Siskoni elää edelleen lapsuudessa

Ainoa, mikä tuossa itseäni häiritsee on tuo julkinen puoli. Se ei ole ihan viisasta käsitellä myös muiden herkkiä asioita julkisesti.

Siskollasi on trauma ja sen käsittely kesken. Joskus myös vanhemmat kohtelevat eri lapsia eri tavalla, lapsilla on ikäänkuin eri roolit. Sinulle turvalliseksi tehty tilanne on voinut siskollesi olla turvaton.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ihan rauhassa ja ystävällisesti noista asioista kysyä siskolta, esim mitä tarkoittaa tuolla mummolajutulla? Ehkä se saisi siskon itsensäkin kyseenalaistamaan sitä totuutta, johon on itsensä psyykannut. Tai voiko olla, että olette molemmat puoliksi oikeassa, onko ollut joku "tätilä", jossa olette joskus olleet esim puolet kesästä?

Ei ole ollut mitään mummolaa eikä tätilää, missä oltaisi oltu. Lähin tätikin asui noin tuhannen kilometrin päässä. Oltiin kesät ihan perinteisesti vaan kotona, joskus leireillä ja matkoilla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En koko juttua lukenut, mutta tuli sellainen tunne,  että sinä ap. itse elät lapsuudessa. Olen itse käynyt läpi lapsuuttani ja aina vaan tulee esiin kaikkea kurjaa, vanhemuuten onneksi hyääkin.

Meillä ei ollut alkoholismia, mutta edesmenneen sän sodassa kokemat traumat vaikuttivat lapsuuteemme.

Meille kävi niin onnellisesti,  että edesmennyt isämme ikäänkuin seestyi ja oli lapsenlapsille aivan ihana.

Torui jopa minua etten saa komentaa lastani ja oli aikanaan pieksänyt minua :(

Jotku sodan käyneet meidänkin naapurissa oirehtivat todella pahasti.

Millähän logiikalla minä elän lapsuudessa? Ja miten sinun isäsi sotatraumat tähän liittyy? Ap

Ihmiset eivät läheskään aina muista jos lapsuudessa on tapahtunut jotain ikävää. Minun isä on pahoinpidellyt meitä lapsia ja äitiäni vuosien ajan. Silti minulla ei ole tapahtuneesta kuin yksi muistikuva ja siskoni ei muista ollenkaan että sellaista olisi tapahtunut. Kuitenkin kun tutkin muistikuvaa niin käytökseni kertoo selvästi ettei se todellakaan ollut ensimmäinen kerta. Ihmisen mieli yrittää suojella pahoilta asioilta viimeiseen asti esim. unohtamalla. Nämä muistot eivät kuitenkaan katoa kokonaan vaan ne saattavat nousta pintaan myöhemmin, ei muistoina mutta pelkoina ja ahdistuksena.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät läheskään aina muista jos lapsuudessa on tapahtunut jotain ikävää. Minun isä on pahoinpidellyt meitä lapsia ja äitiäni vuosien ajan. Silti minulla ei ole tapahtuneesta kuin yksi muistikuva ja siskoni ei muista ollenkaan että sellaista olisi tapahtunut. Kuitenkin kun tutkin muistikuvaa niin käytökseni kertoo selvästi ettei se todellakaan ollut ensimmäinen kerta. Ihmisen mieli yrittää suojella pahoilta asioilta viimeiseen asti esim. unohtamalla. Nämä muistot eivät kuitenkaan katoa kokonaan vaan ne saattavat nousta pintaan myöhemmin, ei muistoina mutta pelkoina ja ahdistuksena.

Vaikka tämä voisi teoriassa olla mahdollista niin eiköhän tässä ole kyse ihan vaan sepittämisestä, koska on useampia tapahtumia mitä kukaan muu ei muista tai mitkä ei ole edes mahdollisia. Ap

Ota etäisyyttä siskoosi. Teillä ei ehkä enää ole sama sukunimikään, joten ainakaan työnantajat tai vastaavat eivät tiedä teidän olevan samasta perheestä, joten höpöjutuilla ei ole merkitystä. Tutuille voit kertoa totuuden, jos kysyvät.

Itsellänikin on kokemusta päihdeongelmaisesta, jonka tarinat ovat värittyneitä, hän haluaa esittää itsensä tehneenä "hienoja" asioita, joita ei ole tehnyt ja toisaalta värittää lapsuutensa kurjemmaksi kuin se oli. Ei suorastaan mytomania kyseessä, mutta vähän siihen suuntaan.

