On muilla tunnetta, että oma elämä on turha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde kotoa ulos! Osta/vuokraa mökki, viljelypalsta, vaella, matkaile!

Laavuja ja polkuja löytyy lähimaastoistakin!

Kaikkia näitä olen tehnyt ja enemmän, matkustellut kaukomaille, opiskellut, auttanut muita ja mökkikin puutarhalla löytyy. Lähinnä etsin kohtalotovereita.

 

 

Niitä kermaperseitä joille mikään ei riitä?

Täältä niitä varmasti löytyy.

Ei, en ole rikas. Kyse on ollut tyhjyyden täyttämisestä. Ei siitä, että mikään ei riitä.

Perimmäinen merkitys on oppia tuntemaan Jumala ja Jeesus. Minulla on omat suunnitelmat teitä varten, sanoo Herra. Emme aina ymmärrä tässä ajassa mitä ne ovat, koska tietomme on vajavaista. Mutta hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Keskeistä on rakastaa. Rakkaus on tärkeintä. 



Elämäsi ei ole turha, vaan kohtaat ihmisiä, joko lyhyen tai pitkän aikaa, elämäsi varrelta ja ne kohtaamiset ovat merkityksellisiä, ne vaikuttavat. Niissä voit vaikuttaa rakkaudellisesti toisiin, ja se on Jumalan tahto. Esimerkiksi rohkaisevat sanat, ystävällinen hymy tai teko. Kaikki jos ajattelisivat näin, maailma olisi paratiisi. 

Minulle merkityksellisiä ihmisiä ovat olleet monet lapsettomat, jotka ovat kulkeneet hetken aikaa elämäni varrella opettaen omalla olemuksellaan, esimerkillään ja suhtautumisellaan niin paljon. Muistelen heitä lämmöllä ja otan heidän elämänviisauksiaan käytöön omassa elämässäni. He antavat esimerkillään voimaa ja merkitystä omaankin olemiseeni elämässäni.

Olet henkevä ja syvällinen, koska pohdit elämän merkityksellisyyttä. Sinussa on kosketuspintaa asioille ja varmasti olet merkityksellinen ollut monille jo tietämättäsi esim. työssäsi, vaikka palautetta et ole siitä saanut. Olet ehkä ollut se luja kivi, joka vahvuudellaan tukee vakaasti toisia.

Elämä on meille jokaiselle annettu ja määräaika. Se ei ole kenenkään kohdalla merkityksetöntä, vaikka tässä maallisessa maailmassa ja hämmentävässäkin maailmantilanteessa kysymyksiä kaikesta nousee pintaan. 

Ehkä aikanaan elämäsi merkityksellisyys kirkastuu selvemmin, kun tarkastelet elämäsi mittaa. On aikoja ja pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin ei voi aina ymmärtää asioita. Tärkeää on elää omantuntonsa mukaan läheisiä ja itseään rakastaen. Huomata pienten asioiden voima ja tärkeys. Uskon, että tulee päivä, jolloin jokaikiselle ihmiselle selviää kaikki kristallinkirkkaasti eli silloin, kun kutsu koittaa taivaan kotiin. Eletään täydesti ja oikein täällä ennen sitä hetkeä.

Kaikkea hyvää ja siunausta elämääsi! 

Jos haet merkityksellisyyden tunnetta jonkin ulkoisen saavutuksen kautta, niin mieti asioita mitkä sinua pohjimmiltaan kiinnostaa ja miten voisit jättää niiden kautta "kädenjälkesi" tähän maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu. Miten sitä voikin epäonnistua kaikessa tärkeässä.

Tältä tuntui myös

Samaa. Itse saan lohtua virren sanoista:

Vain Sinä tunnet minut, Vapahtaja

Ja tiedät lääkkeet kaikkiin haavoihin.

Jos luoksesi en pääse voittajana,

Saan tappioni tuoda kuitenkin.

Kiitos tästä. Jotenkin olisin toivonut luojalta ohjausta, mutta olen tullut siihen lopputulemaan, että olen merkityksetön myös hänelle. Surullisinta on, kun uskon, että tämä ei lopu kuolemaan ja Jumala on olemassa. 

Jumalan lupaukset koskevat sinuakin, niin kuin kaikkia Häneen uskovia.

Totta, en vain tunne mitään.

