Siskoni elää edelleen lapsuudessa
Yrittää hakea huomiota sillä että toinen vanhempamme kuoli kun olimme ala-asteikäisiä. Kuolema johtui päihteistä. Toinen vanhempi oli hyvä huoltaja, mutta siskon mielestä meillä oli ihan kauhea lapsuus, koska vanhemmat erosivat ja sitten toinen kuoli. Suoraan sanoen hävettää, koska hän kirjoittaa näitä juttuja myös julkisesti. Nykyään sisko käyttää myös tätä kaikkea syynä omalle päihteidenkäytölleen. Onko mitään keinoa millä saisi hänelle järkeä?
Kommentit (186)
Minkä ikäisestä ihmisestä ap:n aloituksessa suurin piirtein on kyse?
On nimittäin eri asia, jos kyseessä on parikymppinen lähes teini tai nainen, jolla on jo omiakin lapsia. Lasten etu voi olla, että sukulaiset ovat mukana elämässä edes jollain tavalla, jos äidin elämä on pahassa sivuluisussa. Aikuisen lapsettoman ihmisen voi sitten jo jättää oman apunsa varaan ihan hyvin, koska Suomessa on sosiaaliturvaa ja auttamisjärjestelmiä.
Päihdeongelmaisen elämän käänteissä mukana oleminen käy ajan mittaan hyvin raskaaksi ja syntyy vääristyneitä suhteita. Nuoren ihmisen elämän suunta voi hyvinkin kääntyä, mutta vanhemman ihmisen kohdalla se on aika epätodennäköistä, jos ei ole mitään omakohtaista halua muutokseen, vaan vika on lapsuudessa ja muissa ihmisissä ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis vanhemmat eroaa ja toinen kuolee päihteisiin, mutta ihan turvallista oli... Kaksi lasta joista toinen on sairastunut trauman takia ja toinen on sairastunut vahvuuteen. Kukaan ei ole niin armoton henkisesti huonosti voivia kohtaan kuin vahvuuteen sairastunut.
Tuota, valitettavan monelta on kuollut vanhempi lapsuudessa tai nuoruudessa. Ootko tosissasi sitä mieltä että jokainen näistä on sairastunut johonkin? AP vaikuttaa hyvin tasapainoiselta vaikka täällä saakin kuraa niskaansa.
Ap:n asenne susarustaan kohtaan lähinnä ihmetyttää, ei kovinkaan tasapainoinen.
Minä ymmärrän hyvin, siinä taistelee ärtymys ja ällötys velvollisuudentunteen kanssa. Aika tyypillisen kuuloinen asenne päihdeongelmaisen läheiselle, päihdeongelmahan vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin. Mutta tuo ärtymys ja kiukku ovat kyllä hyvä syy ottaa etäisyyttä molempien parhaaksi.
Päihdeongelmainen usein etsii jonkin syyn päihteiden käytölleen. Siihen on hyvä vedota ja siirtää huomio muihin asioihin, niin kukaan ei puutu päihdeongelmaan, vaan ymmärtää, kun on trauma.
Vierailija kirjoitti:
Valemuistojen levittelyn puolustajat voisivat miettiä, mille tuntuisi itse olla valheiden kohteena. Ehkä pitäisi mennä yksilöterapiaan, että oppisi hyväksymään itsestä kerrotut valheet kun valehtelijalla on se trauma?
"Eli suosittelen sinulle, että sinä menisit yksilöterapiaan käsittelemään omaa ongelmaasi hyväksyä sitä, miten sisaruksesi elää. Jos et pysty kunnioittamaan ja arvostamaan sitä, pysyttelisin hänestä etäällä. Saatat olla osa ongelmaa tai jopa sen alkulähde :) Näin "autettu sisarus" vastaa"
Viitannet tuohon kohtaan tekstilläsi. On ilmiselvästi jokaisen mielestä erikoinen tai jopa sairas ajatus, että jonkun toisen elämäntyyliä pitäisi kunnioittaa tai jopa arvostaa, olipa hän sisarus tai ei. Sisarussuhteisiin liittyy tällaisia outoja vaatimuksia, mitkä kannattaisi purkaa eikä itsestä kerrottuja valheita kannata muutenkaan noin vain ohittaa, jos ne esimerkiksi ylittävät kunnianloukkauksen tai yksityiselämää koskevan suojan ja tapahtuvat vielä julkisesti.
