Muistoja 60-luvulta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien kesälomalla lähdimme pohjois-karjalan  tädin kautta Lapin reissulle, retkikeittimellä  äiti teki ruokaa, siskon kanssa istuimme patjojen päällä ja lauloimme bensaa suonissa, yövyimme teltassa. Paluu keskisuomen kautta Iittalassa sukuloitiin.

Lauloitte bensaa suonissa?

No ette ainakaan sitä kappaletta, koska Badding ei levyttänyt yhtään mitään vielä 60-luvulla.

 

Ensimmäiset omat levyt tulivat vasta 70-luvun puolella, mutta jo 60-luvulla Badding oli mukana erilaisissa M. A. Nummisen projekteissa päästen jo tuolloin ainakin kaksi kertaa levylle.

Nummisen levyllä "M. A. Numminen laulaa jälleen" (1966) 18-vuotias Badding laulaa kappaleen "Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä":

S. Albert Kivisen levyllä "S. Albert Kivisen lauluja" (1969) puolestaan kappaleen "Ne tieteet jotka käsittelevät yleisiä tosiseikkoja" esittävät Kaija Parko, Badding ja Numminen:

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin kun sain ensimmäiset sukkahousut 60-luvun lopulla, ne olivat tummanvihreät ja ai niin ihanat liivien ja sukkanauhojen jälkeen, olin toisella luokalla koulussa. Jotkut oppilaat käyttivät vielä esiliinaa mekon päällä, itsellä ei enää sellaista ollut koulussa, joskus pienempänä essuakin käytin. Ensimmäiset jogurtit Keski-Suomessa olivat pikareissa (tai ainakin ne mitä meille ostettiin), olipa muuten hyvää! Kouluun kuljettiin linja-autolla jos matka yli 5 km, yksi matka maksoi 20 penniä, kolmannella luokalla tuli jo ilmaiset liput koulumatkoille. Lapsille oli leikkitupakat ja maissipiiput, oliko tupakat suklaata, sitä en muista.

Leikkitupakat olivat kovaa ja kuivaa lakritsia. Muistan ostaneeni niitä nostalgiamielessä vielä aikuisenaTukholmasta sen jälkeen, kun niiden myynti oli Suomessa lopetettu.  Ja olikohan se vielä ihan varsinainen tupakkakauppa, tällainen muistikuva mulle jäi ostopaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wc-paperi oli ihan järkyttävän kovaa

Vessapaperi oli sellaista silkkistä, joka ei pyyhkinyt yhtään mitään.

 

Sä pyyhit väärällä puolella!

 

Kumpikaan puoli ei pyyhkinyt kunnolla, jos sitä paperia ei mytistänyt ja hieronut käsien välissä pehmeämmäksi. Se kiiltävä puoli vain liukui ja liu'utti tuotosta ympäriinsä ja toinen, himmeä puoli otti hieman paremmin, mutta pehmennettynä pyyhki hyvin!

Paperit olivat pakassa, jonka yläosassa oli reikä. Reiästä pakka ripustettiin huussin seinässä olleeseen naulaan ja siitä otettiin arkki kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Roskien kierrätys hoidettiin näppärästi, kun kerrostalon pihalla oli polttouuni, joka paloi ja lämmitti ympäri vuorokauden ja vuoden, Talkkari kävi sitä välillä kohentelemassa samalla kun ajoi kakarat pois kellareista.

Me käytiin 7-vuotiaina yrittämässä sytyttää löytötupakoita tämmöisen uuni luukulla. Piti kiivetä tikapuut ja avata luukku. Tuli loimotti jossain alhaalla, kajo näkyi, mutta tupakka ei syttynyt, vaikka kuinka kädellä kurkotteli. Terveisiä tämän myötä ajatuksissani tupakointikaverille Leenalle Helsinkiin! T. Merja

Vierailija kirjoitti:

Kotona tupakoitiin sisällä. Jos tuli vieraita, heille tuotiin toinen tuhkakuppi koska sekin täyttyi nopeasti. Siellä me lapset leikittiin savun seassa.

Mitä? Se puhdas savuko nyt ketä häiritsisi?

