Elämä ilman lapsia on kamalaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan lapsia tee siksi, että niistä olisi seuraa ja ne hoitaisivat sinua kun olet vanha?

Kaikki tekee lapsia juuri näistä syistä. Ja yleensä niistä on seuraa, myös vanhana. Etenkin jos tekee monta lasta. 

Itsekästä mutta ainakin on rehellinen vastaus. Voit kuitenkin sanoa näin vain omasta puolestasi. Toivon lasten vuoksi, että tällainen ajattelu on harvinaisuus. Niillä lapsilla on oma elämänsä, eivät he mitään viihdytysjoukkoja ja palvelijoita ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli haluat niitä seuralaisiksi itsellesi? Onpa itsekästä.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät, koska se on luonnollista. Lapsettomuus on luonnotonta.

Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla

Minun äitini ei tarvitse katua lapsettomuutta. En tiedä sitten katuuko ikinä sitä, että asetti aina viininlipittelyn lasten edelle. Emme ole tekemisissä, enkä aio mennä hautajaisiinsakaan.

Äitiys ei jalosta, eikä sovi kaikille millään tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan lapsia tee siksi, että niistä olisi seuraa ja ne hoitaisivat sinua kun olet vanha?

Kaikki tekee lapsia juuri näistä syistä. Ja yleensä niistä on seuraa, myös vanhana. Etenkin jos tekee monta lasta. 

Itsekästä mutta ainakin on rehellinen vastaus. Voit kuitenkin sanoa näin vain omasta puolestasi. Toivon lasten vuoksi, että tällainen ajattelu on harvinaisuus. Niillä lapsilla on oma elämänsä, eivät he mitään viihdytysjoukkoja ja palvelijoita ole.

Olisko sulle sitten ihan ok että täytettyään 16 v lapsesi muuttaisivat vaikka Australiaan ja ainoa yhteydenpito olisi joulukortti joka toinen vuosi? Jos ei, niin miksi? Haluaisitko sittenkin viettää aikaa heidän ja heidän lastensa seurassa, vaikka kasvatustehtävä olisi jo ohi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan lapsia tee siksi, että niistä olisi seuraa ja ne hoitaisivat sinua kun olet vanha?

Kaikki tekee lapsia juuri näistä syistä. Ja yleensä niistä on seuraa, myös vanhana. Etenkin jos tekee monta lasta. 

Itsekästä mutta ainakin on rehellinen vastaus. Voit kuitenkin sanoa näin vain omasta puolestasi. Toivon lasten vuoksi, että tällainen ajattelu on harvinaisuus. Niillä lapsilla on oma elämänsä, eivät he mitään viihdytysjoukkoja ja palvelijoita ole.

Joku kommentoi "Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen." Ei taida kaikilla kovin _pyyteetöntä_ olla jos on tehty lapsi itselle seuraksi ja vanhuuden turvaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ole vanhempiaan varten.

Olen eri mieltä. Lapsia hankitaan, koska minä ja vaimoni niin halusimme. Eihän syntymättömät lapset voi mitään päättää. Halusimme lapsia, että he antavat meille seuraa ja voimme auttaa heitä kasvamaan kunnon kansalaisiksi.

Niin on

En ymmärrä, miksi lapsettomuus nähdään aina niin rajoittavana asiana. Miksi niiden lasten pitää aina olla omia? Tässä maassa on paljon lapsia, jotka kaipaavat esim. sijaisperheitä, mies- tai naiskaveria, vapaaehtoistyöntekijää, harrastuksenohjaajaa tai ihan vaan tätiä, setää tai kummia. Myös ulkomailta voi ottaa kummilapsen ja tukea hänen elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia..ja on ihan v---n "hauskaa" maksaa elatusmaksuja hamaan tappiin asti..talous kuralla ja kaikki itselle tarpeellinen ja mukava jää hankkimatta..