Sitten jos itsestään vain valehtelee merkityksettömiä valheita, niin sillä ei niinkään ole väliä. Niin makaa kuin petaa eli siihen ei voi oikein kukaan vaikuttaa.
Millainen ihminen siskosi on sitten aikaisemmin ollut, Ap? Kirjoitit, että teillä on vain 1,5 vuotta ikäeroa - oletteko olleet läheisiä? Oliko hän perheessänne "äidin tyttö", johon äidin kuolema olisi kenties vaikuttanut kauaskantoisimmin?
Ilman muuta kuulostaa siltä, että siskollesi on joko muotoutunut valemuistoja tai että hän tarkoituksella hakee huomiota. Tai molempia. Huolestuttavaa joka tapauksessa. Jos vain mitenkään mahdollista, niin jonkinlaista rakentavaa keskustelua hänen kanssaan voisi varmaan yrittää, ja päättää jo etukäteen pysyä rauhallisena, vaikka hän sanoisi mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valemuistojen levittelyn puolustajat voisivat miettiä, mille tuntuisi itse olla valheiden kohteena. Ehkä pitäisi mennä yksilöterapiaan, että oppisi hyväksymään itsestä kerrotut valheet kun valehtelijalla on se trauma?
"Eli suosittelen sinulle, että sinä menisit yksilöterapiaan käsittelemään omaa ongelmaasi hyväksyä sitä, miten sisaruksesi elää. Jos et pysty kunnioittamaan ja arvostamaan sitä, pysyttelisin hänestä etäällä. Saatat olla osa ongelmaa tai jopa sen alkulähde :) Näin "autettu sisarus" vastaa"
Viitannet tuohon kohtaan tekstilläsi. On ilmiselvästi jokaisen mielestä erikoinen tai jopa sairas ajatus, että jonkun toisen elämäntyyliä pitäisi kunnioittaa tai jopa arvostaa, olipa hän sisarus tai ei. Sisarussuhteisiin liittyy tällaisia outoja vaatimuksia, mitkä kannattaisi purkaa eikä itsestä kerrottuja valheita kannata muutenkaan noin vain ohittaa,
Sarkasmi on vaikea laji, eikä sitä pitäisi harjoittaa. Ja valheiden kohteena olevan henkilön terapiaan meneminen oli ihan vaan yritys olla sarkastinen.
Valemuistoihminen on ihan vain valehtelija, jollei esitettyjen faktojen valossa kykene ymmärtämään muistoa vääräksi. Valehtelee itsellen ja muille, ja todennäköisesti vahingoittaa niitä muita. Ihan sama mitä tunnemyrskyjä valemuisto valehtelijassa herättää, vale se on silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis vanhemmat eroaa ja toinen kuolee päihteisiin, mutta ihan turvallista oli... Kaksi lasta joista toinen on sairastunut trauman takia ja toinen on sairastunut vahvuuteen. Kukaan ei ole niin armoton henkisesti huonosti voivia kohtaan kuin vahvuuteen sairastunut.
Tuota, valitettavan monelta on kuollut vanhempi lapsuudessa tai nuoruudessa. Ootko tosissasi sitä mieltä että jokainen näistä on sairastunut johonkin? AP vaikuttaa hyvin tasapainoiselta vaikka täällä saakin kuraa niskaansa.
Ap:n asenne susarustaan kohtaan lähinnä ihmetyttää, ei kovinkaan tasapainoinen.
Minä ymmärrän hyvin, siinä taistelee ärtymys ja ällötys velvollisuudentunteen kanssa. Aika tyypillisen kuuloinen asenne päihdeongelmaisen läheiselle, päihdeongelmahan va
Kukaan ei pakota olemaan yhteydessä alkoholistiin tai tappelemaan siitä kuka on oikeassa ja kuka on väärässä.
Ihmetyttää lähinnä alkoholistiäidin hoitamana koettu hyvä lapsuus, miten se on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Päihdeongelmainen usein etsii jonkin syyn päihteiden käytölleen. Siihen on hyvä vedota ja siirtää huomio muihin asioihin, niin kukaan ei puutu päihdeongelmaan, vaan ymmärtää, kun on trauma.
Alkoholisti joko löytää aina syyn juomiselleen menneisyydestä tai nykyisyydestä. Tai hän kieltää edes olevansa alkoholisti.
Tuleeko addiktin käytös jollekin yllätyksenä? Se ei ole ns. normaalin ihmisen käytöstä. Eikä yhteyksiä tarvitse pitää, jos lopulta itse ylikuormittuu.
