Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät antaisi äidin syödä mitään
12.07.2024 |
Onko muilla tällaista, että lapset yrittävät estävät äidin syömistä? Meillä ollut jo ihan vauvasta tai taaperosta saakka. Jos olen ruokkinut muut ja yritän itse syödä, annan vaikka käden viihdykkeeksi, niin silloin sitä kättä yritetään heti satuttaa tai aikaansaadaan muu katastrofi.
Olen tyynesti lämmittänyt ruokani uudelleen ja uudelleen, mutta aina lopulta päätynyt lapioimaan vankilatyyliin ja huitomaan lapsia kevyesti loitommalle. Se on kuitenkin kaikille stressaavaa.
Esikoinen ollut tässä aina pahin, mutta on tarttunut muihinkin. Kun on pesue ruokittu, niin eivät antaisi minulle mitään, eikä samaan aikaan syöminenkään onnistu. Söisin mielelläni perunaa, mutta sen keittäminen on aivan mahdotonta. En saa mitään muutakaan lautaselle, saati suuhun saakka.
Usein menee niin, etten syö lasten hereilläoloaikaan mitään silloin kun olen kotona (viikonloput, lomat, aamut, illat). Välillä se vähän katkeroittaa, mutta töissä voin syödä ja ystävien kanssa pääsen syömään vapaa-ajalla.
Pieniä viitteitä olen saanut siitä, että ihan ainutlaatuista tämä ei ole. Mikä näitä tenavia oikein riivaa? Muuten ollaan melko normaali perhe. Mies on tosin hyvin harvoin kotona ja me muut silloin arjen menoissa tai nukkumassa. Tämä äidin syöminen vaan on kertakaikkiaan lapsille hyvin vastenmielistä. Osaan kyllä syödä kauniisti, ei vaan aukea tilaisuutta.
En jaksaisi hirveästi haukkuja, kiitos, vaan kaipaan samaa kokeneiden neuvoja.
Kommentit (53)
Siis minkä ikäisiä nämä lapsesi ovat? Mikset kerro tätä jo aloituksessa?
Mutta tottahan se on, että jos äiti vastaa vaikka puhelimeen, niin lapselle tulee yleensä välittömästi jokin "hätä". Lapset eivät pidä siitä, että äidin huomio on toisaalla.
Silti kuulostaa hieman oudolta, kerro nyt tuo lasten ikä, niin voisi paremmin hahmottaa. Vauvan kanssa syöminen on tietysti hankalaa. Muistan itse monesti imettäneeni syödessäni. Muuten ei olisi onnistunut oma syöminen. Suihkussa käydessä lapsi oli turvaistuimessa tai sitterissä metrin päässä, muuten ei olisi onnistunut sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä oli valtava lauma, mutta oli aivan selvää, että sen jälkeen kun oli itse syönyt, äidille ei ollut mitään asiaa ennen kuin myös hän oli syönyt. Jos kehtasit, ilmoitti, että on syömässä, tai jätti huomioimatta.
Musta tuntuu että tuttava ei voi liikahtaakkaan kun lapset huutaa äitiä ja roikkuu helmoissa. Edes vessanpöntöllä ei voi käydä rauhassa. Kerran kävi roskiksella 1 minuutin niin lapset huusi kuin olisivat kuolemaa tekemässä. Come on!
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut sitä että kerrot lapsille että jatkossa äidin pitää saada syödä rauhassa. Jos se ei onnistu niin jatkossa äiti tekee ruuan, syö ensin yksin ja vasta sitten kun äiti on syönyt saa lapset tulla vuorostaan syömään.
tai sitten ilmoitat että jokainen lapsi tuo lempilelunsa ruokailun jälkeen pöytään tuolilleen. Jos antaa äidin syödä rauhassa niin lempilelun saa hakea leikkeihinsä kun äiti valmis. Jos temppuilee niin lelu menee takavarikko laatikkoon ja sen saa sitten kun osaa antaa äidin syödä rauhassa.
