Miksi jotkut kuvittelevat, että suvun omilleen muuttaville nuorille voi kipata vanhat romut?

Vierailija kirjoitti:

Olen kysynyt tarvitseeko/kelpaako/haluaako. Jos ei, niin ei siinä mitään. Ei siis mitään loppuunkulunutta romua mutta minulle ylimääräistä. Vaikkapa lahjaksi saatuja lakanoita tai pyyhkeitä jotka ei omaa silmää miellytä.

Miksi ne miellyttäisi sen enempää nuoren silmää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ainakin pahuksen onnellinen kaikista käyttähuonekaluista ym. omilleni muuttaessa, siinä säästi aika älyttömän paljon kun tuolit, lamput, sohva, pari mattoa, keittiön kalusteet ja astioita tuli sukulaisilta eikä joutunut itse hankkimaan opiskelijana. Ei mun vanhemmilla olis ollut rahaa ostaa mitään täydellistä uutta sisustusta ja omat säästöt käytin opiskeluaikoina ja vältin sillä opintolainan nostamistarpeen. 

Noita sukulaisten antamia huonekaluja tuli sitten vähän kerrallaan vaihdettua oman tyylisempiin, kun oli sopiva väli ja rahaa laitettavaksi sisustukseen. Eli kiitos vaan mummi ja tädit <3

Olisitko ollut iloinen kolmannesta sohvasta ja viidennestä tv-alttarista? Sitähän minäkin. Jos se tavara on niin hyvää, niin miksi ne ei ole käytössä?

Miten vajaaälyistä porukkaa

Aloituksen pointti on siinä, että porukka ei ymmärrä, että nuori ei tarvitse niitä samperin kirjahyllyjä ja kukkapöytiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vajaaälyistä porukkaa teillä oikein on suvuissanne? Eiköhän suurin osa ymmärrä ihan normaalilla puhella, että nuorella on jo sohva eikä hän tarvitse enempää sohvia. Ja mitä tuohon "miksi ei ole käytössä" osuuteen tulee niin monet eivät heitä käyttökelpoista, mutta itselle tarpeettomaksi käytyttä tavaraa pois juurikin siksi, että jollain muulla voi olla sille käyttöä. Etenkin vanhempi sukupolvi on tottunut siihen, että ehjää tavaraa ei heitetä kaatopaikalle. Kertakäyttösukupolven voi olla vaikea hahmottaa tätä ajatusta. 

Nykyinen kertakäyttösukupolvi osaa laittaa ylimääräiset ja käyttökelpoiset tavarat heti kiertoon, eivätkä jemmaa niitä varastoon siltä varalta että joku joskus ehkä tarvitsee.

Miksi se nykyinen kertakäyttösukupolvi ei osaa lukea? Ei puhuttu teistä, kun puhuttiin tavaroiden varastoimisesta. 

Inhoan yhteen sopimatonta kulahtanutta sisustusta. Ankeassa ympäristössä mielikin muuttuu ankeaksi.

Jos lahjoitatte tavaraa, katsokaa, että se on puhdasta ja laadukasta. Laadukas tavara säilyy hyväkuntoisena ja ajattomana vuodesta toiseen. 

Meillä on jotain ylimääräistä. Oikeat romut on viety kaatopaikalle, niitä ei tarjottaisi tietenkään. Tarjoan opiskelijalle jotain, minkä voisin itsekin ottaa.

En loukkaannu, jos sanoo ei. Meillä kaikilla on eri maku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kysynyt tarvitseeko/kelpaako/haluaako. Jos ei, niin ei siinä mitään. Ei siis mitään loppuunkulunutta romua mutta minulle ylimääräistä. Vaikkapa lahjaksi saatuja lakanoita tai pyyhkeitä jotka ei omaa silmää miellytä.

Miksi ne miellyttäisi sen enempää nuoren silmää?

Oletko oikeasti noin idiootti vai esitätkö vain? No vastaan nyt silti: Ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia makuja. Esimerkiksi minä en ikimaailmassa laittaisi kotiini esille Unikko-kuosia, mutta veljen tyttöni rakastaa sitä. Siksi hän sai minun aikoinaan jonkun liikelahjapaketin mukana tulleet Unikko-pyyhkeet ja oli niistä erittäin iloinen. Pyyhkeet olivat täysin uudenveroiset, koska en ollut käyttänyt niitä ikinä. 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kysynyt tarvitseeko/kelpaako/haluaako. Jos ei, niin ei siinä mitään. Ei siis mitään loppuunkulunutta romua mutta minulle ylimääräistä. Vaikkapa lahjaksi saatuja lakanoita tai pyyhkeitä jotka ei omaa silmää miellytä.

Miksi ne miellyttäisi sen enempää nuoren silmää?

Ihmisillä on erilaisia makuja. Mä en esim. voi sietää valkoista skandinaavisisustusta, Marimekon unikkokuosia tai muumimukeja, mutta kyllä noita ihmisten kodeissa kummasti näkee, eli joku muu saattaakin tykätä. 

