Siskoni elää edelleen lapsuudessa

Miten muut sisarukset ja äiti suhtautuvat tähän sisareen?

Jos hänellä on päihdeongelma, niin sitä kautta hänelle on voinut syntyä traumatausta myös eli naiset monesti elävät päihdehuuruista elämää väkivaltaisten miesten kanssa. Kodin merkitys on vain osa siitä miten kaikki traumat ovat syntyneet. Lapsuuden tapahtumiin voidaan takertua siksi, ettei ole kykyä kantaa vastuuta oman elämän valinnoista ja jotkut jäävät tuohon vaiheeseen ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei saanut lapsena sitä mitä olisi tarvinnut. Turvallista kotia, tukipilaria, syliä.. jokainen tarvitsee näitä eri määriä, sinä ilmeisesti sait tarpeeksi saadaksesi hyvät eväät elämään, mutta siskosi jäi niitä vaille. Olen myös se, joka ei saanut vanhemmilta tarpeeksi aikaa, turvaa ja luottamusta. Ja huomaan että ne samat tunnelukot ovat edelleen olemassa ja vaikuttavat elämääni parisuhteessa, työssä, sosiaalisissa tilanteissa. 

Meillä oli kyllä turvallinen koti, syliä ja kaikkea muuta. Toki siskolla voi olla siitä ihan oma kokemuksensa. Ap

Isän menetys tytölle, voi sekoittaa hänen elämänsä täysin. Mitä empaattisempi ihminen, sitä enemmän traumaantuu. Traumaa voi hellittää olemalla ymmärtäväinen ja empaattinen. Tyly kohtelu kertomalla että tuohan tapahtui vuosia sitten, anna jo olla. Lause ei vie siskoasi mihinkään. Hän tarvitsee myötätuntoa omille ajatuksilleen ja kokemuksilleen, jonkun joka ymmärtää, kuuntelee. Sinä et ole kokenut sitä asiaa samoin kuin siskosi ja siksi teidän traumat eroavat.

Ehkä siskosi oli sinun tukena silloin kun itse käsittelit asiaa ja hänen piti olla vahva silloin sinun takia, että sait surra. Olen nähnyt tämän lähipiirissä,kun läheinen kuolee. Toisen pitää surra myöhemmin, koska toinen suree ensin ja häntä pitää kannatella ja tukea ja olla empaattinen ja olla itse vahva, että voi tukea toista surun keskellä. Kun tämän toisen oman surun aika tulee, hänellä ei olekaan empaattista tukea, hän saattaa jäädä jumiin koko traumaan.

Siksi myös narsistit syntyvät. He eivät saa empaattista tukea silloin, kun sitä lapsena tarvitsivat kaikkein eniten vaan he joutuvat vain selviytymään 

Itse pyörittele päässä narsistin pettämisiä. Tiedän mitä olen kokenut, mutta en saa myötätuntoa ja kokemustani epäillään, mikä saa minut pitämään siitä kiinni vielä enemmän. Haluaisin päästää irti itsekin, mutta en saa empatiaa ja minua ohjataan itseohjautumaan terapiaan. Eli pitäisi käsitellä asiat yksin. Yksin olen sitä mieltä että vaimo on pettänyt minua todella paljon. Minun kokemuksia vähätellään ja sanotaan ettei mitään pettämistä varmaan ole tapahtunut. Kuitenkin ihmiset täällä ja muualla kertovat kuinka 3-4 merkkiä käytöksessä saivat heidän epäilemään puolisoa pettämisestä. Mun vaimolla näitä merkkejä on 80.

Tiedän kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta en pääse traumastani eteenpäin. Tarvitsisin toisen ihmisen empatiaa ja ymmärrystä, mutta kaikki vähättelevät minun kokemuksia. Olen jumissa.

Vierailija kirjoitti:

Kolme asiaa tulee mieleen :

1 äidin kuoleman aiheuttama järkytys. Pitää kehitellä suojelevia muistoja.

2 onko hälle teininä tapahtunut jotain mieltä järkyttävää?

3 alkoholi luo uusia muistoja. Ne muistot/tapahtumat ovat hänen päässään luoneet uusia suojaavia muistoja. Ne voi hälle olla faktaksi uskomaansa. Niitä 'faktoja kun toistaa usein, ne vaan vahvistuu.

