Lue keskustelun säännöt.
Muistoja 60-luvulta
03.07.2024 |
Herajoen jugurtit kauppa-autolta. 😊
https://external-hel3-1.xx.fbcdn.net/emg1/v/t13/15536593910089681505?ur…
Kommentit (532)
308 luodit ja pakomatkat naapuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauppa-auto eli myymäläauto kävi kylällämme kaksi kertaa viikossa, keskiviikkona E-kaupan ja perjantaina Sokoksen. Auto tuli noin klo 13. Äiti kirjoitti ostoslistan ja antoi rahan mukaan ja palkaksi sai ostaa jäätelön tai karkkiaskin ym. Sateella oli jännää odotella autoa maitolaiturissa.
Markalla sai kaksi eskimoa tai yhden tuutin. Loppurahalla sitten karkkiaskin tai tikkaria. Kaksi kauppa-autoa kulki meilläkin, ja linja-auto kahdesti päivässä . Ei tarvittu omia autoja, kun sunnuntai-iltaisin kulki tanssiauto, ja jouluaamuna joulukirkkoon. Jos sunnuntaina piti mennä jonnekin, saatettiin kulkea maitoautossa.
Vuosikymmenen alussa ei koko kylässä ollut yhtään autoa eikä telkkaria kenelläkään, ja ensimmäiset olivat akulla toimivia pikkuisia mustavalkoisia akkutelkkareita. Kylän ainoa puhelin oli joku valtion puhelin. Joissakin taloissa oli jo kaasuvalo, vuosikymmenen
mun mielestä nuo pikku tv tuli vasta 70 luvulla,ns matkatv nimellä. vaan 60 luvulla isot pahvilaatikko tv. lamput paloi yhtenään ja särinää,lumisadetta ja kuva ns kulki, joku iski nyrkillä kanteen, niin tokeni.
akkaväki koristeli tv kannen kukilla ,joihin vettä-hullut-mikä turvallisuusriski. pitsiliinaa, posliinikoristeita,ikäänkuin joku pöytä.
mutta tv oli just isoja karseen rumia mm aeg.
Putoa,,olin kodinkonekaupassa töissä 65-69, mutta aeg oli kyllä pesukonemerkki yms. Eipä sattunut tv:tä tuolla merkillä näkyneen. Tai ei ehkä meillä ollut myynnissä.
Oli ASA, Blaupunkt, Löveopta, Telefunken, ym, mutta aeg:tä en muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten piiskaaminen oli sallittua.
Piiskaa annettiin paljalle pepulle.
Oli sekin aikaa. Äidin piiskatessa sai huutaa tosissaan.
Finnairin lennoille pukeuduttiin, naisilla hattu ja hansikkaat. Ateria oli hyvä ja tarjottiin Arabian lautasilta, oikeat haarukat ja veitset. Lentelin jopa Atlantin yli.
Vierailija kirjoitti:
Kissat juoksivat kaikki vapaina. Ei olisi tullut kuuloonkaan järkätä kaikenmaailman telineitä ja pitää sisäkissoja. Hulluina ja eläinrääkkääjinä sellaisia olisi pidetty. Omakotialueella, jossa asuin, ei ollut ainuttakaan hiirtä tai rottaa penkomassa ulkoroskiksia. Jos kissaa ei kuulunut ei näkynyt kotiin, hankittiin uusi.
En ollut vielä koulussa, kun meillä oli eka maatiaiskissa. Se piti minusta kovasti, kun järkkäsin kaikkea kivaa sille. Pahvilaatikoista tein seikkailukäytäviä sille. Siis monta pahvilaatikkoa vierekkäin ja oviaukot laatikosta toiseen ja ikkunoita, joista se ei mahtunut. Sitten sille tuli aina hepuli ja hajoitti koko hienon rakennelman. Ai että sitä oli hauska katsoa.
Se antoi jopa minun ottaa hellästi etutassuista kiinni ja pyöriä ympyrää rauhallisesti laulaen piiri pieni pyörii jne. Kissan jalat ei koskettaneet maata, mutta ei se ollut pahoillaan. Pääsi pois, kun halusi.
