Lue keskustelun säännöt.
Kun surevalle ihmiselle sanotaan että "Pitäähän sinun joskus päästä tuosta asiasta yli" (tai vastaavaa), niin mitä siihen pitäisi vastata?
07.07.2024 |
En tiedä mitä sanoa näille tyypeille. Niitä tuntuu riittävän...
Ja tästä kuolemantapauksesta ei tosiaan ole vielä vuottakaan aikaa. Jos parin kuukauden päästä alkoi kuulua näitä kommentteja, että pitää mennä elämässä eteenpäin jne. Mikä olisi fiksu tapa vastata näihin?
Kommentit (67)
Olen pahoillani, Ap, että olet saanut noin tökeröitä kommentteja. Suru tarvitsee aikansa. Jos sille ei anna tarpeeksi aikaa, se voi jäädä pinnan alle jäytämään ja vaikuttaa negatiivisesti.
Voisiko sanoa, että suru on yksilöllistä, jokainen ihminen on yksilö ja surun tarvitsema aika vaihtelee. Toivon sinun kunnioittavan tätä. En toivo kenenkään kohdalle tällaista surua, en sinunkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut kaikille etten aio päästä yli surustani, repikää siitä.
Mitä pitäisi repiä?
Sitä ettei minun kanssani tarvitse olla, jos en saa surra.
Onko joku pakottanut olemaan?
Ei. Ystävät kaikkosivat yksi toisensa jälkeen, koska eivät kestäneet kuolemansuruani (olen se jonka lapsi kuoli).
En ymmärrä sitäkään miksi sitä olisi pakko väkisin kestää.
Ahaa, siis SINÄ et kestä kun ystäväsi lapsi kuolee. Vttu, olet todella hyvä tyyppi.
Ei mulla ole siinä mitään kestämistä, mutta sinua tuskin kestäisin. Ei sureva voi käyttäytyä ystäviään kohtaan miten sattuu.
Suru on subjektiivinen kokemus, eikä suruja oikein voi tai kannata vertailla. Kaikki riippuu niin paljon tilanteesta. En mielelläni myöskään käytä käsitettä päästä yli tai eteenpäin. Ei suru ole mitään korkeushyppyä mistä vaan päästään yli ja sillä selvä. Mielestäni on ihan turhaa asettaa sellaisia kriteerejä ertä nyt ollaan tai ei olla päästy yli surussa.
Suru on siitä hämmentävä kokemus ja tunne, että sitä ei voi ennustaa. Omassa elämässäni siskoni kuolema nuorena ollessani itse parikymppinen on ollut vaikea kokemus. En tiedä olenko päässyt yli enkä oikeastaan halua edes määritellä sitä. Hänen kuolemastaan on aikaa jo vuosia. Olen huomannut, että ajattelen nykyään lähinnä positiivisia asioita siskosta enkä niinkään hänen kuolemaansa. Toisaalta esimerkiksi vuosipäivänä tapahtuma käy mielessä, samoin silloin kun joku asia yhdistyy siihrn päivään. Kun puhuin asiasta vanhempien kanssa, heillä oli samoja kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahaa, siis SINÄ et kestä kun ystäväsi lapsi kuolee. Vttu, olet todella hyvä tyyppi.