IL: Kotiäiti-ilmiö kasvattaa suosiotaan - "kun odotat miestäsi kotiin"

Vierailija kirjoitti:

Kai nämä miehet sitten maksaa kunnon elarit, kun ero tulee?

Elatus on mahdollisille yhteisille lapsille. Eron tullessa omaisuus on jaettava tasan. Vaimon työpanos on hyvitettävä rahallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan naiset tajuaa säästää itselleen varmuuden vuoksi. Puolet liitoista kuitenkin särkyy. Puhun kokemuksesta. Olin kotona aika pitkään lasten kanssa, kun sitten tuli avioero oli vähän hätä kädessä, miten löydän yhtäkkiä työn ja miten saan asunnon. Onneksi oli edes jotain säästöjä ja työkokemusta ennen lapsia.

Tradwifen ei kuulu säästää itse, vaan miehen tulee työllään kartuttaa yhteistä omaisuutta, joka eron tullen jaetaan tasan. Lisäksi vaimolle eläkerahasto, toki miehen ansaitsemista varoista, sillä vaimo mahdollistaa miehen työssäkäynnin ja rakentaa yhteistä kotia. 

Lisään vielä, että näinhän ei influensseri-kotivaimoilla suinkaan ole, vaan he työskentelevät itse yrittäjinä, kuten jutussakin todetaan. Eipä taida kannattaa noudattaa heidän neuvojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai nämä miehet sitten maksaa kunnon elarit, kun ero tulee?

Elatus on mahdollisille yhteisille lapsille. Eron tullessa omaisuus on jaettava tasan. Vaimon työpanos on hyvitettävä rahallisesti. 

Kyllähän esim. USAssa ja Saksassa elatusta maksetaan usein eron jälkeen sille ex-vaimollekin. Jos kotirouvuudesta sovitaan, niin minusta tulisi sopia myös tuosta.

Mun äiti oli ihan tavallinen suomalainen kotiäiti. Ei ollut kotona väkivaltaa ja isä tienas niin että ruokaa riitti ja kiva talo oli.

Mutta äiti muumioitui henkisesti sinne kotiin. Joo, toki hän viihtyi kun sai sisustaa ja hoitaa pihaa, mutta ihminen kehittyy läpi elämän ja tämä jäi hänellä tekemättä. Työelämä opettaa ja koulii ihmistä. Töissä oppii venymään ja parantamaan osaamistaan. Kotona suorittaa samoja asioita päivästä toiseen. Joskus tuntui että me lapset jopa isompina sotkettiin liikaa kun äidin elämä vaan oli kaventunut siihen kotiin ja sen ylläpitoon. 

Me lapset emme juuri saaneet edes osallistua kotitöihin, koska niitä ei olisi tehty äidin vaatimalla tasolla. Eli mökkihöperyyttä suomeksi sanottuna.

Äidillä ei ollut omaa rahaa kuitenkaan. Isä kyllä antoi rahaa niin meille kuin äidillekin jos edes vihjattiin et tarvitaan esim vaatteita. Mutta omia ostoksia äiti peitteli ja salaili, kun eihän sitä kuitenkaan saanut turhuuksiin tuhlata isän tienaamia rahoja. 

Ihan varmasti tämän äidin lopulta hyvin kapean elämän vuoksi minulla ei ole lapsia ollenkaan ja sisko pisti oman lapsensa hoitoon ja lähti töihin heti kun mahdollista.

Miettikää oikeasti, jos harkitsette jäävänne kotiin. Eläke on tärkeää miettiä toki, mutta jos olette kotona vuosikymmenet, ette kehity miksikään. Teillä ei ole omaa uraa, ei nuo nettimarkkinoinnit oikein vakuuta siltä kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai nämä miehet sitten maksaa kunnon elarit, kun ero tulee?

Elatus on mahdollisille yhteisille lapsille. Eron tullessa omaisuus on jaettava tasan. Vaimon työpanos on hyvitettävä rahallisesti. 

