Siskoni elää edelleen lapsuudessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina saa koko ajan uusia käänteitä, ja siskon valemuistoja tiputellaan ripotellen.

No palataan siihen alkuperäiseen kysymykseen: onko tästä sinulle jotain haittaa? Onko siskosi epämiellyttävä henkilö sinulle?

Voithan katkaista välit, jos näin haluat.

Hylkääminen ei olisi hyvä vaihtoehto, ainakaan tällaiselle harhaiselle ihmiselle. Toisaalta päihdeongelmista kärsivälle ei oikein voi olla mitenkään avuksi, kun hän ei yleensä näe itse sitä ongelmaa ja vikaa on vaan muissa.

 

Ei kaikki pähdeongelmasta kärsivät syytä ulkopuolisia. Toki siihen ongelmaan on saattanut sysätä traumasta johtuva ahdistuneisuus tmv,

Päihdeongelmainen isä elää edelleen ja äiti kuoli? Minkä ikäisiä olitte tuossa vaiheessa? Ei vanhempia enää arjessa ollenkaan?

Mistä tuon isän päihdeongelman keksit? Äidillä oli päihdeongelma ja hän kuoli kun olin lapsi, isä elää edelleen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti korostuu aloittajan tarve todistella, että heidän lapsuutensa oli turvallinen ja koti oli hyvä. Tulee mieleen, että tämä on se tarina jonka hän on rakentanut selvitäkseen, totuushan voi olla toinen. Näin me ihmiset toimitaan monesti jotta selvitään, selitetään asiat paremmiksi kuin ne ovat. Siskon itselleen kertoma tarina on toisenlainen, varmasti totuuspohjainen mutta päihdeongelmaisena arvatenkin yliampuva. Olisi mielenkiintoista kuulla kolmen muun sisaruksen kokemukset ja tarinat. 

En minä mitään todistele, kunhan kerron faktoja. Tämä siskoni ei siis ole tätä ennen esittänyt tällaisia väitteitä tai kuvitteellisia tapahtumia lapsuudestamme, nämä ovat ihan uusi juttu. Muilla sisaruksilla on sama näkemys lapsuudestamme kuin minulla. Ap

Usea

Jos muut sisarukset ovat olleet ulkona ja yksi sisarus on ollut sisällä, kun jotain pahaa on tapahtunut? Siksi näkemykset on erilaiset?

Vierailija kirjoitti:

Siis vanhemmat eroaa ja toinen kuolee päihteisiin, mutta ihan turvallista oli... Kaksi lasta joista toinen on sairastunut trauman takia ja toinen on sairastunut vahvuuteen. Kukaan ei ole niin armoton henkisesti huonosti voivia kohtaan kuin vahvuuteen sairastunut.

Tuota, valitettavan monelta on kuollut vanhempi lapsuudessa tai nuoruudessa. Ootko tosissasi sitä mieltä että jokainen näistä on sairastunut johonkin? AP vaikuttaa hyvin tasapainoiselta vaikka täällä saakin kuraa niskaansa.

Päihteiden käyttäjille ihan tyypillistä, että "muistetaan" asioita, draamaillaan, romantisoidaan, luodaan tarinoita, haetaan säälipisteitä ja näin oikeutetaan juomista. Ulkopuolisen on vaikea sanoa, milloin se tapahtuuko tahallisesti vai uskooko henkilö oikeasti itse kertomaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti korostuu aloittajan tarve todistella, että heidän lapsuutensa oli turvallinen ja koti oli hyvä. Tulee mieleen, että tämä on se tarina jonka hän on rakentanut selvitäkseen, totuushan voi olla toinen. Näin me ihmiset toimitaan monesti jotta selvitään, selitetään asiat paremmiksi kuin ne ovat. Siskon itselleen kertoma tarina on toisenlainen, varmasti totuuspohjainen mutta päihdeongelmaisena arvatenkin yliampuva. Olisi mielenkiintoista kuulla kolmen muun sisaruksen kokemukset ja tarinat. 

