Lue keskustelun säännöt.
On muilla tunnetta, että oma elämä on turha?
09.07.2024 |
ja merkityksetön? En koskaan saanut lapsia, mietin nyt keski-iän ylittäneenä, että pilasin puolisonkin elämän. Hänkin olisi halunnut lapsia. (Kaikki keinot yritettiin, myös sijaisperheeksi ja adoptiota ei vain toteutunut). Jos minua ei olisi ollut tai olisin tajunnut erota, hän olisi voinut saada oman perheen. Käyn töissä ja nukun paljon, koska ei ole muuta tekemistä. Harrastan mutta en ole koskaan saanut mitään sisältöä elämään, jolla kokisin, että elämälläni olisi ollut joku merkitys. Kun minusta aikanaan aika jättää niin jälkeeni ei jää mitään. Olen pitkäikästä sukua niin tätä tyhjyyden ja turhuuden tunnetta on vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. En vai löydä mitään tarkoitusta elämälleni, kuten muilla tuntuu olevan lapset ja lapsen lapset. Olenkohan ainut, josta oma elämä tuntuu turhalta?
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Yritä katsoa elämää vähän laajemmasta perspektiivistä. Lapset ja suvun jatkuminen ei ole elämän tarkoitus. Kun katsot ympärillesi huomaat että elämä luo sinulle tarkoituksen kun avaat silmäsi ja näet sen.
Kiitos neuvoistasi. Tämä tunne on kuitenkin ollut jo pitkään. Olen keskustellut myös ammattilaisten kanssa (lääkäri ja pappi), mutta näkemykseni ei ole vain muuttunut. Lähinnä minua kiinnostaa tuntuuko muista tältä? En ole myöskään masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä ryypätessä toisten rahoilla.
Aivan, noh, minulla on koko aika työ. En saa iloa alkoholistakaan enkä saa tukia.
Kaikkien elämä on turha, yritä siinä sitten elää onnellisena.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä ryypätessä toisten rahoilla.
Minä ryyppään töistä tienatuilla rahoilla. Tämä on vielä pahempaa paskaa, kun ne rahat kuuluisi perheelle, jota ei ole. Turhaa on elämä. Naiset ei halua olla minun kanssani missään tekemisissä. Pahinta on etten tiedä miksi. m38
Minulla pitkälti sama tarina. Keski-iässä, monta vuotta yritettiin, työurakin on sellainen suo ettei se oikein tarjoa onnistumisen tunteita. Yritän lähinnä ajatella niin, että isossa kuvassa useimpien ihmisten elämä on joka tapauksessa merkityksetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu. Kovastikin.
Erona vielä että ei ole puolisoa, ei ole töitä. Ei ole niitä lapsia tai ystäviäkään. Mikä järki?
Olen tärkeä lapsuuden perheelleni ja siinä se, mutta ei sen päälle voi oikein ihminen sosiaalista onnea perustaa.
Olen käsityöläinen ja päässyt lähettämään töitäni Helsingistä Ivaloon asti pitkin Suomea muiden koteihin ja muita koristamaan, joka sinänsä tuntuu aika hienolta koska kai ne jotenkin muita piristää kun niitä halutaan ostaa.
Silti. Sekin on vaan materiaa jota ilman kaikki pärjäisi vallan hyvin.
Tyhjää. Olisi ihana olla tärkeä ja rakas jollekulle.
Aika harvan elämä on niin merkityksellistä, että se muistettaisiin sadan vuoden päästä.
Harvassa on Einsteinit, Mozartit ja Voltairet, joten aika merkityksetöntä sakkia me ollaan.
Ei ne lapset muuta asiaa yhtään. Kun kuolet, sinut unohdetaan kuitenkin aika äkkiä. Turha murehtia tuota asiaa.
Me ollaan tähtipölyä, eikä mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla pitkälti sama tarina. Keski-iässä, monta vuotta yritettiin, työurakin on sellainen suo ettei se oikein tarjoa onnistumisen tunteita. Yritän lähinnä ajatella niin, että isossa kuvassa useimpien ihmisten elämä on joka tapauksessa merkityksetöntä.
Eli kohtalotoveri, ainakin osin. Pääsitkö koskaan yli lapsettomuudesta? Minä nimittäin en.
Olen havahtunut omaan sielun voimaani, on jännä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen, jonka elämä tuntuu merkityksettömältä. 30 v., ei lapsia ja alustavien tutkimusten mukaan olisi todella hankalaa raskautua. Ja elämäntilanteen vuoksi emme voi puolison kanssa yrittää vielä 2-3 vuoteen. Joten pelkään, että jäämme lapsettomiksi. Olin aina kuvitellut elämääni lapsia, ja ilman tätä... Kyllä se tulevaisuus tuntuu vaan melko tyhjältä. Työssä kukaan ei ole korvaamaton, joten työstäkään ei saa mitään erityistä merkitystä elämään. Olen sairaanhoitaja, eikä työnkuvani ole mitenkään erikoinen.