Kyllähän esim. USAssa ja Saksassa elatusta maksetaan usein eron jälkeen sille ex-vaimollekin. Jos kotirouvuudesta sovitaan, niin minusta tulisi sopia myös tuosta.

Kun täällä ajatellaan että juridisten sopimusten solmiminen tappaa romantiikan. Esim. avioehtoahan usein vastustetaan siitä syystä, ja myös uskotaan että yhteinen pankkitili takaa ikuisen rakkauden ja uskollisuuden. 

Moni haluaa hoitaa pienet lapset mielellään itse kotona, ja palaa työelämän, kun lapset kasvavat. Syynä ovat vaihtuvat hoitajat ja isot päiväkotiryhmät. Perhepäivähoito on ajettu monilla paikkakunnilla alas. Meilläkin vaihtui alle 2-vuotiaan vakituinen hoitaja viime talvena varmaan neljä kertaa. Päälle kaikki sairasloman sijaiset. Onhan se lapselle tosi kurjaa. Kyllä se silloin on koko perheen etu, jos toinen vanhemmista voi jäädä kotiin hoitamaan lasta. Voihan se kotiin jäävä olla isäkin! 

Monessa pikkulapsiperheessä helpottaa paljon elämää, kun molempien ei tarvitse pitkän työpäivän jälkeen alkaa laittaa ruokaa, siivota ja pyykätä. Ja kun lapset eivät sairasta koko ajan, ei myöskään tule sairaspoissaoloja työssäkäyvälle. Meilläkin miehen pomo ihmetteli, kun miehellä ei ole yhtään sairaspoissaoloja, vaikka on useampi lapsi. Ei tietenkään, kun minä hoidin kaikkia lapsia kotona, kun nuorin oli ihan pikkuinen. Nyt kun minä palasin töihin, mies tekee lyhyempää työviikkoa (hoitaa nuorinta kotona) ja hoitaa pääasiassa lasten sairastelut. 

Harvalla tuo nyt on mitenkään ideologista, vaan pakon sanelema juttu, jos päivähoito on ihan kaaosta. Lapsi itkee joka päivä vietäessä ja haettaessa. Aika moni silloin kiristää kukkaronnyöriä ja ajattelee ensisijaisesti perheen etua.

Onhan sitten varmaan näitä ideologisia kotiäitejä, jotka hoitavat 25 vuotiaita lapsiaan. Mutta eiköhän ne ole aika harvassa. Tuskin ovat mitään somejulkimoita.

Absoluuttista typeryyttää heittäytyä kotiäidiksi miehen armoille. Miehet on keskimäärin itsekkäitä ja vaihtavat nuorempaan vailla omantunnon tuskia tarpeidensa mukaan. 

Kyllä minulle olisi perinteiset roolit sopineet hyvin.

Valitettavasti nykyään alemman keskitason elintaso perheelle vaatii kahden ylemmän keskitason palkansaajan bruttotulot niin ei meiltä pariskuntana onnistu.

Suomalainen yhteiskunta on rikki liian monien loisten, tuensaajien ja eläkkeenlypsäjien vuoksi.

Uraorientoituneet naiset vs. kotirouvat. Voima ja vastavoima.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai nämä miehet sitten maksaa kunnon elarit, kun ero tulee?

Elatus on mahdollisille yhteisille lapsille. Eron tullessa omaisuus on jaettava tasan. Vaimon työpanos on hyvitettävä rahallisesti. 

Entä laiskat kotiäidit? Paljonko he maksavat ahkerasti töissä käyneelle JA kotia hoitaneelle puolisolle?

Vierailija kirjoitti:

Uraorientoituneet naiset vs. kotirouvat. Voima ja vastavoima.

 

Katutappelussa uranaisia taitaisi vaan olla 50 yhtä aitoa kotirouvaa kohden. Marginaali-ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli ihan tavallinen suomalainen kotiäiti. Ei ollut kotona väkivaltaa ja isä tienas niin että ruokaa riitti ja kiva talo oli.