Nii no oisko pitäny miettiä siinä tekovaiheessa, et mikä on hauskaa ja mikä ei? Ja kuinka pitkään? Uskomatonta. Ihan itse olet vastuusi itsellesi kehittänyt. Sulla on nyt sit aikaa oppia elämästä, mut arvaan, että kehityksen varaan ei kannata betsejä laittaa. Sääli lapsias.

No meillä on elarit sellaisia, että ne ajaa työssäkäyvän toimeentulotuelle. Mieti jos kävisit itse 10 vuotta töissä pitäen elintasoa missä pysyt juuri ja juuri hengissä, mutta et saa vaatteita etkä mitään muutakaan ja sen lisäksi pitäisi riipiä rahat kun lapset on luonasi vaikka itsekin elät pelkällä pyhällä hengellä. Omalta kohdaltanikin muistan niin lastenva

Voin miettiä sitäkin. Varmasti onkin p*skamainen tilanne. Mutta mietinkin enemmän lapsen näkökulmasta, ei kai se lapsiesi vika ole vaan järjestelmän? Ja nytkin puhut vain omasta näkökulmastasi, etkä lasten.

Toki reagoin omien kokemusteni pohjalta voimakkaammin kuin moni muu, myönnän sen. Mutta lapsi on aidosti syytön tuohon kaikkeen, vaikka miten sinulla on huonot kokemukset ja kohdeltu väärin, ja toki en kokonaiskuvaa voi tilanteestasi saadakaan täällä.

Näen vaan joka puolella niin paljon pahaa oloa johtuen muiden ihmisten pahoinvoinnista, siirtyy se sitten tahallisesti tai tahattomasti eteenpäin, mutta siirtyy kuitenkin. Ja sen takia olen katkera kaikille, jotka eivät voi taata huolehtivaa ja tasapainoista kasvuympäristöä ja silti hankkivat lapsen. Tiedän, että "elämä tapahtuu", ja juuri se on se syy miksi useammin kannattaisi ennemmin viivyttää tai jättää ne lapset kokonaan hankkimatta. Oletusarvoisesti siis harkita, ennemmin kuin hankkia.

Tuo "vit*n hauskaa maksaa" vaan triggeröi pahasti katkeruuden ihmisten itsekkyydestä. Pahoittelut tästä. Olin itsekin se lapsi, joka oli vain "vaiva".

Näen kyllä tilanteesi paskamaisuuden. Se on silti juuri se syy, miksi ihmiset saisi puolestani olla lisääntymättä. Koska ei aina ole kuin p*skoja vaihtoehtoja. Ja lapsi on niihin syytön. Se ketuttaa. Tarpeeksi on jo kärsiviä ihmisiä, niinkuin ilmeisesti sinäkin. Kaikkea hyvää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan lapsia tee siksi, että niistä olisi seuraa ja ne hoitaisivat sinua kun olet vanha?

Kaikki tekee lapsia juuri näistä syistä. Ja yleensä niistä on seuraa, myös vanhana. Etenkin jos tekee monta lasta. 

Itsekästä mutta ainakin on rehellinen vastaus. Voit kuitenkin sanoa näin vain omasta puolestasi. Toivon lasten vuoksi, että tällainen ajattelu on harvinaisuus. Niillä lapsilla on oma elämänsä, eivät he mitään viihdytysjoukkoja ja palvelijoita ole.

Olisko sulle sitten ihan ok että täytettyään 16 v lapsesi muuttaisivat vaikka Australiaan ja ainoa yhteydenpito olisi joulukortti joka toinen vuosi? Jos ei, niin miksi? Haluaisitko sittenkin viettää aikaa heidän ja heidän lastensa seurassa, vaikka kasvatustehtävä olisi

Minä olen aikuinen lapsi, joka muutti vuosikausia sitten alle 30 vuotiaana "Australiaan". En käy Suomessa edes joka vuosi. Todellakin olen kiitollinen siitä, että vanhempani eivät ole syyllistäneet tästä valinnasta, joka on ollut erittäin hyvä minun kannaltani vaikkakin varmasti ei yhtä upeaa heille kuin jos olisin jäänyt naapuriin. Vanhempani ovat kannustaneet, eivät katkaisseet siipiä, ja siitä olen kiitollinen. Autan heitä tarvittaessa etänä ja soittelen useita kertoja kuukaudessa mutta elämäni on jatkossakin täällä. Yhteydenpito olisi ehkä joulukortti-tasolla, jos valintani ei kelpaisi vanhemmilleni. Minusta on kauheaa, jos jotkut vanhemmat eivät "anna" aikuisten lastensa esimerkiksi muuttaa kauas. Mielestäni vanhemman tehtävä on "opettaa poikanen lentämään".

