Lue keskustelun säännöt.
On muilla tunnetta, että oma elämä on turha?
09.07.2024 |
ja merkityksetön? En koskaan saanut lapsia, mietin nyt keski-iän ylittäneenä, että pilasin puolisonkin elämän. Hänkin olisi halunnut lapsia. (Kaikki keinot yritettiin, myös sijaisperheeksi ja adoptiota ei vain toteutunut). Jos minua ei olisi ollut tai olisin tajunnut erota, hän olisi voinut saada oman perheen. Käyn töissä ja nukun paljon, koska ei ole muuta tekemistä. Harrastan mutta en ole koskaan saanut mitään sisältöä elämään, jolla kokisin, että elämälläni olisi ollut joku merkitys. Kun minusta aikanaan aika jättää niin jälkeeni ei jää mitään. Olen pitkäikästä sukua niin tätä tyhjyyden ja turhuuden tunnetta on vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. En vai löydä mitään tarkoitusta elämälleni, kuten muilla tuntuu olevan lapset ja lapsen lapset. Olenkohan ainut, josta oma elämä tuntuu turhalta?
Kommentit (301)
Nro 161, näin se on. Masentuneet näkevät elämän todellisuuden sellaisena kuin se on. Silti minun on vaikea ajatella, että olisin masentunut, vaikka elämän raadollisuuden taidan tavallista synkemmin nähdä. En ole kuitenkaan itsetuhoinen, nukun hyvin, minulla on tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveitakin. Välillä olen onnellinenkin. Se ei vai poista siellä taustalla olevaa totuutta elämästä ja sitä, että koen ettei elämälläni ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä paitsi ettei ole sitä puolisoakaan, olen totaaliyksin. Olen viime aikoina miettinyt mikä on elämäni tarkoitus kun ei ole puolisoa, perhettä, vanhempia, sisaruksia eikä ystäviä. Mutta en vain pääse lopputulokseen.
N46
Olin kuin sinä tuossa iässä. Nyt voi listaan puutoksista lisätä vielä työn ja terveyden.
Ap kuulostaa kyllä masentuneelta. Oma aktiivinen suru lapsettomuudesta oli kova ne viimeiset muutamat oletettavasti hedelmälliset vuodet (hormoonit??).
N50
Mielestäni en ole kliinisesti masentunut, hormooniarvotkin on mitattu. Voihan tuon BDI lomakkeen toki täyttää, antaahan se suuntaa. Tyhjyyden ja merkitsemättömyyden tunne on valtava.
&
Niinpä. Ei ne lääkkeet sitä pois vie. Toki, lääkkeet voivat piristää ja tuoda voimia nähdä oma elämä enemmän toivon värittämänä.
Eksistentiaalinen tuska on kuitenkin vaikein hoitaa, koska siihen ei ole muuta ratkaisua kuin merkityksettömyyden hyväksyminen ja sitä kautta sisäinen rauha.
Kun puute on sisällä, ei sitä voida ulkopuolelta korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä paitsi ettei ole sitä puolisoakaan, olen totaaliyksin. Olen viime aikoina miettinyt mikä on elämäni tarkoitus kun ei ole puolisoa, perhettä, vanhempia, sisaruksia eikä ystäviä. Mutta en vain pääse lopputulokseen.
N46
Olin kuin sinä tuossa iässä. Nyt voi listaan puutoksista lisätä vielä työn ja terveyden.
Ap kuulostaa kyllä masentuneelta. Oma aktiivinen suru lapsettomuudesta oli kova ne viimeiset muutamat oletettavasti hedelmälliset vuodet (hormoonit??).
N50
Mielestäni en ole kliinisesti masentunut, hormooniarvotkin on mitattu. Voihan tuon BDI lomakkeen toki täyttää, antaahan se suuntaa. Tyhjyyden ja merkitsemättömyyde
Juuri näin. Olet asian ytimessä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun näitä muiden kommentteja olen lukenut niin mietin, että parasta olisi, kun voisi vain hyväksyä, että oma elämä on ollut merkityksetön ja alkaisi elää sen mukaan. Omia mielitekoja seuraten. Paha vain, kun niitä ei ole.