Mutta äiti muumioitui henkisesti sinne kotiin. Joo, toki hän viihtyi kun sai sisustaa ja hoitaa pihaa, mutta ihminen kehittyy läpi elämän ja tämä jäi hänellä tekemättä. Työelämä opettaa ja koulii ihmistä. Töissä oppii venymään ja parantamaan osaamistaan. Kotona suorittaa samoja asioita päivästä toiseen. Joskus tuntui että me lapset jopa isompina sotkettiin liikaa kun äidin elämä vaan oli kaventunut siihen kotiin ja sen ylläpitoon. 

Me lapset emme juuri saaneet edes osallistua kotitöihin, koska niitä ei olisi tehty äidin vaatimalla tasolla. Eli mökkihöperyyttä suomeksi sanottuna.

Äidillä ei ollut omaa rahaa kuitenkaan. Isä kyllä antoi rahaa niin meille kuin äidillekin jos edes vihjattiin et tarvitaan esim vaatteita. Mutta omia ostoksia äiti peitteli ja salaili, kun eihän s

Kaikilla ei ole koskaan omaa uraa. Joku lähihoitaja tai kaupan kassa ei ole ura, jolla kehitytään ja tulotaso nousee tasaisesti vuosi vuodelta. Sellaisille sopii kotiäitiys tai kotirouvuus, KUN työelämä jossain vaiheessa alkaa nyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Moni haluaa hoitaa pienet lapset mielellään itse kotona, ja palaa työelämän, kun lapset kasvavat. Syynä ovat vaihtuvat hoitajat ja isot päiväkotiryhmät. Perhepäivähoito on ajettu monilla paikkakunnilla alas. Meilläkin vaihtui alle 2-vuotiaan vakituinen hoitaja viime talvena varmaan neljä kertaa. Päälle kaikki sairasloman sijaiset. Onhan se lapselle tosi kurjaa. Kyllä se silloin on koko perheen etu, jos toinen vanhemmista voi jäädä kotiin hoitamaan lasta. Voihan se kotiin jäävä olla isäkin! 

Monessa pikkulapsiperheessä helpottaa paljon elämää, kun molempien ei tarvitse pitkän työpäivän jälkeen alkaa laittaa ruokaa, siivota ja pyykätä. Ja kun lapset eivät sairasta koko ajan, ei myöskään tule sairaspoissaoloja työssäkäyvälle. Meilläkin miehen pomo ihmetteli, kun miehellä ei ole yhtään sairaspoissaoloja, vaikka on useampi lapsi. Ei tietenkään, kun minä hoidin kaikkia lapsia kotona, kun nuorin oli ihan pikkuinen. Nyt kun min

Kotihoidotuella kotona pikkulapsilapsuuden ajan oleminen ei ole se asia, mistä tässä keskustellaan. Jos palasit töihin, et ole kotirouva.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan naiset tajuaa säästää itselleen varmuuden vuoksi. Puolet liitoista kuitenkin särkyy. Puhun kokemuksesta. Olin kotona aika pitkään lasten kanssa, kun sitten tuli avioero oli vähän hätä kädessä, miten löydän yhtäkkiä työn ja miten saan asunnon. Onneksi oli edes jotain säästöjä ja työkokemusta ennen lapsia.

Jos olet kotona ja on vielä lapsia, niin kerro miten saat tuloja joista jää säästöön XD

Vierailija kirjoitti:

On se miehellekin mukavaa kun työpäivän jälkeen odottaa lämmin ateria ja puhdas koti

Niin varmaan, vaimo on siis piika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan naiset tajuaa säästää itselleen varmuuden vuoksi. Puolet liitoista kuitenkin särkyy. Puhun kokemuksesta. Olin kotona aika pitkään lasten kanssa, kun sitten tuli avioero oli vähän hätä kädessä, miten löydän yhtäkkiä työn ja miten saan asunnon. Onneksi oli edes jotain säästöjä ja työkokemusta ennen lapsia.