Vierailija kirjoitti:

Perimmäinen merkitys on oppia tuntemaan Jumala ja Jeesus. Minulla on omat suunnitelmat teitä varten, sanoo Herra. Emme aina ymmärrä tässä ajassa mitä ne ovat, koska tietomme on vajavaista. Mutta hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Keskeistä on rakastaa. Rakkaus on tärkeintä. 



Elämäsi ei ole turha, vaan kohtaat ihmisiä, joko lyhyen tai pitkän aikaa, elämäsi varrelta ja ne kohtaamiset ovat merkityksellisiä, ne vaikuttavat. Niissä voit vaikuttaa rakkaudellisesti toisiin, ja se on Jumalan tahto. Esimerkiksi rohkaisevat sanat, ystävällinen hymy tai teko. Kaikki jos ajattelisivat näin, maailma olisi paratiisi. 

Minulle merkityksellisiä ihmisiä ovat olleet monet lapsettomat, jotka ovat kulkeneet hetken aikaa elämäni varrella opettaen omalla olemuksellaan, esimerkillään ja suhtautumisellaan niin paljon. Muistelen heitä lämmöllä ja otan heidän elämänviisauksiaan käytöön omassa elämässäni. He antavat esimerkillää

Kiitos, tällaista näkökulmaa juuri tarvitsen. Kaikkea hyvää sinulle.

Elämä on lahja, josta saamme nauttia. Itse luomme sen merkityksen. Turha jotain tarkoituksia miettiä. Ottakaa vastaan mitä teille on annettu ja nauttikaa siitä, tehkää asioita joista nautitte. Ei muuta.

Elämän tarkoitus on elämä itse, sanoi Arvo Ylppö, elekee hyvä immeiset tehkä asioista vaikeampia kuin ne on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä katsoa elämää vähän laajemmasta perspektiivistä. Lapset ja suvun jatkuminen ei ole elämän tarkoitus. Kun katsot ympärillesi huomaat että elämä luo sinulle tarkoituksen kun avaat silmäsi ja näet sen.

Mutta eihän se ongelma olekaan se mikä konkreettisesti on tai ei ole elämän tarkoitus, vaan se minkä itse haluaisi olevan oman elämänsä tarkoitus, tai minkä uskoisi tekevän elämästä merkityksellistä.

 

Tämä on muutenkin omasta mielestäni vähän erikoinen tapa, että monilla on niin vähättelevä näkemys siitä, että kuinka suuri ongelma lapsettomuus voi olla, jos se ei tapahdu omasta tahdosta. 

 

Muutenkin, jos katsoo elämää "laajemmasta perspektiivistä", niin millään ei ole mitään merkitystä, koska yksilöllä ei ole isommassa kuvassa mitään merkitystä. 

Lapsettomuus, kun joku toivoo lasta, on tavallinen ongelma nykymaailmassa. Eilen oli TV:ssä (Yle teema Fem) ohjelma tanskalaisista pareista, jotka toivovat lasta. Yksi oli sinkunainen, jolla on lapsettomuutta aiheuttava sairaus ja hän toivoi lasta ennenkuin sairaus etenee). Katsojana tuntui pahalta, kun yksi nainen itki, kun selvisi, että hedelmöityshoito oli sillä kertaa epäonnistunut.  Hoidot ovat rankkoja. Joku pari oli joutunut kuulemaan loukkaavia kommentteja sukulaisilta - uskomatonta. Ohjelmassa kerrottiin, että lapsettomuus on Tanskassa tavallisin  sairaus 24-44 -vuotiaiden lastan toivovien ikäryhmässä. Se pistää hiljaiseksi.   Kyseessä on vakava ongelma. ,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu. Miten sitä voikin epäonnistua kaikessa tärkeässä.

Tältä tuntui myös

Samaa. Itse saan lohtua virren sanoista:

Vain Sinä tunnet minut, Vapahtaja

Ja tiedät lääkkeet kaikkiin haavoihin.

Jos luoksesi en pääse voittajana,

Saan tappioni tuoda kuitenkin.

Kiitos tästä. Jotenkin olisin toivonut luojalta ohjausta, mutta olen tullut siihen lopputulemaan, että olen merkityksetön myös hänelle. Surullisinta on, kun uskon, että tämä ei lopu kuolemaan ja Jumala on olemassa. 

Jumalan lupaukset koskevat sinuakin, niin kuin kaikkia Häneen uskovia.