Aika kultaa muistot. Itse muistan, että sen aikaista kissanpitoa kyllä kauhisteltaisiin nykyään. Meillä kissat pantiin ulos yöksi, oli pakkasta kuinka paljon tahansa. Ruuaksi annettiin perunaa ja kastiketta, onneksi kissat pääsivät saalistamaan vapaana. Muistan ostaneeni kissoille kauppahallista keuhkoa tai makkaranpäitä.
Koska kissat liikkuivat vapaina, ne hävisivät aina muutaman vuoden kuluttua. Kulkukissojakin liikkui, mutta todennäköisesti jäivät auton alle. Tai olivat sairaita, eihän niitä tullut mieleenkään viedä eläinlääkärille. Muutaman tiedän isäni lopettaneen hukuttamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyläkaupassa oli ainoastaan Perfek-siteitä. Myymälänhoitajalle annettiin ostoslista, josta tajusi, että tarvitaan siteitä. Jostain takahuoneesta hän haki paketin, joka oli sujautettu ruskeaan paperipussiin, ettei muut näkisi. Kaupasta sai hevosenkengistä retonkiin saakka, mutta voit, maitoa tai lihaa ei ollut. Suomi-lenkkiä sai ostaa palasina. Kerman korvikkeita. Oli Atlanta ja Vuokko ja ne narmasti kävi hyvin kaupaksi, koska ne eivät hapantuneet. Melkein joka talossa oli lehmiä, sikoja ja kanoja. Siat ja mullikat myytiin kirkonkylälle, joku naapuri kävi teurastamassa siat ja lakanaan käärittynä ruho meni kauppaan. Omaan käyttöön voitiin ottaa jokin kylki tai,lapa pala mutta ei koskaan kinkkua. Läskisoosia oli siten aika harvoin, vaikka nyt annetaan ymmärtää että pelkällä läskillä olisi eletty. Kylillä kiersi mullin ostajat ja he välittivät mullit teurastamoon esim Karjapohjolaan.
Kotona separoitiin maito ja kirnuttiin voi 1954 saakka, jolloin alkoi meijeriauto kulkemaan ja saatiin voi auton mukana maitolavalle laatikkoon. Maidosta otettiin rasva talteen meijerissä takaisin palauttiin kurri ja joskus tuli jopa piimää.
Vanhat suomalaiset elokuvat ovat kuvauksia, jostain etelästä, sellaiseen elämään pohjoisessa päästiin vasta 60-luvun lopulla. Kaikesta oli pulaa, tietysti kaupassa oli ollut jo melkein mitä tahansa, mutta rahaa ei vain ollut. Talo, jossa oli 4-5 lehmää ja kymmenen lasta oli todella köyhä paikka. Köyhille jaettiin kunnasta kortteja, joilla sai kenkiä hankittua, mutta harvat ottivat almuja vastaan, se oli kunniakysymys.
Vierailija kirjoitti:
Muistan 60 luvulla kun tuli cd soittimet. Jollain kavereilla oli minidisc soittimia silloin, mutta olihan se cd levy juhlaa.
Ei tulleet. Muistat väärin. Ne tulivat vuosikymmeniä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain hienon uuden punaisen verkka-asun ja Järvisen sukset 5-vuotiaana.
Minä sain nätin punaisen anorakin ja Järvisen sukset. Äidillänikin oli anorakki. Siinä oli iso tasku etupuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wc-paperi oli ihan järkyttävän kovaa
Vessapaperi oli sellaista silkkistä, joka ei pyyhkinyt yhtään mitään.
Sä pyyhit väärällä puolella!
Kumpikaan puoli ei pyyhkinyt kunnolla, jos sitä paperia ei mytistänyt ja hieronut käsien välissä pehmeämmäksi. Se kiiltävä puoli vain liukui ja liu'utti tuotosta ympäriinsä ja toinen, himmeä puoli otti hieman paremmin, mutta pehmennettynä pyyhki hyvin!
Paperit olivat pakassa, jonka yläosassa oli reikä. Reiästä pakka ripustettiin huussin seinässä olleeseen naulaan ja siitä otettiin arkki kerrallaan.
