Lapset eivät antaisi äidin syödä mitään
Onko muilla tällaista, että lapset yrittävät estävät äidin syömistä? Meillä ollut jo ihan vauvasta tai taaperosta saakka. Jos olen ruokkinut muut ja yritän itse syödä, annan vaikka käden viihdykkeeksi, niin silloin sitä kättä yritetään heti satuttaa tai aikaansaadaan muu katastrofi.
Olen tyynesti lämmittänyt ruokani uudelleen ja uudelleen, mutta aina lopulta päätynyt lapioimaan vankilatyyliin ja huitomaan lapsia kevyesti loitommalle. Se on kuitenkin kaikille stressaavaa.
Esikoinen ollut tässä aina pahin, mutta on tarttunut muihinkin. Kun on pesue ruokittu, niin eivät antaisi minulle mitään, eikä samaan aikaan syöminenkään onnistu. Söisin mielelläni perunaa, mutta sen keittäminen on aivan mahdotonta. En saa mitään muutakaan lautaselle, saati suuhun saakka.
Usein menee niin, etten syö lasten hereilläoloaikaan mitään silloin kun olen kotona (viikonloput, lomat, aamut, illat). Välillä se vähän katkeroittaa, mutta töissä voin syödä ja ystävien kanssa pääsen syömään vapaa-ajalla.
Pieniä viitteitä olen saanut siitä, että ihan ainutlaatuista tämä ei ole. Mikä näitä tenavia oikein riivaa? Muuten ollaan melko normaali perhe. Mies on tosin hyvin harvoin kotona ja me muut silloin arjen menoissa tai nukkumassa. Tämä äidin syöminen vaan on kertakaikkiaan lapsille hyvin vastenmielistä. Osaan kyllä syödä kauniisti, ei vaan aukea tilaisuutta.
En jaksaisi hirveästi haukkuja, kiitos, vaan kaipaan samaa kokeneiden neuvoja.
Kommentit (53)
En ymmärrä aloitusta. Millaisia hirviöitä ap on lapsistaan kasvattanut? Meidän perheessä syötiin yhdessä. Kun lapseni olivat pieniä, ei vielä ollut älypuhelimia, mutta kyllä he silti istuivat omalla tuolillaan, söivät nätisti ja antoivat vanhempienkin syödä.
Kyllä näitä nössöäitejä on oikeasti... Isä huitelee jossain töissä ja "töissä" ja äiti on lasten pompoteltavana.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aloitusta. Millaisia hirviöitä ap on lapsistaan kasvattanut? Meidän perheessä syötiin yhdessä. Kun lapseni olivat pieniä, ei vielä ollut älypuhelimia, mutta kyllä he silti istuivat omalla tuolillaan, söivät nätisti ja antoivat vanhempienkin syödä.
Tuskin on kovin tasapainoinen perhe, kun isäkin vain harvoin kotona.
Kuinka joku voi olla noin avuton?
Kiitos paljon näistä vinkeistä. Nyt on kaunis paiste ja mies kotona, niin pääsin pihalle syömään. Mutta on jotain kokeiltavaa tuleville päiville!
Ap
ps. minä en ole tuo yksinäinen alapeukuttaja
Meillä oli alusta alkaen, siis 1. päivä synnäriltä paluun jälkeen, sääntö, että äidin aamiaista ei häiritä. Eli luonnollisesti pidin huolen, että lapsilla oli kaikki kunnossa (kuivat vaipat, täydet mahat jne) ja sitten oli mun 20min: aamiainen, kahvi ja lehden selailu. Silloin mua ei häiritty. Ja ruokailut tosiaan heti kun mahdollista niin, että kaikki istuvat syömässä samaan aikana siinä pöydän ääressä. Jokainen syö oman ruokansa, ne jotka eivät osaa vielä, sytetään ensin ja he istuvat siinä sitten sen ajan kun muu perhe syö. Eli eihän tuohon sulal ap auta kuin toisto, kun sinä syöt, sinä syöt ja lapset odottavat sen hetken. Samoin ruuan valmistus, se on asia joka on pakko tehdä, ja se vaatii sun huomion ihan koko sen ajan mitä se ottaa. Mulla siis kolme lasta, syntyneet kaikki 5v sisään.
Olet kasvattanut heidät sellaisiksi.
Siis mikset yksinkertaisesti syö samaan aikaan lastesi kanssa? En nyt ihan tajua tätä kuviota...
Tämä on joko se aiempi provoilija joka tunnusti erillisessä ketjussa laittavansa tänne näitä typeriä aloituksia, tai kyse ei ole lapsista, vaan koiranpennuista tms.
Kumminka vaan, itse olet tilanteesi aiheuttanut. Jos opetat "lapsesi" siihen, ettei äidillä ole oikeutta omaan itseensä, ne myös käyttäytyvät sen mukaisesti.
Miks pitää tehdä paljon lapsia peräkkäin,m??
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen on pakko olla provo, ei kukaan ole noin tyhmä
Varmaan sama, koka aikoinaan teki provoja siitä, että mies käskee lattialla nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ongelma tuossa vaiheessa "kun olen ruokkinut muut". Miksi sinä ruokit lapsia etkä anna heidän syödä itse? Tietenkin pienimpiä pitää auttaa ja jopa lusikoida ruokaa suuhun, mutta parivuotiaat voivat jo ruokkia itseään. Miksi ette syö samaan aikaan niin kuin tavallisissa perheissä on tapana? Jopa päiväkodeissa voi henkilökunta joutua syömään samaan aikaan lasten kanssa.
Pienten puolella on usein kolme aikuista syömässä/syöttämässä lasten kanssa, isojen puolella samoin, riippuu sopimuksista. SYökö siis eväitä, silloin pitää mennä taukotilaan.
Trolluksikin sairas juttu. Kuka keksii tällasta?
Kohtalaisen uskottava trollaus, mutta tuo perunayksityiskohta tuolla keskellä on aivan omituinen. Ettei muka pysty keittämään perunoita, joita jostain syystä ilmeisesti keittäisi vain itselleen (?). Jos pystyy laittamaan ruokaa muulle perheelle, kyllähän siinä hyvänen aika pystyy perunoitakin keittämään.
Heti siitä lähtien, kun lapsi on oppinut istumaan, hänet pitäisi ottaa mukaan yhteiseen ruokapöytään. Ja lapsia ei nykyään tarvitse syöttää, he syövät kiinteitä ruokia ihan itse, kaikki löytää tiensä suuhun, tavalla tai toisella. Sormiruokailu opettaa lasta osallistumaan yhteiseen ateriaan. Tiedän, sotku on kauhea, mutta siivotaan, kun kaikki ovat syöneet ruokansa.
Myös ruoan valmistuksessa lasten tulee olla mukana kykynsä mukaan. Pöydän kattamiseen saa apua hyvin jo parivuotiaalta.
Ruokailu on perheen yhteinen juttu. Sen pitäisi olla mukava yhteinen hetki.
Siis mitä ihmettä juuri luin?? MIten tämä voi olla mahdollista? Eikö sulla ole mitään auktoriteettia tai edes itsekunnioitusta, kun annat lasten noin kiusata itseäsi? Oikeesti????
Ei leluja ruokapöytään. Kaikki syövät yhtä aikaa.