Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten olette selvinneet tilanteista, joissa puoliso on ihastunut johonkin toiseen?
05.07.2024 |
Kumppanillani on ollut pitkäaikainen (vuosia) ihastus työkaveriinsa. Aloin epäilemään sitä jo muutama vuosi sitten, mutta silloin kiisti asian. Nyt viimeaikaisten keskustelujen myötä on tavallaan myöntänyt asian (vieläkin vähän kiertelee ja kaartelee, mutta on ns. tunnustanut, että jotain tunteita on).
Tämä ihastuksen kohde on parisuhteessa eikä ilmeisesti ole ihastunut kumppaniini. Ovat siis samassa työpaikassa, mutta eivät ole työssään ns. samoissa hommissa, eli näkevät harvakseltaan (käsittääkseni eivät joka päivä). Ilmeisesti kyseinen nainen on tuolla työpaikalla saanut useamman miehen pauloihinsa, eli on varsin viehättävä ja kiva tyyppi (oikein sievä, olen nähnyt kuvan).
Kumppanini on vannottanut, että minun ei tarvitse olla tilanteesta huolissaan ja että minä olen se, jota hän rakastaa. Kuitenkin asia kaihertaa minua ja koska tilanne on kestänyt näinkin pitkään (yli 5 vuotta), niin mietin onko se normaalia.. Eikö "harmittomat" ihastukset yleensä mene melko nopeasti ohi? Pitäisikö kuitenkin olla huolissaan, ja jos niin mistä tarkalleen ottaen?
Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, olen yrittänyt löytää siitä positiivisia puolia... ja kuitenkin se vaan vaivaa mieltä. Mietin miten usein kumppanini häntä ajattelee ja millä tasolla tunteet milloinkin ovat (sanoo että tunteet ovat laimenneet vuosien myötä, mutta en tiedä uskonko).
Kuulisin mielellään tarinoita vastaavista tilanteista. Miten olette asian "ratkaisseet"? Helpottiko ajan myötä, menikö ihastus ohi? Vaihtoiko joku työpaikkaa?
Kommentit (69)
Exäni oli omien sanojensa mukaan yksipuolisesti ihastunut tyäkaveriinsa. Olin aikuinen ja ajattelin, että keskustelemalla avoimesti tilanne tasoittuisi. Lopulta tämä "yksipuolisen ihastuksen kohde" erosi ja puolisoni jätti minut. He ovat olleet nyt vuosikausia naimississa. Suosittelen, ettet ole liian sinisilmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne ihastukset saattavat kestää kauan ja jäädä ehkä pysyviksikin. Minäkin olen ollut yli 20 vuotta ihastunut erääseen mieheen, mutta en haluaisi seurustella hänen kanssaan, vaikka olisimme sinkkuja. Hän ei vain ole NIIN kiinnostava. Parisuhteessa olen ollut 30 vuotta ja kyllä mieheni on minulle paljon tärkeämpi kuin tämä ihastus.
"Ai sinusta on ok katsoa uutta ihmistä valmiiksi? Siis että teet eroa ja pidät jonkun odotushuoneessa? Sehän on ihan törkeää."
Jos minulle vastasit (lainaukset on täällä hanurista), niin ensisijaisesti tuo on minusta väärin sitä alkuperäistä kumppania kohtaan. Miten tässä tuota kirjoittajaa edes roikotettiin, hänhän itse sanoi ettei hän edes halunnut erota? Enemmän väärin hän minusta teki kumpaakin miestä kohtaan. Piti toisen kanssa peliä vaikkei aikonutkaan erota. Ja odotteli kieli pitkällä toisen eroa oman kumppanin selän takana.
Vierailija kirjoitti:
"Minä olen taas sitä mieltä, että jos suhteessa pysyminen vaatii valehtelua, se suhde on jo pilalla. Todella epäkunnioittavaa puolisoa kohtaan. Eri juttu kaataa naamalle, jos ei toinen edes halua tietää. Mutta jos erikseen kysyy, niin silloin ihastus jo näkyy päälle päin, ja valehtelu loukkaa lisää."
########
Minä ajattelin asiasta aiemmin juuri niin kuin kirjoitit tuossa yllä.
Mutta nyt, tuon myllyn läpi kertaalleen vedettynä en enää ajattele.
Nyt ajattelen niin, että ihastumisesta kannattaa kertoa vain, jos meinaa jollain tavalla edetä ihastuksensa kanssa. Luen etenemiseksi esimerkiksi sen, että ihastunut tunnustaa kohteelleen ihastumisensa.
Jos se ihastuminen on vain ihastuneen oman päänsä sisällä tapahtuva kamppailu, niin siitä ei kannata kertoa edes kysyttäessä.
Sehän on henkilökohtaisista arvoista kiinni, millaisissa pikkuasioissa haluaa tulla pidetyksi pimennossa ja mitkä on niin isoja asioita että niistä pitää tietää. Osahan puolustelee pettämistäkin hieman samantapaisin argumentein. Minä henkilökohtaisesti toivoisin, että oma kumppani olisi samoilla linjoilla kuin itse, että jos niin iso asia tulee eteen ettei siitä valehtelematta selviä niin sitten on aika suhteen jo päättyäkin.