Ei hän muuta tietoa usko, vaikka miten todistaisi. Julkisen parjaamisen, valehtelun olen kokenut ja ainoa keino itseni suojelemiseksi oli jättää hänet. Toivon kyllä, että hän voisi hyvin. 

Mukavaa kesää. 

Tuo kohta kaksi on minusta miettimisen arvoinen. Ainakin omalla elämänkokemuksella sanoisin, ettei niistä pahimmista kokemuksista ja traumoista juuri huudella, sen sijaan tarinointi jopa vieraillekin ihmisille traumoista voi olla alusta loppuun väritettyä tai jopa valetta, jolla tavoitellaan jotain hyötyä.

Turhaanhan kukaan ei ala keksimään valheita elämästään, vaan siellä on jotain isompaa ongelmaa taustalla, vaikkakaan ei välttämättä juuri niihin liittyviä, joista valehdellaan. Traagisuus liittyy siihen, että vale-elämän takia ihminen jää yksin, kun valheet tuppaavat ajan mittaan paljastumaan eikä todellinen itseys koskaan saa sitä mitä tarvitsisi. Vain se valeminä, josta on tarinoitu. Ja ihmisethän suuttuvat ymmärtäessään, että heille on valehdeltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei saanut lapsena sitä mitä olisi tarvinnut. Turvallista kotia, tukipilaria, syliä.. jokainen tarvitsee näitä eri määriä, sinä ilmeisesti sait tarpeeksi saadaksesi hyvät eväät elämään, mutta siskosi jäi niitä vaille. Olen myös se, joka ei saanut vanhemmilta tarpeeksi aikaa, turvaa ja luottamusta. Ja huomaan että ne samat tunnelukot ovat edelleen olemassa ja vaikuttavat elämääni parisuhteessa, työssä, sosiaalisissa tilanteissa. 

Meillä oli kyllä turvallinen koti, syliä ja kaikkea muuta. Toki siskolla voi olla siitä ihan oma kokemuksensa. Ap

Isän menetys tytölle, voi sekoittaa hänen elämänsä täysin. Mitä empaattisempi ihminen, sitä enemmän traumaantuu. Traumaa voi hellittää olemalla ymmärtäväinen ja empaattinen. Tyly kohtelu kertomalla että tuohan tapahtui vuosia sitten, anna jo o

Tee oma aloitus tilanteestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kykene ymmärtämään, että siskosi koki trauman (saman kuin sinä), mutta ei ole päässyt siitä yli samoin kuin sinä?

Mitä haluat kuulla, sitäkö, että siskollasi on ongelma? Hän on kokenut ison elämänkriisin, ja joutuu käymään sitä läpi näin.

Miksi tämä vaivaa sinua; Ruinaako hän apuasi, mitä tuo huomionhakuisuus on käytännössä?

 

Trauman? Niin, ehkä se vanhemman kuolema oli siskolle trauma, mistä hän ei ole päässyt ikinä eteenpäin. Hänelle on kyllä ehdotettu myös ammattiapua, ja muistaakseni lapsena kävikin puhumassa jossain, mutta teininä tai aikuisena ei ole suostunut.

Se mikä itseäni häiritsee on siskon julkisesti esittämät asiat mitä ei todellisuudessa ole tapahtunut. Hän esimerkiksi väittää että oli paikalla toisen vanhempamme kuollessa. Ei ollut, vaan siellä paikalla oli toinen sisaruksemme.

Trauman saattoi aiheuttaa paitsi vanhemman kuolema, myös päihteiden käyttö.

Kaikille se puhuminen ei ole helppoa.  Omalla kohdalla kävi niin, että poikaystävä kuoli, kun olin parikymppinen. En pystynyt puhumaan siitä yhtään kenellekään paitsi humalassa. Jos silloin olisi ollut sosiaalinen media, olisin varmasti purkanut tuskaani sinne humalapäissäni.

Mitäpä jos tekisit niin kuin saarnaat ja pääsisit asiasta yli. Siis siitä mitä siskosi tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina saa koko ajan uusia käänteitä, ja siskon valemuistoja tiputellaan ripotellen.

No palataan siihen alkuperäiseen kysymykseen: onko tästä sinulle jotain haittaa? Onko siskosi epämiellyttävä henkilö sinulle?

Voithan katkaista välit, jos näin haluat.

