Miten olette selvinneet tilanteista, joissa puoliso on ihastunut johonkin toiseen?
Kumppanillani on ollut pitkäaikainen (vuosia) ihastus työkaveriinsa. Aloin epäilemään sitä jo muutama vuosi sitten, mutta silloin kiisti asian. Nyt viimeaikaisten keskustelujen myötä on tavallaan myöntänyt asian (vieläkin vähän kiertelee ja kaartelee, mutta on ns. tunnustanut, että jotain tunteita on).
Tämä ihastuksen kohde on parisuhteessa eikä ilmeisesti ole ihastunut kumppaniini. Ovat siis samassa työpaikassa, mutta eivät ole työssään ns. samoissa hommissa, eli näkevät harvakseltaan (käsittääkseni eivät joka päivä). Ilmeisesti kyseinen nainen on tuolla työpaikalla saanut useamman miehen pauloihinsa, eli on varsin viehättävä ja kiva tyyppi (oikein sievä, olen nähnyt kuvan).
Kumppanini on vannottanut, että minun ei tarvitse olla tilanteesta huolissaan ja että minä olen se, jota hän rakastaa. Kuitenkin asia kaihertaa minua ja koska tilanne on kestänyt näinkin pitkään (yli 5 vuotta), niin mietin onko se normaalia.. Eikö "harmittomat" ihastukset yleensä mene melko nopeasti ohi? Pitäisikö kuitenkin olla huolissaan, ja jos niin mistä tarkalleen ottaen?
Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, olen yrittänyt löytää siitä positiivisia puolia... ja kuitenkin se vaan vaivaa mieltä. Mietin miten usein kumppanini häntä ajattelee ja millä tasolla tunteet milloinkin ovat (sanoo että tunteet ovat laimenneet vuosien myötä, mutta en tiedä uskonko).
Kuulisin mielellään tarinoita vastaavista tilanteista. Miten olette asian "ratkaisseet"? Helpottiko ajan myötä, menikö ihastus ohi? Vaihtoiko joku työpaikkaa?
Kommentit (69)
Olen ihastunut työkaveriin, ollut vajaat kaksi vuotta. Nyt olemme edenneet petihommiin. Varattu olen. Eli ei laimennut vaan kihelmöi kivasti.
Minä olin ihastunut työkaveriini kolmen vuoden ajan ja olisin varmaankin edelleen ellei ihastuksen kohde olisi irtisanoutunut joten en näe häntä enää eikä hän ole somessa joten en voi seuratakaan häntä.
Kerroin puolisolleni ihastuksesta heti kun sitä ilmeni, ja näytinkin puolisolleni kuka ihastukseni on työpaikan juhlissa jonne sai ottaa puolisot mukaan. Mun puoliso suhtautui asiaan ihan hyvin, hän on itsekin ollut yksipuolisesti ihastunut toiseen parisuhteemme aikana, eikä hän tehnyt ihastuksensa kanssa mitään kuten en itsekään tehnyt, eikä kummankaan meidän ihastuksen kohde edes tiennyt ihastuksestamme.
Mun ihastus siis loppui itsestään kun en enää ollut ihastuksen kohteen kanssa missään tekemisissä. Omasta mielestäni ihastumisessa ei ole mitään pahaa jos ei tee mitään tekoja jotka loukkaisi puolisoa. Ihastushan on vain tunne, ei se tarkoita että pitäisi tehdä mitään.
Se on miehen tehtävä antaa tunteiden viilentyä ja olla ruokkimatta niitä. Sinun ei kuuluisi kantaa taakkaa ja miettiä vuosia asiaa, joka on miehesi vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ihastunut työkaveriini kolmen vuoden ajan ja olisin varmaankin edelleen ellei ihastuksen kohde olisi irtisanoutunut joten en näe häntä enää eikä hän ole somessa joten en voi seuratakaan häntä.
Kerroin puolisolleni ihastuksesta heti kun sitä ilmeni, ja näytinkin puolisolleni kuka ihastukseni on työpaikan juhlissa jonne sai ottaa puolisot mukaan. Mun puoliso suhtautui asiaan ihan hyvin, hän on itsekin ollut yksipuolisesti ihastunut toiseen parisuhteemme aikana, eikä hän tehnyt ihastuksensa kanssa mitään kuten en itsekään tehnyt, eikä kummankaan meidän ihastuksen kohde edes tiennyt ihastuksestamme.