En minä mitään todistele, kunhan kerron faktoja. Tämä siskoni ei siis ole tätä ennen esittänyt tällaisia väitteitä tai kuvitteellisia tapahtumia lapsuudestamme, nämä ovat ihan uusi juttu. Muilla sisaruksilla on sama näkemys lapsuudes

Jos muut sisarukset ovat olleet ulkona ja yksi sisarus on ollut sisällä, kun jotain pahaa on tapahtunut? Siksi näkemykset on erilaiset?

No tietysti tämä voisi teoriassa olla mahdollista. En vaan keksi, mitä se olisi voinut olla.

Ap

Kuka tahansa pystyy luomaan ihan turvallisesta ja hyvästäkin lapsuudesta onnettoman ja turvattoman lapsuuden jos kerää kaikki negatiiviset kokemukset, pettymykset ettei saanut ponia synttärilahjaksi, paras kaveri muutti toiselle paikkakunnalle kolmannella luokalla ja vanhemmat kielsi lähtemästä liftarireissulle Eurooppaan 13-vuotiaina. Niitä kokemuksia kun hellii ja oikein piehtaroi niissä niin alkaa koko lapsuus tuntua onnettomalta ja pelottavalta.

Tein vastaavanlaisesta ihmisestä tänne aloituksen ja silloinkin takerruttiin siihen, että tämä henkilö on kokenut asiat eri tavalla. Mutta ei ole kyse kokemuksista, vaan valehtelusta.

Ilmeisesti tällainen on ihan oma psykiatrinen sairaus tai oireyhtymänsä, koska tässä ketjussa on useampi kirjoittaja, joka kertoo samalla ihan tavalla käyttäytyvästä ihmisestä. Psykiatrinen diagnoosihan on sellainen, että tietyt käytösmallit voi tunnistaa kuten tuo, että omaksuu jonkun toisen ihmisen muistot tai tekemiset ja kertoo niistä ominaan.

Mikähän tällaisen psykiatrisen sairauden nimi on? Ainakin tällä tuntemallani on muitakin psykiatrisia diagnooseja, on niiden takia eläkkeellä, vaikka omasta mielestään hänellä on fyysinen sairaus, jota ei kuitenkaan ikinä ole todettu. Siitäkin on valehdellut koko ajan muille, että on muka sen takia eläkkeellä. 

Nämä tarinat ovat siis jatkuneet vuosikymmeniä, oikeastaan mikään mitä hän sanoo ei ole täysin totta. Mutta varsinaisesti hän ei näistä tarinoistaan mitään hyödy, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Tein vastaavanlaisesta ihmisestä tänne aloituksen ja silloinkin takerruttiin siihen, että tämä henkilö on kokenut asiat eri tavalla. Mutta ei ole kyse kokemuksista, vaan valehtelusta.

Ilmeisesti tällainen on ihan oma psykiatrinen sairaus tai oireyhtymänsä, koska tässä ketjussa on useampi kirjoittaja, joka kertoo samalla ihan tavalla käyttäytyvästä ihmisestä. Psykiatrinen diagnoosihan on sellainen, että tietyt käytösmallit voi tunnistaa kuten tuo, että omaksuu jonkun toisen ihmisen muistot tai tekemiset ja kertoo niistä ominaan.

Mikähän tällaisen psykiatrisen sairauden nimi on? Ainakin tällä tuntemallani on muitakin psykiatrisia diagnooseja, on niiden takia eläkkeellä, vaikka omasta mielestään hänellä on fyysinen sairaus, jota ei kuitenkaan ikinä ole todettu. Siitäkin on valehdellut koko ajan muille, että on muka sen takia eläkkeellä. 

Nämä tarinat ovat siis jatkuneet vuosikymmeniä, oikeastaan mikään mitä h

Teeskentelyhäiriö F68.