Jos kyseessä on tosiaan pelkkä ihastus, niin sillä ei ole väliä. Eri juttu tietysti, jos kyse onkin vakavammasta tunteesta, josta mies vain käyttää sanaa ihastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieheni otti tietysti nokkiinsa, mutta olemme olleet yhdessä nuoresta asti ja kolme kouluikäistä lasta löytyy, vanhin jo 16v.
Mutta asioita käytiin läpi ja mietittiin mistä johtuu. Liian vähän yhteistä tekemistä ja väljähtynyt fiilis toisia kohtaan, vaikka seksiä onkin ollut jne. Aloimme sitten tehdä enemmän kaikkea yhdessä.
Harmittaa että asia oli niin moneen suuntaan tiedossa, eli "nolasin" meidät molemmat ja toinen mies siitä tuskin välittää, alkoi jahdata vaan seuraavia naisia.
Kiusausta vastustin viimeiseen saakka, eli mitään fyysistä ei ikinä tapahtunut. Pettämistä en olisi saanut anteeksi, sen mieheni teki selväksi. Oli kiitollinen ja arvosti että kerroin asioista, koska hänellä on hyvä itsetunto.
Mutta itse saan ihastustani ja itseäni hävetä, koska puhuin siitä niin avoimesti. En ole osannut antaa itselleni enkä toiselle miehelle anteeks
Suuri kiitos tästä viestistä jatkuvan haukkumisen sijaan.
Ei sille voi mitään että ihastuu. Ja jos ihastuu, se on ikävä tilanne jokaiselle osapuolelle eikä kukaan varmasti halua mitään pahaa kenellekään, tilanteita on niin erilaisia. Pitää olla selkärankaa myöntää missä mennään ja aikuiset ihmiset pystyvät yleensä keskustelemaan asioista. Monelta erolta voisi välttyä kun ajoissa nostetaan asiat esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukkosi on ihastunut on mielikuvituksensa kehittelemään ihanteeseen tuosta naisesta. Kun juttu ei etene, niin mielikuvitus rakentaa lisää pilvilinnoja. Jos etenisivät, homma voisi lässähtää viikossa. Tuon tietäminen ei poista ongelmaa.
Luota omaan intuitioon, ja ota asia puheeksi. Sulla on täysi syy olla loukkaantunut. Laita asialle piste. Pysy kannassasi. Älä anna ukkosi selitellä asiaa parhain päin. Tuntuu että kohta sattuu johonkin lujaa.
En usko, että mitään mielikuvitusta. Haluaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastuin ja kiinnyin töissä mieheen, joka valehteli eroavansa puolisostaan. Hänellä oli tarkoitus selvästi päästä sänkyyn, kun vaimo pihtasi. Roikotti mua vuoden verran.
Myöhemmin sitten erosi oikeasti ja otti muhun yhteyttä.
Mulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kertoa asiasta kotona, koska kumpi sitten olisi ollut parempi, mokata tosi pahasti (koska olin jo niin hirveän ihastunut) vai nostaa kissa pöydälle, että näin on nyt käynyt ja olen tosi sekaisin. Että en halua pettää enkä erota, mutta en myöskään pääse tunteistani niin vaan eroon.
Ihastus tuli täysin vahingossa, sitä ei todellakaan voi hallita kehen ihastuu ja millä tavalla. :( Elämäni pahin kriisi ja harmittaa että tyyppi oli niin julma, että otti säännöllisesti yhteyttä ja piti tunnekoukussa.
Valitettavasti tämä on totta nykypäivän työpaikoillla. Ja työkaverit vaikenevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoo jotain teidän suhteesta, että ihastutaan muihin ihmisiin. Olisi todella surullista, jos olisin suhteessa, jossa ihastuisin toiseen. Saati sitten jos kumppanini.
Minusta se kertoo lähinnä kumppanista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo jotain teidän suhteesta, että ihastutaan muihin ihmisiin. Olisi todella surullista, jos olisin suhteessa, jossa ihastuisin toiseen. Saati sitten jos kumppanini.
Suurin osahan täällä on ollutkin sitä mieltä, että se on surullista. Harva on/olisi mielissään siitä, että ihastuu suhteen ulkopuolelle.
Mitä se sitten kertoo suhteesta, jos kuitenkin ihastuu. Kertoo sen, että suhteessa on ihmisiä eikä robotteja. Ihmiselämään kuuluu kaikenlaista epärationaalista paskaa.
Olen sitten varmaan robotti, kun osaan päättää mitä teen ja mitä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä ainakin ihastuin koska pitkä suhde, molemmat itsestään selvyyksiä, ei riitoja, tylsää seksiä, vähän treffejä, mies pitkää päivää töissä ja väsynyt, itse jotenkin kriisissä ja masentunut, tuntuu ettei elämässä mitään enää edessä, lasten asioita, kauppaa, harrastuksia, työstressiä...
