"Vaimo on tottunut syömään ruokansa kylmänä" - mikä mulkero mies!
Seurasin sivusta erään tutun pariskunnan ja heidän pienten lastensa ruokailua kotinsa ulkopuolella. Perheen äiti joutui keskeyttämään oman ruokailunsa monta kertaa: milloin toisella lapsista oli leipä loppu, milloin kaatui maitomuki, milloin toinen lapsi halusi lisää ketsuppia jne. Äiti keskeytti ateriointinsa useita kertoja lähteäkseen hakemaan asioita. Mies lappasi kaikessa rauhassa ruokaa kitusiinsa, eikä tehnyt elettäkään auttaakseen vaimoaan. Edes maitomukin kaatuessa pitkin pöytää mies ei edes noussut tuoliltaan, vaan antoi vaimon pyyhkiä pöydän kuivaksi toisen naisen kanssa. Kun vaimo lähti taas hakemaan lapsille jotakin, niin mies vain totesi naureskellen "vaimo on tottunut syömään ruokansa kylmänä." ja jatkoi syömistä. Mikä mulkero mies! Näkee kilometrin päähän, ettei ole kiinnostunut huolehtimaan omista lapsistaan tai huomioimaan vaimoaan niin, että antaisi tämän syödä rauhassa.
Tällaisista asioista näkee, huomioiko ihminen aidosti puolisoaan vai onko vain itsekeskeinen ja piittaa omista asioistaan. Ja en ihmettele, että osalla palaa tähän itsekkyyteen lopulta pinna ja lähtevät lätkimään.
Kommentit (93)
Lasten synnyttyä pitäisi olla paljon tiukempi siinä, ettei puolisoa päästetä tuollaiseksi vapaamatkustajaksi. Vahinko on selvästi tapahtunut jo aikaa sitten, kun mies jo olettaa naisen hoitavan kaiken.
Meillä on oman mieheni kanssa sopimus esimerkiksi kyläilyjen osalta. Se, jonka sukulaisista/ystävistä on kyse, saa keskittyä rauhassa seurustelemaan. Toinen sillä aikaa huolehtii taaperosta ja kaikista hänen tarpeistaan (puoliso antaa ruokatauon huolehtimalla sen aikaa taaperosta, jotta kumpikin saa syödä vuorotellen rauhassa). Tämä on ollut meillä toimiva jako.
Minä voin ihan suoraan myöntää, että omalla miehelläni kesti kunnolla isäksi kasvaminen lähes pari vuotta, vaikka hän oli itsekin ehdottomasti halunnut lapsen. Nykyisin hommat sujuvat niin, että kumpikin huolehtii lapsen asioista. Alkuun mies oli selvästi tuolla tavalla itsekkäämpi, mutta olin asiassa tiukkana ja mies oli myös välillä hoitovapaalla lapsen kanssa. Kyllä mies nykyisinkin puhisee, jos lapsi kiukuttelee tai vaatii paljon, mutta annan puhista. Vanhemmuus nyt vaan rutiineja ja arkista puurtamista, kuuluu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja, mutta iso osa isistä on tällaisia. Onneksi osa on ihan toista maata.
Kohta tulee joku ulisemaan, miten taas miehiä sorsitaan. Mutta todellisuus nyt vain on sitä, että tällaisia vastuuta pakoilevia isiä on paljon enemmän kuin vastuuta pakoilevia äitejä. Itse tiedän vain yhden tällaisen äidin, joka pakoilee vastuuta. Ei edes vauva-aikana halunnut pitää omaa lasta sylissään, vaan isä hoiti sylittelytkin. Onneksi parille ei ole tullut enempää lapsia, kun äitiä ei vanhemmuus vaikuta kiinnostavan lainkaan.
Oon vastasyntyneillä töissä ja kyllä siellä jo näkee, miten vastuut jakautuu.
Etenkin koulutetut isät ottavat vauvasta vastuuta öin ja päivin.
Sitten on niitä lusmuja joita ei mikään kiinnosta.
Mun ex oli tismalleen samanlainen. Ja koulutuksella tms. ei ole tämän kanssa mitään tekemistä; mies on korkeastikoulutettu mijonääri, ihan yhtä kuspäitä nekin osaa olla
Mulla on vieläkin aina talouspaperia laukussa, vaikka lapset on isompia. Nyt muistan, että miksi.
Ja mä en kyllä olisi suostunut tuollaiseen pompotukseen. Leipä loppu -> syöt sitä mitä on, ei ole tultu pelkkää leipää syömään. Ketsuppi loppu -> ei kannata syödä aluksi pelkkää ketsuppia ruuan päältä. Ruokarauha kaikille.
