sen virheellisen illuusion, että kaikki on yhtäkkiä hyvin. Tulee ajatus, että en minä sittenkään ollut laiska, tyhmä ja saamaton, tarvitsin vain oikean kiinnostuksen kohteen, ymäristön, iän tai mitä ikinä. Hetkellisesti tulee vahva pärjäämisen tunne ja parhaimmillaan kuvitelma omasta menestyksekkyydestä. Sitten kaikki alkaa kääntymään joko pikkuhiljaa tai rytisemällä ja kumpaankin versioon kuuluu jo lapsuudesta opittu ankara maskaaminen. Ja sitten kun lopulta kaikki murenee käsiin, palataan takaisin siihen syvään itseinhoon ja syyllisyyteen siitä kuinka olikin vaan laiska, tyhmä ja saamaton.
Ja tämä kierre on pahimmillaan elämänmittainen niin, ettei ihminen koskaan ymmärrä, että hänellä on häiriö aivoissa, jolle hän itse ei mahda yhtään mitään.
Niinpä. Itse olen kokenut itseni lapsesta saakka erilaiseksi ja kuormitus on ollut eritasoista pitkin elämää. On mennyt tietyillä osa-alueilla ihan hyvinkin, mutta ei koskaan kokonaisvaltaisesti. Tyhmänä ja laiskana luuserina en ole itseäni pitänyt ennen kuin nyt, kun mikään ei enää suju.
Ei kai jokaisella ihmisellä voi olla jatkuva eksistentiaalinen kriisi siitä, että on kuin omassa maailmassaan irralla muista ja muut ovat eri rotua kuin hän itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ylivillaus on eräs pakollisuus. Ilman ylivilkkautta se on "vain" ADD."
Ei taida olla enää nykyään ADD erikseen, vaan se lasketaan ADHD:n alle. Eli ADHD -diagnoosi ei vaadi sitä ylivilkkautta.
Päinvastoin. ADD jää enemmän diagnosoimatta.
Mun käsittääkseni siis ADD ei ole enää erillinen diagnoosi, vaan menee ADHD-diagnoosinimikkeen alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ongelma on just tää. Ihmiset ei nää mitään muita mahdollisia syitä ongelmineen kuin laiskuus, tyhmyys tai häiriö aivoissa. Kyllä sun ongelmat on ihan yhtä todellisia, vaikkei sul olis häiriötä aivoissa, eikä se tarkoita et olisit tyhmä tai laiska.
Itsellä on siis diagnosoitu häiriö aivoissa mutta ongelmille löytyy paljon muitakin syitä. Tyhmyys tai laiskuus ei kuulu niihin. Juuri tuo on diagnoosien harha, että sit ei nähdä enää itään muita syitä kuin se häiriö aivoissa"
No miks mun pitäis yrittää nähdä jotain muita syitä mun selkeästi autismista johtuville ongelmille?
No ehkä siks, et voisin tehdä niille jotain. Mulla oli mm 20 kg ylipainoa. Kun tuli korkea verenpaine, kolesteroli olisin vaan ollut että tää johtuu autismista?? Joo autismi voi vaikuttaa syömiseen, mut mä päätän siitä itse ja autismi ei aiheuta elintapasairauksia.
Toinen oli kun mulla oli huono parisuhde, joissa mua käytettiin hyväksi. Siksi mieliala oli huono ja elämänhallintani kärsi. Olisin vaan ollut että tää on autismia? Ei. Se suhde aiheutti sen ja hain kyllä terapiasta apua kuinka päästä niistä eroon.
Samoin lapsuus kodin alkoholismi on aiheuttanut käsittelemättömiä ongelmia, huonoa itsetuntoa ym. joka ei mene autismin piikkiin todellakaan.
Mulla todettiin siitepölyallergia johon tarvi lääkkeet. Olisin voinut toki olla että oireet on vaan autismista johtuvaa...
Ja sit tää naapurin alkoholistin meyelöinti. Kyllä se rasittaa elämää ja jotain pitäis tehdä.ehei,kun johtuu mun autismista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ongelma on just tää. Ihmiset ei nää mitään muita mahdollisia syitä ongelmineen kuin laiskuus, tyhmyys tai häiriö aivoissa. Kyllä sun ongelmat on ihan yhtä todellisia, vaikkei sul olis häiriötä aivoissa, eikä se tarkoita et olisit tyhmä tai laiska.
Itsellä on siis diagnosoitu häiriö aivoissa mutta ongelmille löytyy paljon muitakin syitä. Tyhmyys tai laiskuus ei kuulu niihin. Juuri tuo on diagnoosien harha, että sit ei nähdä enää itään muita syitä kuin se häiriö aivoissa"
No miks mun pitäis yrittää nähdä jotain muita syitä mun selkeästi autismista johtuville ongelmille?
No ehkä siks, et voisin tehdä niille jotain. Mulla oli mm 20 kg ylipainoa. Kun tuli korkea verenpaine, kolesteroli olisin vaan ollut että tää johtuu autismista?? Joo autismi voi vaikuttaa syömiseen, mut mä päätän siitä
Oletko autisti? Ainakin tekstisi vaikuttaa kovasti sellaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ongelma on just tää. Ihmiset ei nää mitään muita mahdollisia syitä ongelmineen kuin laiskuus, tyhmyys tai häiriö aivoissa. Kyllä sun ongelmat on ihan yhtä todellisia, vaikkei sul olis häiriötä aivoissa, eikä se tarkoita et olisit tyhmä tai laiska.
