Mistä voi mielestänne hermostua kotona asuvalle aikuiselle?
Minä ja puoliso olimme vkl:na 2 päivää, sovitulla lomamatkalla. 19-vuotias jäi kotiin. Hänelle oli annettu kaksi tärkeää tehtävää; siivota lemmikin "vessa" ja eräs toinen asia. Ei ollut suorittanut kumpaakaan.
Mitään pahaa ei ollut tapahtunut (bileitä tms) mutta ärsyttää, koska nuoreen ei voi luottaa ihan muutamassa perusasiassa. Hän kuitenkin asuu "ilmaiseksi" ja on työttömänä vielä kotona. On kiltti ja tunnollinen siinä mielessä, ettei aiheuta ongelmia. Mutta ei oikein jaksa tehdä mitään pyydettyä. Eikä varsinkaan "huomaa" mitään sellaista, että voisi pyytämättä tehdä.
Milloin teidän mielestänne voi nuorelta alkaa vaatia edes perushommien suorittamista? Ja olenko minä kettupää, jos hermostun tekemättä jättämisistä??
Kommentit (67)
Tuliko tää tekemättömyys yllätyksenä?
Ei oo kiltti eikä tunnollinen, jos ei tee edes pyydettäessä asioita.
Todellakin voi (ja pitää, jotta lapsi oppii) vaatia kotihommia jo teini-ikäiseltä. Nyt on viimeinen aika vaatia. Suuttuakin saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, että "ei saisi hermostua"; miten teidän mielestänne pitäisi asiassa toimia?
Kuulisin mielelläni neuvoja.
Minä ainakin olen sen verran "vanhan koulukunnan ihminen", että väärin tekemisellä pitää olla myös seuraus. En tietysti tarkoita mitään rangaistusta! Mutta pitäisikö vaan olla hiljaa?? Tai saako edes näyttää, että on surullinen, kun sovitut lupaukset petettiin?
En ymmärrä.
Normaalisti eli vuorovaikutteisesti on hyvä tapa keskustella.
Sori nyt, mutta tuo on aika tekopyhää.
Sanoitahan tähän miten tuo vuorovaikutteinen keskustelu menisi.
-et sitten saanut aikaiseks kissanvessan siivousta. Koko talo haisee kissanku@elle!
-anteeksi äiti. Teen sen nyt viipymättä.
Traumahan tuosta tulee. Onneksi ammattiapua saa, kun sitten 36 vuoden iässä muistelee, että 13-vuotiaana jätettiin viikoksi yksin kotiin ja äiti raivosi palattuaan, kun en ollut siivonnut koko kotia.
Vierailija kirjoitti:
No siitä kotona asumisesta. Aikuinen voi asua jo omillaan.
Voiko oikeasti? Jos yhteiskuntamaksaa tukina kaiken, ei se ole omillaan asumista eikä kehitystä tapahdu. Hyvässä lykyssä vielä lapsiakin tehdään ja nekin elättää joku muu.
Työn tekemiseen kasvattaminen ja siitä esimerkin antaminen on tärkeintä. Toki silti voi olla, että tukea tarvitsee, mutta perusperiaate kasvatuksessa tulisi mielestäni olla se, että jokainen vastaa kykyjensä ja esim. terveydentilansa mukaan itse itsestään.
No, oma 16 v asuu jo yksin toisella paikkakunnalla. Et sitä ajatellen tuntuu et jotain pitäis 19 v tehdä muutakin kuin hengailla kotona. Missä opiskelu, missä työ? Mitä on tehnyt viimeset vuodet? Meillä on saanut valita amis/lukio ja mistä etsii töitä, mutta siis 14/15 v iässä on kesätyöt aloittaneet. Meillä 16 v ja 19 tekee osa-aikatyötä opiskelun ohessa.
Tottakai voit sanoa vähän tiukemmin, että nyt pitää alkaa jotain tapahtumaan siivouksen suhteen, ja että sovituista asioista pidetään kiinni.
Incelin takaa löytyy velvollisuuksistaan laistanut isä, joka ei ole rohkaissut lastaan elämään eikä näyttänyt esimerkillään, miten naista kohdellaan rakastavasti.