Mies aina tympeä ja tyly omalle perheelleen

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. Vanhempiaan ja kavereitaan menee saman tien auttamaan ties missä asioissa, mutta minua ja lapsiamme ei. En enää edes viitsi pyytää apua. En saanut keväällä ruohonleikkuria millään käyntiin (jep, leikkaan meillä aina nurmikon, mies ei tee mitään kotihommia) ja oli niin ärtynyt kun uskalsin edes kysäistä, mikä siinä voisi hänen mielestä olla vikana. Parasta on vaan viedä itse suoraan pienkonekorjaajalle. Mursin ranteeni talvella, eikä silloinkaan auttanut missään. 

 

Naisten rima miesten suhteen on helvetissä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ole tympäeä lapsille, mutta minulle on. 

Hän on sellainen kaikkensa muille antava. Säntäilee siellä ja täällä auttamassa muita, ei koskaan sano kenellekään ei. Ottaa kaikenlaisia ylimääräisiä vastuita ja vapaaehtoishommaa. Hän on naapureiden, minun suvun, oman sukunsa, kavereidensa ym. silmissä ahkera, avulias, avoin, antelias, välittävä jne. Kotonakin aina puhuu huolissaan työkavereiden yksityisasioita ja heidän puolisoidensa asioista, mutta minun asioista ei ole millään tasolla kiinnostunut. Antaa kaikkensa muille, mutta minulle ei jaksa mitään. En saa apua mistään, ei hän jaksa kuunnella, osoittaa kyllä kaikin elein kuinka rasittaavaa on, jos pyydän jotain tai yritän jostain asiasta puhua. Kukaan ei tätä uskoisi, jos yrittäisin kertoa.

Tänään veti herneet nokkaan, kun pyysin, että eikö voisi laittaa ostamiaan hedelmiä ja tomaatteja kulhoon, kun aukoi vaan pussit pienelle työtasolle niin, että siinä e

Ihan kauheita miehiä ketjussa. Kyllä sinkkuna on helpompaa. 

Voi voi, palasi muistoja mieleen exästäni. Minä hullu menin töihin hänen yritykseensä, vaikka huonosta käytöksestä oli jo näkynyt ensimmäisiä merkkejä. Töissä piti mm käyttää erilaisia koneita, ja exä raivostui kun en heti niitä osannut käyttää, ilman perehdytystä siis. Samaan aikaan aloitti toinenkin työntekijä ja ex oli mitä kärsivällisin opettaja hänelle, kaikki käytiin läpi perusteista lähtien siinä työn lomassa mukavia jutellen. Kerran töissä tuli paha ongelma koneen häiriön myötä ja olin yksin paikalla. Muistin että joitakin nappeja painamalla ja pienillä kikoilla häiriön sai pois, mutta olin nähnyt sen vain kerran eikä palautunut mieleen miten se tehtiin. Soitin exälle ja pyysin neuvomaan miten se meni. Ex oli raivoissaan kun en muistanut ja sanoi ettei aio auttaa, minun pitää jäädä työpaikalle vaikka koko yöksi miettimään miten häiriön saa kuitattua pois. Itkin puhelimessa miksi teet näin? Löi luurin korvaan. Hyi että tulee vieläkin kylmät väreet. 

Hei naiset, varsinkin te nuoret perheenäidit. Teillä ei ole mitään syytä jäädä tuollaiseen suhteeseen! Iso kivi putoaa sydämeltä kun lähdette. Elätte lastenne kanssa iloista ja rauhallista elämää ilman ilkeilijää. Yksin on parempi, tai ehkä teillä käy hyvä tuuri ja löydätte jonkun joka oikeasti rakastaa. 