Vierailija kirjoitti:
Ellette ole identtiset kaksoset joilla jokainen tapahtuma elämässä on mennyt juuri samalla tavalla (ei mahdollista), niin et voi tietää miten siskosi koki lapsuutenne. Ei ihmiset ole mitään robotteja joihin voi syöttää simulaation traumasta ja jokaisella reaktio on sitten samanlainen.
samoilla eväillä menee. en määkää jaksa ymmärtää joka itkua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis vanhemmat eroaa ja toinen kuolee päihteisiin, mutta ihan turvallista oli... Kaksi lasta joista toinen on sairastunut trauman takia ja toinen on sairastunut vahvuuteen. Kukaan ei ole niin armoton henkisesti huonosti voivia kohtaan kuin vahvuuteen sairastunut.
Tuota, valitettavan monelta on kuollut vanhempi lapsuudessa tai nuoruudessa. Ootko tosissasi sitä mieltä että jokainen näistä on sairastunut johonkin? AP vaikuttaa hyvin tasapainoiselta vaikka täällä saakin kuraa niskaansa.
Ap:n asenne susarustaan kohtaan lähinnä ihmetyttää, ei kovinkaan tasapainoinen.
Minä ymmärrän hyvin, siinä taistelee ärtymys ja ällötys velvollisuudentunteen kanssa. Aika tyypillisen kuuloinen asenne
Ihmetyttää lähinnä alkoholistiäidin hoitamana koettu hyvä lapsuus, miten se on mahdollista?
Eikös tuossa perheessä ole isäkin ollut, isäkin voi olla vastuullinen ja hyvä vanhempi ja hoitaa perhearjen ja lapset.
"Ja valheiden kohteena olevan henkilön terapiaan meneminen oli ihan vaan yritys olla sarkastinen."
Sarkasmi on vaikea laji. Tuossa tekstin pätkässähän ei puhuttu valheista mitään, vaan siitä, että pitäisi mennä terapiaan, jotta oppisi arvostamaan ja kunnioittamaan sisaren elämäntapaa.
Oletko kyseisen tekstin kirjoittaja?
Valehteluissa on usein se ongelma, että valehtelija itse saattaa pitää omia kokemuksiaan totena kuten on ap:nkin sisaren kohdalla. Ja yleensä myös löytyy se joukko, joka häntä uskoo kuten tässäkin ketjussa ilmenee. Osa on sitä mieltä, että ongelma onkin ap:ssa kuten tuon lainaamani tekstinkin kirjoittaja antaa ymmärtää.
On kuitenkin normaalia, että sisar, jonka kanssa on lapsuuttaan elänyt, ei ole vain kuka tahansa ventovieras, jonka valheet ja elämäntapa ovat samantekeviä. On oma prosessinsa opetella pois sisaruudesta ja elää kuten sitä ei olisi olemassakaan, mutta se voi joissain tilanteissa olla molemmille paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis vanhemmat eroaa ja toinen kuolee päihteisiin, mutta ihan turvallista oli... Kaksi lasta joista toinen on sairastunut trauman takia ja toinen on sairastunut vahvuuteen. Kukaan ei ole niin armoton henkisesti huonosti voivia kohtaan kuin vahvuuteen sairastunut.
Tuota, valitettavan monelta on kuollut vanhempi lapsuudessa tai nuoruudessa. Ootko tosissasi sitä mieltä että jokainen näistä on sairastunut johonkin? AP vaikuttaa hyvin tasapainoiselta vaikka täällä saakin kuraa niskaansa.
Ap:n asenne susarustaan kohtaan lähinnä ihmetyttää, ei kovinkaan tasapainoinen.
Minä ymmärrän hyvin, siinä taistelee ärtymys ja ällötys velvollisuud
Yleensä se isä on joutunut olemaan myös töissä jolloin lapset ovat jääneet äidin "hoitoon".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis vanhemmat eroaa ja toinen kuolee päihteisiin, mutta ihan turvallista oli... Kaksi lasta joista toinen on sairastunut trauman takia ja toinen on sairastunut vahvuuteen. Kukaan ei ole niin armoton henkisesti huonosti voivia kohtaan kuin vahvuuteen sairastunut.
Tuota, valitettavan monelta on kuollut vanhempi lapsuudessa tai nuoruudessa. Ootko tosissasi sitä mieltä että jokainen näistä on sairastunut johonkin? AP vaikuttaa hyvin tasapainoiselta vaikka täällä saakin kuraa niskaansa.