Itse epäilen persoonallisuushäiriötä päihdeongelman lisäksi. Vanhempi ihminen kyseessä jo, hän ei ole vanhemmitenkaan oppinut, että omien asioiden levittely huomion ja empatian toivossa ei johda siihen, että hän saisi huomiota ja empatiaa, vaan häntä aletaan vain pitää erikoisena persoonana.

Omien ihmissuhteiden sotkeminen on traagista, sillä on hänellä myös hyviä puolia. En kuitenkaan halua enää olla tekemisissä, kävi liian raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen muisti on siitä ikävä että se ei ole luotettava. Siskosi voi ihan aidosti muistaa asiat väärin. Toinen että jos vanhempasi erosivat, niin ei se teidän kotielämä varmasti aina ruusuilla tanssimista ollut.

Ei kenenkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta meidän elämä oli yleisesti kaikin puolin turvattua ja turvallista.

Ap

Tämä!!

Siskosi nyt vaan uhriutuu ja rypee itsesäälissä. Samanlaisia on tämä palsta täynnä. Kaikkeen on syy se lapsuus. Silti tämä maa on täynnä alkoholistiperheiden lapsia, eroperheiden lapsia ja lapsia, joiden vanhempi on kuollut, ja he elävät ihan normaalisti. Nyt vain on niin trendikästä traumatisoitua kaikesta.

En todellakaan tiedä, mitä voisit tehdä. Itse en jaksaisi noin teini-ikään jäänyttä siskoa. Teininä ne lapsuuden traumat ja kriisit on pinnalla, siitä sitten kasvetaan aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sinulle kuuluu, mitä siskosi kertoo omista tunteistaan. Huolehdi ihan vaan omasta olemisestasi vai haluatko, että sinulle kerrotaan, mitä mieltä pitäisi olla ja käsketään pitää turpa kiinni? Ai niin, taisinpa juuri tehdäkin niin. Tuntuiko hyvältä?

Jätä siskosi rauhaan.

Siellä joku elämäntapa traumatisoituja uhriutuja alkoi kiukuttelemaan. Hävettääkö edes olla noin typerä

Vierailija kirjoitti:

Siis vanhemmat eroaa ja toinen kuolee päihteisiin, mutta ihan turvallista oli... Kaksi lasta joista toinen on sairastunut trauman takia ja toinen on sairastunut vahvuuteen. Kukaan ei ole niin armoton henkisesti huonosti voivia kohtaan kuin vahvuuteen sairastunut.

😂😂😂😂 oikea kyökkipsykologi siellä huutelee. Mikä sinä olet toisia diagnosoidaan lyhyen kirjoituksen perusteella? 

Ei AP mihinkään "vahvuuteen" ole sairastunut. Hän on normaali, realistinen ja tervejärkinen aikuinen, jolla on hyvä resilienssi. 

Se ei ole sairaus,se on terveyttä. Mielenterveyttä

"Tuntuu että hän on jollain tavalla ominut tämän vanhempamme kuollessa paikalla olleen sisaruksen muistoja. Siis muokannut omassa mielessään ikään kuin omikseen. Enkä tiedä, pitäisikö siitä olla jopa huolestunut?"

En lukenut ketjua ennen kun kirjoitin vastaukseni, missä kuvasin vastaavalla tavalla käyttäytyvää. Hän on itse asiassa ominut asioita, joita minä olen tehnyt omikseen. 

Kyllähän tuo on hyvin häiriintynyttä käytöstä, luulisin, että sisareltasi voi hyvinkin löytyä persoonallisuushäiriödiagnoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Siskoni siis esimerkiksi väittää myös, että hän ja ilmeisesti me muut lapset oltaisiin vietetty koko kesät mummon luona koska toinen vanhempi hänen mukaansa pakotti meidät sinne. Näin ei todellakaan ole tapahtunut. Ihan jo siitä syystä, että mummomme oli kuollut jo vanhempamme lapsuudessa. 

Samoin on erilaisia väitteitä ja tarinoita siitä, että me mm. asuttiin lähiössä huonomaineisella alueella, ei kyllä asuttu. Samoin siitä että hänet olisi erotettu peruskoulusta, näinkään en ainakaan muista tapahtuneen. Sekä siitä, että hänen synttäreitään ei olisi koskaan juhlittu, näistä synttäreistä kun on kuviakin.

