Mistä voi mielestänne hermostua kotona asuvalle aikuiselle?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ihan suosioilla vetäisin kilarit tosta ja ilmoittaisin, että jatkossa ei tipu toiseenkaan suuntaan palveluita eli jos jatkossa haluaa puhtaita vaatteita, se edellyttää pyykinpesua (omat ja muiden vaatteet) sekä niiden kuivausta ym. Jos haluaa jatkossa ruokaa, se edellyttää osallistumista kauppareissuun ja ruoanlaittoon jne.

Mulla on kotona parikymppinen poika, jota pitää toppuutella tekemisten suhteen eli laittaa kotityöt omien menojen sun muiden edelle ja käy duunissa, jossa työpäivät pitkiä eli lähtee himasta kuudelta ja tulee monesti kuudelta-seitsemältä. Ja tosiaan tarttuu sekä sisä- että ulkotöihin. 

Varhaisteini tyttö just imuroi yläkerrassa. Ihan samalla tavalla on oppinut hänkin tarttumaan toimeen ja jos jotain pyydetään hoitamaan, niin hoitaa. Teinin muisti on lyhyt, joten käytän välillä apuna puhelinta ja lähetän hänelle kalenterikutsuja hoidettavista asioista. Kutsuissa on hälytys kerran tai pari, jote

Näin se pitää hoitaa. Imuriin kannattaa tutustuttaa siinä 4-6v iässä kun into on kova, sama kaikki muutkin perus kotityöt viimeistään ala-asteiässä, ruuanlaittoon asti.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, että "ei saisi hermostua"; miten teidän mielestänne pitäisi asiassa toimia?

Kuulisin mielelläni neuvoja.

Minä ainakin olen sen verran "vanhan koulukunnan ihminen", että väärin tekemisellä pitää olla myös seuraus. En tietysti tarkoita mitään rangaistusta! Mutta pitäisikö vaan olla hiljaa?? Tai saako edes näyttää, että on surullinen, kun sovitut lupaukset petettiin? 

En ymmärrä.

Mutta onko sitten se sinun tapa tehdä asioita ainoa oikea, ja kaikki muiden tavat vääriä, josta seuraa rangaistus?

Minusta on oikein, että jos hermostuit, niin näytät sen hermostumisen aiheuttaneelle. Turha yksin nieleskellä hermostumistaan, se on petosta. Sille tunteellehan ei voi mitään,  sitä ei voi valita. Vaikka täällä viisastellaan vaikka mitä.

Perushommia tulee opettaa pienestä pitäen. Toiset vaan kun ei opi tiettyjä asioita. Minun aikuinen hukkaa tavaroita ja minulla menee siihen hermot! Ja kun hukkaisikin vaan omiaan, mutta kun hukkaa myös muiden. Miljoona kertaa olen muistuttanut, että käyttää vaan omia tavaroitaan. Jos käyttää "talon tavaroita" niitä ei saa viedä pois talosta! Parempaan mennään, mutta kyllä kaikki on vaarassa loppupeleissä. En ymmärrä miten hän ei huomaa mitä ottaa tai käyttää. Ei kuulemma itsekään oikein hoksaa. Pyyhkeet jää uimahalliin, eväsrasiat ties minne, kengät kaverille, takit junaan.. Ja sitten tilalle voi tulla vierasta tavaraa! Erittäin rasittavaa ja ärsyttävää. 

joo, ehdottomasti kannattaa hermostua. Pitää oikein rääkyä, raivota ja huutaa. Oppipahan nuori sitten ratkomaan asiat samalla tavalla omassa elämässään. Mukavaa olla näinen hermostujien ja huutajien naapureina, kun eivät mistään ristiriita tilanteesta selviä keskustelemalla.

Asiat oikeisiin mittasuhteisiin! Todellako sinulle tuli yllätyksenä, että nuoresi ei näihin tehtäviin kyennyt?

Tällä asialla ei ole muuta merkitystä kuin se, että nuoren on aika muuttaa omilleen (ellei ole joku kirjainyhdistelmälumihiutale, niin sitten tuettuun asumiseen)

Ei ole kiltti ja tunnollinen, jos ei lemmikin vessaa puhdista. Tunteeton paska se on eikä välitä eläimistä paskan vertaa. 

Psykopaatin ainesta, jos perheen lemmikin asiat eivät kiinnosta. 

Ei ole normaalia, jos lemmikistä ei pidetä huolta. 

Ihan karsee kakara ja olisin saanut todelliset raivarit hänen takiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotihommat opetettiin siinä 3-5 -vuoden iässä ja lapset tekivät siinä sivussa ja auttoivat äitiä ja iskää. Muuttivat omilleen kun peruskoulu loppui ja lähtivät muualle opiskelemaan. Kertaakaan ei tarvinnut suuttua siitä että sovitut hommat olisivat jääneet tekemättä. Oma-aloitteisiksi kasvoivat.

Ihmiset eivät useinkaan viitsi keskittyä aloittajaan, vaan kehuvat vain itseään.

