Mitä mieltä olet yleistyneestä tavasta heittää vainajan tuhkat mereen tai kesämökille
Miten itsesi kohdalla haluaisit toimittavan? Haluaisitko hautakiven, nimilaatan vai ei mitään?
Kommentit (264)
Käytännöllisyys tuntuu olevan nykyajan trendi. Helposti eroon tuhkista, niin ei jää mitään huolehdittavaa sen jälkeen. Seurakunnillekaan ei jää sitten vaivaa hautausmaiden ylläpidosta. Muutaman sukupolven päästä hautasopimukset ovat päättyneet, hautakivet voi murskata tien pohjaksi, ja hautausmaan paikalle voi rakentaa vaikka huvipuiston.
Ei ihminen tarvitse mitään muistomerkkiä tai paikkaa, että hänet muistetaan. Kun kuolemasta on kulunut 100 vuotta kukaan ei teitä muista tai muistele. Enkä sano tätä dissatakseni kenenkään valintaa, vaan tätä arvokysymystä.
Mun tuhkat menee Ounasjokeen. Kaikki läheiseni tietävät tämän toiveen. Eipähän heidän tarvitse sitä sitten pähkäillä.
Eikö se Jörn Donnerin leski laittanut osan tuhkista kompostiin? Loput siroteltiin sinne Bromarviin. Itse kertoi jossakin haastattelussa että oli kiukkuinen Donnerille ja kosti kompostoimalla.
Vierailija kirjoitti:
Toivon, ettei veteen heiteltäisi mitään sinne kuulumatonta. Tuhkassa on mukana myös luun palasia. Myös maatumattomia osia voi olla, muovia ja metallia. Mutta maahan kaivaminen ei varmasti haittaa ketään, jos ei mitään mausoleumeja laiteta tonteille.
Niin, oikeastihan se mitä tuhkaki kutsutaan, on luujauhoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ainakin Helsingin Krematorio teki jokunen kuukausi sitten. Toki sinetin voi rikkoa ja uurnan ruuvata auki,,,
Ne olikin varmaan niitä uurnia jotka oli menossa haudattavaksi. Mutta tuhkien sirottelussa se uurna pitääkin avata.
Tämä uurna oli tarkoituskin sirotella vesistöön, ja niin tehtiinkin. Uurna tuli myös säilyttää krematoriossa,, ei kotona, kunnes jokunen päivä aiemmin h-hetkeä haettiin sirotetavaksi. Mursimme sinetin, ruuvasimme kannen auki.
Mulle on yks lysti mitä mun ruumiille/tuhkalle tehdään kun kuolen. Kaatakaa vaikka hulevesikaivoon, en oo enää täällä siitä loukkaantumassa. Hautajaiset on omaisia varten, ei vainajaa.
Siitä kalkkia kompostiin.
Minusta hirveä ajatus. Ei pitäisi antaa ulos näitä, vaan laskea uurna maahan kuten arkku. Ja se siitä. Mereen voi heittää vaikka palttoon napin :(
En tajua jotain hautausmaalla juoksemista, minulle ei saa laittaa mitään muistokiviä. Rakkaat muistavat muutenkin, se riittää. Tuhkat saa lapset sirotella jonnekin, minne se on sallittua.
En pidä ihmisistä, eikä ihmiset yleensä pidä minusta. Miksi minut pitäisi arkussa laskea kaikkien niiden tekopyhien paskojen joukkoon, ja sitten vietän "iäsyyteni" ihmisten keskellä?
Toivon, että tuhkani sirotellaan jonnekin nättiin paikkaan.
Laattoja en tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos henkilö on kirottu niin tuhkat on kirottu. Et halua mitään sellasta omalle tontille. Sen takia niillä on oma paikka jossain muualla missä ne voi olla vapaana.
Mites sitten kun tuhkat leviävät luonnon kiertokulkuun ja tulevat ravintosi mukana jääkaappiisi?
Kuinka monta kymmentä tuhatta neliökilometriä yhdet kirotut tuhkat keskimäärin saastuttavat?
Mitä sitten tapahtuu kun tarpeeksi aikaa kuluu ja koko maapallo on kauttaaltaan kirottujen molekyylien peitossa?