Ap

Kyllä tuo on joku mielenterveysongelma. Jos ei todellinen, niin päihteiden aiheuttama vääristymä. On ihanaa rypeä itsesäälissä ja ryypätä lisää. Sellaisia juopot ovat.hänelle varmaan periytyi vanhemmalta alttius alkoholismiin. Juuri tuo menneessä ja itsesäälissä rypevä ajatuskulku on tyypillistä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kykene ymmärtämään, että siskosi koki trauman (saman kuin sinä), mutta ei ole päässyt siitä yli samoin kuin sinä?

Mitä haluat kuulla, sitäkö, että siskollasi on ongelma? Hän on kokenut ison elämänkriisin, ja joutuu käymään sitä läpi näin.

Miksi tämä vaivaa sinua; Ruinaako hän apuasi, mitä tuo huomionhakuisuus on käytännössä?

 

Trauma ja trauma, ja ammattiapua. Hohhoijjaa... Nykypäivä on juuri tätä, että kaikkia ongelmia selitellään traumoilla. Pitäisiköhän ihmisten pikku hiljaa ihan itse tajuta, ettei kukaan voi elää elämäänsä heidän puolestaan. Aina voit mennä turisemaan niistä traumoista jollekin kallonkutistajalle, mutta ei ne tapahtumat sillä poistu menneestä elämästäsi. Eihän tuossa ole kyse kuin psykologisesta huijauksesta. Se oma pää pitäisi pystyä selvittämään ilman noitatohtoreitakin, koska kuten todettua, ei se ole kuin psykologista aivopesua, ei se mitään menneisyyttä todellisuudessa muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempiemme ero siis johtui osaltaan tämän toisen vanhemman mielenterveys- ja päihdeongelmista. Jos vanhempamme olisi jatkaneet yhdessä, niin se vasta turvatonta olisikin ollut. Siksi käsitin jo nuorena, että ero oli paras tai oikeastaan ainoa vaihtoehto. Muistan että siskolle vanhempien ero oli ehkä vaikeinta hyväksyä.

Ap

Ne mielenterveys ja päihdeongelmat on perityny siskolle. Tai ei ongelmat vaan tapa nähdä maailma ja käsitellä asioita. On ihmisiä, joiden lasi  on aina puoliksi tyhjä. Siskosi kuuluu heihin. 

Et voi auttaa, pidä etäisyyttä sen, mitä tarvitset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina saa koko ajan uusia käänteitä, ja siskon valemuistoja tiputellaan ripotellen.

No palataan siihen alkuperäiseen kysymykseen: onko tästä sinulle jotain haittaa? Onko siskosi epämiellyttävä henkilö sinulle?

Voithan katkaista välit, jos näin haluat.

Hylkääminen ei olisi hyvä vaihtoehto, ainakaan tällaiselle harhaiselle ihmiselle. Toisaalta päihdeongelmista kärsivälle ei oikein voi olla mitenkään avuksi, kun hän ei yleensä näe itse sitä ongelmaa ja vikaa on vaan muissa.

 

Ei kaikki pähdeongelmasta kärsivät syytä ulkopuolisia. Toki siihen ongelmaan on saattanut sysätä traumasta johtuva ahdistuneisuus tmv, mutta kyllä usea osaa itsekin tunnistaa ongelmansa, kamppailee ainakin henkisesti sen kanssa, ja mielellään vetäytyisi vaikka yksi metsäkoloon kuo lema

Usein lapset muistuttavat toista vanhempaa enemmän kuin toista. Ehkä ap:n sisarus muistuttaa isäänsä ja äiti kohteli häntä samankaltaisesti kuin vihaamaansa puolisoaan. Olet kuin isäs ...

Ap onkin sitten äidin suosikki ja kiihtyneenä puolustaa täydellistä lapsuutta, kun siitä ongelma isästäkin päästiin eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempiemme ero siis johtui osaltaan tämän toisen vanhemman mielenterveys- ja päihdeongelmista. Jos vanhempamme olisi jatkaneet yhdessä, niin se vasta turvatonta olisikin ollut. Siksi käsitin jo nuorena, että ero oli paras tai oikeastaan ainoa vaihtoehto. Muistan että siskolle vanhempien ero oli ehkä vaikeinta hyväksyä.

Ap

Ne mielenterveys ja päihdeongelmat on perityny siskolle. Tai ei ongelmat vaan tapa nähdä maailma ja käsitellä asioita. On ihmisiä, joiden lasi  on aina puoliksi tyhjä. Siskosi kuuluu heihin. 

Et voi auttaa, pidä etäisyyttä sen, mitä tarvitset.

Samaa mieltä, myös persoonallisuushäiriö voi periytyä. 

