Mitä mieltä olet yleistyneestä tavasta heittää vainajan tuhkat mereen tai kesämökille
Miten itsesi kohdalla haluaisit toimittavan? Haluaisitko hautakiven, nimilaatan vai ei mitään?
Kommentit (264)
Mä heitin faijan jäännökset vaan sekajätteeseen🙄
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että ainoastaan ehjä ruumis takaa pääsyn Taivaan Kotiin kuoleman jälkeen. Polttohautaus ei kuulu mitenkään Kristilliseen hautajaisperinteeseen ja Raamattu kieltää sen. Viimeisinä päivinä todellisessa uskossa olevien ruumiit tempaistaan ylös Taivaan Valtakuntaan.
Jaa, miten meinaat välttää mätänemisprosessin, joka alkaa välittömästi sen jälkeen kun kuolet?
Vierailija kirjoitti:
Virallisesti tuhkia ei saa heittää minne haluaa, koska niilläkin on hautarauha. Mutta eipä kukaan ole tarkastamassa heitetäänkö ne muistolehtoon tai vastaavaan, vai vaikka takapihalle.
Olen luullut että muistolehtoon sirottelee tuhkat seurakunta eikä saa omaiset olla edes paikalla?
Vierailija kirjoitti:
Oulu tarjoaa Toppilan kärjessä paikan tuhkien laskemiseen Itä-mereen. Ajattelin käyttää sitä, virkatyönä. Omaisuus eli perintö menee tiettyihin tarkoituksiin, mutta ei ainakaan lähisuvulle.
Se on Perämeri. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ei o kiva, jos mökki myydään ja mummu on kuusen juurella.
Mitä se haittaa? Voi sitä mummua muistella ilman kuustakin. Tai jonkun toisen kuusen luona. Tärkeintähän on, että mummu sai leposijan rakkalta mökiltään.
En oikeen mitään mieltä. Mielestäni minne vainaja tuhkataan ohjaa ensisijaisesti vainajan oma toive/halu.
Vainajan tahdon tässä pitäisi olla tärkeintä. Olen joutunut hautaamaan läheiseni tietämättä, mitä hän olisi toivonut, ja ainoa minua tässä päätöksessä helpottava asia olisi ollut, jos olisin tiennyt vainajan oman toiveen ja voinut noudattaa sitä. Surun hetkellä sellaisia asioita ei halua joutua päättämään itse. Mitä omaan kuolemaani tulee, itseäni ei edes kiinnosta, mitä minulle kuolleena tapahtuu. Kokonaisena hautaaminen tosin tuntuu irvokkaalta, joten ehkä tuhkaus olisi kuitenkin miellyttävämpi ajatus, mutta niiden tuhkien sijoituspaikka on aivan yhdentekevä, koska minä en siitä enää tule mitään tietämään.
Vierailija kirjoitti:
Kevyesti puhutaan ihmisen kuolemasta. Ei ole elämänkokemusta vielä kirjoittajilla.
Omia hautajaisiahan tässä suunnitellaan. Parempi ja helpompi se on suunnitella hyvissä ajoin, kun kuolema ei (ehkä) vielä ole niin lähellä. Omaisetkin pääsevät vähemmällä, kun vainajan toiveet ovat tiedossa.
Hiljattain kuoli taas vanhus lähipiiristä, mikä sai minutkin miettimään, että pitäisi edes hautajaisvirret valita valmiiksi. Hautapaikkatoivomus on puolisolla ja lapsella tiedossa, mutta mielelläni valitsisin virretkin oman maun mukaan.
Mieheni tuhkat siroteltiin Hatanpään puiston sirottelupaikalle järveen. Siellä rannalla voi halutessaan istua muistelemassa ja ihailla muutenkin kaunista puistoa.
olen seurannut ikäisteni kavereiden riitoja sukulaistensa kanssa vanhempiensa/isovanhempiensa/ tätiensä/ setiensä hautojen hoitamisesta. Kuka hankkii kukat, kuka kastelee, ym. Joillakin on jo itsellään vaikeuksia hoidella näitä askareita ikänsä, terveytensä,etäisyyden tms. johdosta.
Onko tämä nykyinen aika niin yksilöllisyyttä korostavaa, että tuhkat pitää ripotella johonkin tiettyyn paikkaan, mereen, jokeen, kansallispuistoon, mökille, tienvarteen tms.? Hautausmaan uurnalehto ei käy. Avioliittoon vihkiminenkin tehdään mitä erikoisimmissa paikoissa, kuumailmapallossa tai sukellusveneessä. Kirkossa vihkimistä haluavat kiihkeästi vain ne, joille sitä ei ole hyväksytty, kuten samaa sukupuolta olevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virallisesti tuhkia ei saa heittää minne haluaa, koska niilläkin on hautarauha. Mutta eipä kukaan ole tarkastamassa heitetäänkö ne muistolehtoon tai vastaavaan, vai vaikka takapihalle.