Jos olet kotona ja on vielä lapsia, niin kerro miten saat tuloja joista jää säästöön XD

Aika harva kai suoraan koulunpenkiltä heittäytyy kotiäidiksi, en tiedä? Eli jonkunlaista työelämää voisi olla takana, ja jos puoliso alkaa jo yhteenmuutettaessa hoitaa kustannukset niin silloinhan sen oman palkkansa saisi säästöön. Ja pitää lapsilisät itsellään. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli ihan tavallinen suomalainen kotiäiti. Ei ollut kotona väkivaltaa ja isä tienas niin että ruokaa riitti ja kiva talo oli.

Mutta äiti muumioitui henkisesti sinne kotiin. Joo, toki hän viihtyi kun sai sisustaa ja hoitaa pihaa, mutta ihminen kehittyy läpi elämän ja tämä jäi hänellä tekemättä. Työelämä opettaa ja koulii ihmistä. Töissä oppii venymään ja parantamaan osaamistaan. Kotona suorittaa samoja asioita päivästä toiseen. Joskus tuntui että me lapset jopa isompina sotkettiin liikaa kun äidin elämä vaan oli kaventunut siihen kotiin ja sen ylläpitoon. 

Me lapset emme juuri saaneet edes osallistua kotitöihin, koska niitä ei olisi tehty äidin vaatimalla tasolla. Eli mökkihöperyyttä suomeksi sanottuna.

Äidillä ei ollut omaa rahaa kuitenkaan. Isä kyllä antoi rahaa niin meille kuin äidillekin jos edes vihjattiin et tarvitaan esim vaatteita. Mutta omia ostoksia äiti peitteli ja salaili, kun eihän s

Katkeraa ja kiittämätöntä. Minulla oli kotiäiti ja olen päässyt näkemään työelämässä ja siviilissä uraäitejä. En vaihtaisi IKINÄ omaa kotiäitiäni uraäitiin. Enkä tule koskaan uhraamaan omia lapsiani, omaani tai läheisteni hyvinvointia uralle

Vierailija kirjoitti:

Haha. Jutussahan kerrottiin että nuo somen "vaikuttajakotirouvat" tienaavatkin oikeasti enemmän kuin ne miehet 😅  Kaupallistettu kotiäitilarppi. 

Niin... Nainen hoitaa kodin ja lapset ja tuo leivän pöytään. 

Täydellinen vaimo netin kilteille ja kunnollisille miehille! 

Kuka tervepäinen oikeasti lähtee tuohon, tekemään kaiken yksin... Haloo...

Joo, tuo on myös ihan totta, että mies hyvin usein rakastuu toiseen, vaikka kotona olisi kuinka kiltti kotivaimo. Sitten se kaunis talo myydään erossa ja äiti lapsineen vuokraluukkuun. Ei huonoa elämää, muttei ideaalistakaan.

Mun isällä ei tietääkseni ollut mitään kakkosnaisia, mutta hänellä oli tietynlainen tapa toimia miten huvittaa joissain asioissa. Jos hän halusi uuden auton, hän sen osti ja äiti ei uskaltanut ajaa sillä ollenkaan. Meillä todellakin meni se ns. luokkajako perheen sisällä. Isällä oli varaa ostella itselleen mitä vain kyselemättä, äidille ei. Enkä sano et isä olis ollu joku tyranni, ei ollut, mutta näin se vain menee, että kun tienaat niin tuhlaatkin miten tykkäät. Äidiltä en koskaan voinut pyytää mitään, kun hänellä oli vain isän antamat talousrahat.

Ja jos tämä kotiäitihomma yleistyy niin kehittyykö varhaiskasvatus?? Siihen pitää panostaa, jos johonkin, tässä yhteiskunnassa. Itse en ollut päiväkodissa ja sen huomasi sitten koulussa kyllä.

Kyllähän se varmasti on mukava olla kotona, kun lapset on pieniä, mutta se mukavuus kääntyy helposti muumioitumiseksi. Mun äiti ei ollut kotiäitinä hyvä naisenmalli. 

Nro 26, kotiäidin tytär

Vierailija kirjoitti:

Uraorientoituneet naiset vs. kotirouvat. Voima ja vastavoima.

 

Niinhän se on mehiläisilläkin. On työmehiläiset ja kuningattaret, ja pari hassua kuhnuria