Oman lähipiirini lapsettomat eivät ole onnettomia. Vanhempi sinkkurouva teki pitkän akateemisen uran ja on ollut vapaaehtoistyössä Ukrainassa ja Israelissa. Eläkeikää lähestyvä sporttinen pariskunta tekee etätöitä, reissaa ja urheilee. Minäkin olen kaksin mieheni kanssa ja meillä on rikas elämä. Kaikilla meillä on paljon ystäviä ja kummilapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli haluat niitä seuralaisiksi itsellesi? Onpa itsekästä.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät, koska se on luonnollista. Lapsettomuus on luonnotonta.

Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksi

"Kannattaa punnita tilanne tarkkaan ja miettiä onko viinin lipittely ulkomailla se onnen lähde vanhempana."

Mitä nyt olen tätä keskustelua seurannut, niin saan kyllä kuvan, että ainoa joka on "viinin lipityksestä sitten vanhempana" puhunut, olet sinä. Parissakin viestissä.

Olisiko siinä mitään punnittavaa?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi lapsettomuus nähdään aina niin rajoittavana asiana. Miksi niiden lasten pitää aina olla omia? Tässä maassa on paljon lapsia, jotka kaipaavat esim. sijaisperheitä, mies- tai naiskaveria, vapaaehtoistyöntekijää, harrastuksenohjaajaa tai ihan vaan tätiä, setää tai kummia. Myös ulkomailta voi ottaa kummilapsen ja tukea hänen elämäänsä. 

No omat lapset (vaikka sitten adoptoidut) nyt on ihan eri asia kuin joku lapsenvahtina  toimiminen. Jos et ymmärrä eroa niin ei voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan lapsia tee siksi, että niistä olisi seuraa ja ne hoitaisivat sinua kun olet vanha?

Kaikki tekee lapsia juuri näistä syistä. Ja yleensä niistä on seuraa, myös vanhana. Etenkin jos tekee monta lasta. 

Itsekästä mutta ainakin on rehellinen vastaus. Voit kuitenkin sanoa näin vain omasta puolestasi. Toivon lasten vuoksi, että tällainen ajattelu on harvinaisuus. Niillä lapsilla on oma elämänsä, eivät he mitään viihdytysjoukkoja ja palvelijoita ole.

Olisko sulle sitten ihan ok että täytettyään 16 v lapsesi muuttaisivat vaikka Australiaan ja ainoa yhteydenpito olisi joulukortti joka toinen vuosi? Jos ei, niin miksi? Haluaisitko sittenkin viettää aikaa heidän ja heidä

Niin, sanot että he mieluummin haluaisi sinut naapuriin. Eli kyllä niitä lapsia tehdään myös omaksi seuraksi, vaikka lapset eivät aina sitä roolia toteuttaisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, no mutta sitä lapsetonta elämää joutuu viettämään monta vuosikymmentä ennen sitä vanhuuttakin. Jos lapsia olisi halunnut niin on ne vuodet kurjia ja usein yksinäisiä. Ei kaikki lapsettomat ole rikkaita uratykkejä joilla on miljoona hyvää ystävää. "

No, olen nyt 47, parisuhteessa, ei lapsia. Äitini kuoli juuri, pidin hänestä huolta loppuun asti. Olisi ollut kyllä melkoiset ruuhkavuodet, jos kuviossa olisi ollut vielä lapsia. Meillä on harrastuksia, ystäviä ja kummilapsiakin 5 kpl. Rikkaita emme ole, mutta pärjäämme hyvin. Olemme oikein tyytyväisiä elämäämme. Ei elämä pyöri vain omien lasten ympärillä. 