Mulla on (oli) jotain tuollaisia juttuja, mutta ei mitään mahdollisuutta niidenkään saavuttamiseen siinä mittakaavassa, että se oikeasti olisi muuta kuin kädenlämpöistä korviketta.
Ja se vähän sinnepäin (esim rakastan merta/vesistöjä eli esim veneilyn sijaan menin meren rantaan kävelemään ja istuskelemaan) saikin aikaan lopulta vain sen, että se kunnolla konkretisoitui miten tämäkin asia elämästäni meni pieleen ja tulee puuttumaan aina myöhemminkin. Ei tule olemaan venettä, ei mökkiä eikä edes mahdollisuutta kotiin meren / vesistön äärellä. Siinä siis kävi niin, ettei se meren rannalla oleskelu tuottanutkaan hyvää oloa vaan nimenomaan jätti "nälän". Itsellä on parempi olla kun en enää edes mene suokkiin tai lähde risteilylle vaan pysyn kuivalla maalla.
Kosmisessa mittakaavassa ihminen on täysin mitätön olento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ja varsinkin kesäisin tuo korostuu. Käyn pskaduunissa ja vapaa-ajan makaan sängyssä kun ei huvita tehdä mitään. Edes tv:tä en enää jaksa katsoa. Tämmöistä elämäni ollut kohta 20 vuotta ja monta kymmentä vuotta vielä edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä paitsi ettei ole sitä puolisoakaan, olen totaaliyksin. Olen viime aikoina miettinyt mikä on elämäni tarkoitus kun ei ole puolisoa, perhettä, vanhempia, sisaruksia eikä ystäviä. Mutta en vain pääse lopputulokseen.
N46
Olin kuin sinä tuossa iässä. Nyt voi listaan puutoksista lisätä vielä työn ja terveyden.
Ap kuulostaa kyllä masentuneelta. Oma aktiivinen suru lapsettomuudesta oli kova ne viimeiset muutamat oletettavasti hedelmälliset vuodet (hormoonit??).
N50
Mielestäni en ole kliinisesti masentunut, hormooniarvotkin on mitattu. Voihan tuon BDI lomakkeen toki täyttää, antaahan se suuntaa. Tyhjyyden ja merkitsemättömyyden tunne on valtava.
&
Uskonnollinen kokemus auttaa existentialiseen kriisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä paitsi ettei ole sitä puolisoakaan, olen totaaliyksin. Olen viime aikoina miettinyt mikä on elämäni tarkoitus kun ei ole puolisoa, perhettä, vanhempia, sisaruksia eikä ystäviä. Mutta en vain pääse lopputulokseen.
N46
Olin kuin sinä tuossa iässä. Nyt voi listaan puutoksista lisätä vielä työn ja terveyden.
Ap kuulostaa kyllä masentuneelta. Oma aktiivinen suru lapsettomuudesta oli kova ne viimeiset muutamat oletettavasti hedelmälliset vuodet (hormoonit??).
N50
Mielestäni en ole kliinisesti masentunut, hormooniarvotkin on mitattu. Voihan tuon BDI lomakkeen toki täyttää, antaahan se suuntaa. Tyhjyyden ja merkitsemättömyyde
mistä sellaisen uskonnollisen kokemuksen saisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä paitsi ettei ole sitä puolisoakaan, olen totaaliyksin. Olen viime aikoina miettinyt mikä on elämäni tarkoitus kun ei ole puolisoa, perhettä, vanhempia, sisaruksia eikä ystäviä. Mutta en vain pääse lopputulokseen.
N46
Sama tilanne ja olen jo 60v, en ymmärrä mitä tarkoitusta tallaisella hirveän yksinäsella merkityksttömällä elämällä on?
Kauan enää jaksaa, kun mikskään tämä ei ole muuttunut vaikka vuosikymmenet toivonut, nyt en enää toivo kun kuolemaa.
Mikset tee elämästäsi merkityksellistä? Auta muita, et ole tarpeeton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaampi kai sitä silloin olisi, jos vastentahtoinen lapsettomuus / ikisinkkuus ja yksinäisyys ei missään tuntuisi.
