Kun isovanhemmat eivät ole lainkaan kiinnostuneita lapsenlapsista

Olen itse nuori isoäiti, ja kyllä minullakin on jaksamisongelmaa. Teen vaativaa työtä ja yritän rakentaa uraani. Kotona asuu vielä pari kouluikäistä omaakin lasta. Ensisijaisesti vapaa-aikani kuuluu heille, vaikka toki myös lapsenlapsi on rakas ja haluan hänen elämässään olla mukana. En vain halua olla hänen lapsenvahtinaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole itse sitä mieltä että isovanhempien tulisi automaattisesti olla jatkuvasti hoitamassa lapsenlapsia joidenkin manikyyrien takia, mutta monissa kulttuureissa isovanhemmat, etenkin isoäidit hoitavat automaationa lapsenlapsia esim kun vanhempi käy töissä. Sitähän on jopa ajateltu että se on yksi syy miksi naiset elävät huomattavasti pidempään kuin miehet. Koska heillä on tällainen tärkeä tehtävä vielä elämän loppupuolella.

Monissa kulttuureissa nuori perhe asuu isovanhempien kanssa ja muori tekee päätökset niin ruuista kuin sisustuksestakin. Moniko suomalainen tasa-arvoinen nainen suostuisi siihen, että anoppi tekee päätökset, mutta vastapainoksi lapsille on aina hoitaja?

Ikävää se on, mutta tavallaan ymmärrän. Minun vanhempani olivat ihan kivasti lastenlasten elämässä mukana. Mutta kun isä kuoli niin äiti on ollut sen jälkeen huomattavasti vähemmän, jos hänestä olisi kiinni, ei varmasti nähtäisiin koskaan. Isä oli varmaan aina se joka enemmän lapsista tykkäsi, ja nyt kun hän ei enää ole vetämässä kelkkaa niin äidin on helpompi jättäytyä pois. Näyttää kyllä omalla tavallaan rakkauden, esim taloudellisesti auttamalla lastenlapsia. Ymmärrän äitiä enkä valita. Ajattele, olet ensin kolme lasta kasvattanut aikuiseksi ja sitten 10 vuotta elämää lastenlasten kanssa ja et oikeastaan edes pidä lapsista. On ansaittu loppuelämä ilman lapsitaakkaa. 

Ymmärrän sinua, Ap.! Et ole vaatimassa lastenhoitoapua 24/7 vaan toivot lämmintä suhdetta lastesi ja heidän isovanhempiensa välille. Se on suuri rikkaus molemmille osapuolille parhaimmillaan.

Minulla on hieman sama tilanne ollut miehen vanhempien suhteen. He eivät ole koskaan tehneet aktiivisesti mitään meidän lastemme hyväksi, siis edes vierailleet. Minusta kyse on tunnekylmyydestä. En ole antanut sen haitata omia lapsia, vaan vierailemme (emme koskaan saa mummolassa ruokaa, joten syömme ennen ja jälkeen vierailun), vien mukana vaikka kukkia, autan heitä kotiaskareussa jne., jotta lasten kanssa olemiseen jäisi voimia ja aikaa. Usein he tuijottavat sitten yhdessä telkkaria ja vaihtavat lyhyet kuulumiset.

Kuitenkin, tämä ei haittaa lapsia. He rakastavat isovanhempia ehdoitta ja hyväksyvät nämä tuollaisina. Itse toivoisin salassa niin paljon enemmän, mutta muuta ei tule tapahtumaan ja se on vain elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Ikävää se on, mutta tavallaan ymmärrän. Minun vanhempani olivat ihan kivasti lastenlasten elämässä mukana. Mutta kun isä kuoli niin äiti on ollut sen jälkeen huomattavasti vähemmän, jos hänestä olisi kiinni, ei varmasti nähtäisiin koskaan. Isä oli varmaan aina se joka enemmän lapsista tykkäsi, ja nyt kun hän ei enää ole vetämässä kelkkaa niin äidin on helpompi jättäytyä pois. Näyttää kyllä omalla tavallaan rakkauden, esim taloudellisesti auttamalla lastenlapsia. Ymmärrän äitiä enkä valita. Ajattele, olet ensin kolme lasta kasvattanut aikuiseksi ja sitten 10 vuotta elämää lastenlasten kanssa ja et oikeastaan edes pidä lapsista. On ansaittu loppuelämä ilman lapsitaakkaa. 

Eikö ne lapsetkin ole jo kasvaneet,  ei mummon kanssa oleminen ei enää niin kiinnosta?

Leskenä tiedän sen surunkin, elämä muuttui niin paljon, muistahan tuokin. Oliko isäsi perheen ainoa autokuski?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää se on, mutta tavallaan ymmärrän. Minun vanhempani olivat ihan kivasti lastenlasten elämässä mukana. Mutta kun isä kuoli niin äiti on ollut sen jälkeen huomattavasti vähemmän, jos hänestä olisi kiinni, ei varmasti nähtäisiin koskaan. Isä oli varmaan aina se joka enemmän lapsista tykkäsi, ja nyt kun hän ei enää ole vetämässä kelkkaa niin äidin on helpompi jättäytyä pois. Näyttää kyllä omalla tavallaan rakkauden, esim taloudellisesti auttamalla lastenlapsia. Ymmärrän äitiä enkä valita. Ajattele, olet ensin kolme lasta kasvattanut aikuiseksi ja sitten 10 vuotta elämää lastenlasten kanssa ja et oikeastaan edes pidä lapsista. On ansaittu loppuelämä ilman lapsitaakkaa. 

