Mitä järkeä parisuhteessa?
Kaikki eroavat lopulta. Ja suurin osa pettää. En tiedä yhtäkään, jolla olisi vain yksi suhde ja jota ei olisi petetty. Mitä järkeä parisuhteissa ylipäätään. Turhaa stressiä elämään.
Erosin päälle vuosi sitten enkä ole koskaan voinut näin hyvin. Ihana rauha, rahaa jää säästöön, viikossa on tunteja enemmän itselleni, koko ajan on siistiä, voin tehdä ihan mitä huvittaa, vaikka löhötä koko illan.
Kertokaa, miksi haluatte parisuhteeseen tai miksi ette halua parisuhdetta.
Kommentit (212)
Totta... Hitto. Mitkä todennäköisyydet sille, että koko lanka on täynnä hyvää ja aitoa keskustelua ja sitten tulee peräjälkeen kaksi tuollaista 100% samanlaista "miesvihaajaa". Ei tuollaista oikeesti tapahdu. Tulipa hölmö olo. Vois jatkaa juomista. Kala syöpi. Tänks!
Onhan se mukavampaa tehdä kaikennäköisiä asioita kaksin kuin vain yksin. Esimerkiksi harrastaa seksiä, käydä ravintolassa syömässä, keskustella maailman menosta jne. Onhan noita. Se vaan on toinen asia että pitääkö sitä saman parisuhteen kanssa hengata vuodesta toiseen. Joku on sanonut että työpaikkaa pitäisi vaihtaa vähintään 5 vuoden välein niin palkkaa saa hilattua ylöspäin. Sama koskee parisuhdetta. Vähintään 5 vuoden välein pitäisi vaihtaa niin seksissä kuin kaikessa muussakin pysyy mielenkiinto vireänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa ku on hyvä mies.
Kiinnostaisi tietää, mitkä ovat mielestäsi hyvän miehen kriteerit?
Hyvä mies minulle.
Kuka helvetti jaksaa harrastaa seksiä saman miehen kanssa vuodesta toiseen...
Kokeilin parisuhdetta joskus, oltiin kihloissa ja lapsi tuli. Huomasin vain että parisuhde elämä ei minulle sovi. Olin onneton ja mua vitutti joka päivä. Ai että sitä vapauden tunnetta kun erosin. Lapsen kannalta tietysti harmillinen tilanne mutta parempi näin. Nyt olen ollut sinkkuna 6 vuotta, ja tänä aikana olen oppinut paljon itsestäni. En koe että tarvitsisin ketään jonka kanssa jakaa elämääni. Kämppä pysyy siistinä, ei turhaa säätöä ja stressiä. Pystyn keskittymään urheilu harrastukseeni täysillä. Olen elämäni kunnossa, en haluaisi ketään kaksilahkeista tekemään mitään puolestani. Haluan pitää langat omissa käsissäni ilman että kukaan tulee söheltään siihen. Koiran varmaan vielä tulen hankkimaan. Siitä on sopivasti seuraa minulle lapseni lisäksi. Joskus minua hävetti tämä sinkkuna oleminen, pelkäsin että pitävätkö muut mua säälittävänä luuserina, mutta sit olin että i dont give a fuck. Ennemmin säälin heitä, joiden täytyy olla koko ajan jossain parisuhteessa (ja jos on vielä huono sellainen) koska pelkäävät yksinäisyyttä ja itsensä kanssa olemista. Tämä yksinolo ei ole pelottavaa, se on minulle vapautta. Onni tulee omasta itsestä, toinen ihminen ei tuo sitä onnea. Jos elämän perusasiat on kunnossa (elämäntavat), voin loistavasti, en tarvitse ketään silittämään päätäni tai hyysäämään, toki jotkut vain ovat sellaisia että tarvitsevat hyvin paljon läheisyyttä ja seuraa, se on okei. Kaikki eivät ole sellaisia eikä tarvitse olla.