Ei herranpieksut tällaisia konstailuja ja vempuiluja kiukuttelevien lasten takia. Ja mitä ihmettä, sanot ruokaillessasi antavasi KÄDEN lapsille leikittäväksi. Sinä tarvitset kaksi kättä ruokailuun eikä sitä tarvitse edes selittää lapsille. Jos et itse kunnioita omaa ruokarauhaasi, miten lapset oppisivat sitä kunnioittamaan. Pane lapsesi kuriin selittämällä kertaalleen asia lyhyesti ja lujasti. Ei lespauksia ja lupauksia. Sen jälkeen otat oman tilasi ja rauhasi ja suljet korvasi. Huonosti käyttäytyville lapsille saa muuten suuttua. On jopa lapselle terveellistä nähdä, missä menee rajat.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että tuttava ei voi liikahtaakkaan kun lapset huutaa äitiä ja roikkuu helmoissa. Edes vessanpöntöllä ei voi käydä rauhassa. Kerran kävi roskiksella 1 minuutin niin lapset huusi kuin olisivat kuolemaa tekemässä. Come on!
No kyllähän vauva ja taapero roikkuu ja on hengenhädässä, kun äiti lähtee ovesta. Ei lapsi tajua, että se käy vain roskiksella, vaan luulee, että hänet hylätään. Periaatteessa lasta ei saisi edes jättää yksin edes siksi minuutiksi vaan pitäisi kantaa kainalossa roskahuoneelle tai odottaa, että on toinen vahti paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän tämä kädetön mammuli on selvinnyt ruokailun estävien hellantelttujensa kanssa? Päivitystä kiitos :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että tuttava ei voi liikahtaakkaan kun lapset huutaa äitiä ja roikkuu helmoissa. Edes vessanpöntöllä ei voi käydä rauhassa. Kerran kävi roskiksella 1 minuutin niin lapset huusi kuin olisivat kuolemaa tekemässä. Come on!
No kyllähän vauva ja taapero roikkuu ja on hengenhädässä, kun äiti lähtee ovesta. Ei lapsi tajua, että se käy vain roskiksella, vaan luulee, että hänet hylätään. Periaatteessa lasta ei saisi edes jättää yksin edes siksi minuutiksi vaan pitäisi kantaa kainalossa roskahuoneelle tai odottaa, että on toinen vahti paikalla.
No voi lässynpässyn nyt taas, se ä*ärä ei mene rikki vaikka vähän säikähtääkin. Ei äidin ihmisarvo katoa sen pennun myötä vaan hänellä on oikeus elää, syödä, nukkua jne. vaikka onkin lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta alle 2 vuoden ikäerolla. Esikoinen osasi syödä itse omalla lusikalla jo 1-vuotiaana. Söimme siis yhtä aikaa. Kun oli samaan aikaan kaksi pientä, esikoinen söi itse, minä syötin pienempää samalla, kun söin itse. Meidän lapset ovat halunneet syödä itse omalla lusikalla ja miksi en olisi antanut? Miten muuten olisivat oppineet? Tuttavaperheen lasta syötettiin vielä 2-vuotiaana. Ihmettelin mielessäni tätä, koska se oli mielestäni turhaa. Ihan tolkku aikuinen hänestäkin on silti kasvanut, kuten omista lapsistanikin toisella metodilla.
Huvittava ja kammottava ketju.
Mites mammat, onko teillä ruokailut samanlaisia kuin aloittajalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin lapset ovat sitä mieltä, että äidin on lopetettava ruokailu tasan silloin, kun he ovat valmiita. Minä vain jatkan syömistä ja sanon, että menevät muualle, jos eivät osaa olla nätisti. Vauva-aikana söin monesti ihan rauhassa huutava vauva sylissä. En todellakaan koskaan jätä itse syömättä sen takia, että lapsi ei anna. En ole ikinä ymmärtänyt niitä äitejä, jotka pystyvät syömään vasta silloin, kun lapset nukkuvat.
Onpa paljon vastauksia tullut, kiitos kaikista asiallisista ja anteeksi niille, jotka ovat tämän takia kovasti hermostuneet. En arvannut että minun elämästäni moni provosoituisi, vaikka tietysti aika akuutin tuohtumuksen keskellä kirjoitinkin. Ihminen suuttuu kun evätään perusoikeuksia, vaikka on ehkä itse tilanteen aiheuttanut.
Enkä tiennyt sitäkään että välissä pitää vastailla ja selittää. Ei minulla oikein riitä aika eikä motivaatio sellaiseen. Poimin nuo neuvot kyllä! Lämmin kiitos niistä. Mutta se ennakkoaavistukseni haukkujen ylimäärästä osui jo tälläkin kokemuksella oikeaan. Miksi vaivautua väsynyttä sättimään, antamatta yhtäkään kunnon neuvoa? Kait näitä ketjuja riittää mihin vastata silloin, kun on tarpeeksi kompetenssia vastata oikeasti, eikä vaan mölytä.
Ap