T

Yritän itsekin jatkuvasti opetella sitä, että vaikka ei tunnu, niin uskon ja luotan sittenkin. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä jokainen on Jumalan tänne suunnittelema ja siksi meidän kaikkien elämällä on tarkoitus. Jumala haluaa, että saisimme tarkoituksen elämällemme Hänen yhteydessään. Sitä kannattaa rukoilla ja sen saa jos haluaa. 

 

Miksei se jumalanne oikein auta missään asiassa? Miksei se lakkauta vaikka sotia ja tehoteurastamoja? Kun kuulemma pitää itse toimia ja muuttaa asioita, ja jumala sitten vain seuraa vierestä. Miksi siltä pitäisi mitään apua pyytää kun se ei kerran auta?

Ihmiset aloittavat sodat, ei Jumala. Ihmiselle on annettu vapaa tahto ja hänen tulee käyttää sitä järkevästi ja hyvällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paitsi ettei ole sitä puolisoakaan, olen totaaliyksin. Olen viime aikoina miettinyt mikä on elämäni tarkoitus kun ei ole puolisoa, perhettä, vanhempia, sisaruksia eikä ystäviä. Mutta en vain pääse lopputulokseen.

N46

Olin kuin sinä tuossa iässä. Nyt voi listaan puutoksista lisätä vielä työn ja terveyden.

Ap kuulostaa kyllä masentuneelta. Oma aktiivinen suru lapsettomuudesta oli kova ne viimeiset muutamat oletettavasti hedelmälliset vuodet (hormoonit??).

N50

Mielestäni en ole kliinisesti masentunut, hormooniarvotkin on mitattu. Voihan tuon BDI lomakkeen toki täyttää, antaahan se suuntaa. Tyhjyyden ja merkitsemättömyyden tunne on valtava. 

Minäkään en mielestäni ollut, mutta se oli silti polku kohti vakavaa masennusta. Nyt testistä tuleekin sitten pisteitä roppakaupalla. Näin jälkikäteen ajateltuna, vain siinä kohtaa oli asiat jotenkin hyvin, kun uskoin tulevaisuuteen ja teinkin jotain suunnitelmia.

N50

Tuntuu merkityksettömältä. Joskus alle parikymppisenä vielä ajattelin, että voisin olla jotenkin merkityksellinen enemmän kuin itselleni, ja muutoin kuin pinnallisesti. Nyt olen jo 50+, ja kun katson taakseni, niin en ole ollut merkityksellinen. Tatkoitan eri asiaa kuin sitä, mikä itselle on merkityksellistä. Jokainen voi tuon lavean määritelmän kautta itselleen kokea merkitykselliseksi täysin turhat ja vahingollisetkin asiat. En siis tarkoita, sitä, että jollekin merkitys on oma rikastuminen, tai oma menestys urheilukisoissa, tai maksimaalinen somepeukutusten saanti jne.

Enkä tarkoita sitäkään, että itselle merkityksellellistä voi olla pysähtyminen hetkeen ja nauttiminen. Ihailla vaikka aamuauringon säteiden kimaltelua saniaisen terälehdillä, joka suojaa herkkiä ketunleivän kukkia, jotka heräävät uuteen päivään.

Vaan isompaa merkitystä siitä, että on olemassa. Ei itselle, vaan kaiken suhteen.

Pientä lohtua suo ajatus siitä, että se merkityksellisyys liittyy lapseeni, hänen lapseensa, tai lapsensa lapseen. Joskus tulevaisuudessa. Ja jota ei olisi olemassakaan, jos minua ei olisi ollut olemassakaan. Että olen yksi lenkki ketjussa, jonka joku tuleva lenkki on merkityksellinen.

Voi olla, että niin on ja voi olla, että niin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi varmaan monen naisen kokeilla hormonihoitoa, mikäli on "siinä iässä". Estrogeeni vaikuttaa voimakkaasti juuri näihin asioihin, eli motivaatioon, energiaan, innostumiseen.

Tämä on totta. Itsellä tämä vain kytkeytyy lapsettomuuteen. Siis kokemus siitä ettei elämällä ole merkitystä ja laahaudun täällä vain jostain tuntemattomasta syystä, ilman mitään merkitystä. Mitä enemmän ikää tulee sen turhemmalta kaikki tuntuu. Voihan alkavat vaihdevuodet tätä pahentaa, mutta ei minulla 10v. Sitten vaihdevuosia ollut. Elämä vain on tyhjää. Teen asioita koska täytyy, iloa en oikein saa mistään tai harvoista asioista. Olen matkustellut, yrittänyt tehdä muille hyvää, ostanut kauniita tavaroita, opiskellut, mutta lapsen kokoista aukkoa ei täytä mikään. Enää en edes yritä täyttää. 

