Miksi jotkut kuvittelevat, että suvun omilleen muuttaville nuorille voi kipata vanhat romut?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on isomummon lautaset vielä käytössä, jotka sain 21 vuotta sitten kun muutin omilleni. Mummo kuoli 10v sitten.

Varoituksen sana jos on vanhoja lyijylasitteisia. Niitä ei todellakaan suositella arkikäyttöön lyijymyrkytysriskin vuoksi. Lapset eivät saisi edes koskea näihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on vain hienoa, jos nuori (omasta halustaan toki) saa vanhoja huonekaluja jne. joilla muille ei ole käyttöä. Win-win-tilanne, kun entinen omistaja pääsee tavarasta eroon ja nuoren ei tarvitse käyttää satoja euroja hommatkseen opiskelijakämppään varustusta. 

 

Antaja säästää kaatopaikkamaksuissa.

Missä kaatopaikkamaksuissa? Siellähän ne olisivat edelleen vintillä/varastossa, jos nuori ei niitä huolisi. Kuolinpesä sitten makselisi kaatopaikkamaksut aikanaan. 

Jäteasemalle saa viedä puuta ilmaiseksi. Purkupuuta (+huonekalut), pihasta perattua karahkaa, oksia, pihaan maatuneita rungonpätkiä ja sammaloituneita kantoja...

Vierailija kirjoitti:

En ole moiseen törmännyt vielä koskaan ja ikää on jo 58v. Millaisissa suvuissa tehdään noin?

Miniän kanssa tulee aina välillä riitaa, kun hän kiipeää vintille ja tekee löytöjä ja minä ilmoitan, että olen yhä elossa, elävää ei voi periä, vie se kukkapöytä, jalkalamppu jne. takaisin.

Ilman lupaa ei tietenkään toisen tavaroihin kosketa. Nykyisin moni on vaan iloinen, ettei tarvitse hillota itselleen turhaa tavaraa ja toinen saa käyttää rahansa johonkin mieluiseen.

Penis

Luulisin, että kuvitelma  tulee siitä, että hyvinkin moni nuori ottaa kiitollisena vastaan tavaroita. Harva on suoraan lapsuudenkodista muuttaessaan niin varoissaan, että on mahdollista ostaa kaikki uutena. Eikä kaikilla ole myöskään pappa betalar-korttia käytössä. Minun opiskelijakämppäni oli aikanaan 99% sisustettu sukulaisten lahjoituksilla ja olin niistä äärettömän kiitollinen. Ilman niitä olisin asunut patjan ja jonkun kirpparilta hommatun minimaalisen astiakokoelman kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on vain hienoa, jos nuori (omasta halustaan toki) saa vanhoja huonekaluja jne. joilla muille ei ole käyttöä. Win-win-tilanne, kun entinen omistaja pääsee tavarasta eroon ja nuoren ei tarvitse käyttää satoja euroja hommatkseen opiskelijakämppään varustusta. 

 

Antaja säästää kaatopaikkamaksuissa.

Missä kaatopaikkamaksuissa? Siellähän ne olisivat edelleen vintillä/varastossa, jos nuori ei niitä huolisi. Kuolinpesä sitten makselisi kaatopaikkamaksut aikanaan. 

Olisiko, miksi niitä sitten yritetään antaa pois? Ne ovat tarpeetonta kaatopaikkakamaa. Meille loppui tyrkytys, kun ilmoitimme hävittävämme tai laittavamme eteenpäin. Kysyin kerran, miksei ota itse käyttöön? Ovat kuulemma rumia ja epäsopivia heidän tarpeisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on vain hienoa, jos nuori (omasta halustaan toki) saa vanhoja huonekaluja jne. joilla muille ei ole käyttöä. Win-win-tilanne, kun entinen omistaja pääsee tavarasta eroon ja nuoren ei tarvitse käyttää satoja euroja hommatkseen opiskelijakämppään varustusta. 

 

Antaja säästää kaatopaikkamaksuissa.

Missä kaatopaikkamaksuissa? Siellähän ne olisivat edelleen vintillä/varastossa, jos nuori ei niitä huolisi. Kuolinpesä sitten makselisi kaatopaikkamaksut aikanaan. 

Olisiko, miksi niitä sitten yritetään antaa pois? Ne ovat tarpeetonta kaatopaikkakamaa. Meille loppui tyrkytys, kun ilmoitimme hävittävämme tai laittavamme eteenpäin. Kysyin kerran, miksei ota itse käyttöön? Ovat kuulemma ru

Koska nuori tarvitsee yhtä ja toista muuttaessaan omilleen. Ja suurin osa tavarasta on täysin käyttökelpoista, vaikka se olisikin varastossa tai vintillä. Teillä on harvinaiset idiootti suku, jos tarjoavat puhdasta roskaa muille. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ainakin pahuksen onnellinen kaikista käyttähuonekaluista ym. omilleni muuttaessa, siinä säästi aika älyttömän paljon kun tuolit, lamput, sohva, pari mattoa, keittiön kalusteet ja astioita tuli sukulaisilta eikä joutunut itse hankkimaan opiskelijana. Ei mun vanhemmilla olis ollut rahaa ostaa mitään täydellistä uutta sisustusta ja omat säästöt käytin opiskeluaikoina ja vältin sillä opintolainan nostamistarpeen. 