Joo, näin oli. Tämä hämää hieman, koska kun lääkärit kysyvät tupakointihistoriaani, vastaan aina 24 vuotta. Vaan eihän se riitä. Sitä savua hengitin syntymästäni asti ensin 16 vuotta, kun ihmiset yleisesti tupakoivat sisätiloissa. Sitä savua olisi voinut leikata veitsellä. Niin tupakoitiin myös meillä, eli tästä tuleekin yhteensä 40 vuotta!

Hameet olivat pikkusen polven yläpuolelle. Hyvät sääret oli kyllä tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ajoi polkupyörällä ja minä istuin kyydissä tavaratelineellä. Äiti sanoi että pidä jalat harallaan ettei mene pinnojen väliin. Pienemmille lapsille oli istuin joka oli kamala rautahäkkyrä. 

Olen istunut viininpunaiseksi maalatussa rautahäkkyrässä ja muistan sen vielä. Oli tuskallisesti takapuolta hakkaavaa istua siinä äidin ajaessa pitkin soratietä, jossa oli hervottoman kokoisia kiviä, jotka paukahtaen lensivät piennarta kohti pyörän renkaiden osuessa niihin. Asfaltti olisi kyseiselle kylätielle laitettu jo ennen syntymääni, mutta kunnanvaltuustossa istunut kyläkauppias esti sen monta vuotta, koska pelkäsi kyläläisten ajavan sileää asfalttia pitkin viitisen kilometriä kaupungin puolelle kauppoihin. Ehdin noin viisivuotiaaksi ennen kuin asfaltti vihdoin tielle saatiin. Tapahtui Lounais-Suomessa 60-luvun lopulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sideharsovaipat muistan, mutta oliko 60-luvulla jo kertakäyttövaippoja?

Vielä 80-luvulla taittelin harson muoviin vaipaksi. Oli jo niitä kertakäyttöisiäkin. 

70-luvub alussa lapsillani oli kyllä kertakäyttövaipat.

73 ja 77 syntyneillä lapsillani oli kertakäyttövaipat. Kaveri toi  Saksasta niitä näytille, joissa oli muovi päällä ja teipit valmiina sivuilla, kun meillä oli ne irtonaiset muovit, joiden sisään se paksu kertisvaipat laitettiin.😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistien vaihto ja pikkausvihko. Arvokkaimpia muisteja olivat hopeapölyllä koristellut. Minulla on vieläkin ne jäljellä enkä taida koskaan raaskia luopua niistä. Oikeastaan voisin tehdä hienon kansion, mutta liimaakaan ei voi käyttää, se näkyy läpi.

Sinitarra, tuo ihmeiden ihme.

Tarkoitatko muistoja. Muisteista en kyllä 60-luvun nuorena tiedä mitään.

Tarkoitan muisteja eli erilaisia nättejä kuvia enkeleistä ja taruolennoista ja vaikka mistä. Niitä myytiin kirjakaupoissa arkkeina ja ne leikattiin varovasti irti toisistaan. Muisto on taasen muisto jostain asiasta. Tämä Länsi-Suomessa.

Kyllä ne muisteja/kiiltokuvia oli myös oulun seudulla. Nelkut oli sitte erikseen

<

Anopilla on muistisairaus. Alzheimer siis. Muistoja hän ei enää muista, kun muisti on mennyt. Hän toivoisi, että muistia olisi saatavilla🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maitoa myytiin josku muovipusseissa joihin oli oma kaadin.

Myös 70- luvulla 

Olen tänään vasta huomannut tämän ihanan muisteluketjun, joka on tuonut elävästi lapsuusmuistoja mieleen. Mutta nyt alkoi ärsyttää. Mistä kumpuaa tämä tahto muistuttaa samoista asioista myös -70- luvulla? Onko tarkoituksesi vähätellä muiden muistoja? Oletko muistellut itse yhtään ketjussa kyseessä olevaa vuosikymmentä? Sitähän tässä pyydettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sideharsovaipat muistan, mutta oliko 60-luvulla jo kertakäyttövaippoja?

Vielä 80-luvulla taittelin harson muoviin vaipaksi. Oli jo niitä kertakäyttöisiäkin. 

