Mistä voi mielestänne hermostua kotona asuvalle aikuiselle?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama juttu. Mikään kodin askare tai edes oman huoneen siivous, ei tapahdu ilman pyytämistä useaan kertaan. Ja just toi, että ei "huomata" mitään, ei täyttä roskapussia, likaisia astiapinoja omassa huoneessa, hups, kahvimukista läikkyi lattialle - no ei se haittaa... Ja kaikkeen sanomaasi tai pyytämääsi tulee vastaus: "joo, kohta". Mikä voi tarkoittaa useampaa tuntia, päivää tai viikkoa. Ja tosiaan, mitään ei tapahdu nuoren omasta aloitteesta. Mutta vika on meissä vanhemmissakin. Pyykit pestään, ruoka tulee pöytään jne. Olisi pitänyt jo varhaisessa vaiheessa ottaa lapsi mukaan askareisiin, jotta oppisi asioita. Eli mun kohdalla ainakin ihan oma syyni. 

Tuossa tapauksessa ilmoitetaan, että omaa huonetta ei tarvi ja vaihtoehtona olohuoneen nurkkaan tai omilleen muutto. Mikään hermostuminen ei auta vaan seuraus. Ei todellakaan nuori ansaitse omaa huonetta, jos ei siitä huolta pidä ja muutenkin kotia pidä siistinä. 

Onko hän henkisesti jotenkin epäkypsä vai missä vika?

Saako aikuiselle hermostua turhien lainausmerkkien viljelemisestä? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä se hermostuminen tuossa auttaisi?

Eli päätä pitäisi aina vain silitellä niin kuin nykyään on tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, että "ei saisi hermostua"; miten teidän mielestänne pitäisi asiassa toimia?

Kuulisin mielelläni neuvoja.

Minä ainakin olen sen verran "vanhan koulukunnan ihminen", että väärin tekemisellä pitää olla myös seuraus. En tietysti tarkoita mitään rangaistusta! Mutta pitäisikö vaan olla hiljaa?? Tai saako edes näyttää, että on surullinen, kun sovitut lupaukset petettiin? 

En ymmärrä.

No mitä sanoisit miehesi siskolle, jos hän jättäisi ko. asiat tekemättä?

Hermostuminen ei auta yhtään mitään vai miten ajattelit sen muuttavan tilannetta? Sinä hermostut ja mies hoitaa ko. hommat vai sinä hermostut ja mies lähtee mökille vai sinä hermostut ja mies eliminoi kissan?

En ymmärrä miten miehen kuvitteellinen sisko liittyy tähän?

Jos mi

Kyse on siitä, miten suhtautuisit, jos joku toinen ei tekisi luvattuja asioita.

Sinä siis suuttuisit ja siitä seuraisi mitä? Jotenkin tuntuu, että olet nyt lukkiutunut tähän "lapseni ei tottele minua" -moodiin ymmärtämättä sitä, että ei se 19v välttämättä edes ole suostunut toimimaan kissavahtinasi.

Meillä 20v tytär ei tee mitään. Mikäli jostain sanoo, niin heti vetoaa mt-ongelmaan ja suuttuu.

Emme pääse kahdestaan mihinkään, kun tytär tulee aina mukana.

Vierailija kirjoitti:

Jatkanko "vuorovaikutteista keskustelua"? Hän itse myönsi, ettei ollut jaksanut/halunnut/viitsinyt tehdä kumpaakaan etukäteen sovittua tehtävää.

Tää on sun merkkisi sanoa sille aikuislapselle, että alkaa pakkaamaan tavaroitaan ja muuttaa kotoa. Jos ei oikeasti sen vertaa viitsi, että siivoaa lemmikin hiekkalaatikon samalla kun odottaa ilmaista ylläpitoa äitin ja iskän kämpässä, niin pihalle vaan aikuistumaan. Tekee teille molemmille hyvää.

Tänään jo kaupungin kämppiin ym. hakemusta sisään. Töihin pääsemistäkin tulee nyt reippaasti edistää. Nuori on selvästi oppinut siihen, että "ei tartte jos ei taho" ja vanhemmat passaa jääkapin täytettä ja puhtaita sukkia.

