Kun isovanhemmat eivät ole lainkaan kiinnostuneita lapsenlapsista

Joillekin se lapsen tasolle takaisin meneminen ei vaan onnistu enää uudelleen. Onhan se vähän kuin olisi taas tuore vanhempi itsekin, kun tulee lapsenlapsia. Ja totuushan on, että sehän siinä isovanhemmuuden korostamisessa yleensä on takana, että ne isovanhemmat katsoisi niitä muksuja mahdollisimman paljon. Tajuan, jos ei kaikkia niin kiinnosta ruveta lapsenpiiaksi vanhemmalla iällä. Itse en ole järin innoissani sellaisesta. Ihmiset, jotka on hyvin perhekeskeisiä, haluavat eniten olla isovanhemman perinteisessä roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan vanhempia kiinnosta tippaakaan. Käyvät kylässä kahdesti vuodessa, eli lasten synttäreillä. Äitini ei itse asiassa aina edes käy. Antavat lahja, syövät kakkua ja lähtevät tunnin sisällä. 

Eivät koskaan kysy minun, eikä lasteni kuulumisia. Eivät ole koskaan vapaaehtoisesti suostuneet katsomaan lasten perään. Pari kertaa pakon edessä, kun minua on leikattu. 

Jotenkin tulee melkein mieleen, etteivät vanhempasi oikein pidä sinusta. Jotain kaunoja heillä? Vanhemmiten niitäkin alkaa herkemmin kertyä. 

Ihan hirveitä kommentteja tässä viestiketjussa. Olen tullut siihen lopputulokseen että iso osa 70-vuotiaista ja vähän päälle on jotenkin täysin tunnekylmiä ja suorastaan ilkeitä omaa jälkikasvuaan kohtaan. Onneksi ei kaikki kuitenkaan. 

Meillä isovanhemmat olleet suuttuneita jo kolme vuotta kun olimme eri mieltä heidän kanssaan eräästä asiasta. Eivät pidä mitään yhteyttä lapsenlapsiin. Sen sijaan kostavat ja haluavat aiheuttaa mielipahaa vaan kaikille. Todella voi olla niin että osa vanhuksistakin on äärettömän pikkumaisia ja lapsellisia, jos eivät ole koskaan eläessään katsoneet peiliin. Ihmiset ympäriltä vähenee vaan, silti eivät osaa peiliin katsoa.

Pojan perheen kanssa emme ole missään tekemisissä, tyttären perheen kanssa olemme. Syy tähän on ihan looginen: miniä on alusta asti tehnyt selväksi, että emme kuulu heidän elämäänaä, jo soitto kerran kuukaudessa tarkoittaa sitä, että pyrimme sairaalla vallankäytöllä muokkaamaan pojan perhettä haluamaksemme. Välimme ovat etäisen kohteliaat, ei muuta.

Tytär sen sijaan on koko ajan pitänyt meitä mukana elämässään, on käyty yhdessä shoppailemassa verhoja uuteen kotiin (ja vaikka olisin valinnut toisin, ei tytär ole sukulaisille syytellyt minua sairaasta halusta määrätä kodissaan, hänen mielestään ilmaisin vain mielipiteeni) ja auteltu puolin ja toisin. Vävy tekee pyytämättä mökillä polttopuita ja lastenlapsille olemme saaneet antaa vääriäkin lahjoja ilman, että meitä on julkisesti moitittu.

Niin että olisiko tuossa syy siihen, että ap:n lapsilla ei ole isovanhempikokemusta? Ap ja puolisonsa eivät ole nähneet isovanhempia yhteydenpidon arvoisina ennen kuin mieleen tuli, että maksuton hoitopaikka olisi kiva juttu.

Vierailija kirjoitti:

Pojan perheen kanssa emme ole missään tekemisissä, tyttären perheen kanssa olemme. Syy tähän on ihan looginen: miniä on alusta asti tehnyt selväksi, että emme kuulu heidän elämäänaä, jo soitto kerran kuukaudessa tarkoittaa sitä, että pyrimme sairaalla vallankäytöllä muokkaamaan pojan perhettä haluamaksemme. Välimme ovat etäisen kohteliaat, ei muuta.