Voiko olla että sisko olisi esimerkiksi kaverinsa kotona nähnyt tai kokenut jotain pelottavaa ja sekoittaa nyt senkin omiin lapsuusmuistoihinsa? Esimerkiksi nähnyt kaverin isän tai äidin käyttäytyvän aggressiivisesti tai uhkaavasti.

https://www.duodecimlehti.fi/duo11967

Tuossa on teeskentelyhäiriöstä ja pseudologia phantasticasta tietoa. Voi liittyä myös psykopatiaan, jos tarinoilla tavoitellaan hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuohon ei auta kuin terapia

Ainoa mikä tuohon auttaa on laittaa välit kokonaan poikki. Meillä oli likipitäen sama tilanne kuin ap:lla ja ainoa tapa saada rauha oli välien katkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon ei auta kuin terapia

 

Ainoa mikä tuohon auttaa on laittaa välit kokonaan poikki. Meillä oli likipitäen sama tilanne kuin ap:lla ja ainoa tapa saada rauha oli välien katkaisu.

Samoin tein, mutta en suosittele kenellekään ilman kunnollista harkintaa. Itselleni se oli suuri helpotus.

Meillä ei ollut useampaa sisarusta, se voi tehdä välien katkaisusta hankalampaa?

Lapsuudenaikaiset asiat tulee käsitellä. Toisilla siihen menee paljon aikaa. Muistuta myös niistä rajoista.

Vierailija kirjoitti:

Päihteiden käyttäjille ihan tyypillistä, että "muistetaan" asioita, draamaillaan, romantisoidaan, luodaan tarinoita, haetaan säälipisteitä ja näin oikeutetaan juomista. Ulkopuolisen on vaikea sanoa, milloin se tapahtuuko tahallisesti vai uskooko henkilö oikeasti itse kertomaansa. 

Tunnen vain yhden päihteiden käyttäjän, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin ap:n sisko, muut eivät valehtele. 

Draamaillut on ihan nuoresta asti, mutta valehtelua on tullut iän myötä koko ajan enemmän. Ja tapa miten hän kertoo asioista ja itsestään on muuttunut teatraaliseksi tai oli silloin, kun vielä olimme tekemisissä eli ulkopuolisenkin on helppo huomata, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Päihdeongelma on koko ajan pahentunut. 

Valitettavasti kukaan ei voi tehdä mitään, millä järkeä saisi, edes avun hakeminen ei välttämättä auta, koska valehtelu romuttaa sielläkin  avun saamisen. Keksittyjen juttujen kertominen ei auta paranemaan häiriöistä ja sitten kun diagnooseja on tarpeeksi tulee eläke eikä apua enää terapian muodossa saa.

Itse ajattelen, että pääsairaus on kuitenkin tuo päihdeongelma. Päissään on puhunut mitä sattuu ja voi olla, että valheita on jo niin paljon, ettei niidenkään takia kestä selvin päin?

Onhan tuossa paljon, mitä on pitänyt kohdata ja käsitellä

Sisarusten dynamiikka jakaantuu tyypillisesti niin, että vanhin on ns. vastuullisin ja pärjäävin, ja nuorin ei pääse ehkä koskaan pesästä. Tämä on niin tyypillistä, että siinä on varmaan jotakin biologista. Vanhemman suhde nuorimpaan lapseen ehkä erilainen, ja nuorin ehdollistuu olemaan aina vauvan asemassa? He ovat olleet kasvuympäristössään kaikista haavoittuvimmassa asemassa ja toisten armoilla. Nuorimmista tulee usein taiteilijoita, peräkammarin lapsia, tai jopa päihteidenkäyttäjiä

No joka tapauksessa, en oikein tiedä mitä voisit tai edes pitäisi tehdä. Kaikenlainen auttaminen menee usein huti ja jos kyseessä on jonkinlainen ryhmärooli, se on väkinäistä. Minua ainakin on ahdistanut ja tuntunut enemmänkin todella pahalta kaikki "apu", mitä sukulaiset ovat minulle yrittäneet tyrkyttää. Sekin on omanlaistaan väkivaltaa, implikoida että toisessa on jotakin vikaa ja pitää muuttua