Joku luonnevika tai pershäröhän tuo on, kohtelee puolisoa kuin ovimattoa, ei pidä minään, ei kuuntele, ei arvosta, ei huomioi. Lyhyesti, ei rakasta. Älkää hyvät ihmiset tyytykö noin vähään älkääkä hitossa enää pistäkö tuollaista parisuhteen irvikuvan mallia eteenpäin lapsillenne. Sen puolison kuuluisi olla kuin kukka kämmenellä, molemmille. Elämänkumppanin tölviminen ja tylytys ei ole normaalia.

Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että he eivät osaa arvostaa sitä, mitä heillä on. 

He mielistelevät ja palvelevat mielellään vieraita, jopa tuntemattomia, he voivat olla arvomaailmaltaankin, esim. maahanmuuttopolitiikassa hyvin liberaaleja (pitäähän ihmisiä auttaa, kaikki me olemme samanarvoisia), he panostavat tällaiseen kulissiin, teatteriin, siihen miltä he näyttävät.

Sitten läheiset saavat kaiken pskan niskaansa, heistä ei tarvitse välittää, hehän ovat jo tällaisen ihmisen näpeissä!

Monessa ketjun esimerkissä haisee lopputulema mihin päädytään kun ihminen joka haluaa vakiseksiä hinnalla millä hyvänsä pariutuu ihmisen kanssa joka haluaa lisääntyä hinnalla millä hyvänsä.

Kumpikin voisi miettiä ajoissa onko tavoite sen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin miehillä tuo johtuu siitä, että niitä kavereita on kiva auttaa . Ne kun eivät valita, komenna tai vaadi vaan ovat kiitollisia avusta. Kotona mies taas helposti ajattelee, että jos tuohon suostun, niin kohta taas pyydetään lisää. Se kotona auttaminen tuntuu "pakolliselta" kun kavereita taas voi auttaa vapaaehtoisesti.

En väitä tätä järkeväksi tavaksi ajatella, mutta miehenä voin sanoa omasta kokemuksesta että näin se monesti on.

Miten voi olla että rakastunut ja perheellinen ihminen kokee näin? Eikö lasten hyvinvointi ole ensisijaista, silloinkin vaikka vihaisi vaimoaan? Olen törmännyt muutamaan otteeseen siihen, että puolisoa jotenkin yritetään satuttaa lasten kautta. Se on sairasta.

Narsisti ei kykene rakastamaan ketään, mutta tarvitsee narsistista lähdettään, jota saa ihailuna muilta, kun hän reiluna tyyppinä ahkeroi heidän juttujaan. Vaimo taas on vihan kohde: nainen ja äiti. Hän on miehen äiti: kodinkone. Äidille intetään vastaan, ei olla tilivelvollisia, toimitaan ihan miten haluaa, koska äitihän on siinä ja pysyy. Äiti ei tarvitse tukea eikä apua, äitihän on lasta varten. Lapsi saa sitten elää elämäänsä kavereidensa kanssa, kun äiti pitää kodin pystyssä. Pahimmillaan kokee lapset kilpailijoinaan, parhaassa tapauksessa suhtautuu niihin välinpitämättömästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotileikki ei perinteisesti ole mitä miehet haluavat.

Hyvin ns. menestynyt alfa-tyyppinen veljeni, vaikka onkin hyvin äijämäinen monella tapaa (liikunnallinen, armeijan käynyt, 150 000 vuodessa tulot, poikkeuksellisen hyvännäköinen, melkein 50-v), on nuoresta asti halunnut perheen ja hellii lapsiaan kuin viimeistä päivää. Vielä teini-ikäisenäkin halailee poikiaan ja tekee kotityöt puoliksi. Hyvin vaikuttavat voivan kaikki nämä pojat ja äijät tässä perheessä. Että kyllä miehet usein haluavat sitä "kotileikkiä" ihan kuten naisetkin. Joskus enemmän kuin naiset. Taidat olla vähän vanhempaa sukupolvea kun tuollaisia ajatuksia? Tai sitten vain niin paljon itsellä hampaankolossa, että tuollaisia ajatuksia suollat katkerana.