Tytär sen sijaan on koko ajan pitänyt meitä mukana elämässään, on käyty yhdessä shoppailemassa verhoja uuteen kotiin (ja vaikka olisin valinnut toisin, ei tytär ole sukulaisille syytellyt minua sairaasta halusta määrätä kodissaan, hänen mielestään ilmaisin vain mielipiteeni) ja auteltu puolin ja toisin. Vävy tekee pyytämättä mökillä polttopuita ja lastenlapsille olemme saaneet antaa vääriäkin lahjoja ilman, että meitä on julkisesti moitittu.

Niin että olisiko tuossa syy siihen, että ap:n lapsilla ei ole isovanhempikokemusta? Ap ja puolisonsa eivät ole nähneet isova

Miksi tällainen pahansuopa oletus heti alkuun? Kertoo sinusta itsestäsi aika paljon. En ainakaan haluaisi sinunkaltaisesi isovanhemman kanssa olla tekemisissä, se on vissi.

Mutta pahansuopa voi olla molempiin suuntiin, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan? Se että yksi lapsistasi haluaa olla tekemisissä ei tarkoita sitä ettei teissä olisi mitään vikaa. Joskus osa lapsista ei ole itsenäistynyt normaalisti ja elävät lähes symbioosissa vanhempiensa kanssa vielä 40-vuotiaanakin. Tämähän ei ole normaalia, mutta ei toisaalta tarkoita etteivätkö vielä voisi herätä tilanteeseen. Eikö tyttäresi siis ole tarpeeksi itsenäinen tai osaa ostaa itselleen verhoja vaan tarvii äitinsä sinne mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää että ei välttämättä pidä lapsista vaikka omia on saanut? 

No on aika hiton vaikea ymmärtää, eikä sellaista tarvi edes ymmärtää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat olleet suuttuneita jo kolme vuotta kun olimme eri mieltä heidän kanssaan eräästä asiasta. Eivät pidä mitään yhteyttä lapsenlapsiin. Sen sijaan kostavat ja haluavat aiheuttaa mielipahaa vaan kaikille. Todella voi olla niin että osa vanhuksistakin on äärettömän pikkumaisia ja lapsellisia, jos eivät ole koskaan eläessään katsoneet peiliin. Ihmiset ympäriltä vähenee vaan, silti eivät osaa peiliin katsoa.

Kostavat? Haluavat aiheuttaa mielipahaa? Aika pitkälle vietyjä tulkintoja. Haukuista päätellen saattavat vaan suojella omaa hyvinvointiaan sinua vältellen, ja lapsesi on sivullinen kärsijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äiti. Isäni jo kuollut. Miehen vanhempia kiinnostaa. 

Elämän kohokohta on 60-vuotiaalla naisella kavereiden kanssa bilettäminen. Itse kuitenkin ehti bilettää jo meidän ollessa lapsi ja lykkäsi äidilleen. 

Niin olisko nää tällaiset isovanhemmat vaan keskimääräistä itsekkäämpiä ihmisiä? Surullista kun jotkut lapsellisia koko ikäänsä.

 

 

          Aika röyhkeää väittää itsekkääksi jos on omat omat lapsensa jo kasvattanut aikuisiksi. Vaikka se oma tiinu-liinu on itselle niin kovin uniikki hiutale niin isommassa kuvassa         muille ei ole. Kun olet nähnyt yhden olet nähnyt kaikki. Ei tuo mitään uutta eikä saa suurta kiinnostusta aikaiseksi.

 

 

Kirjoituksesti perusteella vaikutat ihan kammottavalta ihmiseltä, joka vihaa kaikkia muita. Tuskin tuollaisen lähellä kukaan haluaa olla, eikä kukaan jää mistään paitsi jos jättäydyt pois esim lastenlastesi elämästä. Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia kammotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat olleet suuttuneita jo kolme vuotta kun olimme eri mieltä heidän kanssaan eräästä asiasta. Eivät pidä mitään yhteyttä lapsenlapsiin. Sen sijaan kostavat ja haluavat aiheuttaa mielipahaa vaan kaikille. Todella voi olla niin että osa vanhuksistakin on äärettömän pikkumaisia ja lapsellisia, jos eivät ole koskaan eläessään katsoneet peiliin. Ihmiset ympäriltä vähenee vaan, silti eivät osaa peiliin katsoa.