Sitä en kyllä ymmärrä, miten jää enemmän rahaa ellet ole elättänyt kumppaniasi? Jos asutaan yhdessä ja kumpikin maksaa 50-50 yhteisistä menoista, rahaa jää parisuhteessa enemmän kuin yksin, ellei kumppanillasi ole tuhlaileva elämäntapa, johon edellyttää sinun osallistuvan. Mutta siihen voi itse vaikuttaa valitsemalla kumppanikseen hyvän rahankäyttäjän. Viihdyn sinkkuna muuten ihan hyvin, mutta rahaa jää huomattavasti vähemmän kuin parisuhteessa ollessa. Onneksi on hyvä tulotaso!
"Kaikki eroavat lopulta. Ja suurin osa pettää. En tiedä yhtäkään, jolla olisi vain yksi suhde ja jota ei olisi petetty. Mitä järkeä parisuhteissa ylipäätään. Turhaa stressiä elämään."
Jännä miten erilaisissa piireissä elämme. Minun lähipiirissäni ja sukulaisissani 90% on pysynyt vuosikymmeniä samoissa liitoissa ja pettämisiä on tullut ilmi äärimmäisen vähän. Ja ollaan ihan tavallisia ihmisiä, ei mitään uskovaisia tai vastaavia jotka pysyttelevät hampaat irveessä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka helvetti jaksaa harrastaa seksiä saman miehen kanssa vuodesta toiseen...
Helveteistä ei tiedä mutta minä olen ainakin jaksnut oikein hyvin jos yli 25 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kun ajatellaan parisuhteita ja kuinka moni elämänsä aikana vaihtaa suhteesta toiseen, on hyvinkin näin, että kaikki eroavat jossain vaiheessa ja useinhan on jo toinen potentiaalinen kumppani katsottuna.
Olen ollut kihloissa muutaman kerran. MITÄH 😆
😅 KIHLOISSA MUUTAMAN KERRAN 🤣
ja nähnyt suhteita tarpeeksi. En enää jaksa aloittaa alusta.
Viimeisimmästä erostani on jo kaksi vuotta, ja kieltämättä olen tullut miettineeksi, että mitä järkeä tosiaan parisuhteessa on?
Ajattelen, että kyseessä on kuitenkin ihmissuhde, joka vaatii varmaan eniten panostusta kaikista ihmissuhteista, mutta samalla on myös kaikkein väliaikaisin. Eli on todennäköistä, että suhde päättyy syystä taikka toisesta. Joku päivä hyvän alun jälkeen et kelpaakaan toiselle omana itsenäsi, vaan pitäisi olla kauniimpi, parempi jne.
Niin en vaan näe enää panostamisen arvoisena asiana.
Aikuistuttuani (tapahtui paljon myöhemmin kuin 18-vuotiaana) olen ymmärtänyt että parisuhteen tärkein osa on kumppanuus. Teemme ja saavutamme asioita yhdessä, ja kun toinen on joissain asioissa etevämpi kuin minä - ja toisinpäin - niin paikkaamme toistemme heikkouksia. Tarjoamme toisillemme ystävyyttä, lohtua, naurua, tsemppiä.
Tietysti seksiä ja läheisyyttä, joka on erityisen nautittavaa mikäli yllä mainittu kuvio toimii.
Olen aiemmin ollut ehkä kykenemätön aitoon parisuhteeseen, tai keskittynyt ihan vääriin asioihin. Olen myös ollut ihmisten kanssa liian pitkään, jotka eivät parisuhteeseen kykene.
Vierailija kirjoitti:
Kun avaat silmät, näet ympärilläsi pareja jotka kävelevät käsi kädessä. Ikähaarukkaa 20 - 80 v. He ovat onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Koska haluaisin kokea rakkautta.