Aah, mulle tuli mieleen löytämäni valtavan kokoiset Lootus- terveyssiteet, joita äitini piilotteli kaapin perukoilla. Niille oli niinkin arkinen nimi kuin "p* llurätit".  Samoilla siteillä aikanaan itsekin aloittelin ja hävetti kun ne pullistelivat housuissa.

Näistä siteistä on mulle jäänyt trauma! Olen syntynyt 50-luvun puolivälissä ja kuukautiseni alkoivat, kun olin 11-vuotias. Olin pieni ja hentorakenteinen. Vihasin niitä aikuisten siteitä niin paljon, että käytin pitkään vessapaperia terveyssiteitten sijaan (äiti oli vihainen, koska alushousuja suttaantui turhaan). Olin ikionnellinen, kun ensimmäiset tamponit ilmestyivät. Muisto 60-luvun terveyssiteistä oli niin vahva, että kun 80-luvun lopulla synnytyksen jälkeen (kyseessä ei ollut alatiesynnytys) minulle laitettiin verkkohousut ja työnnettiin joku kamala rätti jalkoväliin, kävin sen heti poistamassa, kun hoitajan silmä vältti.

Spraypullo pasahti kivasti roskanpolttouunissa ja siitäkös talkkari oli vihainen. Paistettiin myös piharatamon lehtiä polttouunin luukun päällä. Kävin ostamassa raksaukoille kotikaljaa kadun toisella puolella olevasta kaupasta. Pullot oli sellaisia isomahaisia, kantorengas pullon kaulassa. Pelkäsimme merenrannan hirmuista näkkiä. Lakimiehellä oli hieno 50-luvun Mersu. Maito ostettiin kaupan automaatista omaan peltipääläriin, sittemmin maitoa myytiin  muovipusseissa. Kahdesti näin kissan jäävän auton alle: naapurin ukko kävi päästämässä kissan tuskistaan vasaralla, toisella kertaa kissan kieli oli jäänyt hampaiden väliin ja roikkui melkein irtonaisena. Talvella jotkut hyritsyllä linja-auton takapuskurissa roikkuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100 markan setelillä sai lapsena elokuvalipun ja siitä jäi vielä karkkirahakin.

 

Sai varmaan montakin

Satanen oli suuri raha.

Sakura - väriliidut maksoi kirja-ja paperikaupassa  200 markkaa.  Himoitsin niitä ihan kauheasti, mutta eihän mulle niihin rahaa annettu.  Sitten kun viimein sain pikkukolikoista sen summan säästetyksi, ja ostin ne värit, ne oli vähän pettymys.  Ne sottasi kamalasti, sormetkin oli väritahnassa.  Mutta niissä oli niin kauniita pastellivärejä,  mitä ei tavallisissa väriliiduissa ollut.

Meille tuli 60-luvulla sellaisia lehtiä kuin Apu, Seura, Viuhka, Hopeapeili, Viikkosanomat ja Neuvostoliitto.  

Se Neuvostoliitto -lehti oli iso ja painettu paksulle paperille ja oli ihan omituinen jutuissaan.  Mutta se olikin isän tahallista hevosenleikkiä tilata se lehti, koska halusi vain naureskella sen kirjoituksille.  Isä oli oikeistolainen henkeen ja vereen.

Samasta syystä isä tilasi meille myös Vartiotornin ja Herätkää -lehden.  Oli niistä se hyöty, että kun jehovalaiskaksikko ilmestyi ovelle lehtineen, me voitiin näyttää, että meillä on se jo.  Jos isä oli kotona, hän aina kutsui ne sisään ja alkoi väitellä niitten kanssa.  Isä oli saanut vahvan kristillisen kasvatuksen ja halusi aina puolustaa sitä omaa uskoaan.  Joskus ne jehovalaiset oli meillä kaksikin tuntia, mutta ei saaneet isää kääntymään, ei tosin toisinpäinkään.  Isä oli sellainen ainainen väittelijä ja rakasti kaikkea sellaista vääntöä.  

Demarit ja kommarit sai myös kuulla kunniansa.  Vaikkakin periaatteessa ihan hyvässä hengessä, huumorikin kukki kovasti.  Sitä oli penskana ihan mukavaa kuunnellakin, vaikka ei mitään oltaisi ymmärrettykään.  Isä oli talollisen poika ja kannatti keskustapuoluetta.