Nuorellakin on oikeus sisustaa oma ensimmäinen asuntonsa sellaiseksi kuin haluaa.

Harva iäkkäämpi ihminen tykkäisi, jos hänelle tyrkytettäisiin vanhoja mattoja, verhoja, pyyhkeitä, astioita, huonekaluja tuosta vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kysynyt tarvitseeko/kelpaako/haluaako. Jos ei, niin ei siinä mitään. Ei siis mitään loppuunkulunutta romua mutta minulle ylimääräistä. Vaikkapa lahjaksi saatuja lakanoita tai pyyhkeitä jotka ei omaa silmää miellytä.

Miksi ne miellyttäisi sen enempää nuoren silmää?

Niin, mikä kumma voisi olla syynä sille, että yksi tykkää räikeistä kukkakuoseista ja toinen hillityistä neutraaleista sävyistä. Mikä ihme voisi olla tällaiseen ilmiöön syynä....

Toisaalta, olishan se toivottavaa, että ne nuoret myös veisi omat romunsa minne vievätkin. Meillä oli pahimmoisillaan pihalla vanhimman vene ja peräkärry, kakkoselta yksi sänky ja kaksi patjaa ja vaihtuva paketti lastenvaatteita, ja nuorimmalta laatikkokaupalla vaatteita, nuotteja, vihkoja, yms yms. Kolmoselta ei juuri ollut tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, olishan se toivottavaa, että ne nuoret myös veisi omat romunsa minne vievätkin. Meillä oli pahimmoisillaan pihalla vanhimman vene ja peräkärry, kakkoselta yksi sänky ja kaksi patjaa ja vaihtuva paketti lastenvaatteita, ja nuorimmalta laatikkokaupalla vaatteita, nuotteja, vihkoja, yms yms. Kolmoselta ei juuri ollut tavaraa.

 

Eihän tuo ole muusta kiinni kuin kotikasvatuksen puutteesta. Sinä et ole opettanut pennuillesi, että teidän piha ei ole mikään kaatopaikka. 

Ostettiin nuorelle vuosi sitten uusi sänky sillä ajatuksella, että ottaa sen mukaansa. Ennestään oli hylly, minkä halusi myös. Isovanhemmilta jäi jonkin verran nuoren hyväksymää käyttötavaraa, ne ovat odottaneet varastossa, mitään muuta uutta asuntoon ei ostettu kuin ruokapöytä, mikro ja imuri. Todellakin sapettaa, että nuortani pidetään kiittämättömänä, kun hän ei huoli milloin mitäkin turhaa. Olen sanonut, että kiitos mutta asunto on jo kalustettu eikä enää tarvita mitään, mutta jotkut eivät näköjään ymmärrä mitä ei tarkoittaa. Onneksi suurimmalla osalla ei ole nuoren numeroa, niin tämä paska ei sentään mene hänelle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, olishan se toivottavaa, että ne nuoret myös veisi omat romunsa minne vievätkin. Meillä oli pahimmoisillaan pihalla vanhimman vene ja peräkärry, kakkoselta yksi sänky ja kaksi patjaa ja vaihtuva paketti lastenvaatteita, ja nuorimmalta laatikkokaupalla vaatteita, nuotteja, vihkoja, yms yms. Kolmoselta ei juuri ollut tavaraa.

 

Tämä on ihan eri asia. He ovat olleet lapsia, kun tavaroita on heille hankittu. He eivät ole vastuussa lapsuuden aikaisista vaatteistaan tai huonekaluistaan. Te vanhemmat olette ne hankkineet lapsillenne ja myös vastuussa niistä.

Peräkärry ja vene kuulostavat aikuisina hankituilta, joten niistä vastuu aikuisella lapsellanne, mutta muusta vastaatte te. 

Monella on se asenne, että opiskelijalle voi tarjota kaikkea roskaa, koska hän kuitenkin ostaa sitten kokonaan uudet huonekalut ja tavarat, kun valmistuu. Itse halusin alusta asti hankkia vain sellaista tavaraa, jonka haluan pitää myöskin työelämään siirtymisen jälkeen. Olin käynyt jo monena kesänä töissä ja lisäksi kävin töissä koulun ohella, joten en kaivannut mitään köyhäinapua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vajaaälyistä porukkaa teillä oikein on suvuissanne? Eiköhän suurin osa ymmärrä ihan normaalilla puhella, että nuorella on jo sohva eikä hän tarvitse enempää sohvia. Ja mitä tuohon "miksi ei ole käytössä" osuuteen tulee niin monet eivät heitä käyttökelpoista, mutta itselle tarpeettomaksi käytyttä tavaraa pois juurikin siksi, että jollain muulla voi olla sille käyttöä. Etenkin vanhempi sukupolvi on tottunut siihen, että ehjää tavaraa ei heitetä kaatopaikalle. Kertakäyttösukupolven voi olla vaikea hahmottaa tätä ajatusta. 

Nykyinen kertakäyttösukupolvi osaa laittaa ylimääräiset ja käyttökelpoiset tavarat heti kiertoon, eivätkä jemmaa niitä varastoon siltä varalta että joku joskus ehkä tarvitsee.