Hylkääminen ei olisi hyvä vaihtoehto, ainakaan tällaiselle harhaiselle ihmiselle. Toisaalta päihdeongelmista kärsivälle ei oikein voi olla mitenkään avuksi, kun hän ei yleensä näe itse sitä ongelmaa ja vikaa on vaan muissa.

 

Ei kaikki pähdeongelmasta kärsivät syytä ulkopuolisia. Toki siihen ongelmaan on saattanut sysätä traumasta johtuva ahdistuneisuus tmv, mutta kyllä usea osaa itsekin tunnistaa ongelmansa, kamppailee ainakin henkisesti sen kanssa, ja mielel

Usein lapset muistuttavat toista vanhempaa enemmän kuin toista. Ehkä ap:n sisarus muistuttaa isäänsä ja äiti kohteli häntä samankaltaisesti kuin vihaamaansa puolisoaan. Olet kuin isäs ...

Ap onkin sitten äidin suosikki ja kiihtyneenä puolustaa täydellistä lapsuutta, kun siitä ongelma isästäkin päästiin eroon. 

No meillä meni kyllä just toisinpäin, isä elää edelleen. Ei meidän lapsuus täydellistä ollut, tuskin kenenkään on. Mutta noita siskon väittämiä asioita ei ole tapahtunut. Ap

Sisko on voinut dissosioida ja painaa pois tietoisuudesta lapsuuden trauman aiemmin, mikä kumminkin on aiheuttanut selittämätöntä pahaa oloa, mikä taas on ajanut helpottamaan oloa ja ahdistusta päihteillä. Sitten kun on alkanut etsiä selitystä pahalle ololle ja penkoa traumaansa, on voinut syntyä valemuistoja joita pitää itse ihan totena. Eli ei välttämättä tarkoituksella valehtele, vaan saattaa olla jo niin sekaisin että uskoo niihin ja etenkin saahan niillä tarinoilla kerättyä sääliä ja oikeutusta päihteidenkäytölle.

Tämmöisiä ihmiskohtaloita tiedän työni puolesta monia, jotka on eläneet päällepäin perusperheessä, jossa on kuitenkin sattunut joku ikävä juttu. Ja ollut mahdollisesti emotionaalista turvattomuutta, vaikka puitteet muuten olisi kunnossa. Sitten jos perhekulttuuri on ollut sellainen, ettei asioista puhuta ja vaikeat asiat sivuutetaan esim.huumorinlla tai suuntaamalla johonkin tekemiseen, niin asia tosiaan jää käsittelemättä ja sekoittaa herkimpien mielen.

Näitä tarinoita on Suomi pullollaan. Ja jokainen sisarus tosiaan elää eri lapsuuden samassa perheessä. 

Tässä on ihan kuin minun siskoni.

Tosin meidän vanhemmista ei kumpikaan kuollut. Sisko on valehdellut nuoruudestaan asti. Hän jopa joskus valehtelee sisarukselle, joka on ollut paikalla, kun väitetty "kauheus" tapahtui.

Toiset vaan ovat tuollaisia. Luulen, että ainakin mun siskon tapauksessa hän hakee sääliä muilta ja selittää näillä valheillaan oman elämänsä epäonnistumisia

Näin olemme suhtautuneet;

Sisarus1 hyväksyy puheet, vaikka tietää ne valeeksi. Ei tule riitaa

Sisarus 2 jotenkin tietää, että iso osa on valetta, mutta kuitenkin aina joskus uskoo pahat puheet; tämä on hänelle mielestäni aika uuvuttavaa

Sisarus 3 (minä) En pidä vapaaehtoisesti siskooni yhteyttä

Tsemppiä ap. Totuus tulee kyllä yleensä jossain vaiheessa julki

Kommentoi niihin kirjoituksiin Ai milloinkas näin tapahtui kun mummo oli jo kuollut? Miten on mahdollista että muistat tämän vaikka et ollut edes paikalla?

Sisko nolaa itsensä.

Jotkut vaan on herkempiä ja kiukuttelee koko elämän esim vanhempien eroa tai kuolemaa. Lapsellistahan se on mutta ovatkin juuttuneet sinne tasolle.

En jaksa lukea ketjua. Mainitsen tässä vain, että veljeni elää lapsuudessa vielä keski-iässäkin. Hän valittaa, kun vanhemmat eivät tue rahallisesti häntä aina kun pyytää. Tuo joulukuusen kohta 90-vuotiaiden vanhempiemme kotiin, vaikka he eivät halua sitä, jne. Roikkuu kiinni lapsuuden perinteissä ja tavoissa. 