Kunnan lainakirjasto oli aarrearkku.  Se oli auki kolmena päivänä viikossa iltaisin.  Muita koulun ulkopuolisia virikkeitä ei oikein ollut.  

Ensi rakkauteni oli tietenkin Vesa Enne!  Kuinkas muuten.  Olin kai jotain 9-vuotias.

Sitten rakastuin yhteen nättiin tummatukkaiseen poikaan, joka kävi samaa uimakoulua.  Se oli mukava, hauska, nokkela poika ja hänen kanssaan harjoiteltiin pussaamista kotimatkoilla.  Meitä sanottiin jo pariskunnaksikin.

Sittemmin tiemme erosivat -nyyh.  Sain sydänsuruja.  Jouduimme eri koulupiiriin.

Tapasimme aikuisina yksissä juhlissa.  Muistimme toisemme kyllä.  Minä olin naimisissa ja hänelläkin oli kumppani, miespuolinen.  Sellaista elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä näkyi Ruotsin TV:n kaksi kanavaa. Sieltä tuli hyviä leffoja. 

Hyvä. Hauska muisto: Apu-lehti teki 1970-luvulla jutun seudusta, jossa pystyi katsomaan peräti viittä kanavaa: Suomen ja Ruotsin lisäksi Neuvosto-Viron tv:tä. Jossain etelärannikolla, en muista tarkemmin. Mm pohjoisessa katsottiin Ruotsin tv:tä ahkerasti. - Ei tiukasti otsikon mukainen kommentti, mutta kuvaa hyvin 60-80-lukuja.

60-luvulla oli varmaan joka kodissa, jopa kaupungin pienissä asunnoissa, vieraita varten petitavarat. Patjoja tai mattoja lattialle, täkit ja tyynyt ehkä lakanatkin.

Sukulaisilla oli tapana kyläillä paljon ja etukäteen ilmoittaminen oli vaikeaa, puhelimia ei ollut kuin työpaikoilla, posti tuli kun tuli.

Meillekin tuli lauantain postissa (silloin jaettiin myös lauantaina posti) kortti jossa Pappa ja isän siskon perhe tulee meille lauantaina, viisi henkilöä (+ me neljä) meidän kaksioon. Hyvin mahduttiin. Ruokaa oli ilmeisesti sen verran että nälkä ei yllättänyt, kaupathan olivat jo kiinni.

60-luvulla lomat vietettiin kotimaassa, sukulaisissa tai telttaillen. Kyllä mekin käytiin Helsingissä kummien luona ja yö tai pari vietettiin siellä.

Koulua oli 6 pv viikossa, vain sunnuntai oli vapaa päivä.

Kaikki oli halvempaa ja ruokaa sai paljon enemmän  60 markalla kuin nykysin 10 eurolla.  Elää oli paljon rikkaampaa  60 luvulla kuin nyt.  Ihmiset  juttelivat keskenään ja kävivät kylässä, nykysin vain  älykännykkä on ihmisen ystävä.

Kaupat oli auko arkisin 9-17 ja lauantaina 9-13 ja sunnuntaina kiinni. Kaikille riitti ruokaa vaikkei sitä  yöllä saanutkaan hakea eikä sunnuntaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoissa taloissa ruskeat valonkatkaisimet ja ruskeita sähköjohtoja.Mustat tai puiset pytyn reunat.Luodin reikiä seinissä sotien ajoilta.Bussissa tehtiin reikälaiteella reikä lippuun.Bussikuskeilla oli rahalaukku.Kolikkokukkaro.Ja päässä veeka-lippis joku.Monessa ammatissa oli vielä essut.Lapset leikki Colt pyssyillä missä oli nallinauhaa.Pyörän renkaisiin laitettiin räpättimet.

Vielä 70-luvulla oli monissa busseissa rahastajat. Kuski sai keskittyä ajamiseen.

Kauppa-autossa oli kuski ja erikseen myyjätär-neito

Busseissakin oli rahastaja. Liikennepoliisit ohjasivat liikennettä.