Kun isovanhemmat eivät ole lainkaan kiinnostuneita lapsenlapsista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin se lapsen tasolle takaisin meneminen ei vaan onnistu enää uudelleen. Onhan se vähän kuin olisi taas tuore vanhempi itsekin, kun tulee lapsenlapsia. Ja totuushan on, että sehän siinä isovanhemmuuden korostamisessa yleensä on takana, että ne isovanhemmat katsoisi niitä muksuja mahdollisimman paljon. Tajuan, jos ei kaikkia niin kiinnosta ruveta lapsenpiiaksi vanhemmalla iällä. Itse en ole järin innoissani sellaisesta. Ihmiset, jotka on hyvin perhekeskeisiä, haluavat eniten olla isovanhemman perinteisessä roolissa.

Onhan se aika paljon vaadittu, että ensin hoitaa omat ja on niissä kiinni. Sitten, kun olisi sitä omaa aikaa, pitäisi sekin uhrata taas lastenhoitoon. Onko se nyt niin itsekästä jos haluaa elää itsellenkin vähän?

 

Miksi aja

 

Tämä on taas toinen asia, eikä voi yleistää. Tällaisissa tapauksissa palaisin taas näiden nykyvanhempien kasvatukseen ja vanhempiin. Onko malli ollut se että lapset olleet aina vanhempien mielestä riesa ja rasite? Onko vanhemmat kasvattaneet lapset liian pumpulissa etteivät kestä tai jaksa mitään? Mutta edelleen, ei voi yleistää. Ap ei vaatinut isovanhemmilta lastenhoitoa.

Isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsista, koska sellainen on narsistista vallankäyttöä!

Vierailija kirjoitti:

Ei isovanhemmilla ole mitään velvollisuutta olla kiinnostunut lastenlapsista. Itse kävin kotona lasten kanssa vain jouluisin vaikka matka ei ole kuin 100km. Ihan o.k että mun vanhemmat matkustelee ja harrastaa. Ovat osansa tehneet. Nuorin meistä sisaruksista muutti kotoa kun olivat liki 60v. 

Juu ei toki. Monet silti ihan aidosti ovat. Kyllä itse ainakin ihmettelen sitä ettei joku ole ja vielä enemmän ihmettelen niitä jotka vaan kiinnostuneita yhden perheen lapsista.

Vierailija kirjoitti:

No antaa sitten metsän vastata niin kuin sinne huudetaan. Silmä silmästä. Eikä näitä kannata murehtia jos ei kerran nappaa. Paremmin ilman munapäitä pärjää.

No, tuskin lapsenlapsetkaan käyvät katsomassa vanhainkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan vanhempia kiinnosta tippaakaan. Käyvät kylässä kahdesti vuodessa, eli lasten synttäreillä. Äitini ei itse asiassa aina edes käy. Antavat lahja, syövät kakkua ja lähtevät tunnin sisällä. 

Eivät koskaan kysy minun, eikä lasteni kuulumisia. Eivät ole koskaan vapaaehtoisesti suostuneet katsomaan lasten perään. Pari kertaa pakon edessä, kun minua on leikattu. 

Jotenkin tulee melkein mieleen, etteivät vanhempasi oikein pidä sinusta. Jotain kaunoja heillä? Vanhemmiten niitäkin alkaa herkemmin kertyä. 

He eivät ole ihmisiä, keneltä voi oikein mitään pyytää. Ovat ylempää keskiluokkaa ja heidän mielestä jokainen kuuluu pärjätä yksin. Jos ihmisellä on elämässään vastoinkäymisiä, niin niistä kuuluu selvitä yksin. Ja jos ei selviä, niin on vaan huonosti yrittänyt ja laiska. Ja omat lapset kuuluu hoitaa yksin, niin kun hekin ovat tehneet.

Jos kantavat minulle jotain kaunaa, niin se on ollut ihan syntymästä asti. En muista, että olisivat ikinä halanneet tai lohduttaneet. Kun kerroin ala-asteella, että minua kiusataan, niin äitini suuttui ja syytti minua. Syytti minua myös aina kun olin kipeä, jopa kuume oli minun oma syy ja huusi kun en voinut mennä kouluun. 

Minusta kasvoi aikuinen, joka ei kokenut olevansa oikea ihminen. Ihmettelin lapsena todella pitkään, miksi kaikki muut on oikeita ihmisiä jotka saa olla väsyneitä, näyttää tunteita ja pyytää ja saada apua. Kesti todella pitkään eheytyä ja kasvattaa itsestäni terve aikuinen. 