Sinä raukka et vain tajunnut se paperin jujua. Sileällä puolella pyyhittiin pikkuasiat ja karhealla isot asiat. Meillä ainakin toimi aivan loistavasti. Katsos, kun osaa niin osaa 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sideharsovaipat muistan, mutta oliko 60-luvulla jo kertakäyttövaippoja?
Vielä 80-luvulla taittelin harson muoviin vaipaksi. Oli jo niitä kertakäyttöisiäkin.
Aah, mulle tuli mieleen löytämäni valtavan kokoiset Lootus- terveyssiteet, joita äitini piilotteli kaapin perukoilla. Niille oli niinkin arkinen nimi kuin "p* llurätit". Samoilla siteillä aikanaan itsekin aloittelin ja hävetti kun ne pullistelivat housuissa.
Näistä siteistä on mulle jäänyt trauma! Olen syntynyt 50-luvun puolivälissä ja kuukautiseni alkoivat, kun olin 11-vuotias. Olin pieni ja hentorakenteinen. Vihasin niitä aikuisten siteitä niin paljon, että käytin pitkään vessapaperia terveyssiteitten sijaan (äiti oli vihainen, koska alushousuja suttaantui turhaan). Olin ikionnellinen, kun ensimmäiset tamponit ilmestyivät. Muisto 60-luvun terveyssiteistä oli niin vahva, että kun 80-luvun lopulla synnytyksen jälkeen (kyseessä ei ollut alatiesynnytys) minulle laitettiin verkkohousut ja työnnettiin joku kamala rätti jalkoväliin, kävin sen heti poistamassa, kun hoitajan silmä vältti.
Neitsyet eivät voineet käyttää tamponia. Oletpa aikaisin aloittanut spelämän.
Olen 1960-luvun lapsi ja täytyy sanoa, että lastenkasvatus oli paljon kovempaa kuin nykyinen.
Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.
Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.
Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun `häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole ikinä heihin käyttänyt.
Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa ja aina joskus syömme yhdessä pullamaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 1960-luvun lapsi ja täytyy sanoa, että lastenkasvatus oli paljon kovempaa kuin nykyinen.
Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.
Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.
Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun `häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole ikinä heihin käyttänyt.
Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa ja aina joskus syömme yhdessä pullamaitoa.
Sinulla on ollut hyvä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Olen 1960-luvun lapsi ja täytyy sanoa, että lastenkasvatus oli paljon kovempaa kuin nykyinen.
Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.
Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.
Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun `häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole ikinä heihin käyttänyt.
Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa ja aina joskus syömme yhdessä pullamaitoa.
Suloinen tarina 💕💕💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin koulun -67 ja kävin kolme ekaa vuotta ns vuoro luvussa.Joka toinen vuosi oli aa- tai iltavuoroon.Aamuvuoro oli 8 -13 iltavuoro 13 -18..iltavuoro oli tosi raskas pienille koululaisille.Kotiin pääsi kävellen vasta ennen seitsemää.
Vierailija kirjoitti:
308 luodit ja pakomatkat naapuriin.
Oletko sen 7 surmanluotia miehen poika?
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla oli varmaan joka kodissa, jopa kaupungin pienissä asunnoissa, vieraita varten petitavarat. Patjoja tai mattoja lattialle, täkit ja tyynyt ehkä lakanatkin.
Sukulaisilla oli tapana kyläillä paljon ja etukäteen ilmoittaminen oli vaikeaa, puhelimia ei ollut kuin työpaikoilla, posti tuli kun tuli.
Meillekin tuli lauantain postissa (silloin jaettiin myös lauantaina posti) kortti jossa Pappa ja isän siskon perhe tulee meille lauantaina, viisi henkilöä (+ me neljä) meidän kaksioon. Hyvin mahduttiin. Ruokaa oli ilmeisesti sen verran että nälkä ei yllättänyt, kaupathan olivat jo kiinni.
60-luvulla lomat vietettiin kotimaassa, sukulaisissa tai telttaillen. Kyllä mekin käytiin Helsingissä kummien luona ja yö tai pari vietettiin siellä.