Siis yrität kumota tilastoa yhden yksilön otannalla? Taidat olla sikiäjä itse ku

No linkkaapa se tilasto itse, eipä taida olla esittää kuin mutua. Ei nyt kuitenkaan ole mitenkään valtavan poikkeuksellista, että mies haluaa perheen ja hänelle perhe on prioiteetti ja hän on hyvä isä, vaikka toki liian paljon on sitten niitä toisenlaisiakin peheen perustaneita miehiä.

En tosin ymmärrä, miksi se perhe sitten pitää perustaa, jos sitä ei oikeasti halua, eikä haluaisi sitten viettää sitä perhe-elämää, koska onhan sellainen väärin kaikkia niitä muita perheenjäseniä kohtaan. Hmm, ehkä moni mies sitten haluaa kyllä perheen ja lapset, mutta olettaa, että nainen hoitaa lähes kaiken siihen liittyvän ja itse voi keskittyä muuhun. Kyllä kaikkien pitäisi ymmärtää, että perheellinen sitten elää sitä perhe-elämää, eikä itseen keskittyvää elämää, ja valitsee sen mukaan sitten, haluaako itse perhettä ja lapsia vai ei.

Mitäs ootte ollu vittumaisia miehelle. Ei pidä teistä enää.

Jos se oma ukko ei kotona auta, pyytäkää apuun jotain vierasta miestä. Mielellään joku nuorempi ja komeampi. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ole tympäeä lapsille, mutta minulle on. 

Hän on sellainen kaikkensa muille antava. Säntäilee siellä ja täällä auttamassa muita, ei koskaan sano kenellekään ei. Ottaa kaikenlaisia ylimääräisiä vastuita ja vapaaehtoishommaa. Hän on naapureiden, minun suvun, oman sukunsa, kavereidensa ym. silmissä ahkera, avulias, avoin, antelias, välittävä jne. Kotonakin aina puhuu huolissaan työkavereiden yksityisasioita ja heidän puolisoidensa asioista, mutta minun asioista ei ole millään tasolla kiinnostunut. Antaa kaikkensa muille, mutta minulle ei jaksa mitään. En saa apua mistään, ei hän jaksa kuunnella, osoittaa kyllä kaikin elein kuinka rasittaavaa on, jos pyydän jotain tai yritän jostain asiasta puhua. Kukaan ei tätä uskoisi, jos yrittäisin kertoa.

Tänään veti herneet nokkaan, kun pyysin, että eikö voisi laittaa ostamiaan hedelmiä ja tomaatteja kulhoon, kun aukoi vaan pussit pienelle työtasolle niin, että siinä e

Millainen mies on lapsille? Oletko ottanut puheeksi, mikä mättää, miksi on sinulle niin ikävä, mitä mies vastaa, suostuuko puhumaan? Aina ei siis ole ollut näin? Kauanko on käyttäytynyt ennen tätä kivasti suakin kohtaan?

Itse en ymmärrä kuitenkaan tuota että käskyttää (pyytää) toista ihan pikkuasioissa, kuten että laittaisi hedelmät kulhoon kun on käynyt kaupassa ja purkaa ostoskasseja, varsinkin jos teet tuota usein, niin menee nipottamisen puolelle. Voit mielestäni ihan laittaa itse ne hedelmät kulhoon, jo niin haluat.

Muuten kyllä kuulostaa hyvin ikävältä käytökseltä sinua kohtaan. Kissa nyt pöydälle, koita selvittää mistä on nyt kyse, ja jos asia ei kohtuu ajassa muutu, niin ei ole terveellistä olla suhteessa, jossa kohdellaan ja reagoidaan noin ikävästi ja loukataan tahallaan.

Hei kuulkaa, itse olin nuorena samanlainen että siedin mitä vaan roskakäytöstä mutta teillä on edessä nyt havahtumisen paikka. Erotkaa hyvät ihmiset jo näistä miehistä