On suorastaan pelottavaa miten samalla tavalla nöyryyttäen ja heikkouksille naureksien tämä kys. henkilö omia lapsiaan kohteli. Sukupolvien ketju jatkuu, mutta sitä ei vain voi käsittää miten henkilö joka kerjää sääliä ja ymmärrystä omalle lapsuudelleen on tehnyt samaa tai itse asiassa huomattavasti pahempaa omille, jo aikuisille lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja siis lähinnä ihmettelen, miksi sisko tuntuu suorastaan vihaavan perhettämme noissa kirjoituksissaan. Ap

Mielenterveysongelma. Muistan itse olleeni masentuneena teininä samanlainen. Kukaan ei voinut ymmärtää, kuinka rankkaa minulla oli ollut. 

Onneksi kasvoin asiasta yli ja ohi. Ja minulla oli oikeasti rankka lapsuus, samantyylinen kuin aP.llä.  vaikeuksia on ollut myöhemminkin, mutten niitä vatvo. Tuo nuoruuden masennuskausi opetti käsittelemään ongelmat ja kipeät asiat.

En tiedä onko ap:n siskolla lapsia, mutta ainakin omassa tapauksessani aikuisina lapset ovat alkaneet siellä netissä esitettyjä juttuja julkisesti kyseenalaistaa. Aika rankalla tavalla.

Kunhan aikaa kuluu, niin valitettavasti tuo tyyli johtaa erittäin huonoon tulokseen hänen ihmissuhteidensa suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen muisti on siitä ikävä että se ei ole luotettava. Siskosi voi ihan aidosti muistaa asiat väärin. Toinen että jos vanhempasi erosivat, niin ei se teidän kotielämä varmasti aina ruusuilla tanssimista ollut.

Ei kenenkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta meidän elämä oli yleisesti kaikin puolin turvattua ja turvallista.

Ap

Tämä!!

Siskosi nyt vaan uhriutuu ja rypee itsesäälissä. Samanlaisia on tämä palsta täynnä. Kaikkeen on syy se lapsuus. Silti tämä maa on täynnä alkoholistiperheiden lapsia, eroperheiden lapsia ja lapsia, joiden vanhempi on kuollut, ja he elävät ihan normaalisti. Nyt vain on niin trendikästä traumatisoitua kaikesta.

En todellakaan tiedä, mitä voisit tehdä. Itse en jaksaisi noin teini-ikään jäänyttä siskoa. Teininä ne lapsuuden t

Arvon Tämättelijä,

sinulla on aika ylenkatsova asenne, kuten AP:llakin. Ja sinä et ainakaan tunne trauman rakennetta ja sen vaikutusta elämään.

Mikä saa sut olettamaan, että lapsuuden ikävät asiat eivät vaikuttaisi enää aikuisena, varsinkin jos niitä ei ole saanut käsiteltyä.

"sinulla on aika ylenkatsova asenne, kuten AP:llakin. Ja sinä et ainakaan tunne trauman rakennetta ja sen vaikutusta elämään.

Mikä saa sut olettamaan, että lapsuuden ikävät asiat eivät vaikuttaisi enää aikuisena, varsinkin jos niitä ei ole saanut käsiteltyä."

Olen eri vastaaja, mutta kommentoin, että persoonallisuushäiriöthän syntyvät traumojen seurauksena. Ja niihin liittyy hyvin hankalaa käytöstä läheisten kannalta. Valehtelua on paljon myös päihdeongelmaisilla eli sepitettelyllä haetaan itselle jotain etua. Itsekeskeisyys on myös luonteenomaista persoonallisuushäiriöille eli sillä ei ole väliä, vaikka läheistenkin elämä sepittelystä häiriintyisi.

Kolme asiaa tulee mieleen :

1 äidin kuoleman aiheuttama järkytys. Pitää kehitellä suojelevia muistoja.

2 onko hälle teininä tapahtunut jotain mieltä järkyttävää?

3 alkoholi luo uusia muistoja. Ne muistot/tapahtumat ovat hänen päässään luoneet uusia suojaavia muistoja. Ne voi hälle olla faktaksi uskomaansa. Niitä 'faktoja kun toistaa usein, ne vaan vahvistuu.

Ei hän muuta tietoa usko, vaikka miten todistaisi. Julkisen parjaamisen, valehtelun olen kokenut ja ainoa keino itseni suojelemiseksi oli jättää hänet. Toivon kyllä, että hän voisi hyvin. 

Mukavaa kesää.