Kostavat? Haluavat aiheuttaa mielipahaa? Aika pitkälle vietyjä tulkintoja. Haukuista päätellen saattavat vaan suojella omaa hyvinvointiaan sinua vältellen, ja lapsesi on sivullinen kärsijä

Kyllä ihan puhtaasti kostavat. Esim jättävät tulematta lapsenlapsen synttäreille kun emme ole olleet mielin kielin ja pyytäneet anteeksi sitä että olemme alunperin olleet eri mieltä jostain asiasta, joka pitäisi normaalissa ihmissuhteessa olla ihan ok. Mitenkään törkeitä emme kuitenkaan ole koskaan heitä kohtaan olleen, toisin kuin he, pettäneet lupauksia jne.

Vierailija kirjoitti:

Pojan perheen kanssa emme ole missään tekemisissä, tyttären perheen kanssa olemme. Syy tähän on ihan looginen: miniä on alusta asti tehnyt selväksi, että emme kuulu heidän elämäänaä, jo soitto kerran kuukaudessa tarkoittaa sitä, että pyrimme sairaalla vallankäytöllä muokkaamaan pojan perhettä haluamaksemme. Välimme ovat etäisen kohteliaat, ei muuta.

Tytär sen sijaan on koko ajan pitänyt meitä mukana elämässään, on käyty yhdessä shoppailemassa verhoja uuteen kotiin (ja vaikka olisin valinnut toisin, ei tytär ole sukulaisille syytellyt minua sairaasta halusta määrätä kodissaan, hänen mielestään ilmaisin vain mielipiteeni) ja auteltu puolin ja toisin. Vävy tekee pyytämättä mökillä polttopuita ja lastenlapsille olemme saaneet antaa vääriäkin lahjoja ilman, että meitä on julkisesti moitittu.

Niin että olisiko tuossa syy siihen, että ap:n lapsilla ei ole isovanhempikokemusta? Ap ja puolisonsa eivät ole nähneet isova

Tämä ilmiö on muuten universaali: isien sukua ei hyväksytä helpolla osaksi lastenlasten elämää. Jos mies pakottaa asiaa, nainen saattaa jopa erota tai ääritapauksessa hylätä lapsensa. Ilmiö on kirjattu raamattuunkin: avioituessaan mies jättää äitinsä. Siinä on jotakin biologista, ehkäpä miehen emotionaalinen pettäminen äidin kanssa, tai jokin vastaava. Yleisesti ottaen naiset ovat raivoissaan, jos anopit puuttuvat lasten kasvatukseen

Aika paljon on narsisteja ja tunnekylmiä ihmisiä vanhemmissa sukupolvissa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat olleet suuttuneita jo kolme vuotta kun olimme eri mieltä heidän kanssaan eräästä asiasta. Eivät pidä mitään yhteyttä lapsenlapsiin. Sen sijaan kostavat ja haluavat aiheuttaa mielipahaa vaan kaikille. Todella voi olla niin että osa vanhuksistakin on äärettömän pikkumaisia ja lapsellisia, jos eivät ole koskaan eläessään katsoneet peiliin. Ihmiset ympäriltä vähenee vaan, silti eivät osaa peiliin katsoa.