Kovasti korostuu aloittajan tarve todistella, että heidän lapsuutensa oli turvallinen ja koti oli hyvä. Tulee mieleen, että tämä on se tarina jonka hän on rakentanut selvitäkseen, totuushan voi olla toinen. Näin me ihmiset toimitaan monesti jotta selvitään, selitetään asiat paremmiksi kuin ne ovat. Siskon itselleen kertoma tarina on toisenlainen, varmasti totuuspohjainen mutta päihdeongelmaisena arvatenkin yliampuva. Olisi mielenkiintoista kuulla kolmen muun sisaruksen kokemukset ja tarinat. 

Vierailija kirjoitti:

Kovasti korostuu aloittajan tarve todistella, että heidän lapsuutensa oli turvallinen ja koti oli hyvä. Tulee mieleen, että tämä on se tarina jonka hän on rakentanut selvitäkseen, totuushan voi olla toinen. Näin me ihmiset toimitaan monesti jotta selvitään, selitetään asiat paremmiksi kuin ne ovat. Siskon itselleen kertoma tarina on toisenlainen, varmasti totuuspohjainen mutta päihdeongelmaisena arvatenkin yliampuva. Olisi mielenkiintoista kuulla kolmen muun sisaruksen kokemukset ja tarinat. 

En minä mitään todistele, kunhan kerron faktoja. Tämä siskoni ei siis ole tätä ennen esittänyt tällaisia väitteitä tai kuvitteellisia tapahtumia lapsuudestamme, nämä ovat ihan uusi juttu. Muilla sisaruksilla on sama näkemys lapsuudestamme kuin minulla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti korostuu aloittajan tarve todistella, että heidän lapsuutensa oli turvallinen ja koti oli hyvä. Tulee mieleen, että tämä on se tarina jonka hän on rakentanut selvitäkseen, totuushan voi olla toinen. Näin me ihmiset toimitaan monesti jotta selvitään, selitetään asiat paremmiksi kuin ne ovat. Siskon itselleen kertoma tarina on toisenlainen, varmasti totuuspohjainen mutta päihdeongelmaisena arvatenkin yliampuva. Olisi mielenkiintoista kuulla kolmen muun sisaruksen kokemukset ja tarinat. 

En minä mitään todistele, kunhan kerron faktoja. Tämä siskoni ei siis ole tätä ennen esittänyt tällaisia väitteitä tai kuvitteellisia tapahtumia lapsuudestamme, nämä ovat ihan uusi juttu. Muilla sisaruksilla on sama näkemys lapsuudestamme kuin minulla. Ap

Ja en siis kyllä mitenkään keksi, mitä totuuspohjaa voisi olla esimerkiksi siinä tarinassa että hän oli paikalla toisen vanhempamme kuollessa. Kirjoittamansa mukaan hän muistaa miten yritettiin elvyttää ja miten poliisit tuli paikalle. Kaikki tämä on hänelle kerrottua, hän oli meidän muiden kanssa kilometrin päässä tapahtumapaikalta. Ainoa totuus on se että vanhempamme kuoli ja sinne kyllä tuli paikalle ensihoito ja poliisit, mutta hän ei siellä ollut.

Sitäkään en tiedä, mistä tuo mummolaan koko kesäksi jättäminen olisi voinut syntyä. Ainoa paikka mihin meidät ns. jätettiin ilman vanhempia oli kesäleirit. Mutta niitä oli harvakseltaan enkä ole edes varma siitä oliko sisko koskaan sellaisella toisin kuin esimerkiksiminä. Yleensä niihin sai oikein haluamalla haluta että sellaiselle pääsi mukaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti korostuu aloittajan tarve todistella, että heidän lapsuutensa oli turvallinen ja koti oli hyvä. Tulee mieleen, että tämä on se tarina jonka hän on rakentanut selvitäkseen, totuushan voi olla toinen. Näin me ihmiset toimitaan monesti jotta selvitään, selitetään asiat paremmiksi kuin ne ovat. Siskon itselleen kertoma tarina on toisenlainen, varmasti totuuspohjainen mutta päihdeongelmaisena arvatenkin yliampuva. Olisi mielenkiintoista kuulla kolmen muun sisaruksen kokemukset ja tarinat. 