Eikä näiden puuttumista korvaa mikään pilleripurkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun näitä muiden kommentteja olen lukenut niin mietin, että parasta olisi, kun voisi vain hyväksyä, että oma elämä on ollut merkityksetön ja alkaisi elää sen mukaan. Omia mielitekoja seuraten. Paha vain, kun niitä ei ole.
Mulla on (oli) jotain tuollaisia juttuja, mutta ei mitään mahdollisuutta niidenkään saavuttamiseen siinä mittakaavassa, että se oikeasti olisi muuta kuin kädenlämpöistä korviketta.
Ja se vähän sinnepäin (esim rakastan merta/vesistöjä eli esim veneilyn sijaan menin meren rantaan kävelemään ja istuskelemaan) saikin aikaan lopulta vain sen, että se kunnolla konkretisoitui miten tämäkin asia elämästäni meni pieleen ja tulee puuttumaan aina myöhemminkin. Ei tule olemaan venettä, ei mökkiä eikä edes mahdollisuutta kotiin meren / vesistön äärellä. Siinä siis kävi niin, ettei se me
Minulle käy usein niin, että kun masennukseni pahenee en voi lukea enkä katsoa enkä kuunnella mitään liittyen aihepiireihin, joista minulle on jäänyt "trauma".
Kaikki tuo vaan sen suunnattoman epäonnistumisen, häpeän ja puutteen tunteen. En voi mennä esim taidenäyttelyyn, kun olen niin ahdistunut siitä, etten itse saa mitään aikaiseksi.
Ymmärrän siis hyvin sinua.
Parempina aikoina nämä tunteet kuitenkin lievenevät. Voin nauttia monistakin asioista ilman, että ottaisin ne jotenkin henkilökohtaisesti. Toivon sinulle samaa. Että voisit nauttia veden äärellä liikkumisesta ihan sellaisenaan kuin se on, ilman tuota painavaa tuskaa unelmien musertumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kohtalotoveri, sillä erotuksella, että minä en ole koskaan saanut edes puolisoa. Melkein viiskymppinen ikisinkku ja pakko se on ollut tässä lähiaikoina itselleen jo myöntää, että olen masentunut. Tuntuu, että koko ajan on vaan järjettömästi murheita, mutta ei enää yhtään ilon aiheita tässä elämässä. Silloin harvoin, kun on jossain seurassa, esim. vanhojen kavereiden tai vanhempien kanssa, täytyy vetää järjetön naamari päälle ja pakkohymy ettei kukaan ymmärtäisi missä tilassa nykyään olen. Omalla kohdallani kamelin selän katkaisi pari vuotta sitten entisen parhaan ystävän ja yhden sisaruksen kieroilut ja valehtelut. Tajusin siinä kohtaa, että ei minusta oikeasti välitä kukaan. En todella tiedä miten jaksan täällä yksin taivaltaa jäljellä olevat vuodet. Ja ennen kuin joku kehottaa hakemaan apua, niin mitä apua on saatavilla masennukseen, joka johtuu yksinäisyydestä ja kelpaamattomuudesta. Ei mikään ammattilainen pysty minulle rakkautta taikomaan elämään. Joku masennuslääkitys tai terapia on tässä tilanteessa ihan turhia.
Vierailija kirjoitti:
Kosmisessa mittakaavassa ihminen on täysin mitätön olento.
Toki, ja palkinto odottaa sitten taivaassa. Harmi vaan, kun se eläminen tapahtuu täällä maan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä paitsi ettei ole sitä puolisoakaan, olen totaaliyksin. Olen viime aikoina miettinyt mikä on elämäni tarkoitus kun ei ole puolisoa, perhettä, vanhempia, sisaruksia eikä ystäviä. Mutta en vain pääse lopputulokseen.
N46
Sama tilanne ja olen jo 60v, en ymmärrä mitä tarkoitusta tallaisella hirveän yksinäsella merkityksttömällä elämällä on?
Kauan enää jaksaa, kun mikskään tämä ei ole muuttunut vaikka vuosikymmenet toivonut, nyt en enää toivo kun kuolemaa.
Mikset tee elämästäsi merkityksellistä? Auta muita, et ole tarpeeton.
Ongelma voi piillä osittain siinä, että vaikka periaatteessa me kaikki voimme olla tarpeellisia, hyvin harvoin juuri me olemme tarpeellisia.