Tästä syystä mäkin menin naimisiin ja tuli lapsia. Vaimo olikin narsisti. Narsisti omistaa eikä rakasta. 30 vuotta meni. En tiedä mitä traumoja lapsille jäi. Niin lopuksi mä olen se paha ihminen, kun vaimo ei saakaan pettää kokoajan.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin parisuhdetta joskus, oltiin kihloissa ja lapsi tuli. Huomasin vain että parisuhde elämä ei minulle sovi. Olin onneton ja mua vitutti joka päivä. Ai että sitä vapauden tunnetta kun erosin. Lapsen kannalta tietysti harmillinen tilanne mutta parempi näin. Nyt olen ollut sinkkuna 6 vuotta, ja tänä aikana olen oppinut paljon itsestäni. En koe että tarvitsisin ketään jonka kanssa jakaa elämääni. Kämppä pysyy siistinä, ei turhaa säätöä ja stressiä. Pystyn keskittymään urheilu harrastukseeni täysillä. Olen elämäni kunnossa, en haluaisi ketään kaksilahkeista tekemään mitään puolestani. Haluan pitää langat omissa käsissäni ilman että kukaan tulee söheltään siihen. Koiran varmaan vielä tulen hankkimaan. Siitä on sopivasti seuraa minulle lapseni lisäksi. Joskus minua hävetti tämä sinkkuna oleminen, pelkäsin että pitävätkö muut mua säälittävänä luuserina, mutta sit olin että i dont give a fuck. Ennemmin säälin heitä, joide
Ei se ole onneton tilanne lapselle jos tämä saa jäädä äitinsä kanssa. Siittävä koiras ei kuulu lapsen kiintymystarpeisiin vaan ennemminkin vahingoittaa tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluaisin kokea rakkautta.
Tästä syystä mäkin menin naimisiin ja tuli lapsia. Vaimo olikin narsisti. Narsisti omistaa eikä rakasta. 30 vuotta meni. En tiedä mitä traumoja lapsille jäi. Niin lopuksi mä olen se paha ihminen, kun vaimo ei saakaan pettää kokoajan.
Aika moni nainen on eri henkilö ennen suhdetta ja suhteen aikana ja sen jälkeen. Tämä johtuu siitä miten häntä siinä suhteessa kohdellaan. Gaslighting on henkistä väkivatlaa muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa olet! Kulahtaneita liittoja. Vapaus valttia! Eivät ne toisissaan riippujat pystyisikään tällaiseen elämään.
Samaa mieltä, huuma laantuu parissa vuodessa, tämä ihan perusbiologiaa. Loput yhteisistä vuosista tuntuu liian usein menemään toista piikitellen ja muille haukkuen. Sitten lopulta erotaan.
Pahimpia on nämä yltiösöpöt somelovettajat. Kuvissa kuorrutettu elämä voi olla todellinen parisuhdehelvetti ja puoliso kaikkea muuta kuin mitä on hehkutettu.
Älkää turhaan ikävöikö rakkautta ja kestävää parisuhdetta, ne ovat hyvin harvinaisia. Pysyvin suhde tässä elämässä on suhde itseesi, vaali sitä ja tee itsesi onnelliseksi elämällä itsellesi ja tekemällä juuri niitä asioita mitä itse haluat.
Kommentin kirjoittaja mielisairas, kyyninen, nuorehko 45-60v mies. On se maailma musta. 😁
Olen neljä parisuhdetta jo kokenut sekä tapaillut ja yhden illan juttuja kokeillut joten enää ei kiinnosta. Viimeinen suhde kesti 17 vuotta. Uuvuttaa ajatuskin siitä, että syntyy erimielisyyksiä.
N44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa menettää mielenterveytensä sekä terveytensä kannattaa ryhtyä parisuhteeseen.
Tämä. Ja usein parisuhteessa hukkaa itsensä ja pikkuhiljaa muuttuu toisen kaltaiseksi. Pahimmillaan opettelee olemman vähemmän ja tukahduttaa persoonaansa. Liian useinhan naisilla on puhuttavaa vain puolisostaan ja lapsistaan. Mitä puolison kanssa tehtiin, mitä hän ajattelee asioista jne.
Olenkin joskus kysynyt mitä itse olet mieltä asiasta ja saanut pienen hiljaisuuden jälkeen änkyttävän vastauksen puolison (💩) perehtyneisyydestä asiaan.
Millaisten ihmisten parissa liikut? Missä kyselet näitä asioita?
Heikot ja mt-ongelmaiset kadottavat itsensä.
Jotkut menevät terapiaan jossa heistä kaivetaan esiin sarjapettävä sadistinen narsisti.
Älä yleistä tauno.
Nuo kaksi ulisijaa ovat ylilauta inceleitä jotka esittää miesvihaaja naisia. Ihan keksitty profiili tuossa mitä esittävät. Varmaankin jopa yksi ja sama luuserimies esittää kahta eri naista. Oot vissiin kännissä niin et heti huomaa, mut ootappa huomenna niin näät heti mitä tarkoitan.
M30