Miten olette selvinneet tilanteista, joissa puoliso on ihastunut johonkin toiseen?
Kumppanillani on ollut pitkäaikainen (vuosia) ihastus työkaveriinsa. Aloin epäilemään sitä jo muutama vuosi sitten, mutta silloin kiisti asian. Nyt viimeaikaisten keskustelujen myötä on tavallaan myöntänyt asian (vieläkin vähän kiertelee ja kaartelee, mutta on ns. tunnustanut, että jotain tunteita on).
Tämä ihastuksen kohde on parisuhteessa eikä ilmeisesti ole ihastunut kumppaniini. Ovat siis samassa työpaikassa, mutta eivät ole työssään ns. samoissa hommissa, eli näkevät harvakseltaan (käsittääkseni eivät joka päivä). Ilmeisesti kyseinen nainen on tuolla työpaikalla saanut useamman miehen pauloihinsa, eli on varsin viehättävä ja kiva tyyppi (oikein sievä, olen nähnyt kuvan).
Kumppanini on vannottanut, että minun ei tarvitse olla tilanteesta huolissaan ja että minä olen se, jota hän rakastaa. Kuitenkin asia kaihertaa minua ja koska tilanne on kestänyt näinkin pitkään (yli 5 vuotta), niin mietin onko se normaalia.. Eikö "harmittomat" ihastukset yleensä mene melko nopeasti ohi? Pitäisikö kuitenkin olla huolissaan, ja jos niin mistä tarkalleen ottaen?
Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, olen yrittänyt löytää siitä positiivisia puolia... ja kuitenkin se vaan vaivaa mieltä. Mietin miten usein kumppanini häntä ajattelee ja millä tasolla tunteet milloinkin ovat (sanoo että tunteet ovat laimenneet vuosien myötä, mutta en tiedä uskonko).
Kuulisin mielellään tarinoita vastaavista tilanteista. Miten olette asian "ratkaisseet"? Helpottiko ajan myötä, menikö ihastus ohi? Vaihtoiko joku työpaikkaa?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Exäni oli omien sanojensa mukaan yksipuolisesti ihastunut tyäkaveriinsa. Olin aikuinen ja ajattelin, että keskustelemalla avoimesti tilanne tasoittuisi. Lopulta tämä "yksipuolisen ihastuksen kohde" erosi ja puolisoni jätti minut. He ovat olleet nyt vuosikausia naimississa. Suosittelen, ettet ole liian sinisilmäinen.
Saattaahan olla, että hän luuli tunteiden olevan yksipuolisia, mutta toisen erottua kokeili kuitenkin onneaan.
Mitä käytännössä siis suosittelet? Mitä ap voi voittaa tai saada epäilemällä puolisoaan? Tunteeko siinä jotain voitonriemua, kun saa käräytettyä puolisonsa? Entä jos epäilee aiheettomasti ja pilaa sillä suhteensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo jotain teidän suhteesta, että ihastutaan muihin ihmisiin. Olisi todella surullista, jos olisin suhteessa, jossa ihastuisin toiseen. Saati sitten jos kumppanini.
Suurin osahan täällä on ollutkin sitä mieltä, että se on surullista. Harva on/olisi mielissään siitä, että ihastuu suhteen ulkopuolelle.
Mitä se sitten kertoo suhteesta, jos kuitenkin ihastuu. Kertoo sen, että suhteessa on ihmisiä eikä robotteja. Ihmiselämään kuuluu kaikenlaista epärationaalista paskaa.
Olen sitten varmaan robotti, kun osaan päättää mitä teen ja mitä en.
Eli läheisesi kuollessa osaat päättää, ettet tunne surua? Kun henkeäsi uhataan, päätät olla pelkäämättä? Kun ihastut, päätätkin olla ihastumatta? Kun tulee nälkä, päätät ettet ole nälkäinen?
Jos jokin kestää vuosia se ei ole ihastus vaan rakkautta, ihastus kestää vain muutamia kuukausia.