Mun ihastus siis loppui itsestään kun en enää ollut ihastuksen kohteen kanssa missään tekemisissä. Omasta mielestäni ihastumisessa ei ole mitään pahaa jos ei tee mitään tekoja jotka loukkaisi puolisoa. Ihastushan on vain tunne, ei se tarkoita että pitäisi tehdä mitään.
Niin varmaan SATUTÄTI!
Ukkosi on ihastunut on mielikuvituksensa kehittelemään ihanteeseen tuosta naisesta. Kun juttu ei etene, niin mielikuvitus rakentaa lisää pilvilinnoja. Jos etenisivät, homma voisi lässähtää viikossa. Tuon tietäminen ei poista ongelmaa.
Luota omaan intuitioon, ja ota asia puheeksi. Sulla on täysi syy olla loukkaantunut. Laita asialle piste. Pysy kannassasi. Älä anna ukkosi selitellä asiaa parhain päin. Tuntuu että kohta sattuu johonkin lujaa.
no erohan siitä tuli, ihastui työkaveriinsa ja kiisti tunteet loppuun asti, vaikka ne oli täysin nähtävissä ja työkaverikin vaihtoi työpaikkaa.
Pyysi anteeksi "koska niin kuuluu tehdä" sitä mitä teki, mutten koskaan nähnyt aitoa katumusta. Loppuajasta olin hänelle pelkkä sähköpaalu. Tai siis, korjaan - sähköpaalua hän arvosti enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ukkosi on ihastunut on mielikuvituksensa kehittelemään ihanteeseen tuosta naisesta. Kun juttu ei etene, niin mielikuvitus rakentaa lisää pilvilinnoja. Jos etenisivät, homma voisi lässähtää viikossa. Tuon tietäminen ei poista ongelmaa.
Luota omaan intuitioon, ja ota asia puheeksi. Sulla on täysi syy olla loukkaantunut. Laita asialle piste. Pysy kannassasi. Älä anna ukkosi selitellä asiaa parhain päin. Tuntuu että kohta sattuu johonkin lujaa.
Eli ihastuneen kannattaa pyrkiä tutustumaan ihastuksen kohteeseen, niin ihastus lässähtää.
Vaimo oli ihastunut toiseen mieheen ja tapailivat välillä. Kerran kun vaimolla oli illalla "omaa menoa" ja tullessaan kotiin löysi minut ja erään naisen sängystämme. Järkyttyi niin paljon että ihastuminen loppui siihen.
Olen ihastunut entiseen työkaveriini. Olemme ystäviä. Käymme silloin tällöin lounaalla, vaihdamme kuulumisia viesteillä ja näemme satunnaisesti after workeilla (aina isommalla porukalla). Kumpikaan ei ole tunnustanut tunteitaan, mutta luulen niiden olevan molemminpuolisia.
Tuntuu hyvältä että on ihminen, jonka kanssa voi jutella kaikista asioista ja joka piristää päivää. Auttaa jaksamaan arkea, kun miettii seuraavaa tapaamista. Ihastus laantuu joskus, jos on laantuakseen, mutta ystävyys varmasti jatkuu.
Hattua nostan niille, jotka ovat niin sinut itsensä kanssa, että kestävät puolisolta tällaiset ihastumisuutiset. Itse jättäisin kuitenkin kertomatta. Miksi kiusata puolisoa turhaan tällaisilla ihastuksilla, jos niille ei mitään meinaa tehdä ja puolison kanssa haluaa jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo oli ihastunut toiseen mieheen ja tapailivat välillä. Kerran kun vaimolla oli illalla "omaa menoa" ja tullessaan kotiin löysi minut ja erään naisen sängystämme. Järkyttyi niin paljon että ihastuminen loppui siihen.
Ja sellainen SATUpoika siellä.
Tarinanne tiivistäen:
läheisriippuvainen on rakastunut pakkomielteiseen ja päin vastoin.
Mä olen pakannu kamat ja häipyny, siinäpähän on. Mulla on sen verran ylpeyttä että en ala jotain miestä kerjäämään ja vinkumaan.