Olen todennut, että vanhempani ovat tunnekylmiä ja eivät omaa sosiaalisia taitoja niin kun keskivertoihmiset. He ovat omanlaisensa, ja olen luopunut katkeruudesta. Lapsieni puolesta tietenkin harmittaa, kun kavereiden isovanhemmat kutsuu kylään ja ovat aidosti läsnä. Lapset kyselee, miksi heidän isovanhemmat eivät näin tee. Sanon heille, että ihmisiä on erilaisia. 

Ehdin viettää mukavaa elämää liki 20 v, lapset aikuisia, eikä lapsenlapsia, sitten kuopus liki 40 -v löysi puolison ja nyt on kolme pientä. Kivojahan ne on mutta olen n.  70 v enkä millään jaksa enää juosta niitten perässä. Omat laseni olivat paljon isovanhemmillaan heidän tahdostaan, mutta he olivatkin viisikymppisiä, joten jaksaminen oli ihan toista kuin minulla nyt. Väsyttää kun miniä sopii aibna turhia menoja (kynsiä,ripsiä ja muuta soopa) kun poikani on töissä. Aina pitäisi mennä siihen hullunmyllyyn. Jos teette kolme penskaa lyhyin väliajoin, hoitakaa ne itse, kiitos! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan vanhempia kiinnosta tippaakaan. Käyvät kylässä kahdesti vuodessa, eli lasten synttäreillä. Äitini ei itse asiassa aina edes käy. Antavat lahja, syövät kakkua ja lähtevät tunnin sisällä. 

Eivät koskaan kysy minun, eikä lasteni kuulumisia. Eivät ole koskaan vapaaehtoisesti suostuneet katsomaan lasten perään. Pari kertaa pakon edessä, kun minua on leikattu. 

Jotenkin tulee melkein mieleen, etteivät vanhempasi oikein pidä sinusta. Jotain kaunoja heillä? Vanhemmiten niitäkin alkaa herkemmin kertyä. 

He eivät ole ihmisiä, keneltä voi oikein mitään pyytää. Ovat ylempää keskiluokkaa ja heidän mielestä jokainen kuuluu pärjätä yksin. Jos ihmisellä on elämässään vastoinkäymisiä, niin niistä kuuluu selvitä yksin. Ja jos ei selviä, niin on vaan huonosti yritt

Olet sietämätön itsekeskeinen ääliö. 

Vastaan 87

Kiitos samoin! 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset saa olla kiinnostuneita mistä vaan. Vapaa maa. Hoitakaa omat lapsenne tai jättäkää tekemättä.

Saa olla ja sitä saa myös ihmetellä. Lapselle sääli jos mummo tai vaari ei ole ollenkaan kiinnostunut. Johan siitä on tutkimustakin että läheinen suhde isovanhempaan on lapselle voimavara.

Vierailija kirjoitti:

Ehdin viettää mukavaa elämää liki 20 v, lapset aikuisia, eikä lapsenlapsia, sitten kuopus liki 40 -v löysi puolison ja nyt on kolme pientä. Kivojahan ne on mutta olen n.  70 v enkä millään jaksa enää juosta niitten perässä. Omat laseni olivat paljon isovanhemmillaan heidän tahdostaan, mutta he olivatkin viisikymppisiä, joten jaksaminen oli ihan toista kuin minulla nyt. Väsyttää kun miniä sopii aibna turhia menoja (kynsiä,ripsiä ja muuta soopa) kun poikani on töissä. Aina pitäisi mennä siihen hullunmyllyyn. Jos teette kolme penskaa lyhyin väliajoin, hoitakaa ne itse, kiitos! 

Haha, yhdet tutut tehneet viisi lyhyessä ajassa ja kaikki hoidattaisivat mielellään arkisin päiväkodissa ja iltaisin/viikonloppuisin isovanhemmilla. Voisko joku selittää mulla taas et miks tuolla tavalla tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan vanhempia kiinnosta tippaakaan. Käyvät kylässä kahdesti vuodessa, eli lasten synttäreillä. Äitini ei itse asiassa aina edes käy. Antavat lahja, syövät kakkua ja lähtevät tunnin sisällä. 

Eivät koskaan kysy minun, eikä lasteni kuulumisia. Eivät ole koskaan vapaaehtoisesti suostuneet katsomaan lasten perään. Pari kertaa pakon edessä, kun minua on leikattu. 

