Mikä juttu toi on, että nykyään lapset KIRKUVAT suoraa huutoa jopa sisätiloissa leikkiessään?

Lapsetkin tykkää kiusata jos yhtään huomaa että saa reaktiota. Kotikasvatuksessa puuttuu sosiaalistaminen silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan, että pienenä tyttönä kirkusin sydämeni kyllyydestä. Se oli hauskaa ja jännittävää tulla kuuluksi.Näin 70/80-luvulla.

Sisätiloissa ihmisten ilmoilla? Enpä usko.

Ap

Enkä usko minäkään. Kerran muistan saaneni lapsena itkukohtauksen, kun äiti oli ostanut jäätelöt (pingviinipuikot) vain kavereilleni. Uhkasivat viedä kasvatusneuvolaan jos tilanne vielä kerrankin toistuu. Ei tositunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret päiväkodit (200 lasta) opettavat siihen. Jos tahtoo saada äänensä kuuluviin, sitä pitää käyttää.

Se ei tule päiväkodista vaan kotoa. Siel on annettu huutaa ja sama jatkuu ulkona.

Turha syyttää jotain päiväkotia kun kasvatus on päin persettä.

Samaa mieltä. Iso osa nykyvanhemmista ei näe omissa toimissaan mitään vikaa, aina syytetään päiväkotia tai koulua tai yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodista ilmeisesti osaksi lähtee, jotta saavat äänensä kuuluville. Kaikki eivät, mutta iso osa.

Päiväkodin vieressä on niin kiva asua kun nuo kirkuvat koko ulkonaoloajan ja näin kesällä ulkoilevat melkein koko päivän. Pakko ihmetellä hoitajia, onko ne kuuroja? Eikö oikeasti voi sanoa kilpaa kirkuville että nyt alemmas volyymit? Yksikin pentu kuulostaa kuin suoraan Manaajasta. 

Samanlaisia olette itsekin olleet, ette vaan muista. Lapset huutavat, se on tosiasia, eikä se muuksi muutu. 

 

Ei oltu. 80-luvulla ei todellakaan kiljuttu ja juostu sisällä. Ulkonakaan ei ollut sallittua huutaa aivan rajattomasti v

Juurihan ihmeteltiin sen yhden henkirikoksen yhteydessä, että miksi kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota uhrin huutoon.. 

Minun parvekkeen alla on raiskattu nuori tyttö. Sain tietää jälkeenpäin, juttu oli lehdessäkin. Heräsin kyllä yöllä kirkunaan, mutta en reagoinut, koska silloin oli kaupunkifestarit ja koko ilta oli ollut yhtä juopuneiden nuorten kirkunaa. Käänsin vain kylkeä ja yritin jatkaa unia. Ei tuntunut kivalta kun sitten kuulin, että siinä ihan oman parvekkeen alla oli näin tapahtunut.

Törmäsin kerran lähijunassa pääkaupunkiseudulla vaunuissa olevaan n.3 vuotiaaseen tyttöön joka kirkuen mölisi jotain itsekseen . Äitinsä yritti toppuutella mutta ilman tulosta.

Sitten joku vieras kanssamatkustaja komensi terävällä äänellä  tenavaa :"lopeta toi kirkuminen".

Mölinä loppui siihen paikkaan. Joskus auttaa kun ventovieraat komentaa niin säikähtävät.

Aivan normaalia jos lasten äänet leikeissä kohoaa tai vaikka uhmaikäinen kiljuu kun ei saa tahtoaan läpi.

Mutta nämä ihme sirkkelit jotka kirkuu ihan vain jotain huomiohakuisuuttaan. Eikö vanhemmat voi sanoa, että kukaan ei pidä sun turhasta kiljumisestas? Että naapuritkin pitää sua rasittavana ja hiukan tyhmänä. Kavereitakin ärsyttää.

No traumahan siitä tulisi, mutta psykologeille riittäisi sitten asiakkaita ja tuloja 

Uhmaikäisten (miksei teinienkin) vanhemmille lähetän pelkkiä tsemppejä, koittakaa jaksaa.

Mutta on totta, että on paljon vanhempia, jotka eivät lainkaan edes sano jos oma lapsi kiljuu päättömästi kotona, kotipihassa tai vaikka mökillä. Lähipiirissä on yksi tällainen perhe. Kolme lasta, vanhemmat korkeasti koulutettuja ja lapset ovat metelöineet vauvasta nykyiseen eskari-kouluikään saakka rajaamatta.