Ehkä joku erittäin osaava ihminen jollakin harvinaisella alalla voi kokea niin. Tai vanhempi, jonka lapsi tarvitsee juuri häntä. Tai jokin muu erikoistilanne (sekin usein väliaikainen) voi olla tällainen.
Muutoin on vaikea perustella, että juuri minua tarvitaan. Päinvastoin, pitkä merkityksettömyyden tunne johtaa vain siihen ajatukseen, että itseasiassa meidän panoksemme ei olisikaan välttämättä vain tarpeeton vaan suorastaan haitallinen. Tämä saa ihmisen käpertymään entistä enemmän itseensä.
Minä syytän tätä nykyajan individualismia ja massiivista väestön määrää. Vanhan maailman yhteisöissä jokaisella oli osansa. Jokainen teki sitä mitä parhaiten osasi tai mitä tarvittiin. Kaikki tukivat toisiaan. Tietysti elämässä oli omat haasteensa ja aina on ollut epäkohtia, mutta vuodenkierto ja oman porukan hyvinvoinnista huolehtiminen toivat elämään sisältöä ja merkitystä. Eivät ihmiset ennen muinoin olisi jääneet muutoin lajina henkiin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri, sillä erotuksella, että minä en ole koskaan saanut edes puolisoa. Melkein viiskymppinen ikisinkku ja pakko se on ollut tässä lähiaikoina itselleen jo myöntää, että olen masentunut. Tuntuu, että koko ajan on vaan järjettömästi murheita, mutta ei enää yhtään ilon aiheita tässä elämässä. Silloin harvoin, kun on jossain seurassa, esim. vanhojen kavereiden tai vanhempien kanssa, täytyy vetää järjetön naamari päälle ja pakkohymy ettei kukaan ymmärtäisi missä tilassa nykyään olen. Omalla kohdallani kamelin selän katkaisi pari vuotta sitten entisen parhaan ystävän ja yhden sisaruksen kieroilut ja valehtelut. Tajusin siinä kohtaa, että ei minusta oikeasti välitä kukaan. En todella tiedä miten jaksan täällä yksin taivaltaa jäljellä olevat vuodet. Ja ennen kuin joku kehottaa hakemaan apua, niin mitä apua on saatavilla masennukseen, joka johtuu yksinäisyydestä ja kelpaamattomuudesta. Ei mikään ammattilainen pysty minu
Kuulostaa pitkälti tutulta. Erityisesti tuo naamari, töissä väsyn, kun eihän sillä voi tämmöisiä puhua. Työterveyteen passitettaisiin. Kotona olen vai paljon hiljaa ja nukun paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosmisessa mittakaavassa ihminen on täysin mitätön olento.
Toki, ja palkinto odottaa sitten taivaassa. Harmi vaan, kun se eläminen tapahtuu täällä maan päällä.
Mistä päättelet etteikö taivaskin olisi täällä ja nyt?
Ei ole turhuuden tunnetta, koska en luule että mun pitäisi olla mahtihenkilö ollakseni "joku".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosmisessa mittakaavassa ihminen on täysin mitätön olento.
Toki, ja palkinto odottaa sitten taivaassa. Harmi vaan, kun se eläminen tapahtuu täällä maan päällä.
Mistä päättelet etteikö taivaskin olisi täällä ja nyt?
Koska se olisi melko irvokasta, kun suurimmalle osalle ihmisiä tämä ei ole minkään sortin paratiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosmisessa mittakaavassa ihminen on täysin mitätön olento.
Toki, ja palkinto odottaa sitten taivaassa. Harmi vaan, kun se eläminen tapahtuu täällä maan päällä.
Mistä päättelet etteikö taivaskin olisi täällä ja nyt?
Koska se olisi melko irvokasta, kun suurimmalle osalle ihmisiä tämä ei ole minkään sortin paratiisi.
Kysehän on vaan näkökulmasta.
Mielestäni kyllä vastasin rehellisesti. En tiedä mitä se muuttaisi, vaikka saisin masennuslääkkeet esim. en ole kuullut, että lääkkeet auttaisivat eksistentiaaliseen- tai elämänkriisiin Niillähän korjataan aivojen välittäjäaineiden epätasapainoa.