Tottakai voi hermostua, ja ihan varmasti hermostuttaa etenkin, jos siitä kärsii viaton osapuoli eli lemmikki. Menisikö lapsesi itsekään vessaan, jossa joutuisi siirtelemään kakat ja pissat tieltään ennen omien tarpeittensa tekemistä? Voisiko kyse olla jopa eläinrääkkäyksestä, johon jo laistakin löytyy omat pykälänsä. Ja riippuen lemmikistä se olisi voinut etsiä vaikkapa lapsesi sängyn tarpeiden tekemistä varten, jolloin lapsesi olisi joutunut päättelemään miksi niin. Ja saanut jatkossa nukkua samassa sängyssä, koska ei kokenut tärkeäksi auttaa viatonta eläintä.

Tässäpä vain esimerkki, miten meillä on palaute lapselle tehonnut. Ihan vaan kertomalla seuraukset, perustelemalla, ja osoittamalla miksi toimii väärin. Minä en jaksaisi "keskustella", sillä on törkeitä tekemättä jättämisiä ja sitten sellaisia, joita harjoitellaan yhä uudelleen kunnes muistaa.

Itsepä kasvatat vieläkin laiskuria. Kyllä saa hermostua. Sano että ovi on tuossa ja siitä pääsee omaan kämppään missä voi laiskoitella, mutta täällä tehdään mitä pyydetään.

Jätä ap "lainausmerkit" pois aloituksestasi.

Vanhempi ei ole tullut aikuiseksi jos negaa, hermostuu ja tiuskii nuorelle(?). Silloin on teini itse ja jotain käsittelemättömiä tunneasioita itsellä? Lapsellinen raivo tekee pahaa muille ja nuorelle aikuiselle. Pitäisi olla kypsä aikuinen ja hyvä esimerkki. Jos toinen haluaa tehdä jotain tai se sopii, sitten, ei väkisin. Nuorelle aikuiselle oma asunto, voi tukea rahallisesti, siivoaa sitten itse siellä. Vanhempi siivoaa oman kotinsa. Ei riitoja. Pitäisi pyrkiä sopuisaan elämään kaikkien kanssa ja tuomaan hyvinvointia muille, olemalla asiallinen. Kiukkuhetket voi hoitaa yksin tai toisen aikuisen kanssa, joka kestää sen. Nuorelle muiden vihatunteiden käsittely ei ole yksinkertaista ja moni voi harrastaa sitä, se kuorma on liikaa. -Harmin toki voi ilmaista joskus, mutta toinen voi kokea itsensä epätoivotuksi täysin ja suhde katkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ja miten se hermostuminen ratkaisisi tilanteen?

Sinäkö et hermostuisi jos joku pettää lupauksensa näinkin pienessä asiassa? Et hermostu mistään ristiriidoista?

Mitä kun olisikin isommasta asiasta kyse ja joku pettää lupauksensa? Sinäkö et hermostuisi ja olisi vihainen? Jos vaikka lemmikki olisi jäänyt ilman ruokaa, vaikka sovittiin ruokkimisesta etukäteen aikuisen lapsen kanssa.

Pitääkö siis nuorelle puhua lempeästi ja olla rauhallinen, kun ei jaksanut tehdä kahta 5 min hommaa? Ei saa hermostua vaan olla rauhallinen. Miten tällä menolla kukaan aikuinen ymmärtää, että on tehnyt väärin? Pitää kehua ja olla ymmärtäväinen. "Et hakenut posteja mutta hyvä että pesit hampaasi". Täh!!

Ei kannata hermostua vaikka ei osaakaan vastata kysymykseen. Ei siitä tässäkään mitään hyötyä ole.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 20v tytär ei tee mitään. Mikäli jostain sanoo, niin heti vetoaa mt-ongelmaan ja suuttuu.

Emme pääse kahdestaan mihinkään, kun tytär tulee aina mukana.

Et oo tosissasi? Nyt se kakara tukiasuntoon.

Kyllä saat näyttää tunteesi, perustellusti. Jos et tästä mitään sano niin sehän on oikeutus sitten jatkossakin olla välityämättä sovituista asioista. 

Aloita vaikka juuri siitä, että haluaako hän olla ihminen jonka sanaan ei voi luottaa? Vai haluaako olla ihminen joka on luottamuksen arvoinen?

Kysy miltä hänestä tuntuisi jos hän pyytää koko isää tai äitiä tai ystävää huolehtimaan jostain ja te jätätte vaan asiat tekemättä? Vaadi häneltä vastaus (muukin kuin joku evvk murahdus) näihin kysymyksiin. Anna hänelle hiukan aikaa mietyiä vastaustaan, sillä silloin hänelle jää muistijälki asiasta ja ehkä tajuaa jatkossa toimia toisin. 

