Lue keskustelun säännöt.
Elämä ilman lapsia on kamalaa
02.07.2024 |
Olen pakolla lapseton ja nyt kun ikää on +40, niin tajuan kuinka kamalaa on olla lapseton. Monella on tässä iässä jo teini-ikäisiä lapsia. Olisihan se kiva, että joku olisi kotona töiden jälkeen odottamassa.
Kommentit (229)
Tästä sitä jaksetaan vääntää. Ap:lla selkeästi katkeruutta omista valinnoistaan. Koetappa kestää.
Lapsettomuudesta kärsiviä pitää tukea, se on selvä.
Velat eivät tähän porukkaan tai keskusteluun kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä sitä jaksetaan vääntää. Ap:lla selkeästi katkeruutta omista valinnoistaan. Koetappa kestää.
Lapsettomuudesta kärsiviä pitää tukea, se on selvä.
Velat eivät tähän porukkaan tai keskusteluun kuulu.
Älä arvio apn syitä. Itse taidat olla katkera vela.
Vierailija kirjoitti:
Ap on joku lapsellinen, jolle äitiys on rankkaa, mutta yrittää repiä ilon irti siitä, että jollain on (muka) vielä huonommin.
Vain typerä ja lapseton aikuinen, joka ei ole joutunut aikuistumaan, koska on aina elänyt vain itselleen, voi nauttia toisten huonosta olosta. Aikuistu vela tai muuten lapseton typerys!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinitkö kotona odottamassa?
😂😂 Niinpä. Onpa tyhmä provo. Teiniä ei voisi vähempää kiinnosta vanhempiensa seura.
No kyllä ne teinit aikuistuu, ja lähenee vanhempien kanssa ja tekee lapsenlapsia.
No ei lähene. Ei niistä kuulu sitä vähääkään. Toisesta lapsestani tiedän hänen tyttöystävänsä kautta joka viestii minulle ja lähettää kuvia :D Odotan tuon viimeisenkin lähtevän toivottavasti vuoden sisällä kun sen anti on tasan nolla. Se vain norkoilee kotona huoneessaan, koska pesen pyykit, teen ruuan ja siivoan. Saa elää kuin ameeba. Vielä se ei ole tajunnut manipuloida jotain naista samaan puuhaan ja ujuttaa itseään sinne asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinitkö kotona odottamassa?
😂😂 Niinpä. Onpa tyhmä provo. Teiniä ei voisi vähempää kiinnosta vanhempiensa seura.
No kyllä ne teinit aikuistuu, ja lähenee vanhempien kanssa ja tekee lapsenlapsia.
No ei lähene. Ei niistä kuulu sitä vähääkään. Toisesta lapsestani tiedän hänen tyttöystävänsä kautta joka viestii minulle ja lähettää kuvia :D Odotan tuon viimeisenkin lähtevän toivottavasti vuoden sisällä kun sen anti on tasan nolla. Se vain norkoilee kotona huoneessaan, koska pesen pyykit, teen ruuan ja siivoan. Saa elää kuin ameeba. Vielä se ei ole tajunnut manipuloida jotain naista samaan puuhaan ja ujuttaa itseään sinne asumaan.
Mistä tiedät. Omat lapsesi eivät ole verrattavissa mihin lapsiin. Yritä puhua asiasta teoreettisella tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On taas kärjistynyt keskustelu. Lapsen omaavien onnea hehkuttavia ja lapsettomuuden iloa hehkuttavia.
Mä olen +30v vapaaehtoisesti lapseton. Olen elänyt huonon lapsuuden. Sen jälkenä koen paljon turvattomuutta jatkuvasti, on pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja ja pelkoa tulevasta. Keskushermostoni on jatkuvassa hälytystilassa. En voi enkä jaksa enkä halua lasta, jolla ei olisi turvaverkkoja (sukuni on olematon) enkä luota itseeni äitinä.
Olen rakentanut hyvän elämän. Korkeakouluttautunut ja hankkinut hyväpalkkaisen työn. Olen naimisissa. Pidän ja aion pitää tulevaisuudessa huolta erilaisista lapsista ympärilläni ja olla aidosti läsnä oleva, turvallinen aikuinen. Voin olla sellainen rajatusti, kunhan se ei ole 247 arkeani.
Silti pelkään, kadunko joskus. Olenko yksinäinen katkera vanhus. Mitä minusta jää jäljelle. Koenko vanhempana merkityksettömyyttä. Lapsettomuuteen, vapaaehtoiseenkin, voi liittyä paljon epävarmuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Eli haluat niitä seuralaisiksi itsellesi? Onpa itsekästä.
Elämä ilman lapsia on itsekästä. Jos ei halua jakaa toimeentuloaan edes lastensa kanssa on äärimmäisen itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On taas kärjistynyt keskustelu. Lapsen omaavien onnea hehkuttavia ja lapsettomuuden iloa hehkuttavia.
Mä olen +30v vapaaehtoisesti lapseton. Olen elänyt huonon lapsuuden. Sen jälkenä koen paljon turvattomuutta jatkuvasti, on pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja ja pelkoa tulevasta. Keskushermostoni on jatkuvassa hälytystilassa. En voi enkä jaksa enkä halua lasta, jolla ei olisi turvaverkkoja (sukuni on olematon) enkä luota itseeni äitinä.
Olen rakentanut hyvän elämän. Korkeakouluttautunut ja hankkinut hyväpalkkaisen työn. Olen naimisissa. Pidän ja aion pitää tulevaisuudessa huolta erilaisista lapsista ympärilläni ja olla aidosti läsnä oleva, turvallinen aikuinen. Voin olla sellainen rajatusti, kunhan se ei ole 247 arkeani.
Silti pelkään, kadunko joskus. Olenko yksinäinen katkera vanhus. Mitä minusta jää jäljelle. Koenko vanhempana merkityksettömyyttä. Lapsettomuuteen, vapaaehtoiseenkin, voi liittyä paljon epävarmuuksia.&nb
Minä taas en halua lapsia ympärilleni ollenkaan. Minulla ei ole tarvetta olla turvallinen aikuinen kenellekään. Minulla on omia ystäviä, lapsuudenperhe ja pieni suku, ja sitten oma rakas kutsumustyöni ja elämäni. Sanomattakin lienee selvää, että olen vapaaehtoisesti lapseton. Ihmisillä on elämässä erilaisia toiveita ja tarpeita, ja kaikkien elämässä lapset eivät niitä täytä.
Niin, se olisikin ihan hirveää, jos en saisi omia lapsia. En tiedä, miten sitä kestäisin. Ihan helpolla tämäkään ei alkuaan saanut, joten kyllä sitä asiaa on jo surkuteltu, että jos omia (biologisia) lapsia ei tulisikaan. Ymmärrän kuitenkin, että kaikki eivät koe vahvaa halua saada (omia) lapsia. Joten heillä ei olisi samalnlaista kokemusta kuin minulla. On aivan tyytyväisiä lapsettomia ihmisiä. Ehkä yritin sanoa, että lopulta muut ihmiset, ihmissuhteet, kontaktit muihin ihmisiin tuovat merkitystä elämäämme. Vielä en voi mitään sanoa siitä, kun minulla on oma lapsi tai lapsia, että miten sitten koen. Mutta tietysti uskon, että suhde niihin on aivan eri kuin muihin ihmisiin.