Se varmaan riippuu iästä. Kovin pieni ei pysty hallitsemaan äänen tasoa juurikaan, voi kiljua ilostakin, ellei muu ääniala. Se on aivojen kehitystä. Mutta mihin pikkulapsen vie ulos, on ihan toinen kysymys. Tai miten asuu. Ehkä isommat jos osaavat vähän säätää ääntä välillä, jos ei ole pelkokiljunta tai joku kiusaa. Aikuisen pitää lohduttaa. Ihmiset on laitettu aika ahtaasti kasaan asumaan, joskus maalla ja puistoissa oli tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret päiväkodit (200 lasta) opettavat siihen. Jos tahtoo saada äänensä kuuluviin, sitä pitää käyttää.

Se ei tule päiväkodista vaan kotoa. Siel on annettu huutaa ja sama jatkuu ulkona.

Turha syyttää jotain päiväkotia kun kasvatus on päin persettä.

Omat lapseni olivat pitkään kotihoidossa. Silloin eivät vielä huutaneet vaan puhuivat rauhallisesti. Päiväkodissa alkoi voimakkaampi äänen käyttö.

Linnanmäki- kirkuminen busseissa, lentokoneissa, junissa jne. Ennen, jos lapsi ei osannut käyttäytyä, niin jätettiin kotiin. 

Omalla kohdalla korvatulpat ainut vaihtoehto julkisissa. En ala toisten pentuja kasvattamaan.

Olen huomannut, että nimenomaan kaupassa otetaan kaikki ilo irti, kun siinä ostoskärryissä istutaan. On aivan ihania muksuja, jotka lörpöttelevät iloisina ja hyväntuulisina, ja näkee, että on hyvä olla, kun se äiti juttelee koko ajan ja vastailee kysymyksiin ja ottaa huomioon. Kaikesta huomaa, että lapsella on turvallinen olo.

Sitten on tämä toinen joukko, jossa ne lapset kirkuvat, ja mamma saattaa puhua luuriin ja suhistella väliin, olepa nyt hei, älä...hei...voimattomana, ja jatkaa lätisemistään. Mukulalla alkaa tempo nousta, ja ääni kohoaa melkoisen kimeäksi.

Inhottavinta on kun rääkynä suoritetaan kuin koneella, viiltäviä monotonisia kiljahduksia tai mörinää ja ölinää, väliin tauko ja taas Eli ei ole mitään oikeaa hätää, huudetaan vaan ja katsotaan ympärille, että hermostuukohan jo joku asiakas vihdoin ja viimein.

Jos ei, niin voi vaikka alkaa heitellä tavaraa sieltä kärryistä lattialle tai jos yltää, niin repiä hyllyistä.

Aika usein kuulee sitten sen "Hei kulta, sinähän lupasit äidille (kuten joka kerta), että TÄNÄÄN olet kiltisti. Muistatko kun eilenkin kaaduit kun lähdit juoksemaan, ja" jne....eli käytös on aina tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Somessa leviää meemi, että maksimaalinen äänenkäyttö on hyvä asia. Todella häiriintynyt asenne. Ajatelkaa, kun kaikki kaupungin ihmiset alkaisivat kiljumaan suoraa huutoa, tai maalla joku karjuisi ja kiljuisi koko ajan niin että maat ja mannut raikaisivat. Ajatelkaa, jos kaikki eläimet tekisivät näin. Ei ääni ole maksimaalista mölinää varten annettu

Käy sääliksi päiväkotien työntekijöitä. Taitaa desibelir mennä yli sallittujen rajojen. Aikamoinen riski tinnitukselle

"

Kylätien päiväkodissa mitattiin äänitasot 30 minuutin ajalta sekä ruokailutilanteessa että esikouluryhmässä. Virallisen mittauksen tekeminen vaatisi huomattavasti pidemmän tarkkailujakson tulosten perusteella ei voi päätellä, mikä on kahdeksan tunnin äänialtistustaso, mutta se kertoo tiettyjen tilanteiden äänitasosta.  Lounaalla äänitason keskiarvo oli 68,5 desibeliä, ylimmillään se nousi 86,6 desibeliin.  Esikouluryhmässä keskimääräinen äänitaso oli 77,9 desibeliä, ylimmillään 87,9 desibeliä.  Yksittäiset äänipiikit kohosivat yli 100 desibeliin.  Normaali puheääni liikkuu yleensä 50-60 desibelin välillä, liikenne 70-85 desibelin välillä ja konserteissa ollaan tyypillisesti 90-100 desibelissä.