Noita sukulaisten antamia huonekaluja tuli sitten vähän kerrallaan vaihdettua oman tyylisempiin, kun oli sopiva väli ja rahaa laitettavaksi sisustukseen. Eli kiitos vaan mummi ja tädit <3

Olisitko ollut iloinen kolmannesta sohvasta ja viidennestä tv-alttarista? Sitähän minäkin. Jos se tavara on niin hyvää, niin miksi ne ei ole käytössä?

Olen kysynyt tarvitseeko/kelpaako/haluaako. Jos ei, niin ei siinä mitään. Ei siis mitään loppuunkulunutta romua mutta minulle ylimääräistä. Vaikkapa lahjaksi saatuja lakanoita tai pyyhkeitä jotka ei omaa silmää miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole moiseen törmännyt vielä koskaan ja ikää on jo 58v. Millaisissa suvuissa tehdään noin?

Miniän kanssa tulee aina välillä riitaa, kun hän kiipeää vintille ja tekee löytöjä ja minä ilmoitan, että olen yhä elossa, elävää ei voi periä, vie se kukkapöytä, jalkalamppu jne. takaisin.

Ilman lupaa ei tietenkään toisen tavaroihin kosketa. Nykyisin moni on vaan iloinen, ettei tarvitse hillota itselleen turhaa tavaraa ja toinen saa käyttää rahansa johonkin mieluiseen.

Miniä olisi myynyt tavarani ja pitänyt rahat itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ainakin pahuksen onnellinen kaikista käyttähuonekaluista ym. omilleni muuttaessa, siinä säästi aika älyttömän paljon kun tuolit, lamput, sohva, pari mattoa, keittiön kalusteet ja astioita tuli sukulaisilta eikä joutunut itse hankkimaan opiskelijana. Ei mun vanhemmilla olis ollut rahaa ostaa mitään täydellistä uutta sisustusta ja omat säästöt käytin opiskeluaikoina ja vältin sillä opintolainan nostamistarpeen. 

Noita sukulaisten antamia huonekaluja tuli sitten vähän kerrallaan vaihdettua oman tyylisempiin, kun oli sopiva väli ja rahaa laitettavaksi sisustukseen. Eli kiitos vaan mummi ja tädit <3

Olisitko ollut iloinen kolmannesta sohvasta ja viidennestä tv-alttarista? Sitähän minäkin. Jos se tavara on niin hyvää, niin miksi ne ei ole käytössä?

Miten vajaaälyistä porukkaa teillä oikein on suvuissanne? Eiköhän suurin osa ymmärrä ihan normaalilla puhella, että nuorella on jo sohva eikä hän tarvitse enempää sohvia. Ja mitä tuohon "miksi ei ole käytössä" osuuteen tulee niin monet eivät heitä käyttökelpoista, mutta itselle tarpeettomaksi käytyttä tavaraa pois juurikin siksi, että jollain muulla voi olla sille käyttöä. Etenkin vanhempi sukupolvi on tottunut siihen, että ehjää tavaraa ei heitetä kaatopaikalle. Kertakäyttösukupolven voi olla vaikea hahmottaa tätä ajatusta. 

Olen viisikymppinen ja minulla on vain yksi uutena ostettu kaluste, kaikki muut toisten vanhoja tai kirppareilta. Rahalla on tärkeämpääkin käyttöä, vaikka viihdyn kotona.

On ok tarjota käyttökelpoisia tavaroita, mutta ei tosiaankaan pidä suuttua ja haukkua nuorta opiskelijaa kermaperseeksi, jos hänelle ei kelpaa kaikki mitä tarjotaan.

Ihan ok, jos omilleen muuttavalta kysytään, haluatko jotakin, tarvitsetko jotakin ja jos ei halua, ei sitten aleta nakella niskoja ja mutista kiittämättömyydestä. 

Mulla on vieläkin vanhoja huonekaluja ja astioita lapsuudenkodista ja sukulaisilta, vaikka opiskeluajasta on kohta 15 vuotta. Olen muuttanut monta kertaa ja ulkomaillekin, silti nuo muistot kulkevat mukana. Toki nuo tavarat olivat aikanaan mieleisiä ja ovat vieläkin. Ajattelen niiden olevan osa historiaani ja jo edesmenneiden muisto säilyy niissä jotenkin.

Ymmärrän toki, ettei kaikki homeiset huonekalun irvikuvat ole mieleisiä kaikille tai vanhahtava tyyli sovi. Itse tykkään yhdistellä uutta ja vanhaa ja nuo tavarat ovat olleet laadukkaita ja siksikin vielä käytössä. Kannattaa kysyä siltä nuorelta ja hyväksyä myös kieltävä vastaus. 