No, sanotaan niin, että aina kun juot vettä juot pikkuisen dinosauruksen pissaa. :D
Itse olen jäännösteni osalta antanut läheisille täyden synninpäästön. Tehköön niin kuin parhaaksi katsovat niistä syistä joita tärkeänä pitävät. Minä lakkaan olemasta kun kuolen, joten on täysin yhdentekevää mitä ruumiilleni tehdään ja mihin se loppusijoitetaan.
Olen tosin miettinyt myös ruumiini testamenttaamista tieteelliseen käyttöön.
Miehen perheellä on hauta, johon meidät todennäköisesti haudataan. Aiemmin mies oli vahvasti sitä mieltä, että tahtoo itselleen tuhkauksen, mutta nyt sanoo, ettei se nyt niin ehdotonta ole. Synnyinpaikkakunnallnia on myös pari hautaa, joihin meidät vois laittaa. Ei minulla ole vahvaa mielipidettä. Sen verran olen lapsellinen tai itsekäs, että ajatus, että joku kävisi joskus jouluna laittamassa kynttilän haudallemme, tuntuisi mukavalta.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö halua, että läheisenne nimi jää johonkin näkyville edes yhden sukupolven ajaksi? Kyllä hautausmaille tuhkia mahtuu, ja pieni laatta ei vie paljon tilaa. Useimmilla on jo jokin sukulaisen hauta olemassa, mihin tuhkauurnan voi sijoittaa, ellei sitten olla huonoissa väleissä sukulaisten kesken.
nimi jää näkyviin väestörekisteriin ja muihin rekistereihin nin pitkäksi aikaa kun rekisterit säilyvät
mielestän on parempi säilyttää muistoja ja vaikka valokuvaa kuin nimilaattaa
Olen törmännyt tapaukseen, että tuhkat haluttiin sirotella mereen. Siihen piti odottaa lupaa, joka lopulta heltisi 4 kk odottelun jälkeen.
Minä liuotin mieheni toivomuksen mukaisesti hänen tuhkansa booliin, jota tarjottiin muistotilaisuuden vieraille. Kun tilaisuus oli jatkunut jonkin aikaa, oli vuorossa mieheni videotervehdys haudan takaa. Siinä hän paljasti pilan ja kertoi myös sen syyn. Vieraiden reaktio oli näkemisen arvoinen 😁
Vierailija kirjoitti:
Minä liuotin mieheni toivomuksen mukaisesti hänen tuhkansa booliin, jota tarjottiin muistotilaisuuden vieraille. Kun tilaisuus oli jatkunut jonkin aikaa, oli vuorossa mieheni videotervehdys haudan takaa. Siinä hän paljasti pilan ja kertoi myös sen syyn. Vieraiden reaktio oli näkemisen arvoinen 😁
Tuo oli hieno teko. Olisinpa saanut olla paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä liuotin mieheni toivomuksen mukaisesti hänen tuhkansa booliin, jota tarjottiin muistotilaisuuden vieraille. Kun tilaisuus oli jatkunut jonkin aikaa, oli vuorossa mieheni videotervehdys haudan takaa. Siinä hän paljasti pilan ja kertoi myös sen syyn. Vieraiden reaktio oli näkemisen arvoinen 😁
Tuo oli jaloin ja ylevin teko, josta olen tällä palstalla lukenut. Sinulle ja edesmenneelle miehellesi on oleva sija Herran tykö Paratiisissa, enkelten siipien suojassa.
Puukirkon pappi
Kommentoin tuolla aiemmin siitä että siskoni tuhkat on siroteltu vanhempien kodin puutarhaan. Siellä on erään puun juurella pieni, noin 5 cm x 15 cm kokoinen kivi, mihin on maalattu hänen nimensä. Ei se ole varsinainen hautapaikka enkä suoraan sanoen edes osaa sanoa mihin kohtaan tarkalleen ne tuhkat siroteltiin. Tuota kiveä ei ole aina ollut vaan se on tehty myöhemmin. Mitään muuta laattaa missä olisi koko nimi ja syntymä- ja kuolinajat ei ole olemassa. Eikä se oikeastaan haittaa minua. En koe, että ihmisen syntymäpäivän tai kuolinpäivänä merkitseminen johonkin esineeseen olisi mitenkään tärkeää. En halua muistella kuolinpäivää vaan sitä ihmisen elämää.