Vierailija kirjoitti:
No mä ainakin ihastuin koska pitkä suhde, molemmat itsestään selvyyksiä, ei riitoja, tylsää seksiä, vähän treffejä, mies pitkää päivää töissä ja väsynyt, itse jotenkin kriisissä ja masentunut, tuntuu ettei elämässä mitään enää edessä, lasten asioita, kauppaa, harrastuksia, työstressiä...
Niin siihen lyödään työkaveriksi joku uusi, vähän erilainen flirttaileva ja kohtelias tukea antava komea mies niin siinäpä se. Yhteys pääsee syntymään ja alkaa tulla tunteita eikä kotona makaava tuttu mies herätä mitään (vaikka onkin se kaikkein rakkain ja tärkein ihminen maailmassa lasten lisäksi).
Ja omalta osaltani sanon että kun pesä on tyhjentynyt ja lapset muuttaneet kotoa, tilanne tulee tosi helposti vastaan. Kotona kyllästyttävä 30-vuotta mukana kulkenut puoliso ja töissä joku uusi ja virkistävä tyyppi Soppa sakenee nopeasti. Onko parempi pysyä väljähtyneessä avioliitossa vai aika todeta ettei pitkässä suhteessa enää ole onnellinen?
Jätin mieheni. Ei minun päähäni mahdu kahta ihmistä joihin tuntisin yhtäaikaa vetoa. Siellä on yksi ihminen kerrallaan. Jos joku muu tulee kumppanin tilalle, niin ei se entistyvä sinne enää ikinä palaa, vaikka sen toisen kanssa ei tulisi mistään mitään. Se on ohi. Minulle ei ole mikään ongelma olla yksin ja ihastun niin harvoin, että hyvä jos 10 vuoteen mahtuu yhtään ihmistä mistä edes etäisesti pitäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieheni otti tietysti nokkiinsa, mutta olemme olleet yhdessä nuoresta asti ja kolme kouluikäistä lasta löytyy, vanhin jo 16v.
Mutta asioita käytiin läpi ja mietittiin mistä johtuu. Liian vähän yhteistä tekemistä ja väljähtynyt fiilis toisia kohtaan, vaikka seksiä onkin ollut jne. Aloimme sitten tehdä enemmän kaikkea yhdessä.
Harmittaa että asia oli niin moneen suuntaan tiedossa, eli "nolasin" meidät molemmat ja toinen mies siitä tuskin välittää, alkoi jahdata vaan seuraavia naisia.
Kiusausta vastustin viimeiseen saakka, eli mitään fyysistä ei ikinä tapahtunut. Pettämistä en olisi saanut anteeksi, sen mieheni teki selväksi. Oli kiitollinen ja arvosti että kerroin asioista, koska hänellä on hyvä itsetunto.
Mutta itse saan ihastustani ja itseäni hävetä, koska puhuin siitä niin avoimesti. En ole osannut antaa itselleni enkä toiselle miehelle anteeks
Tämä. Vuosi "rokottamista" on lopulta aika lyhyt aika, jos miettii pitkästä suhteesta eroamista. Onhan hänenkin pitänyt miettiä onko tunteet vain hetkellisiä ja punnita huolella asioita.
Menee ohi ajallaan. Oma ihastukseni kesti vuosia ja loppui vasta kun jäin töistä pois pitkäksi aikaa.
Mun vaimo ihastui ja oli empivä kun pomoonsa rakastui. Panon puute.
Pomolle soitin ja pyysin pääsee ja saa naida mun luvalla jos haluu. Vaimolle sanoin että anna vaan jos jos pomo haluu ja ite haluut. Ei järvi soutamalla kulunut vaan sain itekkin enemmän. No sit antoi ekakerran toimiston pöydällä ja monessa muussa paikassa. Sai hyvin ja kerran kertoi tunnin saaneen kun viagralla seisotti.
Kaikki loppuu aikanaan niin pomokin otti nuoremman
Käyttäkää vierasta piristystä ja kiva liukkailla olla.
Emme selvinneet tilanteesta. Ihastus johti pettämiseen ja sain siitä kuulla vasta kun puoliso kertoi jättävänsä minut. Seuraavana päivänä lähti ja siihen loppui 25 vuotta kestänyt yhteiselo.