Monet puhuvat samasta asiasta täällä, että elämällä ei ole merkitystä, on  tyhjyyden tunne. Mietin tässä liittyykö se nykyaikaan. Tämä hektisyys, "tekoelämä" , jota ihmiset esittävät ulospäin ja  antavat digimaailmassa toisille ihmisille valheellisen kuvan kauniista ulkonäöstä (muokattu,leikelty, meikillä peitetty),suurista tuloista  ja niin onnistuneesta elämästään. Yleistynyt ulkonäön muokkaus, itsevarman esiintymisen ja teeskennellyn osaamisen arvostaminen työelämässä - eihän tämä ole hyvä asia ollenkaan. Ei hime, jos tavalliset ihmiset voivat huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä jokainen on Jumalan tänne suunnittelema ja siksi meidän kaikkien elämällä on tarkoitus. Jumala haluaa, että saisimme tarkoituksen elämällemme Hänen yhteydessään. Sitä kannattaa rukoilla ja sen saa jos haluaa. 

 

Miksei se jumalanne oikein auta missään asiassa? Miksei se lakkauta vaikka sotia ja tehoteurastamoja? Kun kuulemma pitää itse toimia ja muuttaa asioita, ja jumala sitten vain seuraa vierestä. Miksi siltä pitäisi mitään apua pyytää kun se ei kerran auta?

 

Ihmiset aloittavat sodat, ei Jumala. Ihmiselle on annettu vapaa tahto ja hänen tulee käyttää sitä järkevästi ja hyvällä tavalla.

Tässä on se uskonnon kannalta karu totuus. Ainoa millä on merkitystä on ihminen, Jumala on vain ajatus taustalla, jolla ihminen koittaa hallita toista ihmistä. 

-eri 

Tuttu tunne.

Itselläni on maailman paras puoliso ja ihana suku.

Mutta olen elänyt koko elämäni palkkatyön ulkopuolella mielenterveysongelmien ja pitkittyneiden opintojen vuoksi. Lapsia ei ole eikå lemmikkejäkään.

Tuntuu, että olen täysin hyödytön, kun en pysty itse tienaamaan elantoani enkä usko, että koskaan pystynkäån. Sillä kuka minut palkkaisi?

Olen taiteellinen, mutta en pysty saamaan mitään aikaiseksi.

Tuntuu, että maailmassa on jo kaikki, mitä tarvitaan, ja liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Jatko-opinnot jäivät sairastumisen takia kesken, nyt jo kymmenen vuotta vajaakuntoisena työttömänä. Pelkkä menoerä yhteiskunnalle. Ainoat ihmiset elämässä lapsuudenperhe, joille olen pettymys, häpeä ja rasite.

Oletko varma, että lapsuudenperhe häpeää sinua? Oletteko puhuneet asiasta? Vanhempien pettymys on luonnollista. Jokainen toivoo, että omalla lapsella olisi asiat hyvin ja lapsi olisi onnellinen (tyytyväinen). Vanhemmilla on joskus huoli siitä kuinka sairastunut lapset selviää tulevaisuudessa, kun vanhemmat ovat kuolleet. Tämän hetken Suomessa huoli voimistuu, kun yhteiskunnassa on vallalla kovat arvot ja ollaan välinpitämättömiä kanssaihmisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika mielikuvitukseton pitää olla jos tuntee että elämä on merkityksetöntä, eikä keksi mitään tekemistä. Maailmassa on liki 8 miljardia ihmistä, joista hyvin suuri osa elää järkyttävän kurjaa elämää, ja täällä ihmiset marisee tuollaisia, menisitte auttamaan niitä joilla oikeasti menee huonosti! Ottakaa pää pois sieltä omasta perseestä, ja katsokaa ympärillenne, joka paikka on täynnä asioita joita tekemällä voisi tästä maailmasta tehdä edes vähän paremman. Täällä hyvä osaiset kuvittelevat, että he ovat jotenkin oikeutettuja ja ansainneet kaiken hyvän mitä elämä vaan voisi tarjota, jos on työ ja puoliso, niin sitten maristaan kun ei ole lasta, jos on lapsia maristaan kun on niin raskasta kun on lapsia ja kaduttaa kun niitä hommasi, tai sitten työ on vääränlaista ja tylsää, puoliso on väärä jne. Ei herranjumala teitä kukaan pakota elämään sellaista elämää jos ei kerran tyydytä. Myykää kämppä pois, irtisanoutukaa työ