Ei tuhkia luovuteta ilman virallista loppusijoituspaikkaa.
Maanomistajan lupa tarvitaan. Ei muuta.
Hieno tapa tämä, palautetaan ihminen sinne minne hän halusi, eikä haittaa ketään. Ei haaskaa luonnonvaroja, ei madot järsi eikä hiiret.
Ongelma tulee vasta sitten, kun halutaan muistella vainajaa ja halutaan sinne mökkirantaan, joka onkin myyty muille. Omalla mökillä näin kävi, yllättäen viime kesänä paikalle pelmahti viisi autollista väkeä, että saavatko hetkiseksi mennä laiturille. Kiellettiin, ei auttanut heidän selittelyt siitä, että tämä oli Keijolle tärkeä merenrantapaikka ja 10 vuotta sitten
Olisitte sanonut, ettei se Keijo tähän laiturille jääny.. vaan tuonne ulapalle. hopihopi.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nykyinen aika niin yksilöllisyyttä korostavaa, että tuhkat pitää ripotella johonkin tiettyyn paikkaan, mereen, jokeen, kansallispuistoon, mökille, tienvarteen tms.? Hautausmaan uurnalehto ei käy. Avioliittoon vihkiminenkin tehdään mitä erikoisimmissa paikoissa, kuumailmapallossa tai sukellusveneessä. Kirkossa vihkimistä haluavat kiihkeästi vain ne, joille sitä ei ole hyväksytty, kuten samaa sukupuolta olevat.
Heittäkää mut vaan sinne Maistraatin takapihalle.
Vierailija kirjoitti:
En pidä ihmisistä, eikä ihmiset yleensä pidä minusta. Miksi minut pitäisi arkussa laskea kaikkien niiden tekopyhien paskojen joukkoon, ja sitten vietän "iäsyyteni" ihmisten keskellä?
Toivon, että tuhkani sirotellaan jonnekin nättiin paikkaan.
Laattoja en tarvitse.
Juu, me kipataan sut Ämmässuon kaatopaikalle. Ja laattoja ei tuu!
Tuhka on hyvää lannoitetta perunamaalla.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että ainoastaan ehjä ruumis takaa pääsyn Taivaan Kotiin kuoleman jälkeen. Polttohautaus ei kuulu mitenkään Kristilliseen hautajaisperinteeseen ja Raamattu kieltää sen. Viimeisinä päivinä todellisessa uskossa olevien ruumiit tempaistaan ylös Taivaan Valtakuntaan.
tavallisessa haudassa ruumiin lihakset ja muut pehmeät kudokset häviävät 3-4 vuodessa, nivelsiteet viidessä vuodessa.
Aika nopsaan tempauksen pitäisi tapahtua? Mitä niille tapahtuu, jotka ovat jo täysin maatuneet? Temmataanko ylös luurankoja? Entä sitten kun luutkin ovat hajonneet?
Miltä arvelette omaisista tuntuvan, jos vainaja on eläessään toivonut tuhkiensa heittämistä kompostiin? Tai ruumiin syöttämistä Korkeasaaren leijonille. Huonoa huumoria. Ei ole kuolema koskettanut näiden kirjoitusten tekijöitä. Siis nimenomaan koskettanut.
Siitä maastosta ja vedestä tulee käytännössä hautapaikka (tai usean hautausmaa). Mihin hiukkaset ikinä leviääkin. Osa juo sitä vettä. Käy kuten intiaanien mailla eli siitä tulee burial ground, kummittelee. Jos henkilö on kiltti ja kuoli rauhallisesti, ehkä ei ole ongelmaa, vaikka laittaisi pihalle tuhkaa hieman ja osan luontoon (ei veteen). Mutta jos on tosi ikävä tyyppi, ehkä parempi viedä tuhkat vaan hautuumaalle. -Nyt riskinä on vakava saastuminen vedessä ja maassa, koska osa voi säteillä, voi olla piikkiä, lääkkeitä, kemikaalia - se voi sairastuttaa vettä juovan eläimen tai ihmisen? Vesi suodattuu ja puhdistetaan, se ei silti riitä. Pitäisi miettiä tarkemmin mitä tässä tehdään, ennen kuin innostutaan ihan täysin viskomaan tuhkia tai luun kappaleita. Ehkä sielu saa kuitenkin luontoyhteyden vaikkei tuhkia levittele sinne tänne. Jos kroppa olisi puhdas kuten muinaisina aikoina, luontoon laitto ei olisi ehkä ongelma, nykyihmisessä on aineita sisällä. Koirien kökkö on jo maassa melkoinen rasite jos sitä jää ja roskat.
Ikävän tyypin tuhkat hautuumaalle?
Saman kertomuksen mukaan meidät on kaapaistu kasaan maan aineksista. Eiköhän se onnistu myöhemminkin jos niin on.