Vierailija kirjoitti:

Miten vajaaälyistä porukkaa teillä oikein on suvuissanne? Eiköhän suurin osa ymmärrä ihan normaalilla puhella, että nuorella on jo sohva eikä hän tarvitse enempää sohvia. Ja mitä tuohon "miksi ei ole käytössä" osuuteen tulee niin monet eivät heitä käyttökelpoista, mutta itselle tarpeettomaksi käytyttä tavaraa pois juurikin siksi, että jollain muulla voi olla sille käyttöä. Etenkin vanhempi sukupolvi on tottunut siihen, että ehjää tavaraa ei heitetä kaatopaikalle. Kertakäyttösukupolven voi olla vaikea hahmottaa tätä ajatusta. 

Nykyinen kertakäyttösukupolvi osaa laittaa ylimääräiset ja käyttökelpoiset tavarat heti kiertoon, eivätkä jemmaa niitä varastoon siltä varalta että joku joskus ehkä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ainakin pahuksen onnellinen kaikista käyttähuonekaluista ym. omilleni muuttaessa, siinä säästi aika älyttömän paljon kun tuolit, lamput, sohva, pari mattoa, keittiön kalusteet ja astioita tuli sukulaisilta eikä joutunut itse hankkimaan opiskelijana. Ei mun vanhemmilla olis ollut rahaa ostaa mitään täydellistä uutta sisustusta ja omat säästöt käytin opiskeluaikoina ja vältin sillä opintolainan nostamistarpeen. 

Noita sukulaisten antamia huonekaluja tuli sitten vähän kerrallaan vaihdettua oman tyylisempiin, kun oli sopiva väli ja rahaa laitettavaksi sisustukseen. Eli kiitos vaan mummi ja tädit <3

Olisitko ollut iloinen kolmannesta sohvasta ja viidennestä tv-alttarista? Sitähän minäkin. Jos se tavara on niin hyvää, niin miksi ne ei ole käytössä?

No eipä mulle duplikaatteja muistaakseni tarjottu, mutta mikäpä se ongelma olisi ollut siinä kohden sanoa kohteliaasti kiitos ei, sohva minulta löytyy jo? Ei noita kukaan väkipakolla käynyt kantamassa asuntooni, vaan ihan itse sain käydä katsomassa läpi ne sukulaisten vintit ja häkkivarastot ja ottaa mukaan haluamani. Osa nyt kai vaihtaa sisustustaan ajoittain jos rahaa on ja joku tietty huonekalu ei ehkä siihen tyyliin sovi, vaikei siinä vikaa olekaan. Tai muuttaessa väliaikaisesti isompaan/pienempään asuntoon joku huonekalu jää "väärän kokoiseksi" ja viedään siksi varastoon? Ei niissä tarvitse mitään erityistä vikaa olla.

Ei ole pakko ottaa mitään kaatopaikkakamaa vastaan: Ikeasta saa uutta, puhdasta, samaa settiä!! 

Itselläni ei muuta olekaan kuin suvun ja tuttavien vanhoja romuja, vaikka olen yli kolmikymppinen. Kotoa muuttaessani saamiani ei enää juurikaan ole, mutta ne on vaihdettu vain uudempiin romuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ainakin pahuksen onnellinen kaikista käyttähuonekaluista ym. omilleni muuttaessa, siinä säästi aika älyttömän paljon kun tuolit, lamput, sohva, pari mattoa, keittiön kalusteet ja astioita tuli sukulaisilta eikä joutunut itse hankkimaan opiskelijana. Ei mun vanhemmilla olis ollut rahaa ostaa mitään täydellistä uutta sisustusta ja omat säästöt käytin opiskeluaikoina ja vältin sillä opintolainan nostamistarpeen. 

Noita sukulaisten antamia huonekaluja tuli sitten vähän kerrallaan vaihdettua oman tyylisempiin, kun oli sopiva väli ja rahaa laitettavaksi sisustukseen. Eli kiitos vaan mummi ja tädit <3

Olisitko ollut iloinen kolmannesta sohvasta ja viidennestä tv-alttarista? Sitähän minäkin. Jos se tavara on niin hyvää, niin miksi ne ei ole käytössä?

Me ei miehen kanssa yksinkertaisesti ehditä käyttää kaikkia lakanoita ja pyyhkeitä, jotka on aikanaan hommattu 7-henkisen perheen tarpeisiin. Sama juttu astioiden kanssa. Siksi tarjoamme ylimääräisiä sekä omille lapsillemme että muille sukulaisille ja tuttaville, joilla on omilleen muuttavia nuoria. Emme tietenkään loukkaannu, jos joku ei halua ottaa vastaan, mutta aika paljon on tässä vuosien saatossa lähtenyt tavaraa nuorten matkaan.