Itsellä on siis diagnosoitu häiriö aivoissa mutta ongelmille löytyy paljon muitakin syitä. Tyhmyys tai laiskuus ei kuulu niihin. Juuri tuo on diagnoosien harha, että sit ei nähdä enää itään muita syitä kuin se häiriö aivoissa"
No miks mun pitäis yrittää nähdä jotain muita syitä mun selkeästi autismista johtuville ongelmille?
No ehkä siks, et voisin tehdä niille jotain. Mulla oli mm 20 kg ylipainoa. Kun tuli korkea verenpaine, kolesteroli olisin vaan ollut että tää johtuu autismista?? Joo autismi voi vaikuttaa syömiseen, mut mä päätän siitä
Noi oli sun ongelmia, ei mun. Mä kysyin, että kun mun ongelmat johtuu selkeästi autismista, niin miksi sitä ei sais hyväksyä?
En mä niitä mun ongelmista, jotka ei johdu autismista, pistä autismin piikkiin. Mut ennenkuin tajusin olevani autisti, en pystynyt mitenkään ymmärtämään mistä se ehdoton valtaosa mun ongelmista, jotka johtuu autismista, johtuvat. Ja juuri silloin niille oli mahdotonta tehdä mitään, kun ei tiennyt mitään syytä niille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ylivillaus on eräs pakollisuus. Ilman ylivilkkautta se on "vain" ADD."
Ei taida olla enää nykyään ADD erikseen, vaan se lasketaan ADHD:n alle. Eli ADHD -diagnoosi ei vaadi sitä ylivilkkautta.
Päinvastoin. ADD jää enemmän diagnosoimatta.
Mun käsittääkseni siis ADD ei ole enää erillinen diagnoosi, vaan menee ADHD-diagnoosinimikkeen alle.
Jep. ADD otettiin kuvioihin hetkeksi kun ensin ei ymmärretty, että hypervilkkaus ei aina liity ADHD:hen, ainakaan sillä tavalla kuin se mielletään. Tuo ADD tuli kuvioihin samoihin aikoihin kun alettiin ymmärtämään, että myös tytöillä voi olla ADHD, vaikka he eivät olekaan yliaktiivisia sählääjiä. Vallankin tytöillä ja naisillahan tuo ylivilkkaus ei usein näy millään tavalla ulospäin, koska vain mieli käy täysin näkymättömästi valtavilla ylikierroksilla.
Itsekin en saa iltaisin unta ihan vain sen takia, että pääni sisällä käy valtava metakka, kun lukemattomat eri asiat pyörivät yhtäaikaa mielessä linkittyen toisiinsa aivan käsittämättömillä tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa nepsy-diagnostiikassa on se ansa, että ihmiset voivat oikeasti omaksua sen identiteetin ilman, että yrittäisivät muuttaa käyttäytymistään tai löytää toimivampia toimintamalleja elämäänsä. Pahimmillaan ikätason mukainen psykologinen kehitys estyy, kun ihminen omaksuu elämänhallinnaltaan heikon teini-ikäisen adhd:n tai sosiaalisesti eristäytyvän autistisen identiteetin.
Diagnostiikka noiden häiriöiden suhteen on erittäin epävarmaa. Jos ihminen näkee itsessään autistin tai adhd:n voi hän saada diagnoosin joltain taholta, koska diagnoosit perustuvat oireisiin eikä niiden todentamiseen ole mitään luotettavasti toistettavaa tutkimusta kuten aivojen toiminnallista kuvantamista. Kaikki erikoiset ja elämänhallinnaltaan poikkeavat yksilöt eivät ole nepsyjä, vaan moni kärsii ihan tavanomaisista mielenterveyden tai persoonallisuuden häiriöistä tai poikkeamista.
En tarkoita, etteivätkö kyseiset häiriöt olisi pahimmillaan toi
Kyllä adhd voidaan joissain tapauksissa nähdä myös EEG:ssä. Ei se ole mikään identiteetti, että ajatukset lähtevät laukalle, kun yrittää keskittyä.
Niin ikään adhd -ihmisillä ja autisteilla voi olla vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa, vaikka he yrittäisivät parhaansa. Eivät vain osaa välttämättä aina toimia tai puhua niin kuin neurotyypilliset. Ja "normaalit" herkästi huomaavat ja syrjivät ketä tahansa erilaista. Ei tämä riipu vain itsestä.
Kummipoikani "nepsyilee" lähinnä vanhempiensa seurassa tai pikemminkin seurattomuudessa... Vanhemmilla aina parempaa tekemistä kuin olla oman lapsensa kanssa: on urheilua, töitä, ystäviä, kunnianhimoisia harrastuksia. Lapset paljon älylaitteilla tai itsekseen. Toki sitten hakevat vanhemmiltaan mitä erikoisimmilla tavoilla huomiota, heittäytyvät käytökseltään aivan pikkulapsiksi, sillä arkiaskareissa avun saaminen on ainut tapa saada vanhemmalta mitään huomiota. Sanomattakin selvää, että lapsi ei ole taidoiltaan ikätasoisensa, mikä tietysti herättää vanhemmissa epäilyn adhd:sta...
Pitäis suhteuttaaaika moniin muihinkin asioihin mm terveydentilaan ja lapsuuden kodin olosuhteisiin. Eikä monilta älykkyyttä edes testata noissa tutkimuksissa vaikka kannattaisi, siinä selviäisi moni muukin asia samalla mm oppimisen vaikeudet. Mutta ei haittaa voi suhteuttaa noin.