Törppö toki oli tuo mieskin.
Vierailija kirjoitti:
Lasten synnyttyä pitäisi olla paljon tiukempi siinä, ettei puolisoa päästetä tuollaiseksi vapaamatkustajaksi. Vahinko on selvästi tapahtunut jo aikaa sitten, kun mies jo olettaa naisen hoitavan kaiken.
Tämä. Jos naiset pitäisivät tiukkaa linjaa, niin meillä olisi osallistuvampia isiä ja paremmin jaksavia äitejä. Plus ajan kanssa isät alkaisivat pitää osallistumista normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Oon vastasyntyneillä töissä ja kyllä siellä jo näkee, miten vastuut jakautuu.
Etenkin koulutetut isät ottavat vauvasta vastuuta öin ja päivin.
Sitten on niitä lusmuja joita ei mikään kiinnosta.
Ei ole koulutuksesta kiinni. Tiedän useammankin lapsen suhteen välinpitämättömän isän, joka on korkeasti koulutettu (maisteri). Sen sijaan olen huomannut, että osa ns. iäkkäämpinä isäksi tulleista (40 v +) on melko itsekkäitä. Voi johtua siitäkin, että ovat kauan eläneet itsenäistä elämää, niin siitä on vaikea päästää irti. Silti niin pitäisi tehdä, jos on isäksi halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten synnyttyä pitäisi olla paljon tiukempi siinä, ettei puolisoa päästetä tuollaiseksi vapaamatkustajaksi. Vahinko on selvästi tapahtunut jo aikaa sitten, kun mies jo olettaa naisen hoitavan kaiken.
Tämä. Jos naiset pitäisivät tiukkaa linjaa, niin meillä olisi osallistuvampia isiä ja paremmin jaksavia äitejä. Plus ajan kanssa isät alkaisivat pitää osallistumista normaalina.
Tässäkin vastuu kaatuu naisille, että naisten pitäisi vaatia. Eikö miehet osaa olla omatoimisia?
Olen todennut aivan saman asian entisen puolison kohdalla ja nykyisenkin. Jos pitää jostain syystä se ahteri nostaa penkistä ruokailun aikana, niin puoliso ei sitä missään nimessä tee.
Ei osaa kotonakaan laittaessani ruokaa kattaa pöytään aterimia ja lautasia saatikka ruokajuomat hilata pöytään. Toistan sitä kerta toisensa jälkeen, että laita juomat ja aterimet valmiiksi kun kohta ruokakin on valmista.
Oma-aloitteisesti se ei onnistu häneltä mitenkään. Hän tykkää seisoskella kädet selän takana ja jauhaa joutavia. Istuu kuin pikkupenska pöydän ääressä odottaen, että yksin kannan kaikki pöytään.
Voi h*lvetti soikoon, että ärsyttää tuollaiset äijät. Sitten nää samat sankarit eron tullessa ihmettelee ja kertoo läheisilleen, että tulipa aivan puskista.
Mikäli minä en ota salaattikulhoa ja ketsuppia pöytään, niin ei niitä kyllä mieskään siihen ota jääkaapista, vaikka jääkaappi on metrin etäisyydellä.
Montakohan kertaa tämä aloitus on ollut täällä?
Ihan tuollaista arkea elin ja olin. En tiedä mitä siinä nyt oli sitten mukamas niin vikaa. Se on nykynaiset jotenkin tosi kranttuja. Mies kuoli kolme vuotta sitten ja en kyllä jäänyt katkeraksi jostain.
Se on erikoista, että miten helposti noin käy. Lapsia tai ei, niin itsellä useassa suhteessa olen ollut se joka laittaa aina ruoat. Miten voi olla, ettei ikinä tule mieleenkään, että "minäpäs teen nyt, niin ei aina sun tarvitse". Ei merkkipäivinä, ei yksinkertaisesti koskaan.
JA mistä tiedät miten paljon tuo pikkuvaimo käy lutkimassa?
Vierailija kirjoitti:
Voi h*lvetti soikoon, että ärsyttää tuollaiset äijät. Sitten nää samat sankarit eron tullessa ihmettelee ja kertoo läheisilleen, että tulipa aivan puskista.
Ja seuraavalle naiselle haukutaan hullua exää.
Vierailija kirjoitti:
Montakohan kertaa tämä aloitus on ollut täällä?
Minä en ole nähnyt tätä aiemmin vaikka käyn täällä liki päivittäin.
Kerää varmasti alapeukkuja, mutta iso osa isistä on tällaisia. Onneksi osa on ihan toista maata.