Puhut asiaa, mutta sen voi kyllä ilmaista kohteliaammilla sanakäänteillä. Luultavasti moni ohitttaa kommenttisi ikävän sävyn takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paitsi ettei ole sitä puolisoakaan, olen totaaliyksin. Olen viime aikoina miettinyt mikä on elämäni tarkoitus kun ei ole puolisoa, perhettä, vanhempia, sisaruksia eikä ystäviä. Mutta en vain pääse lopputulokseen.

N46

Olin kuin sinä tuossa iässä. Nyt voi listaan puutoksista lisätä vielä työn ja terveyden.

Ap kuulostaa kyllä masentuneelta. Oma aktiivinen suru lapsettomuudesta oli kova ne viimeiset muutamat oletettavasti hedelmälliset vuodet (hormoonit??).

N50

Mielestäni en ole kliinisesti masentunut, hormooniarvotkin on mitattu. Voihan tuon BDI lomakkeen toki täyttää, antaahan se suuntaa. Tyhjyyden ja merkitsemättömyyden tunne on valtava. 

Vaikka miten kiistät sen, niin vaikutat masentuneelta. Se voi ilmetä myös pitkään jatkuvana alakulona, jolloin ihminen katselee maailmaa himmeän ikkunalasin takaa. Kaikki näyttää utuiselta ja harmaalta. Mikään ei tunnu miltään. Olitko muuten rehellinen, kun kävit tutkimuksisssa? Ehkä vastasit kysymyksiin siten, että et voi saada masennusdiagnoosia. Vähän samaa kuin sen, kun joku alkoholisti tai dementikko kieltää olevansa huonossa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paitsi ettei ole sitä puolisoakaan, olen totaaliyksin. Olen viime aikoina miettinyt mikä on elämäni tarkoitus kun ei ole puolisoa, perhettä, vanhempia, sisaruksia eikä ystäviä. Mutta en vain pääse lopputulokseen.

N46

Olin kuin sinä tuossa iässä. Nyt voi listaan puutoksista lisätä vielä työn ja terveyden.

Ap kuulostaa kyllä masentuneelta. Oma aktiivinen suru lapsettomuudesta oli kova ne viimeiset muutamat oletettavasti hedelmälliset vuodet (hormoonit??).

N50

Mielestäni en ole kliinisesti masentunut, hormooniarvotkin on mitattu. Voihan tuon BDI lomakkeen toki täyttää, antaahan se suuntaa. Tyhjyyden ja merkitsemättömyyden tunne on valtava. 

Minäkään en mielestäni ollut, mutta se oli silti

Tämä voi olla minunkin polkuni tietysti. Ei vaan nyt vielä näy koko totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä paitsi ettei ole sitä puolisoakaan, olen totaaliyksin. Olen viime aikoina miettinyt mikä on elämäni tarkoitus kun ei ole puolisoa, perhettä, vanhempia, sisaruksia eikä ystäviä. Mutta en vain pääse lopputulokseen.

N46

Olin kuin sinä tuossa iässä. Nyt voi listaan puutoksista lisätä vielä työn ja terveyden.

Ap kuulostaa kyllä masentuneelta. Oma aktiivinen suru lapsettomuudesta oli kova ne viimeiset muutamat oletettavasti hedelmälliset vuodet (hormoonit??).

N50

Mielestäni en ole kliinisesti masentunut, hormooniarvotkin on mitattu. Voihan tuon BDI lomakkeen toki täyttää, antaahan se suuntaa. Tyhjyyden ja merkitsemättömyyden tunne on valtava. 

 

Vaikka miten kiistät sen, niin vaik

Yksi kiinnostava asia on se, että tutkimusten mukaan masentuneilla ihmisillä on realistisempi käsitys maailmassa. Tarvitaan siis hieman ylioptimistista ideologiaa, että elämä tuntuu paremmalta.

Tuli vaan mieleen, että voisiko olla tällainen realisti, vaikkei olisikaan varsinaisesti masentunut. 

En ota kantaa ap:n tilanteeseen, kunhan tuli tässä yleisesti mieleen.