Niin siihen lyödään työkaveriksi joku uusi, vähän erilainen flirttaileva ja kohtelias tukea antava komea mies niin siinäpä se. Yhteys pääsee syntymään ja alkaa tulla tunteita eikä kotona makaava tuttu mies herätä mitään (vaikka onkin se kaikkein rakkain ja tärkein ihminen maailmassa lasten lisäksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo jotain teidän suhteesta, että ihastutaan muihin ihmisiin. Olisi todella surullista, jos olisin suhteessa, jossa ihastuisin toiseen. Saati sitten jos kumppanini.
Suurin osahan täällä on ollutkin sitä mieltä, että se on surullista. Harva on/olisi mielissään siitä, että ihastuu suhteen ulkopuolelle.
Mitä se sitten kertoo suhteesta, jos kuitenkin ihastuu. Kertoo sen, että suhteessa on ihmisiä eikä robotteja. Ihmiselämään kuuluu kaikenlaista epärationaalista paskaa.
Olen sitten varmaan robotti, kun osaan päättää mitä teen ja mitä en.
Ymmärtänet, että tunteet ja tekeminen ovat eri asioita? Jos tunteita pystyt päättämään, niin sitten et ainakaan ihminen ole, tuskin robottikaan.
"Tämä ihastuksen kohde on parisuhteessa eikä ilmeisesti ole ihastunut kumppaniini. "
Tämähän on ihan peruspsykologiaa. Miehesi ihastus pysyy yllä tuohon hemaisevaan naiseen, sillä hän on saavuttamaton. Tuollainen voi kestää jopa vuosikymmeniä. Miehille tulee pakkomielle naisesta, jota eivät voi saada. Liian helppoihin ja saatavilla oleviin naisiin lopahtaa kiinnostus. Raaka totuus. Aviovaimon osa on melko tympeä näissä psykologisissa peleissä.
Ja ei. En itse kykenisi olemaan tuollaisessa suhteessa enää.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastuin ja kiinnyin töissä mieheen, joka valehteli eroavansa puolisostaan. Hänellä oli tarkoitus selvästi päästä sänkyyn, kun vaimo pihtasi. Roikotti mua vuoden verran.
Myöhemmin sitten erosi oikeasti ja otti muhun yhteyttä.
Mulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kertoa asiasta kotona, koska kumpi sitten olisi ollut parempi, mokata tosi pahasti (koska olin jo niin hirveän ihastunut) vai nostaa kissa pöydälle, että näin on nyt käynyt ja olen tosi sekaisin. Että en halua pettää enkä erota, mutta en myöskään pääse tunteistani niin vaan eroon.
Ihastus tuli täysin vahingossa, sitä ei todellakaan voi hallita kehen ihastuu ja millä tavalla. :( Elämäni pahin kriisi ja harmittaa että tyyppi oli niin julma, että otti säännöllisesti yhteyttä ja piti tunnekoukussa.
No, miksi sinusta ja tästä työmiehestä ei sitten tullutkaan mitään? Miksi jätit tarinan kesken, eli mitäs sun miehes sanoi tosta sun pettämisestä ja jäitkö siis yhteen miehesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastuin ja kiinnyin töissä mieheen, joka valehteli eroavansa puolisostaan. Hänellä oli tarkoitus selvästi päästä sänkyyn, kun vaimo pihtasi. Roikotti mua vuoden verran.
Myöhemmin sitten erosi oikeasti ja otti muhun yhteyttä.
Mulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kertoa asiasta kotona, koska kumpi sitten olisi ollut parempi, mokata tosi pahasti (koska olin jo niin hirveän ihastunut) vai nostaa kissa pöydälle, että näin on nyt käynyt ja olen tosi sekaisin. Että en halua pettää enkä erota, mutta en myöskään pääse tunteistani niin vaan eroon.
Ihastus tuli täysin vahingossa, sitä ei todellakaan voi hallita kehen ihastuu ja millä tavalla. :( Elämäni pahin kriisi ja harmittaa että tyyppi oli niin julma, että otti säännöllisesti yhteyttä ja piti tunnekoukussa.
No, miksi sinusta ja tästä työmiehestä ei sitten tullutkaan mitään? Mi
No ei tullut mitään, koska ei meistä mitään paria saisi aikaan kuitenkaan. Ihan erilainen elämänkatsomus molemmilla. Eikä tuo auta asiaa yhtään tuo pään aukominen.
Mies ymmärsi ja oli valmis tekemään töitä suhteemme eteen, kuten minäkin. Ei ole niin mustavalkoinen kuvio.
Alue: Aihe vapaa
Mä mietin, miksi siitä ihastumisesta pitää kertoa puolisolle, jos mitään ei aio sen ihastumisen suhteen tehdä. Sehän vaan loukkaa puolisoa. Itse en kertoisi, enkä vastasvassa tilanteessa haluaisi tietää, jos miehelläni olisi joku ihastus. Tilanne tietysti olisi eri, jos harkitsisin eroa puolisostani, silloin luonnollisesti kertoisin. Ja toivoisin miehenkin tuollaisessa tilanteessa kertovan. Olen ollut mieheni kanssa sellaiset reilut 27 vuotta yhdessä, enkä toistaiseksi ole muihin ihastunut.