Tiedostan, että lapsettomina voitaisiin elää ihan hyvää elämää. Mutta alustavasti se vain tuntuu siltä, että ilman lapsia se tuntuu vaan melko tyhjänpäiväiseltä. Miksi tavoitella esim. kovin hyväpalkkaista työtäkään, jos en tarvitse rahaa muuta kuin itseni ja puolison elättämiseen? Jos työnkuva itsessään ei siis antaisi sisällöllisesti jotain parempaa.
Olo on kyllä hukassa, kun miettii, tuleeko tulevaisuudesta "tyhjää" vai ei. Tämä lapsi asia kun ratkeaa vasta muutaman vuoden päästä, kun nähdään raskaudunko vai en. Ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu. Kovastikin.
Erona vielä että ei ole puolisoa, ei ole töitä. Ei ole niitä lapsia tai ystäviäkään. Mikä järki?
Olen tärkeä lapsuuden perheelleni ja siinä se, mutta ei sen päälle voi oikein ihminen sosiaalista onnea perustaa.
Olen käsityöläinen ja päässyt lähettämään töitäni Helsingistä Ivaloon asti pitkin Suomea muiden koteihin ja muita koristamaan, joka sinänsä tuntuu aika hienolta koska kai ne jotenkin muita piristää kun niitä halutaan ostaa.
Silti. Sekin on vaan materiaa jota ilman kaikki pärjäisi vallan hyvin.
Tyhjää. Olisi ihana olla tärkeä ja rakas jollekulle.
Kiitos, minulla on puoliso, mutta tuntuu, että olen etääntynyt hänestä. Ystäviä ei minullakaan ole. Tuttuja työn kautta. Juuri tuolta minusta tuntuu, mikä järki tässä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä paitsi ettei ole sitä puolisoakaan, olen totaaliyksin. Olen viime aikoina miettinyt mikä on elämäni tarkoitus kun ei ole puolisoa, perhettä, vanhempia, sisaruksia eikä ystäviä. Mutta en vain pääse lopputulokseen.
N46
Vierailija kirjoitti:
Aika harvan elämä on niin merkityksellistä, että se muistettaisiin sadan vuoden päästä.
Harvassa on Einsteinit, Mozartit ja Voltairet, joten aika merkityksetöntä sakkia me ollaan.
Ei ne lapset muuta asiaa yhtään. Kun kuolet, sinut unohdetaan kuitenkin aika äkkiä. Turha murehtia tuota asiaa.
Me ollaan tähtipölyä, eikä mitään muuta.
Kirjoitin varmaan aloitukseen vähän huonosti. En kaipaa, että minua kuoleman jälkeen jotenkin erityisesti muistettaisiin. En ymmärrä mikä merkitys tai järki tällä minun elämälläni on. Lapset tuovat elämään sisältöä ja merkitystä. Tunteen jatkuvuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei voi saada lasta, ei voi saada. Ei se ole sinun vikasi, älä rankaise itseäsi siitä. Elämä on arvoitus, ei se mene aina sen mukaan mitä haluamme. Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla pitkälti sama tarina. Keski-iässä, monta vuotta yritettiin, työurakin on sellainen suo ettei se oikein tarjoa onnistumisen tunteita. Yritän lähinnä ajatella niin, että isossa kuvassa useimpien ihmisten elämä on joka tapauksessa merkityksetöntä.
Eli kohtalotoveri, ainakin osin. Pääsitkö koskaan yli lapsettomuudesta? Minä nimittäin en.
En tiedä. Useimpina päivinä en ajattele asiaa, mutta hetkittäin se nousee pintaan, erityisesti omaa vanhenemista miettiessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä ryypätessä toisten rahoilla.
Minä ryyppään töistä tienatuilla rahoilla. Tämä on vielä pahempaa paskaa, kun ne rahat kuuluisi perheelle, jota ei ole. Turhaa on elämä. Naiset ei halua olla minun kanssani missään tekemisissä. Pahinta on etten tiedä miksi. m38
Olen pahoillani, vaikutat ajatellevalta tyypiltä. On naisia, jotka arvostavat sitä, mutta kohtaaminen taitaa olla monelle ongelma.
Onko AP ottanut Jeesuksen ja syntien sovituksen vastaan? Se on ainoa varsinaisesti olennainen asia tässä elämässä. Tämähän on vain lyhyehkö koeaika, varsinaista (ikuista) elämää odotellessa.
Älkää ap tai kukaan muukaan uskoko sitä mitä media ja muu yhteiskunta tuputtaa elämän tarkoitukseksi, varsinkaan nykyään kun kaikki on niin pinnallista.
Vierailija kirjoitti:
Olen havahtunut omaan sielun voimaani, on jännä.
Miten sen teit?
sulla työt,koti,puoliso, siinä on paljon enemmän kuin tuhansilla muilla.
Yritä katsoa elämää vähän laajemmasta perspektiivistä. Lapset ja suvun jatkuminen ei ole elämän tarkoitus. Kun katsot ympärillesi huomaat että elämä luo sinulle tarkoituksen kun avaat silmäsi ja näet sen.