Faktahan on se, että aidosti sitoutuneessa suhteessa ei ihastuta muihin. Miksi?
Koska: aidosti sitoutuneessa suhteessa ollaan tiiviisti yhteydessä ja yhdessä toisen (inhoan sanaa kumppani) kanssa ja suunnitellaan asioita, mennään ja tehdään ja keskitytään toisiinsa. Aidosti sitoutuneessa suhteessa oleva ymmärtää, että kukaan muu ei ole kopio siitä toisesta. Joten jos on tyytyväinen, ei käy edes mielessä että joku toinen olisi jotain "enemmän" kuin oma kumppani. Siksi esimerkiksi joku yltiösuvaitsevainen tyyppi voi olla aika riski suhteessa. Jos mikään ei ole turn off, niin sehän tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että kuka tahansa kelpaa, ja kumppani saa siitä varmaan osansa ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on se, että aidosti sitoutuneessa suhteessa ei ihastuta muihin. Miksi?
Koska: aidosti sitoutuneessa suhteessa ollaan tiiviisti yhteydessä ja yhdessä toisen (inhoan sanaa kumppani) kanssa ja suunnitellaan asioita, mennään ja tehdään ja keskitytään toisiinsa. Aidosti sitoutuneessa suhteessa oleva ymmärtää, että kukaan muu ei ole kopio siitä toisesta. Joten jos on tyytyväinen, ei käy edes mielessä että joku toinen olisi jotain "enemmän" kuin oma kumppani. Siksi esimerkiksi joku yltiösuvaitsevainen tyyppi voi olla aika riski suhteessa. Jos mikään ei ole turn off, niin sehän tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että kuka tahansa kelpaa, ja kumppani saa siitä varmaan osansa ennemmin tai myöhemmin.
Tuo hillitön tiiviyden vaade ajaa monet hakemaan irtiottoa ja pakoa arjesta ja sen velvollisuuksista muualta.
Vierailija kirjoitti:
Ukkosi on ihastunut on mielikuvituksensa kehittelemään ihanteeseen tuosta naisesta. Kun juttu ei etene, niin mielikuvitus rakentaa lisää pilvilinnoja. Jos etenisivät, homma voisi lässähtää viikossa. Tuon tietäminen ei poista ongelmaa.
Luota omaan intuitioon, ja ota asia puheeksi. Sulla on täysi syy olla loukkaantunut. Laita asialle piste. Pysy kannassasi. Älä anna ukkosi selitellä asiaa parhain päin. Tuntuu että kohta sattuu johonkin lujaa.
En kyllä ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua yhtään. Mitä miehen pitäisi siis käytännössä tehdä? Miten laitetaan piste ihastumiselle? Miksi toisen tunteista pitäisi loukkaantua? Ei kukaan saa valita tunteitaan. Mitä se parhain päin selittely on?
Eihän miesparka voi mitään muuta tehdä kuin toivoa, että ne ihastumistunteet laantuisivat ja ehkä katoaisivat joskus. Pitääkö siihen päälle vielä syyllistää?
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on se, että aidosti sitoutuneessa suhteessa ei ihastuta muihin. Miksi?
Koska: aidosti sitoutuneessa suhteessa ollaan tiiviisti yhteydessä ja yhdessä toisen (inhoan sanaa kumppani) kanssa ja suunnitellaan asioita, mennään ja tehdään ja keskitytään toisiinsa. Aidosti sitoutuneessa suhteessa oleva ymmärtää, että kukaan muu ei ole kopio siitä toisesta. Joten jos on tyytyväinen, ei käy edes mielessä että joku toinen olisi jotain "enemmän" kuin oma kumppani. Siksi esimerkiksi joku yltiösuvaitsevainen tyyppi voi olla aika riski suhteessa. Jos mikään ei ole turn off, niin sehän tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että kuka tahansa kelpaa, ja kumppani saa siitä varmaan osansa ennemmin tai myöhemmin.
En tiedä minkä ikäinen olet ja mikä on suhdestatuksesi, mutta saatat löytää nuo edeltävät sanasi joku päivä vielä nätisti aseteltuna tarjottimelta.
Kenelläkään kokemusta vastaavasta?