Jotenkin tulee melkein mieleen, etteivät vanhempasi oikein pidä sinusta. Jotain kaunoja heillä? Vanhemmiten niitäkin alkaa herkemmin kertyä. 

He eivät ole ihmisiä, keneltä voi oikein mitään pyytää. Ovat ylempää keskiluokkaa ja heidän mielestä jokainen kuuluu pärjätä yksin. Jos ihmisellä on elämässään vastoinkäymisiä, niin niistä kuuluu selvitä y

 

Anteeksi mitä? T. Eri

En ole itse sitä mieltä että isovanhempien tulisi automaattisesti olla jatkuvasti hoitamassa lapsenlapsia joidenkin manikyyrien takia, mutta monissa kulttuureissa isovanhemmat, etenkin isoäidit hoitavat automaationa lapsenlapsia esim kun vanhempi käy töissä. Sitähän on jopa ajateltu että se on yksi syy miksi naiset elävät huomattavasti pidempään kuin miehet. Koska heillä on tällainen tärkeä tehtävä vielä elämän loppupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Ehdin viettää mukavaa elämää liki 20 v, lapset aikuisia, eikä lapsenlapsia, sitten kuopus liki 40 -v löysi puolison ja nyt on kolme pientä. Kivojahan ne on mutta olen n.  70 v enkä millään jaksa enää juosta niitten perässä. Omat laseni olivat paljon isovanhemmillaan heidän tahdostaan, mutta he olivatkin viisikymppisiä, joten jaksaminen oli ihan toista kuin minulla nyt. Väsyttää kun miniä sopii aibna turhia menoja (kynsiä,ripsiä ja muuta soopa) kun poikani on töissä. Aina pitäisi mennä siihen hullunmyllyyn. Jos teette kolme penskaa lyhyin väliajoin, hoitakaa ne itse, kiitos! 

Miniäsi on selkeästi rajaton tai et itse ole osannut asettaa rajoja. Ihan voit hänelle sanoa että et jaksa. Ehkä sinulla joku konkreettinen vaiva josta voit mainita? Tai sanot että pelkäät että jollekin lapselle sattuu jotain, kun ovat niin vilkkaita että et halua ottaa sitä vastuullesi. Jos oikeasti haluaisit muuten viettää aikaa lastenlastesi kanssa, niin voithan ehdottaa että tulisi yksi lapsi kerrallaan kylään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei isovanhemmilla ole mitään velvollisuutta olla kiinnostunut lastenlapsista. Itse kävin kotona lasten kanssa vain jouluisin vaikka matka ei ole kuin 100km. Ihan o.k että mun vanhemmat matkustelee ja harrastaa. Ovat osansa tehneet. Nuorin meistä sisaruksista muutti kotoa kun olivat liki 60v. 

 

Juu ei toki. Monet silti ihan aidosti ovat. Kyllä itse ainakin ihmettelen sitä ettei joku ole ja vielä enemmän ihmettelen niitä jotka vaan kiinnostuneita yhden perheen lapsista.

Mitä se aidosti oleminen sitten on? Kyllä mun vanhemmat muistaa synttärit ja nimipäivät. En silti vaatisi heiltä lapsilleni huomioo. Ovat todellakin työnsä tehneet. Eivät ole mitään tyhjäpäitä, eivätkä vaadi omaishoitajuutta lapsilta saati lastenlapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko vaatelias? Valitat isovanhempien ostamista lahjoista, kahvipöydän tarjoiluista, puheenaiheista, isovanhempien sekaantumisesta? Näitä kirjoituksia on tällä palstalla satamäärin! Ei vaateliaiden ihmisten kanssa haluta olla tekemisissä.

Oletko 100v? Ei kukaan käytä enää tuollaista sanaa. 

Suomen kieli voi olla konstikasta sellaiselle, joka kommunikoi lyhentein ja hymiöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko vaatelias? Valitat isovanhempien ostamista lahjoista, kahvipöydän tarjoiluista, puheenaiheista, isovanhempien sekaantumisesta? Näitä kirjoituksia on tällä palstalla satamäärin! Ei vaateliaiden ihmisten kanssa haluta olla tekemisissä.

Oletko 100v? Ei kukaan käytä enää tuollaista sanaa. 

   Oletko  huonosti koulutettu ? Vai muista syistä  sanavarastosi suppea ?