Ap:n asenne susarustaan kohtaan lähinnä ihmetyttää, ei kovinkaan tasapainoinen.
Minä ymmärrän hyvin,
Yleensä se isä on joutunut olemaan myös töissä jolloin lapset ovat jääneet äidin "hoitoon".
Usko tai älä, mutta äiditkin käyvät töissä. Usein lapset ovat silloin päiväkodissa ja myöhemmin koukussa kun äiti ja isä ovat töissä.
Perinnöllisyysnäkökulma on omasta mielestäni helpottava näkemys näihin ongelmiin sikäli, että on helpompi ymmärtää, ettei toinen voi sille mitään millainen on.
Narsistinen persoonallisuushäiriöhän (ohutnahkainen muoto) on sellainen, että henkilö esittää kaiken uhritarinan muodossa. Narsismin mahtaileva muoto on rehentelijä, ohutnahkainen narsisti puolestaan rehentelee uhriudellaan. Samaa on se, että mikään kielteinen ei koska narsistia itseään, vika on aina muissa ja valehtelu kuuluu myös asiaan.
Persoonallisuushäiriöt syntyvät sekä geenien että ympäristön vaikutuksesta. Tarvitaan monta samaan suuntaan vaikuttavaa tekijää.
Siis ap:n perheessä äiti on ollut päihdeongelmainen ja lopulta kuollut, lapsilla ei ole ollut isovanhempia eikä mitään paikkaa mihin välillä mennä, paitsi kesäleirit joskus eli lapset (5 kpl) ovat olleet koko ajan siellä päihdeongelmaisen äidin kanssa tämän kuolemaan saakka. Ja sen jälkeen yh-isän hoivissa ilman tukiverkostoa?
Ja ap:n mielestä tällainen on turvallinen ja hyvä koti? Ei kuulosta minusta ihan perusperheelle...
Vierailija kirjoitti:
Siis ap:n perheessä äiti on ollut päihdeongelmainen ja lopulta kuollut, lapsilla ei ole ollut isovanhempia eikä mitään paikkaa mihin välillä mennä, paitsi kesäleirit joskus eli lapset (5 kpl) ovat olleet koko ajan siellä päihdeongelmaisen äidin kanssa tämän kuolemaan saakka. Ja sen jälkeen yh-isän hoivissa ilman tukiverkostoa?
Ja ap:n mielestä tällainen on turvallinen ja hyvä koti? Ei kuulosta minusta ihan perusperheelle...
Eihän missään sanottu että lapset olisi asuneet äidin kanssa. Vanhempien kerrottiin eronneen. Kerrottiin että lapset ei olleet äidin luona tämän kuollessa. Jospa ne lapset asui isällä?
Vierailija kirjoitti:
Siis ap:n perheessä äiti on ollut päihdeongelmainen ja lopulta kuollut, lapsilla ei ole ollut isovanhempia eikä mitään paikkaa mihin välillä mennä, paitsi kesäleirit joskus eli lapset (5 kpl) ovat olleet koko ajan siellä päihdeongelmaisen äidin kanssa tämän kuolemaan saakka. Ja sen jälkeen yh-isän hoivissa ilman tukiverkostoa?
Ja ap:n mielestä tällainen on turvallinen ja hyvä koti? Ei kuulosta minusta ihan perusperheelle...
Lapsethan ei ole voineet asua isän luona?
https://kotiliesi.fi/terveys/parisuhde-ja-seksi/esikoinen-keskimmainen-…
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/sisarukset-…
Tässä nyt vaan ihan pari linkkiä siitä, että sisarussuhteet todellakin vaikuttavat ja tietoa löytyy etsimällä lisää, myös tutkimuksia. Toisin mitä edellisen sivun kommentoija virheellisesti väitti.
Vierailija kirjoitti:
Siis ap:n perheessä äiti on ollut päihdeongelmainen ja lopulta kuollut, lapsilla ei ole ollut isovanhempia eikä mitään paikkaa mihin välillä mennä, paitsi kesäleirit joskus eli lapset (5 kpl) ovat olleet koko ajan siellä päihdeongelmaisen äidin kanssa tämän kuolemaan saakka. Ja sen jälkeen yh-isän hoivissa ilman tukiverkostoa?
Ja ap:n mielestä tällainen on turvallinen ja hyvä koti? Ei kuulosta minusta ihan perusperheelle...
Toivottavasti on ollut lasun asiakkuus.
Ap:n asenne susarustaan kohtaan lähinnä ihmetyttää, ei kovinkaan tasapainoinen.