 

Ihmisillä on miljoonia erilaisia elämänkohtaloita. Sinun kohtalosi ei sovi yleistettäväksi muille. Pidä suusi kiinni ja puhu asiasta teoreettisella tasolla. Kukaan ei ole kiinnostunut sinusta. 

Miksi yleistät, ettei kukaan olisi kiinnostunut?

Kyllä minä vaan olen kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi lapsettomuus nähdään aina niin rajoittavana asiana. Miksi niiden lasten pitää aina olla omia? Tässä maassa on paljon lapsia, jotka kaipaavat esim. sijaisperheitä, mies- tai naiskaveria, vapaaehtoistyöntekijää, harrastuksenohjaajaa tai ihan vaan tätiä, setää tai kummia. Myös ulkomailta voi ottaa kummilapsen ja tukea hänen elämäänsä. 

No omat lapset (vaikka sitten adoptoidut) nyt on ihan eri asia kuin joku lapsenvahtina  toimiminen. Jos et ymmärrä eroa niin ei voi mitään. 

Sitä en ymmärrä, että jos niitä omia ei ole, katkeroidutaan ja linnoittaudutaan neljän seinän sisälle, eikä pystytä toimimaan lapsien kanssa lainkaan, kun tuska on liian kova. Kauheata tuhlausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli haluat niitä seuralaisiksi itsellesi? Onpa itsekästä.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät, koska se on luonnollista. Lapsettomuus on luonnotonta.

Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiäss

"Elämäsi tärkein ihmissuhde on miehesi(ei siis poikaystävä), sinun sielunkumppanisi ja paras ystäväsi jonka kanssa koette yhteisen elämän. Suhde on elämänmittainen."

Vai voisiko tärkein ihmissuhde kuitenkin olla ihmiseen itseensä? Aina läsnäolevaan, jolloin ei olisi riippuvainen ulkoisista tekijöistä, asioista, ihmisistä ynnä muusta.

Mulla oli toinen lapsi jo pois kotoa nelikymppisenä.

Mutta kyllä, lapset ovat elämäni perimmäinen tarkoitus ja paras saavutus. Voin olla ylpeä heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ole vanhempiaan varten.

Olen eri mieltä. Lapsia hankitaan, koska minä ja vaimoni niin halusimme. Eihän syntymättömät lapset voi mitään päättää. Halusimme lapsia, että he antavat meille seuraa ja voimme auttaa heitä kasvamaan kunnon kansalaisiksi.

Tämä on hienosti sanottu, siis tuo viimeinen lauseesi. Teillä on sentään hyvät motiivit myös lapsia varten, auttaa heitä kasvamaan. Useimmissa vastauksissa puhutaankin pelkästään siitä, että lapset hankitaan seuraksi, jolloin on aivan eri lähtökohdat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

64 vuotta olen elänyt ja yhtään jälkeläistä en ole siittänyt. En ole koskaan tuntenut, että elämäni olisi ollut kamalaa ilman lapsia. Ihanaa on ollut ja on jatkossakin!

Mitä sinusta jää jäljelle?

Ei muuta kuin tuhkaläjä. Olen sukuni viimeinen, kuten Nestori Miikkulainen ja norppa Junnu Vainion laulussa Vanhoja poikia viiksekkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on heteroille niin vaikeaa rakentaa identiteettiään jonkun muun kuin seksuaalisen suuntautumisensa ympärille? Ei kenenkään elämä voi oikeasti olla rikki, siksi ettei ole lapsia tai suhdetta. Täysin itse keksitty ongelma. 

Elämään kuuluu identiteetti, mikä perustuu seksuaaliseen suuntautumiseen, koska lisääntyminen on luonnollista ja suurin tehtävä. Ilman luonnollista halua lisääntyä ja pariutua kuolemme sukupuuttoon. Kaikenlaiset perverssit sekasikiöt eivät määrittele heteroiden elämän tarpeita.