En minä mitään todistele, kunhan kerron faktoja. Tämä siskoni ei siis ole tätä ennen esittänyt tällaisia väitteitä tai kuvitteellisia tapahtumia lapsuudestamme, nämä ovat ihan uusi juttu. Muilla sisaruksilla on sama näkemys lapsuudestamme kuin minulla. Ap

Useassa kohtaa kerrot kotinne olleen turvallinen. Et kykene ymmärtämään, että vaikka se olisi ollut turvallinen sinulle, on se voinut olla turvaton jollekin toiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Sisko on voinut dissosioida ja painaa pois tietoisuudesta lapsuuden trauman aiemmin, mikä kumminkin on aiheuttanut selittämätöntä pahaa oloa, mikä taas on ajanut helpottamaan oloa ja ahdistusta päihteillä. Sitten kun on alkanut etsiä selitystä pahalle ololle ja penkoa traumaansa, on voinut syntyä valemuistoja joita pitää itse ihan totena. Eli ei välttämättä tarkoituksella valehtele, vaan saattaa olla jo niin sekaisin että uskoo niihin ja etenkin saahan niillä tarinoilla kerättyä sääliä ja oikeutusta päihteidenkäytölle.

Tämmöisiä ihmiskohtaloita tiedän työni puolesta monia, jotka on eläneet päällepäin perusperheessä, jossa on kuitenkin sattunut joku ikävä juttu. Ja ollut mahdollisesti emotionaalista turvattomuutta, vaikka puitteet muuten olisi kunnossa. Sitten jos perhekulttuuri on ollut sellainen, ettei asioista puhuta ja vaikeat asiat sivuutetaan esim.huumorinlla tai suuntaamalla johonkin tekemiseen, niin asia tosiaan jää käsittel

Ap tässä on hyvä kuvaus mahdolliselle valemuistojen syntymiselle

Eikö teillä ollut kummankasn puolen isovanhemmat elossa, eikä muitakaan läheisverkostoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti korostuu aloittajan tarve todistella, että heidän lapsuutensa oli turvallinen ja koti oli hyvä. Tulee mieleen, että tämä on se tarina jonka hän on rakentanut selvitäkseen, totuushan voi olla toinen. Näin me ihmiset toimitaan monesti jotta selvitään, selitetään asiat paremmiksi kuin ne ovat. Siskon itselleen kertoma tarina on toisenlainen, varmasti totuuspohjainen mutta päihdeongelmaisena arvatenkin yliampuva. Olisi mielenkiintoista kuulla kolmen muun sisaruksen kokemukset ja tarinat. 

En minä mitään todistele, kunhan kerron faktoja. Tämä siskoni ei siis ole tätä ennen esittänyt tällaisia väitteitä tai kuvitteellisia tapahtumia lapsuudestamme, nämä ovat ihan uusi juttu. Muilla sisaruksilla on sama näkemys lapsuudestamme kuin minulla. Ap

Useassa kohtaa kerrot kotinne olleen turvallinen. Et kyk

Miten koti voi olla neljälle lapselle turvallinen, mutta yhdelle ei?

Varsinkin kun nämä sepustukset on alkaneet ihan viime aikoina.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina saa koko ajan uusia käänteitä, ja siskon valemuistoja tiputellaan ripotellen.

No palataan siihen alkuperäiseen kysymykseen: onko tästä sinulle jotain haittaa? Onko siskosi epämiellyttävä henkilö sinulle?

Voithan katkaista välit, jos näin haluat.

Hylkääminen ei olisi hyvä vaihtoehto, ainakaan tällaiselle harhaiselle ihmiselle. Toisaalta päihdeongelmista kärsivälle ei oikein voi olla mitenkään avuksi, kun hän ei yleensä näe itse sitä ongelmaa ja vikaa on vaan muissa.

 

Ei kaikki pähdeongelmasta kärsivät syytä ulkopuolisia. Toki siihen ongelmaan on saattanut sysätä traumasta johtuva ahdistuneisuus tmv, mutta kyllä usea osaa itsekin tunnistaa ongelmansa,

Päihdeongelmainen isä elää edelleen ja äiti kuoli? Minkä ikäisiä olitte tuossa vaiheessa? Ei vanhempia enää arjessa ollenkaan?