Kostavat? Haluavat aiheuttaa mielipahaa? Aika pitkälle vietyjä tulkintoja. Haukuista päätellen saattavat vaan suojella omaa hyvinvointiaan sinua vältellen, ja lapsesi on sivullinen kärsijä

Kyllä ihan puhtaasti kostavat. Esim jättävät tulematta lapsenlapsen synttäreille kun emme ole olleet mielin kielin ja pyytäneet anteeksi sitä että olemme alunperin olleet eri mieltä

Välinpitämättömyys on eri asia kuin kosto. Kosto on aktiivista pahantekoa. En minäkään ole tekemisissä sellaisten sukulaisten kanssa, oli sukuyhteys mikä tahansa, jotka ovat tehneet minua kohtaan vääryyttä. Kostamaan en kuitenkaan lähtisi, elän yksinkertaisesti omaa elämääni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat olleet suuttuneita jo kolme vuotta kun olimme eri mieltä heidän kanssaan eräästä asiasta. Eivät pidä mitään yhteyttä lapsenlapsiin. Sen sijaan kostavat ja haluavat aiheuttaa mielipahaa vaan kaikille. Todella voi olla niin että osa vanhuksistakin on äärettömän pikkumaisia ja lapsellisia, jos eivät ole koskaan eläessään katsoneet peiliin. Ihmiset ympäriltä vähenee vaan, silti eivät osaa peiliin katsoa.

Kostavat? Haluavat aiheuttaa mielipahaa? Aika pitkälle vietyjä tulkintoja. Haukuista päätellen saattavat vaan suojella omaa hyvinvointiaan sinua vältellen, ja lapsesi on sivullinen kärsijä

Kyllä ihan puhtaasti kostavat. Esim jättävät tulematta lapsenlapsen synttäreille kun emme ole olleet mielin kielin ja pyytäneet antee

 

Tämän ymmärrän. Nämä kuitenkin selän takana haukkuvat meitä, arvostelevat ja syyllistävät meitä siitä että emme suostu elämään heidän ehdoillaan ja olemaan samaa mieltä kaikesta (esim emme halua mustamaalata jotain meidän mielestä rehtiä ja mukavaa lähisukulaista). Saattavat olla yhteydessä jos itse tarvitsevat meitä johonkin, heidän mieliksi pitäisi tehdä asioita kyllä, mutta tämä ei koskaan ole vastavuoroista, vaan heillä on oikeus jättää lapsenlapsen synttärit tai jokin muu tärkeä tapahtuma väliin ihan vaan ilkeyttään ilman mitään oikeaa syytä jos ei olla juostu heidän pillin mukaan. Usko pois, ei kaikki mummut ja vaarit ole mitään herttaiaisia vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon on narsisteja ja tunnekylmiä ihmisiä vanhemmissa sukupolvissa 

Tämä on totta. Ja ovat saaneet porskuttaa mielivaltaisesti suvuissa ja perheissä, kun ei kukaan ole tuntenut tätä ilmiötä aiemmin.

Anna hänen olla jos ei kerran kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon on narsisteja ja tunnekylmiä ihmisiä vanhemmissa sukupolvissa 

Eiköhän sama suhteellinen määrä kaikissa sukupolvissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon on narsisteja ja tunnekylmiä ihmisiä vanhemmissa sukupolvissa 

Tämä on totta. Ja ovat saaneet porskuttaa mielivaltaisesti suvuissa ja perheissä, kun ei kukaan ole tuntenut tätä ilmiötä aiemmin.

No onhan nuo ilmiöt tunnettu jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää että ei välttämättä pidä lapsista vaikka omia on saanut?

Kannattaa myös muistaa, että kaikki eivät pidä ikäihmisten auttamisesta. Turha myös ihmetellä jos kukaan ei käy hoivakodissa katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon on narsisteja ja tunnekylmiä ihmisiä vanhemmissa sukupolvissa 

 

Eiköhän sama suhteellinen määrä kaikissa sukupolvissa?

 

Onko? Nykyään pitää paljon enemmän miettiä miten muita kohtelee, ettei joku loukkaannu tai pahoita mieltään. Käydään terapiassa ja yritetään kehittyä ihmisenä. Ihmisten itsetuntemus, sosiaaliset ja keskustelutaidot ovat 100x parempia kuin 50 vuotta sitten. Eikä toisaalta ajatella automaattisesti että vanhempia ihmisiä pitäisi aina kunnioittaa ja kuunnella, vaikka olisivat täysin sekopäisiä suoraan sanottuna. Myös esim narsismi-ilmiöstä löytyy tosi paljon enemmän tietoa tänä päivänä, tukiryhmiä jne jne.