Hyi hemmetti, jos lemmikin vessaa ei edes puhdistanut. 

Miten olet saanut kasvatettua noin tunteettoman ja laiskan lapsen? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama juttu. Mikään kodin askare tai edes oman huoneen siivous, ei tapahdu ilman pyytämistä useaan kertaan. Ja just toi, että ei "huomata" mitään, ei täyttä roskapussia, likaisia astiapinoja omassa huoneessa, hups, kahvimukista läikkyi lattialle - no ei se haittaa... Ja kaikkeen sanomaasi tai pyytämääsi tulee vastaus: "joo, kohta". Mikä voi tarkoittaa useampaa tuntia, päivää tai viikkoa. Ja tosiaan, mitään ei tapahdu nuoren omasta aloitteesta. Mutta vika on meissä vanhemmissakin. Pyykit pestään, ruoka tulee pöytään jne. Olisi pitänyt jo varhaisessa vaiheessa ottaa lapsi mukaan askareisiin, jotta oppisi asioita. Eli mun kohdalla ainakin ihan oma syyni. 

 

Huone pois lapselta, jos huone ei pysy siistinä. Lapsi olohuoneen sohvalle nukkumaan, vaatteet muuttolaatikoihin. Kotityövuorot: jos ei tee sitä, mitä te aikuiset ovat sanelleet, leikataan eduista. 

Minulla ei koskaan ollut tuollaisia lapsia, koska kasvatin. Mutta jos joku - vaikkapa joku lasten serkku tai koulukaveri - tuollaisena lokkina olisi yrittänyt majoittua meille, nuo mainitsemani olisivat olleet keinoni. 

Olen sanonut omille lapsilleni, että voisitteko tehdä OMA-ALOITTEISESTI jotain. Mutta koko ajan pitää käskeä ja se on minusta niin rasittavaa, että meinaa pää räjähtää. Eivät näe täysiä roskiksia tai huomaa tyhjnnettävää tiskikonetta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aikuisen pitää osallistua. Joku seuraushan tuosta pitäisi tulla. Rahahanat kiinni ainakin. 

Häätö. Tuon ikäistä ei tarvitse elättää. Ap paapoo ja kasvattelee taas yhtä inceliä siinä.

Kertaus: vanhempien elatusvelvollisuus lapseensa päättyy kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Tämän jälkeen lapsi elättää itsensä ja asuu omillaan, ellei ole jostain syystä vanhemman holhouksessa (kehitysvammaisuus tms.).

Lapsi kunnan asuntojonoon ja saatteeksi asumissuhteen irttisanomisilmoitus. Virallisen häädön voi hakea käräjäoikeudesta. 

Ja loput hoitaa työkkäri, Kela ja sossu, ellei mukula kykene itse hakeutumaan opintoihin tai psykiatriseen kuntoutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, että "ei saisi hermostua"; miten teidän mielestänne pitäisi asiassa toimia?

Kuulisin mielelläni neuvoja.

Minä ainakin olen sen verran "vanhan koulukunnan ihminen", että väärin tekemisellä pitää olla myös seuraus. En tietysti tarkoita mitään rangaistusta! Mutta pitäisikö vaan olla hiljaa?? Tai saako edes näyttää, että on surullinen, kun sovitut lupaukset petettiin? 

En ymmärrä.

Mutta onko sitten se sinun tapa tehdä asioita ainoa oikea, ja kaikki muiden tavat vääriä, josta seuraa rangaistus?

Kenen katto ja elanto, sen säännöt. 18 v. on se maaginen raja, johon vanhempien taloudelliset velvoitteet lapsiaan kohtaan  päättyvät.

Kännykkä pois viikoksi ja huoneen ovi irti!

Pistä pihalle se. 

Aika kovapäinen "aikuinen". Onko perinyt tyhmyytensä kummaltakin vanhemmalta?

Vierailija kirjoitti:

Miten olet saanut kasvatettua noin tunteettoman ja laiskan lapsen? 

Jospa on poika ottanut isästään mallia. Näin se yleensä menee.

Saa ja PITÄÄ rageta. Pitää osoittaa, että teoilla ja tekemättä jättämisillä on seurauksensa. Koti on vielä turvallinen paikka niitä oppia, aikuisten maailmassa kun pettää lupauksia, voi käydä vielä huonommin.

Eli kun se kasvatus on tähän mennessä jäänyt tekemättä, niin nyt on korkea aika. Te määräätte säännöt ja kun niitä ei totella, niin sitten voi muuttaa pois. Piste. Vähän kovaa on kuri, mutta jos ei muu auta, niin oppii sitten kovemman kautta ulkomaailmassa. 

Pahaa tekee nähdä, miten vanhemmat on kasvattaneet lapsestaan saamattoman ja passiivisen. Syrjäytyneen. Kun ei oo mihinkään ohjattu ja sopivasti vaadittu. Vielä ei oo myöhäistä auttaa aidosti lasta kasvamaan, mutta onko siihen taitoa, kun ei oo tähänkään mennessä ollut?