Anna mä arvaan.... toi on poikalapsi?

Katsokaa miehenne kanssa peilii ja miettikää miten olette kasvattaneet väntä viimeiset 15v. Onko siellä opittu ettei sovitusta tarvitse pitää kiinni ja voi jättää asioita vaan tekemättä jos ei huvita?

Voi tsiisus näitä. Totta kai saa hermostua. Itse ainakin hermostuisin ja potkisin pihalle moisen vätyksen. Älkää mahdollistako tällaista, teette lapsillenne vain suurta hallaa. Oliko tämä nyt elämänsä ensimmäinen velvollisuus joka olisi pitänyt hoitaa? 

 

Meillä lapset olleet aina mukana kotitöissä ikänsä mukaisesti. Joka kesä joku remonttihomma tmv., missä heillä on omat osuutensa ja ne hoidetaan. Sen jälkeen sitten joku kiva juttu kun projekti valmis, huvipuistopäivä, risteily, shoppailu, lomamatka tmv. Lemmikeistä on osavastuuta. Omat huoneet siivotaan. Mikäli ei ole kesätöissä, niin nurmikonleikkuuta, ikkunanpesua jne, josta saa palkkaa. Astianpesukoneen tyhjentämiseen on kiertävät vuorot kaikilla jne.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama juttu. Kotona asuva aikuinen lapsi on masentunut ja ahdistunut. Aloittaminen on vaikeaa. Hyvä, jos edes saa käytyä kaupassa ja syötyä. Apua ei saa mistään, kun ei sitä jaksa hakea. Ei myöskään jaksaisi/pystyisi vastaanottaa apua. Aikuisen lapsen puolesta ei voi asioida. Ahdistuksen ollessa pahimmillaan ollaan viety hänet mt päivystykseen. Siellä on saanut mukaansa pari pilleriä ja mielialalääkereseptin ja lähetetty kotiin. 

Lapsen ikä? Voimia

Kyllä mä ihan suosioilla vetäisin kilarit tosta ja ilmoittaisin, että jatkossa ei tipu toiseenkaan suuntaan palveluita eli jos jatkossa haluaa puhtaita vaatteita, se edellyttää pyykinpesua (omat ja muiden vaatteet) sekä niiden kuivausta ym. Jos haluaa jatkossa ruokaa, se edellyttää osallistumista kauppareissuun ja ruoanlaittoon jne.

Mulla on kotona parikymppinen poika, jota pitää toppuutella tekemisten suhteen eli laittaa kotityöt omien menojen sun muiden edelle ja käy duunissa, jossa työpäivät pitkiä eli lähtee himasta kuudelta ja tulee monesti kuudelta-seitsemältä. Ja tosiaan tarttuu sekä sisä- että ulkotöihin. 

Varhaisteini tyttö just imuroi yläkerrassa. Ihan samalla tavalla on oppinut hänkin tarttumaan toimeen ja jos jotain pyydetään hoitamaan, niin hoitaa. Teinin muisti on lyhyt, joten käytän välillä apuna puhelinta ja lähetän hänelle kalenterikutsuja hoidettavista asioista. Kutsuissa on hälytys kerran tai pari, joten ne sitten tarvittaessa muistuttavat asian hoitamisesta.

En hyväksyisi sitä, että kumpikaan sanoisi mulle, ettei kiinnostanut hoitaa tuollaista viiden minuutin tehtävää, ihan sama mikä se on. Molemmat lapset ovat myös kertoneet esim. isovanhemmilleen, että tulevat auttamaan heitä pyydettäessä ja käyvät välillä omatoimisestikin kyläilemässä ja kysymässä, jos voivat olla avuksi.

Voi ja pitää sanoa asiasta rakentavaan sävyyn. Ja voi myös muistuttaa seur. kerralla ystävällisesti tekstaamalla, nuo teinit on tollasii.

Siinäpä kasvaa kiltti ja kunnollinen aikuinen, joka ei lyö eikä juo, mutta joka ei tee kotitöitä edes kissanvessan tyhjentämisen verran edes ilmaisen ylläpidon eteen. Hienoa puolisoa ja vanhempaa kasvatatte jollekulle...

Kipatkaa se lemmikin vessan sisältö muksun sänkyyn saatesanoilla "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Jos pidät muiden hyvyyttä itsestäänselvyytenä, jäät lopulta ihan yksin. Kukaan ei tule sietämään seuraasi jos jopa me vanhempina ollaan ihan kypsiä sinuun. Ryhdistäydy, kerpele.".