 

 

 

Eikö ne lapsetkin ole jo kasvaneet,  ei mummon kanssa oleminen ei enää niin kiinnosta?

Leskenä tiedän sen surunkin, elä

Osa on kasvanut, mutta pienimmät alle kouluikäisiä. Kyllä surukin varmasti vaikuttaa. Mutta eniten tuntuu että äiti on muuttunut terveellä tavalla itsekkäämmäksi, tekee enää vain sitä mitä haluaa. Ja kun äitini tunnen niin tiedän sen alitajuisesti että ei hän ole koskaan erityisen lapsirakas ollut, vaikka teki äitinä kaiken niinkuin kuuluu, niin kyllä sen vaan tuntee. On myös sanonut että muutti maalle koska meidän isä halusi, itse olisi halunnut asua kaupungissa. Hyvä liitto oli silti. Meidän äiti ehkä vaan sydämeltään olisi ollut enemmän itsenäinen kaupunkilaisnainen, eikä pullantuoksuinen maalaismummo. Olen uudella tavalla ylpeä äidistä nyt kun uskaltaa olla enemmän oma itsensä. Vaikka se tarkoittaaakin ettei meitä halua nähdä, etänä pitää kuitenkin yhteyttä jonkin verran ja tiedän että kyllä välittää. 

Ketään ei voi pakottaa välittämään. Ei kaikki välitä edes omista lapsistaan.  Eläkää omaa elämäänne, älkää välittäkö ihmisitä jotka eivät ole kiinnostuneet. Älkää puhuko asiasta kuten lapset jäisivät jostain paitsi, eivät jää.

Vierailija kirjoitti:

En ole itse sitä mieltä että isovanhempien tulisi automaattisesti olla jatkuvasti hoitamassa lapsenlapsia joidenkin manikyyrien takia, mutta monissa kulttuureissa isovanhemmat, etenkin isoäidit hoitavat automaationa lapsenlapsia esim kun vanhempi käy töissä. Sitähän on jopa ajateltu että se on yksi syy miksi naiset elävät huomattavasti pidempään kuin miehet. Koska heillä on tällainen tärkeä tehtävä vielä elämän loppupuolella.

Näissä monissa kulttuureissa kun ei ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, joka takaa lasten hoidon jopa vanhempien vapaapäivinä ja loma-aikoina.

Kuka haluaa takaisin tuollaisiin kehittymätyömiin kulttuureihin ja aikoihin, joissa naisille lankesi kaikki hoitotyöt lapsista, sairaista, vammaisista ja vanhuksista? 

Teidän itsenne tehtävä on ensin kasvattaa lapsenne sellaisiksi, että vanha ihminen jaksaa niiden kanssa olla.  

Monet pikkulapset on sellaisia, etten minä ainakaan jaksaisi.  Omat lapsenlapseni olivat rauhallisia ja mukavia ja heidän kanssaan oli ihanaa olla ja heitä hoitaa, mutta on kyllä nähty sellaisiakin, joita en kotiini ottaisi enkä heidän kanssaan tulisi yhtään toimeen.  Työssäni aikanaan tuli nähdyksi paljon näitä jalkaa polkevia ja kirkuva ränisijöitä.  Tuli aina ihana rauha, kun poistuivat.

Vierailija kirjoitti:

En ole itse sitä mieltä että isovanhempien tulisi automaattisesti olla jatkuvasti hoitamassa lapsenlapsia joidenkin manikyyrien takia, mutta monissa kulttuureissa isovanhemmat, etenkin isoäidit hoitavat automaationa lapsenlapsia esim kun vanhempi käy töissä. Sitähän on jopa ajateltu että se on yksi syy miksi naiset elävät huomattavasti pidempään kuin miehet. Koska heillä on tällainen tärkeä tehtävä vielä elämän loppupuolella.

Osa isovanhemmista on itsekin työssäkäyviä.

Isovanhempien ei tarvitse olla kiinnostuneita lastenlapsistaan, mutta ei lastenlastenkaan tarvitse välittää isovanhemmistaan. Kaikki voittavat.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hirveä olet ollut tähän mennessä miehen vanhempia kohtaan ollut kun ne ei suostu toimimaan sinulle ilmaisena lapsenvahtina? Ei ole mitenkään poikkeuksellista että miniä ei tule toimeen miehen vanhempien kanssa kun miehen vanhemmat ovat ainoita jotka miestä puolustavat ja haluavat miehelle hyvää kun taas hyvin harva nainen haluaa jotain muuta kuin käyttää miestä henkisesti ja taloudellisesti hyväkseen oman agendan takia

Heh. Ei ole poikkeuksellista sekään, että anoppi on ihan järkyttävä hirviö.

Anoppi kiinnostui aikuistuvasta lapsenlapsestaan kun hänestä oli hyötyä sairaanhoitajana.

pommitti yötä päivää kesää talvea.

tyttäreni kertoi ettei enää jaksa(mummo kun ei halunnut lääkäriin mennä eikä sairaalaan) jatkuvasti käydä mummoa hoitamassa ja runsasta valitusta kuuntelemassa. Sanoin ettei tarvikaan.