Ihmiset eivät ole robotteja, eivätkä lapset voi kasvaa samanlaisiksi, sillä kasvavat eri asemissa. Sinuna kohtelisin siskoa kuin sukulaista, eli kutsuisin sukulaistapahtumiin, mutta muutoin jättäisin omaan rauhaansa. Joskus nämä päsmäröivät ja "paremmin pärjäävät" sukulaiset jopa haittaavat elämässä etenemistä, kun purkavat pahaa oloaan tähän ns. autettavaan. Joskus apu on suorastaan taannuttavaa tai väkivaltaista. Toki jos sisaruksesi pyytää apuasi, vastaisin avunpyyntöön. Omalla kohdallani tilanne on kuitenkin ollut se, että pyydettäessäni minut on torjuttu, mutta sitten tungettu "auttamaan", eli käytännössä sabotoimaan elämääni silloin, kun on mennyt paremmin

Eli suosittelen sinulle, että sinä menisit yksilöterapiaan käsittelemään omaa ongelmaasi hyväksyä sitä, miten sisaruksesi elää. Jos et pysty kunnioittamaan ja arvostamaan sitä, pysyttelisin hänestä etäällä. Saatat olla osa ongelmaa tai jopa sen alkulähde :) Näin "autettu sisarus" vastaa

Valemuistojen levittelyn puolustajat voisivat miettiä, mille tuntuisi itse olla valheiden kohteena. Ehkä pitäisi mennä yksilöterapiaan, että oppisi hyväksymään itsestä kerrotut valheet kun valehtelijalla on se trauma? 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa paljon, mitä on pitänyt kohdata ja käsitellä

Sisarusten dynamiikka jakaantuu tyypillisesti niin, että vanhin on ns. vastuullisin ja pärjäävin, ja nuorin ei pääse ehkä koskaan pesästä. Tämä on niin tyypillistä, että siinä on varmaan jotakin biologista. Vanhemman suhde nuorimpaan lapseen ehkä erilainen, ja nuorin ehdollistuu olemaan aina vauvan asemassa? He ovat olleet kasvuympäristössään kaikista haavoittuvimmassa asemassa ja toisten armoilla. Nuorimmista tulee usein taiteilijoita, peräkammarin lapsia, tai jopa päihteidenkäyttäjiä

No joka tapauksessa, en oikein tiedä mitä voisit tai edes pitäisi tehdä. Kaikenlainen auttaminen menee usein huti ja jos kyseessä on jonkinlainen ryhmärooli, se on väkinäistä. Minua ainakin on ahdistanut ja tuntunut enemmänkin todella pahalta kaikki "apu", mitä sukulaiset ovat minulle yrittäneet tyrkyttää. Sekin on omanlaistaan väkivaltaa, implikoida että toisessa on jotakin vikaa

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006414684.html

Lapsen asemalla sisarusparvessa ei ole mitään tiettyä merkitystä, se on vain pitkään elänyt myytti, jolle ei ole löytynyt tieteellistä perustaa, vaikka niitä edelleen toistellaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa paljon, mitä on pitänyt kohdata ja käsitellä

Sisarusten dynamiikka jakaantuu tyypillisesti niin, että vanhin on ns. vastuullisin ja pärjäävin, ja nuorin ei pääse ehkä koskaan pesästä. Tämä on niin tyypillistä, että siinä on varmaan jotakin biologista. Vanhemman suhde nuorimpaan lapseen ehkä erilainen, ja nuorin ehdollistuu olemaan aina vauvan asemassa? He ovat olleet kasvuympäristössään kaikista haavoittuvimmassa asemassa ja toisten armoilla. Nuorimmista tulee usein taiteilijoita, peräkammarin lapsia, tai jopa päihteidenkäyttäjiä