Älä harmistu lastesi puolesta. Niillä on omat tunteet, eikä ne välttämättä muistuta lainkaan harmistumista. Lapset ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä, vaikka sinä et niiden aikaa isovanhempien tapaamiseen yritä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan vanhempia kiinnosta tippaakaan. Käyvät kylässä kahdesti vuodessa, eli lasten synttäreillä. Äitini ei itse asiassa aina edes käy. Antavat lahja, syövät kakkua ja lähtevät tunnin sisällä. 

Eivät koskaan kysy minun, eikä lasteni kuulumisia. Eivät ole koskaan vapaaehtoisesti suostuneet katsomaan lasten perään. Pari kertaa pakon edessä, kun minua on leikattu. 

Jotenkin tulee melkein mieleen, etteivät vanhempasi oikein pidä sinusta. Jotain kaunoja heillä? Vanhemmiten niitäkin alkaa herkemmin kertyä. 

He eivät ole ihmisiä, keneltä voi oikein mitään pyytää. Ovat ylempää keskiluokkaa ja heidän mielestä jokainen kuuluu pärjätä yksin. Jos ihmisellä on elämässään vastoinkäymisiä, niin niistä kuuluu selvitä yksin. Ja jos ei selviä, niin on vaan huonosti yritt

Mistä ihmeestä sinä tiedät, miten muut isovanhemmat lapsenlapsien yhteyttä pitää? Jos jollakin on yksi kiva mummola, niin lasten maailmassa se on ns. kaikilla. Ei ole. Suuri osa isovanhemmista on vielä työelämässä kovasti mukana. Iän myötä alkaa oma rauha tuntua tosi kivalta, eikä siihen kaipaa edes naapuria kahville. Ymmärrät, kun itse vanhenet.

Epäilen, että joku tenava on flexannut mummon vieneen hänet huvipuistoon ja jäätelölle. Tunne on kateus, joka on lapsiasi alkanut kalvaa. Tosiasiassa se mummon kanssa oleminen on kaverilla ollut ainutkertainen asia, mutta jutusta jää pari pientä yksityiskohtaa pois, kun sitä edelleen kerrotaan - tai siitä kuullaan vain osa. Toinen vaihtoehto on se, että joku taas kehuskelee mummon antavan rahaa ja sinun lapset kuvittelee mummojen olevan joku pankkiautomaatti. Ei ne mummoja kaipaa, vaan niistä saatavaa hyötyä. Raakaa, mitta sellaisia lapset ovat. Ne eivät niitä todellisia motiiveja osaa vielä peittää. 



Lapset ovat yksinkertaisia pikkuihmisiä hälisevässä maailmassa. Me aikuiset vain tulkitaan lasten sanomisista enemmän merkityksiä, kuin lapset itse tarkoittaa. Sen sijaan, että kuuntelet lastasi, niin yritä seuraavalla kerralla myös kuulla, mitä hän sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset saa olla kiinnostuneita mistä vaan. Vapaa maa. Hoitakaa omat lapsenne tai jättäkää tekemättä.

Saa olla ja sitä saa myös ihmetellä. Lapselle sääli jos mummo tai vaari ei ole ollenkaan kiinnostunut. Johan siitä on tutkimustakin että läheinen suhde isovanhempaan on lapselle voimavara.

Läheinen suhde kehen tahansa turvalliseen aikuiseen on voimavara niin lapsille kuin aikuisille. Se ei edellytä minkäänlaista biologista yhteyttä. Jos lapsi asuu 200km päässä, sitä näkee suunnilleen kaksi kertaa vuodessa. Kenenkään et sillä tyylillä pysty muodostamaan satunnaista tuttavuutta kummempaa ihmissuhdetta. Eri asia on, jos lapsenlapset asuvat samassa pihapiirissä, kuten ennen maalla asuttiin. Silloin tullaan tutuksi niin hyvässä, kuin pahassa.

Vierailija kirjoitti:

En ole itse sitä mieltä että isovanhempien tulisi automaattisesti olla jatkuvasti hoitamassa lapsenlapsia joidenkin manikyyrien takia, mutta monissa kulttuureissa isovanhemmat, etenkin isoäidit hoitavat automaationa lapsenlapsia esim kun vanhempi käy töissä. Sitähän on jopa ajateltu että se on yksi syy miksi naiset elävät huomattavasti pidempään kuin miehet. Koska heillä on tällainen tärkeä tehtävä vielä elämän loppupuolella.

Monissa maissa suvut asuvat saman katon alla vauvasta vaariin. Kyllä sitä muksua hetken katsoo perään, kun se samaa kotia elää. Ei ole ongelma. Tämä suomalainen elämäntapa on viimeisinä vuosikymmeninä mennyt vähän eri suuntaan.