Meillä kyläiltiin myös paljon sukuloimassa. Kaikilla oli puhelin, joten hyvin pystyi sopimaan ajankohdat. Sukulaiset asuivat ympäri Suomea, joten piiitkät automatkat olivat minulle kärsimystä, koska oksentelin autossa. Joskus pääsin istumaan pelkääjän paikalle etupenkille, joten siellä en oksennellut.
Tiet olivat pääosin päälystämättömiä ja armottoman mutkaisia sekä mäkiä oli paljon. Muistan, miten vatsan sisältö humahti ulos mäen päälle päästessä. Se nimittäin oli äkillinen hypähdys, jos niin voi sanoa.
Olen edesmenneille vanhemmilleni ikuisesti kiitollinen, koska opin hyvin tuntemaan sukulaiset ja serkut, joiden kanssa olen edelleen paljon tekemisissä vaikka asutaankin kaukana toisistamme. Näemme silti toisiamme säännöllisesti ja aina on yhtä hauskaa nähdä heitä.
Ulkomaat ja pohjoismaat tulivat tutuiksi kesälomien ajeluilla. Käytiin Eurooppaakin ristiin rastiin. Sitten ostettiin mökkitontti meren rannalta ja sinne rakennettiin omakotitalon kokoinen huvila ja ihanaakin ihanampi täyshirsinen sauna, josta mentiin uimaan laituria pitkin.
Seuraavat matkat tehtiin myöhemmin lentämällä. Niitä ei kovin montaa ollut, kun huvilaa piti käyttää kerran sellainen oli hankittu. Myöhemmin sinne vedettiin sähköt ja kylältä tuleva mainio lähdevesi.
Huvila meni heti kaupaksi, kun laitettiin myyntiin vähäisen käytön ja kauas muuton vuoksi.
Koulussa oli paperinkeräys useampana vuonna.Saaduilla rahoilla hankittiin tarpeellisia tarvikkeita oppilaille.
Täytettävät mustekynät ja imupaperit oli käytössä vielä -70- luvun alussa jolloin niistä alettiin luopua.Kauheaa sotkemista se olikin ollut ja vasureille mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta-valkotelevisiot ja kanavia oli yksi tai kaksi.
Ja se vIrityskuva :).
Oi kyllä. Sterotelkussa oli stereotesti: nyt pitäisi kuulua oikeasta kaiuttimesta ja nyt vasemmasta kaiuttimesta sekä nyt molemmista yhtäaikaa piiiiip.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sideharsovaipat muistan, mutta oliko 60-luvulla jo kertakäyttövaippoja?
Vielä 80-luvulla taittelin harson muoviin vaipaksi. Oli jo niitä kertakäyttöisiäkin.
Aah, mulle tuli mieleen löytämäni valtavan kokoiset Lootus- terveyssiteet, joita äitini piilotteli kaapin perukoilla. Niille oli niinkin arkinen nimi kuin "p* llurätit". Samoilla siteillä aikanaan itsekin aloittelin ja hävetti kun ne pullistelivat housuissa.
Näistä siteistä on mulle jäänyt trauma! Olen syntynyt 50-luvun puolivälissä ja kuukautiseni alkoivat, kun olin 11-vuotias. Olin pieni ja hentorakenteinen. Vihasin niitä aikuisten siteitä niin paljon, että käytin pitkään vessapaperia terveyssiteitten sijaan (äiti oli vihainen, koska alushousuja suttaantui turhaan). Olin ikionnellinen, kun ensimmäiset tamponit ilmestyivät. Muisto 60-luvun terveyssiteistä oli niin vahva, että kun 80-luvun lopulla synnytyksen jälkeen (kyseessä ei ollut alatiesynnytys) minulle laitettiin verkkohousut ja työnnettiin joku kamala rätti jalkoväliin, kävin sen heti poistamassa, kun hoitajan silmä vältti.
Neitsyet eivät voineet käyttää tamponia. Oletpa aikaisin aloittanut spelämän.
Sinulle on valehdeltu. Hyvin voivat käyttää niin 60-luvulla kuin nykyisinkin.
Onko nyt paremmin, kun kallein vessapaperi tarttuu perseeseen kiinni ja sormet menee läpi, kun on kierrätyskamaa, ihme ettei siinä,ole vanhat paksat kierrätetty.