Minulla on yksi sukulainen, joka on varastoinut vinttikomerot ja erilliset varastot täyteen mm. omien vanhempiensa jäämistöä. Hän yrittää saada niitä sijoitettua omien lapsiensa koteihin, koska ei raaski myydä tai viedä kaatopaikalle, on siis kohta eläköityvä henkilö. Hänen omaan asuntoonsa nuo huonekalut eivät yksinkertaisesti mahdu ja hänen lapsillaan on aika moderni sisustusmaku. Minun asuntooni ne eivät myöskään mahdu eivätkä sovi väritykseltään minun tyyliini ja hän tietää ja ymmärtää sen. Ei hän pahaa tarkoita, mutta jossain kohtaa pitäisi osata luopua. Nuorempi sukupolvi tosiaan osaa kierrätyksen ehkä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin nuorelle vuosi sitten uusi sänky sillä ajatuksella, että ottaa sen mukaansa. Ennestään oli hylly, minkä halusi myös. Isovanhemmilta jäi jonkin verran nuoren hyväksymää käyttötavaraa, ne ovat odottaneet varastossa, mitään muuta uutta asuntoon ei ostettu kuin ruokapöytä, mikro ja imuri. Todellakin sapettaa, että nuortani pidetään kiittämättömänä, kun hän ei huoli milloin mitäkin turhaa. Olen sanonut, että kiitos mutta asunto on jo kalustettu eikä enää tarvita mitään, mutta jotkut eivät näköjään ymmärrä mitä ei tarkoittaa. Onneksi suurimmalla osalla ei ole nuoren numeroa, niin tämä paska ei sentään mene hänelle.

ap

Kannattaa opetella suodattamaan tuollainen kokonaan pois elämästään. Mitä väliä sillä on mitä joku typerys sinusta tai nuorestas ajattelee? Maailmassa on paljon hölmöjä, jotka hölisevät milloin mistäkin. Ei heidän jutuilleen kannata antaa mitään painoarvoa. Nuori tietää itse, mikä on totuus ja se riittää. 

Katsoin, että onko minun aloitukseni. Ei, olikin tältä päivältä. Olen tehnyt melkein samanlaisen.

Vierailija kirjoitti:

Monella on se asenne, että opiskelijalle voi tarjota kaikkea roskaa, koska hän kuitenkin ostaa sitten kokonaan uudet huonekalut ja tavarat, kun valmistuu. Itse halusin alusta asti hankkia vain sellaista tavaraa, jonka haluan pitää myöskin työelämään siirtymisen jälkeen. Olin käynyt jo monena kesänä töissä ja lisäksi kävin töissä koulun ohella, joten en kaivannut mitään köyhäinapua. 

Monella on myös ihan oikea tarve saada lahjoitustavaraa. Eikä silloin ole niin nökönuukaa, onko sävymaailmat ja tyylit kohdillaan. Käytännöllisyys edellä mennään ja siitten kun on rahaa, päivitetään tyyli puolta. Aika moni opiskelijakämppä on ihan syystä sekalainen kokoelma eri puolilta haalittuja tavaroita. Kaikki eivät ole niin onnekkaita, että syntyvät varakkaseen perheeseen tai saavat töitä. Ja monilla on elämänarvotkin sellaiset, että otetaan ennemmin käytettyä kuin tuhlataan luonnonvaroja ostamalla kaikki uutena. 

Vierailija kirjoitti:

Monella on se asenne, että opiskelijalle voi tarjota kaikkea roskaa, koska hän kuitenkin ostaa sitten kokonaan uudet huonekalut ja tavarat, kun valmistuu. Itse halusin alusta asti hankkia vain sellaista tavaraa, jonka haluan pitää myöskin työelämään siirtymisen jälkeen. Olin käynyt jo monena kesänä töissä ja lisäksi kävin töissä koulun ohella, joten en kaivannut mitään köyhäinapua. 

Olisit varmasti kauhuissasi, jos näkisit minun kotini :D Olen hieman päälle 40-vuotias ja minulla ei ole yhtään uutena ostettua huonekalua. Suurin osa on niitä, jotka sain aikanaan mukaani kun muutin omilleni 19-vuotiaana. Eivätkä todellakaan ole mitään arvokalustoa ja design-klassikoita. Minulle riittää, että kotona on kaikki mitä tarvitsen. En ole tippaakaan kiinnostunut sisustamisesta. "Kirppis"tyyli sopii minulle hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, olishan se toivottavaa, että ne nuoret myös veisi omat romunsa minne vievätkin. Meillä oli pahimmoisillaan pihalla vanhimman vene ja peräkärry, kakkoselta yksi sänky ja kaksi patjaa ja vaihtuva paketti lastenvaatteita, ja nuorimmalta laatikkokaupalla vaatteita, nuotteja, vihkoja, yms yms. Kolmoselta ei juuri ollut tavaraa.

 

Yleensä tuolloin äiti sanoo, että vie kaikki itsellesi arvokas. Loput siivotaan pois.