Kun kahdeksan tunnin äänialtistustaso on 85 desipeliä tai yli, on käytettävä kuulosuojaimia. Kun melualtistus ylittää 80 desibeliä kahdeksan tunnin työjaksossa, on työnantajan huolehdittava, että työntekijällä on mahdollisuus käyttää kuulosuojaimia."

-kuuloliitto.fi-

"

Päiväkodeissa piilee kuulovaurion vaara

Ryhmäkoot ovat päiväkodeissa kasvaneet, mikä lisää meluhaittoja."

-tehylehti.fi-

Niin, mistähän se malli opitaan?

Olen perhepäivähoitaja, enkä juuri tästä syystä kaipaa töihin päiväkotiin. Melu on välillä korviahuumaava. Pienen ryhmän kanssa ehtii kuulla jokaista kaikessa rauhassa ja kasvattaa heidät puhumaan normaalilla puheäänellä. Ei lapsen tarvitse huutaa, jos hän tietää tulevansa kuulluksi muutenkin. Tästä on kymmenien vuosien kokemus.

Eri asia satunnainen riemusta kiljahtelu tai itku, mutta sellainen turha möly ja meteli on ihan karsittavissa. En häiriinny yhtään lasten hyväntuulisesta pulinasta ja leikistä, mutta olen itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka nykyään moni lapsi (ja nuori, ja välillä aikuinenkin) kirjaimellisesti huutaa ja kirkuu, vaikka voisi aivan hyvin käyttää pienempääkin volyymia.

Ne on niitä yyhhoo äitien lapsia jotka eivät osaa käyttäytyä. Jos katsot tarkemmin niin ne sivussa olevat hiljaisesti häärivät lapset ovat niitä ehjien perheiden ehjiksi kasvatettuja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ne on niitä yyhhoo äitien lapsia jotka eivät osaa käyttäytyä. Jos katsot tarkemmin niin ne sivussa olevat hiljaisesti häärivät lapset ovat niitä ehjien perheiden ehjiksi kasvatettuja lapsia.

Tulevia potentiaalisia kouluampujia,puskaraissskaajia ym.

Onneksi kohta alkaa koulut ja lapset menee hoitoon niin meidänkin pihan päärääkyläinen on hetken sullottuna muualle. Koska mukulat huutaa nykyään kuin teurastettavat siat aamusta iltaan olen huomannut että myös linnut on alkaneet huutaa. Erityisesti varikset ja naakat. Mahtaako eläimetkin jo joutua huutamaan näiden pikku paskapäiden yli, että saavt emoiltaan ruokaa ja huomiota kun ei muuten niiden ääni kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodista ilmeisesti osaksi lähtee, jotta saavat äänensä kuuluville. Kaikki eivät, mutta iso osa.

Päiväkodin vieressä on niin kiva asua kun nuo kirkuvat koko ulkonaoloajan ja näin kesällä ulkoilevat melkein koko päivän. Pakko ihmetellä hoitajia, onko ne kuuroja? Eikö oikeasti voi sanoa kilpaa kirkuville että nyt alemmas volyymit? Yksikin pentu kuulostaa kuin suoraan Manaajasta. 

Samanlaisia olette itsekin olleet, ette vaan muista. Lapset huutavat, se on tosiasia, eikä se muuksi muutu. 

 

Ei oltu. 80-luvulla ei todellakaan kiljuttu ja juostu sisällä. Ulkon

Kiihotuitko?

Esim. minun lapsuudessani lapsia kiellettiin ja tehtiin selväksi, että mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Ei esimerkiksi saa meluta ja pitää muutenkaan turhaa meteliä. Mutta asiat myös selitettiin, että miksi joku asia on kielletty ja miksi toisaalta meiltä vaadittiin hyvää käytöstä. Siis minulta ja sisaruksiltani. Olen syntynyt 1981.

Kirkuvat, kun ei opeteta käytöstapoja.