No joka tapauksessa, en oikein tiedä mitä voisit tai edes pitäisi tehdä. Kaikenlainen auttaminen menee usein huti ja jos kyseessä on jonkinlainen ryhmärooli, se on väkinäistä. Minua ainakin on ahdistanut ja tuntunut enemmänkin todella pahalta kaikki "apu", mitä sukulaiset ovat minulle yrittäneet tyrkyttää. Sekin on omanlaistaan väkivaltaa, implikoida että toisessa on jotakin vikaa

Vaikka se mitä kerrot sisarusten rooleista onkin väärää tietoa, niin olet mielestäni siinä oikeassa, että sisarusten pitäisi kasvaa aikuisiksi ja kohdella toisiaan aivan normaalisti kuten ketä tahansa. Jos normaali kanssakäyminen ei onnistu, niin voi ottaa reilusti etäisyyttä kuten otettaisiin muutenkin, jos suhde ei tunnu hyvältä. Ongelmissa auttavat parhaiten ammattilaiset, autettavan ja auttajan roolit vain sotkevat normaalin kanssakäymisen.

Olen oman suhteeni katkaissut kokonaan, taloudellinen ja muu hyväksikäyttö vain synnyttää aggressiivisuutta, eikä nyt ole enää tarvettakaan, kun hänen lapsensa ovat jo aikuisia. Suomessa kyllä saa apua raitistumiseen, jos se on oma tahto. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa paljon, mitä on pitänyt kohdata ja käsitellä

Sisarusten dynamiikka jakaantuu tyypillisesti niin, että vanhin on ns. vastuullisin ja pärjäävin, ja nuorin ei pääse ehkä koskaan pesästä. Tämä on niin tyypillistä, että siinä on varmaan jotakin biologista. Vanhemman suhde nuorimpaan lapseen ehkä erilainen, ja nuorin ehdollistuu olemaan aina vauvan asemassa? He ovat olleet kasvuympäristössään kaikista haavoittuvimmassa asemassa ja toisten armoilla. Nuorimmista tulee usein taiteilijoita, peräkammarin lapsia, tai jopa päihteidenkäyttäjiä

No joka tapauksessa, en oikein tiedä mitä voisit tai edes pitäisi tehdä. Kaikenlainen auttaminen menee usein huti ja jos kyseessä on jonkinlainen ryhmärooli, se on väkinäistä. Minua ainakin on ahdistanut ja tuntunut enemmänkin todella pahalta kaikki "apu", mitä sukulaiset ovat minulle yrittäneet tyrkyttää. Sekin on omanlaistaan väkivaltaa, implikoida että toisessa on jotakin vikaa

Et ilmeisesti ollenkaan hahmota miten sairas ajatus se on, että ap olisi sisarensa ongelmien alkulähde? Passiivisagressiivinen hymiö vielä siinä perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina saa koko ajan uusia käänteitä, ja siskon valemuistoja tiputellaan ripotellen.

No palataan siihen alkuperäiseen kysymykseen: onko tästä sinulle jotain haittaa? Onko siskosi epämiellyttävä henkilö sinulle?

Voithan katkaista välit, jos näin haluat.

Hylkääminen ei olisi hyvä vaihtoehto, ainakaan tällaiselle harhaiselle ihmiselle. Toisaalta päihdeongelmista kärsivälle ei oikein voi olla mitenkään avuksi, kun hän ei yleensä näe itse sitä ongelmaa ja vikaa on vaan muissa.

 

Ei kaikki pähdeongelmasta kärsivät syytä ulkopuolisia. Toki siihen ongelmaan on saatt

Usein se  äidittömyys näkyy jonkinlaisia ongelmia. Etenkin jos hän oli alkoholisoitunut jo pitkään ennen kuolema saakin. Kuka teitä hoiti? Joiko äitisi raskausaikabakin?